Eivät painosta. Päälehdessämme Vartiotornissa on todettu: ”On väärin painostaa ihmisiä muuttamaan uskontonsa.” a Tähän on muun muassa seuraavat syyt:

•   Jeesus ei koskaan pakottanut ihmisiä ottamaan vastaan hänen opetuksiaan. Hän tiesi, että suhteellisen harvat suhtautuisivat myönteisesti hänen sanomaansa. (Matteus 7:13, 14). Kun jotkut Jeesuksen opetuslapsista kompastuivat hänen sanojensa vuoksi ja aikoivat jättää hänet, hän ei yrittänyt taivutella heitä jäämään. (Johannes 6:60–62, 66–68).

•   Jeesus opetti, ettei hänen seuraajiensa pitänyt vaatia muita muuttamaan uskonkäsityksiään. Opetuslasten ei ollut tarkoitus pakottaa ihmisiä kuuntelemaan vastentahtoisesti Valtakunnan hyvää uutista. Sen sijaan heidän tuli etsiä ihmisiä, jotka todella halusivat kuunnella. (Matteus 10:7, 11–14.)

•   Koska Jumala hyväksyy ainoastaan sydämestä lähtevän palvonnan, kääntymyksellä ei ole merkitystä, jos se ei tapahdu omasta tahdosta (5. Mooseksen kirja 6:4, 5; Matteus 22:37, 38).

 Raamatun ohjeen mukaisesti me viemme Raamatun sanomaa ”maan ääriin asti” ja kerromme siitä ”julkisesti ja talosta taloon” (Apostolien teot 1:8; 10:42; 20:20). Kuten varhaiskristittyjä, meitäkin syytetään joskus laittomasta käännyttämisestä (Apostolien teot 18:12, 13). Nämä ovat kuitenkin vääriä syytöksiä. Emme yritä pakottaa ketään omaksumaan uskonkäsityksiämme. Meidän mielestämme ihmisille täytyy antaa mahdollisuus saada tietoa, jotta he voivat tehdä tosiasioihin perustuvan valinnan.

 Emme yritä painostaa ihmisiä vaihtamaan uskontoaan emmekä edistä mitään poliittisia tavoitteita uskonnon varjolla. Emme myöskään tarjoa aineellista tai yhteiskunnallista hyötyä saadaksemme ihmisiä vaihtamaan uskontoaan. Jotkut muut kristityiksi tunnustautuvat sitä vastoin toimivat näin ja tuottavat siten häpeää Kristukselle. b

 Raamattu osoittaa, että ihmisillä on oikeus vaihtaa uskontoaan. Se kertoo monista sellaisista, jotka eivät omaksuneet sukulaistensa uskontoa vaan päättivät omasta tahdostaan palvoa tosi Jumalaa. Heitä olivat esimerkiksi Abraham, Ruut, jotkut ateenalaiset ja apostoli Paavali. (Joosua 24:2; Ruut 1:14–16; Apostolien teot 17:22, 30–34; Galatalaisille 1:14, 23.) Raamatussa lisäksi todetaan, että ihmisellä on jopa oikeus tehdä epäviisas valinta ja hylätä Jumalan hyväksymä uskonto. (1. Johanneksen kirje 2:19).

 Oikeus vaihtaa uskontoa ilmaistaan myös ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa, jota Yhdistyneet kansakunnat kutsuu ”kansainvälisten ihmisoikeuksien perustaksi”. Siinä sanotaan, että jokaisella ihmisellä on ”vapaus uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen” ja oikeus ”hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja”, myös uskonnollisia ajatuksia. c Näihin oikeuksiin sisältyy tietysti velvollisuus kunnioittaa toisten oikeutta säilyttää uskonnolliset käsityksensä tai kieltäytyä hyväksymästä näkemyksiä, joista on eri mieltä.

 Ei välttämättä. Raamattu kehottaa kunnioittamaan kaikkia ihmisiä heidän uskonnostaan riippumatta (1. Pietarin kirje 2:17). Lisäksi Jehovan todistajat tottelevat Raamatun käskyä kunnioittaa omia vanhempiaan, vaikka heillä olisi erilaiset uskonnolliset käsitykset (Efesolaisille 6:2, 3).

 Kaikki eivät silti hyväksy Raamatun näkökulmaa tässä asiassa. Eräs Sambiassa kasvanut nainen kertoo: ”Meidän yhteisössämme uskonnon vaihtamista – – pidettiin uskottomuutena, perheen ja yhteisön pettämisenä.” Hän joutui kohtaamaan tämän kysymyksen teini-iässä, kun hän alkoi tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa ja päätti pian sen jälkeen vaihtaa uskontoaan. Nainen kertoo: ”Vanhempani sanoivat minulle toistuvasti, että he olivat hyvin harmissaan takiani ja että olin pettänyt heidät. Se tuntui todella pahalta, sillä vanhempieni hyväksyntä merkitsi minulle paljon. – – Se että päätin olla uskollinen ennemmin Jehovalle kuin uskonnollisille perinteille, ei merkitse sitä, että olisin uskoton perheelleni.” d