Uuden maailman käännöksen ensimmäinen osa julkaistiin englanniksi vuonna 1950. Koska Uuden maailman käännös eroaa paikka paikoin muista raamatunkäännöksistä, jotkut ovat kommentoineet sen tarkkuutta tai kyseenalaistaneet sen. a Nämä eroavuudet liittyvät yleensä seuraaviin seikkoihin.

•   Luotettavuus. Englanninkielinen Uuden maailman käännös perustuu ajantasaiseen, asiantuntevaan tutkimustyöhön ja luotettavimpiin vanhoihin käsikirjoituksiin. Sitä vastoin vuoden 1611 Kuningas Jaakon käännös pohjautui käsikirjoituksiin, jotka eivät usein olleet niin tarkkoja eivätkä niin vanhoja kuin ne, joita käytettiin Uuden maailman käännöksen valmistamisessa.

•   Uskollisuus. Uuden maailman käännöksessä on pyritty välittämään uskollisesti se alkuperäinen sanoma, jonka Jumala kirjoitutti henkensä välityksellä (2. Timoteukselle 3:16). Monet raamatunkäännökset ovat uhranneet uskollisuuden Jumalan sanomalle ja noudattaneet sen sijaan ihmisten traditioita esimerkiksi korvaamalla Jumalan nimen Jehova arvonimillä, kuten Herra tai Jumala.

•   Kirjaimellisuus. Toisin kuin parafraasit eli mukailevat käännökset Uuden maailman käännös on käännetty mahdollisimman kirjaimellisesti käyttämättä kuitenkaan sellaisia sanamuotoja, jotka olisivat kömpelöitä tai hämärtäisivät Raamatun alkutekstien ajatukset. Parafraaseihin on saatettu lisätä ihmisten omia käsityksiä tai niistä on saatettu jättää pois tärkeitä yksityiskohtia.

 Puuttuvat kirjat. Katolisten ja ortodoksisten kirkkojen käyttämät raamatunkäännökset sisältävät kirjoja, joita jotkut kutsuvat apokryfeiksi. Noita kirjoja ei kuitenkaan hyväksytty osaksi juutalaista kaanonia, ja Raamattu sanoo, että juuri juutalaisille ”uskottiin Jumalan pyhät julistukset” (Roomalaisille 3:1, 2). Tämän vuoksi on perusteltua, että Uuden maailman käännös ja monet muut uudet raamatunkäännökset eivät sisällä apokryfikirjoja.

 Puuttuvat jakeet. Joihinkin käännöksiin on lisätty jakeita ja ilmauksia, joita ei ole vanhimmissa saatavilla olevissa Raamatun käsikirjoituksissa, mutta Uuden maailman käännökseen niitä ei ole sisällytetty. Monista nykykäännöksistä nuo myöhemmät lisäykset on jätetty pois, tai niissä tunnustetaan, ettei lisäyksille löydy tukea arvovaltaisimmista lähteistä. b

 Erilainen sanamuoto. Sanasanaisesti käännetyt ilmaukset ovat joskus epäselviä tai harhaanjohtavia. Esimerkiksi Matteuksen 5:3:ssa olevat Jeesuksen sanat käännetään usein: ”Autuaita ovat hengessä köyhät.” (English Standard Version; Kuningas Jaakon käännös; New International Version; ks. myös Kirkkoraamattu 1992.) Monien mielestä kirjaimellinen käännös ”hengessä köyhät” on vaikeatajuinen, kun taas toiset ajattelevat Jeesuksen tähdentäneen nöyryyden tai köyhyyden tärkeyttä. Jeesus kuitenkin tarkoitti, että aito onnellisuus tulee sen ymmärtämisestä, että tarvitsemme Jumalan opastusta. Hänen sanojensa merkitys välittyy täsmällisesti Uuden maailman käännöksen sanamuodossa ”ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan” (Matteus 5:3). c

•   Tunnettu tutkija ja raamatunkääntäjä Edgar J. Goodspeed kirjoitti Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännöksestä 8. joulukuuta 1950 päivätyssä kirjeessään seuraavaa: ”Olen kiinnostunut lähetystyöstänne ja sen maailmanlaajuisuudesta ja olen hyvin mieltynyt tähän vapaaseen, vilpittömään ja väkevään käännökseen. Oman kokemukseni nojalla voin sanoa, että se ilmentää laajaa, vankkaa ja vakavasti otettavaa asiantuntemusta.”

