Kaikkein tärkein kysymys

”ELÄMÄSSÄ tuskin tulee vastaan tärkeämpää kysymystä kuin se, onko Jumalaa olemassa”, sanoi perinnöllisyystieteilijä Francis S. Collins. Hän osuu asian ytimeen. Mikäli Jumalaa ei ole, ei ole olemassa mitään korkeampaa moraalista auktoriteettia, joka opastaisi meitä.

Jotkut epäilevät Jumalan olemassaoloa siksi, että monet tiedemiehet eivät usko häneen. Yleiset näkemykset voivat kuitenkin olla toisinaan täysin virheellisiä, kuten seuraavassa kirjoituksessa osoitetaan.

Valitettavasti maailman uskonnot ovat usein lisänneet hämmennystä esittämällä näkemyksiä, jotka ovat ristiriidassa tieteellisesti todistettujen asioiden kanssa. Yksi huomattava esimerkki on epäraamatullinen käsitys, jonka mukaan Jumala loi maailman kuudessa 24-tuntisessa vuorokaudessa joitakin tuhansia vuosia sitten.

Monet ovat ristiriitaisten teorioiden ja käsitysten vuoksi lakanneet pohtimasta, mikä on totuus Jumalan olemassaolosta. Mikä kuitenkaan voisi olla tärkeämpää ja vaikuttaa elämäämme enemmän kuin se, että saamme luotettavan vastauksen tähän perimmäiseen kysymykseen? Kukaan ihminen ei tietenkään ole nähnyt Jumalaa eikä ollut todistamassa maailmankaikkeuden ja elämän syntyä. Ajattelemmepa Jumalan olemassaolosta mitä hyvänsä, näkemyksemme perustuvat jossain määrin uskoon. Mutta millaisesta uskosta on kyse?

Aidolla uskolla vankat perusteet

Uskolla on ainakin joissakin suhteissa tärkeä osa elämässämme. Otamme vastaan työn ja odotamme saavamme siitä palkkaa. Kylvämme siemeniä ja uskomme, että ne itävät. Luotamme ystäviimme. Samoin luotamme maailmankaikkeutta hallitseviin lakeihin. Tällöin on kyse tietoon pohjautuvasta uskosta, sillä se perustuu todisteisiin. Samalla tavalla usko Jumalaan perustuu todisteisiin.

Raamatussa sanotaan Heprealaiskirjeen 11:1:ssä: ”Usko on – – selvä osoitus todellisuuksista, vaikka niitä ei nähdä.” Eräässä toisessa käännöksessä sanotaan: ”Usko – – saa meidät vakuuttumaan tosiasioista, joita emme näe.” (The New English Bible.) Kuvittele, että olet rannalla kävelemässä. Äkkiä tunnet maan tärähtelevän ja huomaat veden vetäytyvän rannalta. Tiedät näiden varoitusmerkkien enteilevän tsunamia. Tässä tapauksessa maan tärähtely ja veden vetäytyminen ovat ”selvä osoitus” siitä, mitä ei vielä voida nähdä: lähestyvistä aalloista. Tietojesi perusteella uskot tsunamin tulevan, ja se puolestaan saa sinut pakenemaan turvaan korkeammalle paikalle.

Samoin uskon Jumalaan tulee pohjautua tietoon eli vakuuttaviin todisteisiin. Vain silloin voi uskoa, että Jumala on olemassa, vaikka häntä ei voida nähdä. Pitääkö sitten olla tiedemies, jotta kykenisi tarkastelemaan ja punnitsemaan tällaisia todisteita? Nobelin palkinnon saanut Vladimir Prelog sanoi, etteivät nobelistit ole ”sen pätevämpiä kuin muutkaan vastaamaan Jumalaa, uskontoa ja kuolemanjälkeistä elämää koskeviin kysymyksiin”.

Jokaisen rehellissydämisen ja totuudenjanoisen ihmisen tulisi haluta tarkastella todisteita Jumalan olemassaolosta avoimin mielin ja antaa niiden ohjata itseään oikeaan suuntaan. Mitä todisteita on tarjolla?

[Kuva s. 3]

Maanviljelijä uskoo, että siemenet itävät ja lähtevät kasvamaan.