Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Tukevatko mutaatiot evoluutiota?

Tukevatko mutaatiot evoluutiota?

8. luku

Tukevatko mutaatiot evoluutiota?

1, 2. Mitä mekanismia pidetään evoluution perustana?

EVOLUUTIOON liittyy vielä eräs ongelma. Miten sen oletetaan tarkasti ottaen tapahtuneen? Mikä on yksi niistä perusmekanismeista, joiden arvellaan tehneen mahdolliseksi jonkin eliötyypin kehittymisen toiseksi eliötyypiksi? Kehitysteorian kannattajat sanovat, että erilaisilla solutumassa tapahtuneilla muutoksilla on ollut osuutensa asiassa. Ja huomattavimpia näistä muutoksista ovat ”sattumalta” tapahtuneet muutokset, joista käytetään nimitystä mutaatiot. Erityisesti sukusolujen geenien ja kromosomien uskotaan liittyvän mutaatioiden aiheuttamiin muutoksiin, koska niissä tapahtuvat mutaatiot voivat siirtyä jälkeläisiin.

2 ”Evoluution perustana ovat mutaatiot”, sanotaan Spectrum-tietosanakirjassa.1 Paleontologi Steven Stanley sanoo mutaatioita samaan tapaan evoluution ”raaka-aineiksi”.2 Perinnöllisyystieteilijä Peo Koller puolestaan selittää, että mutaatiot ”ovat välttämättömiä lajinkehitykselle”.3

3. Millaisia mutaatioita evoluutioon tarvittaisiin?

3 Evoluutiolle eivät kuitenkaan kelpaa millaiset mutaatiot hyvänsä. Robert Jastrowin mukaan tarvitaan ”edullisten mutaatioiden hidasta kasaantumista”.4 Ja Carl Sagan lisää: ”Mutaatiot – äkilliset muutokset perinnöllisyydessä – lisääntyvät tyyppinsä mukaisesti. Ne ovat evoluution raaka-ainetta. Ympäristö valitsee ne harvat mutaatiot, jotka edistävät elossa säilymistä, ja näin tapahtuu sarja hitaita muutoksia eliömuodosta toiseksi, uuden lajin aluksi.”5

4. Mitä ongelmia liittyy väitteeseen, jonka mukaan mutaatiot saattavat olla selitys nopeisiin kehitysopillisiin muutoksiin?

4 On myös sanottu, että mutaatiot saattavat olla yksi selitys niihin nopeisiin muutoksiin, jotka liittyvät ”jaksoittaisten tasapainotilojen” teoriaan. John Gliedman kirjoittaa eräässä tiedelehdessä: ”Evoluutio-opin uudistajat uskovat tärkeimmissä säätelygeeneissä tapahtuvien mutaatioiden olevan juuri niitä geneettisiä työkaluja, joita heidän ’suurten hyppyjen’ teoriansa edellyttää.” Englantilainen eläintieteilijä Colin Patterson huomauttaa kuitenkin: ”Teorioita voi vapaasti rakennella. Me emme tiedä mitään näistä pääsäätelygeeneistä.”6 Mutta jos jätämme tällaisen teorioinnin sikseen, niin yleisesti oletetaan, että niin sanotut kehitysopilliset mutaatiot ovat pieniä sattumanvaraisia muutoksia, jotka kasaantuvat pitkän ajan kuluessa.

5. Miten mutaatiot syntyvät?

5 Miten mutaatiot syntyvät? Useimpien niistä arvellaan syntyvän tavanomaisessa solunjakautumisessa. Kokeet ovat kuitenkin osoittaneet, että niitä voivat aiheuttaa myös ulkopuoliset tekijät, esimerkiksi säteily ja kemikaalit. Kuinka usein niitä sitten sattuu? Perimäaineksen jakautuminen solussa on huomattavan säännönmukaista. Ottaen huomioon eliössä jakautuvien solujen määrän mutaatioita sattuu suhteellisen harvoin. Encyclopedia Americana -tietosanakirjassa todetaankin, että ”niiden DNA-nauhojen kahdentuminen, joissa geenit ovat, tapahtuu erittäin täsmällisesti. Paino- tai kopiointivirheet ovat harvinaisia onnettomuuksia.”7

Onko niistä hyötyä vai haittaa?

6, 7. Kuinka suuri osa mutaatioista on pikemminkin haitallisia kuin hyödyllisiä?