•   Chicagon yliopiston professori Allen Wikgren mainitsi englanninkielisen Uuden maailman käännöksen esimerkkinä nykykielisestä käännöksestä, joka ei perustu muihin raamatunkäännöksiin vaan jonka käännösratkaisut ovat ”kiitettävän omintakeisia” (The Interpreter’s Bible, 1. osa, sivu 99).

•   Brittiläinen raamattukriitikko Alexander Thomson kirjoitti Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännöksestä: ”Käännös on ilmeisesti taitavien ja älykkäiden oppineitten työtä, ja he ovat koettaneet tuoda esiin niin paljon kreikkalaisen tekstin täsmällisestä merkityksestä kuin englannin kieli pystyy ilmaisemaan.” (The Differentiator, huhtikuu 1952, sivu 52.)

•   Vaikka kirjailija Charles Francis Potter sanoi pitävänsä joitain käännösratkaisuja epätavallisina, hän totesi: ”Anonyymit kääntäjät ovat tosiaankin laatineet käännöksen parhaiden kreikkalaisten ja heprealaisten käsikirjoitusten pohjalta asiantuntevasti ja terävä-älyisesti.” (The Faiths Men Live By, sivu 300.)

•   Robert M. McCoy, joka ajatteli Uuden maailman käännöksessä olevan sekä omat erikoisuutensa että erinomaisuutensa, päätti artikkelinsa seuraavaan lausuntoon: ”Tämä Uuden testamentin käännös on osoitus siitä, että liikkeeseen [Jehovan todistajiin] kuuluu oppineita, jotka kykenevät selvittämään Raamatun kääntämiseen liittyviä monia ongelmia pätevästi.” (Andover Newton Quarterly, tammikuu 1963, sivu 31.)

•   Professori S. MacLean Gilmour, joka on eri mieltä joistain Uuden maailman käännöksen käännösratkaisuista, myönsi, että sen kääntäjillä ”on ollut harvinaisen hyvä kreikantuntemus” (Andover Newton Quarterly, syyskuu 1966, sivu 26).

•   Professori Thomas N. Winter kirjoitti seuraavasti arviossaan, joka koski teokseen The Kingdom Interlinear Translation of the Greek Scriptures kuuluvaa Uuden maailman käännöstä: ”Nimettömän komitean tekemä käännös on kauttaaltaan ajanmukainen ja johdonmukaisen täsmällinen.” (The Classical Journal, huhti-toukokuu 1974, sivu 376.)

•   Israelissa toimiva heprean kielen tutkija professori Benjamin Kedar-Kopfstein sanoi vuonna 1989: ”Heprealaiseen Raamattuun ja käännöksiin liittyvissä kielitieteellisissä tutkimuksissani silmäilen usein Uuden maailman käännöksenä tunnetun raamatunkäännöksen englanninkielistä laitosta. Tällöin on joka kerta vahvistunut se vaikutelmani, että tämä teos pyrkii rehellisesti mahdollisimman tarkkaan tekstin ymmärtämiseen.”

•   Tutkittuaan yhdeksää merkittävää englanninkielistä käännöstä uskontotieteiden professori Jason David BeDuhn kirjoitti, että englanninkielinen Uuden maailman käännös on ”vertailluista käännöksistä täsmällisin”. Hänen mukaansa suuri yleisö ja monet raamatunoppineet olettavat, että Uuden maailman käännöksen eriävät kohdat johtuvat sen kääntäjien uskonnollisista ennakkokäsityksistä. BeDuhn kuitenkin totesi eroavuuksien johtuvan useimmiten siitä, että Uuden maailman käännös on muita ”täsmällisempi, koska se kääntää Uuden testamentin kirjoittajien alkuperäiset ilmaukset sellaisinaan kirjaimellisesti”. (Truth in Translation, sivut 163, 165.)