Ilmastoneuvottelut – pelkkää puhetta?

”Maailman on taisteltava yhteisvoimin ilmastonmuutosta vastaan. Useimmat tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että jollemme tee mitään, kuivuus ja nälänhätä lisääntyvät ja pakolaismassat kasvavat, mikä puolestaan synnyttää kuohuntaa vuosikymmeniksi eteenpäin.” (Yhdysvaltain presidentti Barack Obama)

JOIDENKIN tiedemiesten mielestä maapallo on sairas: sillä on kuumetta. Britanniassa ilmestyvässä The Guardian -sanomalehdessä sanotaan, että heidän mukaansa maapallon keskilämpötila voi lähennellä jo kriittistä pistettä, jonka jälkeen vähäinenkin lämmönnousu voi ”saada aikaan ympäristössä dramaattisen muutoksen, joka puolestaan antaa sysäyksen yhä voimakkaammalle maapallon lämpötilan nousulle”.

Miten tilanne on päässyt näin vakavaksi? Voidaanko sitä korjata? Onko ihmiskunnan ylipäätään mahdollista löytää ratkaisua ilmaston lämpenemiseen, saati sitten moniin muihin suuriin ongelmiin, joita se kohtaa?

Monet tiedemiehet uskovat, että ihmiskunta on suurelta osin itse syypää tähän tilanteeseen, sillä se on teollisesta vallankumouksesta lähtien käyttänyt enenevässä määrin fossiilisia polttoaineita, kuten hiiltä ja öljyä. Toinen merkittävä tekijä ovat hillittömät metsänhakkuut. Metsät ovat maapallon keuhkot. Puut sitovat kasvihuonekaasuja, jotka aiheuttavat ilmaston lämpenemistä, joten kun laajoja metsäalueita hakataan paljaaksi, näitä kaasuja kerääntyy yhä enemmän ilmakehään. Näitä ongelmia on yritetty ratkoa maailman johtajien järjestämissä ilmastoneuvotteluissa.

Kioton pöytäkirja

Vuonna 1997 laadittiin niin sanottu Kioton pöytäkirja. Tässä sopimuksessa asetettiin uudet tavoitteet hiilidioksidipäästöjen rajoittamiseksi. Pöytäkirjan allekirjoittaneet Euroopan unionin maat ja 37 muuta teollisuusmaata sitoutuivat vähentämään päästöjä viisivuotisjakson aikana vuosina 2008–12 tasolle, joka on keskimäärin 5 prosenttia alle vuoden 1990 tason.

Kioton pöytäkirjassa oli kuitenkin vakavia puutteita. Ensinnäkään Yhdysvallat ei koskaan ratifioinut sitä. Toiseksi Kiinan ja Intian kaltaiset suuret kehitysmaat eivät sitoutuneet mihinkään nimenomaisiin tavoitteisiin. Pelkästään Yhdysvallat ja Kiina aiheuttavat yhdessä noin 40 prosenttia maapallon hiilidioksidipäästöistä.

Kööpenhaminan ilmastokokous

Kööpenhaminan ilmastokokouksen, jota kutsutaan myös nimellä COP 15 *, oli määrä korvata Kioton pöytäkirja ja asettaa uudet sitovat tavoitteet vuodelle 2012 ja siitä eteenpäin. Joulukuussa 2009 kokoontui Kööpenhaminaan edustajia 192 maasta – heidän joukossaan 119 valtionpäämiestä – pohtimaan keinoja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Ilmastokokouksen  osanottajilla oli kolme merkittävää haastetta:

1. Laillisesti sitovien sopimusten aikaansaaminen. Kehittyneet maat eivät ehkä ole halukkaita hyväksymään tarpeellisia päästörajoituksia eivätkä suuret kehitysmaat hillitsemään päästöjensä kasvua.

2. Pysyvän ratkaisun rahoittaminen. Kehitysmaat tarvitsisivat vuosien ajan miljardeja euroja selvitäkseen ilmaston lämpenemisen yhä pahenevista seurauksista ja kehittääkseen ympäristöä säästävää tekniikkaa.

3. Päästöjen valvontajärjestelmän luominen. Tällainen järjestelmä auttaisi valtioita pysymään päästörajoitusten puitteissa. Se auttaisi myös varmistamaan, että kehitysmaat käyttäisivät lahjoitusvaroja asianmukaisesti.

Saavutettiinko nämä tavoitteet? Neuvottelut ajautuivat niin suuriin ongelmiin, että laihempikin sopu näytti jäävän syntymättä. Kokouksen viime tunneilla 28 maan johtajat nuijivat kuitenkin pöytään lopullisen sopimuksen, niin sanotun Kööpenhaminan sitoumuksen. Uutistoimisto Reutersin mukaan sen päätöslauselmassa todettiin varsin mitäänsanomattomasti: ”Konferenssi – – ottaa huomioon Kööpenhaminan sitoumuksen.” Toisin sanoen valtiot saisivat itse päättää, missä määrin ne pyrkisivät tavoitteisiin.

Mitä seuraavaksi?

Konferensseja on pidetty tämän jälkeenkin, ja niitä on suunnitteilla yhä lisää, mutta toiveet eivät ole kovinkaan suuret. ”Maapallo kiehuu edelleen”, sanoi New York Times -sanomalehden kolumnisti Paul Krugman. Valitettavan usein lyhyen tähtäimen poliittinen ja taloudellinen hyöty painaa vaa’assa enemmän kuin pitkäaikaiset ympäristökysymykset, minkä vuoksi mikään ei muutu. ”Jos haluaa ymmärtää, miksi ilmastonmuutoksen ratkaisuyrityksiä vastustetaan, kannattaa seurata rahan jälkiä”, Krugman sanoo. Hänen mukaansa syypäitä siihen, että ilmastoasioiden hyväksi tehdyt ponnistelut ovat Yhdysvalloissa kuivuneet kokoon, ovat ”samat vanhat epäillyt: ahneus ja [poliittinen] selkärangattomuus”.

Ilmaston lämpeneminen muistuttaa paljolti pyörremyrskyä. Meteorologit voivat mitata pyörremyrskyn voimakkuuden ja arvioida kulkureitin melko tarkasti, minkä ansiosta ihmiset voivat suojautua. Kaikki maailman tiedemiehet, poliitikot ja liikemiehet eivät kuitenkaan edes yhteisvoimin kykene pysäyttämään tuota myrskyä. Sama näyttää pitävän paikkansa ilmaston lämpenemisestä. Tämä palauttaa mieleen sanat, jotka on kirjoitettu Raamattuun Jeremian 10:23:een: ”Ihmisen tie [ei] kuulu hänelle. Miehelle, joka vaeltaa, ei kuulu edes askeleensa ohjaaminen.”

Jumalan ratkaisu ilmaston lämpenemiseen

Raamatussa sanotaan, että ”maan Muodostaja ja sen Tekijä – – ei luonut sitä turhaan” (Jesaja 45:18). Lisäksi siinä sanotaan: ”Maa pysyy ikuisesti.” (Saarnaaja 1:4, Kirkkoraamattu 1992.)

Jumala ei salli maapallon tulla asuinkelvottomaksi. Hän puuttuu ihmisten asioihin ja poistaa epäonnistuneen ihmishallinnon ja ne, jotka eivät arvosta maapalloa. Sen sijaan ne, joilla on korkeat moraaliarvot ja jotka haluavat vilpittömästi miellyttää häntä, saavat elää. Sananlaskujen 2:21, 22:ssa sanotaan: ”Oikeamieliset tulevat asumaan maassa, ja moitteettomat siihen jätetään jäljelle. Jumalattomat puolestaan karsitaan pois maasta, ja petolliset siitä repäistään pois.”

[Alaviite]

[Tekstiruutu s. 13]

Kasvihuonekaasut ovat ilmakehässä olevia kaasuja, jotka imevät maanpinnalta heijastuvaa lämpösäteilyä. Monia niistä vapautuu ilmakehään teollisen tuotannon yhteydessä. Tällaisia kaasuja ovat esimerkiksi hiilidioksidi, freonit eli CFC-yhdisteet, metaani ja typpioksiduuli. Yksistään hiilidioksidia pääsee ilmakehään joka vuosi yli 25 miljardia tonnia. Raporttien mukaan ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on kasvanut teollistumisen alkuajoista 40 prosenttia.

[Kuvien lähdemerkinnät s. 12]

Maapallo: NASA/The Visible Earth (http://visibleearth.nasa.gov/); Barack Obama: ATTILA KISBENEDEK/AFP/Getty Images