6 Jos hyödylliset mutaatiot ovat evoluution perusta, niin kuinka suuri osa niistä on hyödyllisiä? Tästä asiasta kehitysopin kannattajat ovat hämmästyttävän yksimielisiä. Esimerkiksi Carl Sagan sanoo: ”Useimmat niistä ovat vahingollisia tai tappavia.”8 Myös Otavan suuressa ensyklopediassa huomautetaan: ”Valtaosa uusista mutaatioista on kantajansa elinkykyä heikentäviä.”9 Peo Koller puolestaan sanoo: ”Suurin osa mutaatioista on haitallisia yksilöille, joilla on muuntunut geeni. Kokeissa havaittiin, että jokaista edullista tai hyödyllistä mutaatiota kohti on useita tuhansia haitallisia mutaatioita.”10

7 Jos ei siis oteta huomioon elinkyvyn kannalta ”neutraaleja” mutaatioita, niin jokaista hyödylliseksi väitettyä mutaatiota kohti on tuhansia vahingollisia mutaatioita. ”Missä tahansa monimutkaisessa järjestelmässä tapahtuvien sattumanvaraisten muutosten voidaan odottaakin johtavan tällaisiin tuloksiin”, todetaan Encyclopædia Britannicassa.11 Siksi mutaatioiden sanotaan olevan syynä satoihin sairauksiin, joissa perintötekijöillä on ratkaiseva osuus.12

8. Miten koetulokset vahvistavat erään tietosanakirjan toteamuksen?

8 Mutaatioiden vahingollisuuden vuoksi Encyclopedia Americana tunnustaa: ”Sitä, että useimmat mutaatiot ovat eliölle haitallisia, näyttää olevan vaikea sovittaa näkemykseen, jonka mukaan mutaatiot ovat evoluution raaka-ainelähde. Biologian oppikirjoissa kuvatut mutantit ovat todellakin epämuodostumia ja luonnottomuuksia, ja kaikesta päättäen mutaatio pikemminkin tuhoaa kuin rakentaa.”13 Kun mutanttihyönteiset pantiin kilpailemaan normaalien hyönteisten kanssa, tulos oli aina samanlainen. G. Ledyard Stebbins huomauttaakin: ”Ennemmin tai myöhemmin ilmaantuu sukupolvi, josta mutantit ovat karsiutuneet pois.”14 Ne eivät voineet menestyä, koska ne eivät olleet edistyneet vaan olivat rappeutuneita ja sen vuoksi epäedullisessa asemassa.

9, 10. Miksi ei ole perusteltua olettaa evoluution selittyvän mutaatioilla?

9 Biokemisti, kirjailija Isaac Asimov myöntää kirjassaan The Wellsprings of Life: ”Useimmat mutaatiot huonontavat.” Sitten hän kuitenkin vakuuttaa: ”Pitkän ajan kuluessa mutaatiot varmasti saavat kehityksen kulkemaan eteenpäin ja ylöspäin.”15 Mutta saavatko ne? Pidettäisiinkö mitään sellaista tapahtumasarjaa hyödyllisenä, joka tuottaisi vahinkoa yli 999 kertaa 1000:sta? Jos haluaisit rakentaa talon, niin palkkaisitko rakentajan, joka jokaista hyvin tehtyä työvaiheita kohden tekisi tuhansia kehnoja työvaiheita? Haluaisitko olla sellaisen autoilijan kyydissä, joka ajaessaan tekisi jokaista hyvää ratkaisua kohden tuhansia huonoja ratkaisuja? Haluaisitko sellaisen kirurgin leikkaavan itsesi, joka leikkauksen aikana tekisi jokaista oikeaa liikettä kohden tuhansia vääriä liikkeitä?

10 Perinnöllisyystieteilijä Dobzhansky kirjoittaa: ”Vahingon, umpimähkäisen muutoksen, voidaan tuskin odottaa parantavan mitään herkkää mekanismia. Kepin työntäminen kellon tai radion koneistoon saa sen harvoin toimimaan paremmin.”16 Kysy siis itseltäni: Tuntuuko järkevältä, että kaikki elollisten hämmästyttävän monimutkaiset solut, elimet, jäsenet ja toiminnot rakentuivat sellaisen tapahtumasarjan avulla, joka hajottaa?

Tuottavatko mutaatiot mitään uutta?

11–13. Tuottavatko mutaatiot koskaan mitään uutta?

11 Vaikka kaikki mutaatiot olisivatkin hyödyllisiä, niin voisivatko ne silti tuottaa mitään uutta? Eivät voisi. Mutaatio voisi aiheuttaa muutoksen ainoastaan ominaisuudessa tai piirteessä, joka on jo olemassa. Se luo vaihtelua mutta ei koskaan mitään uutta. Otavan suuri ensyklopedia toteaakin mutaatioista: ”Missään tapauksessa ne eivät ole rakenteita lisääviä eivätkä luo mitään uutta.”17

12 Eräässä toisessa tietosanakirjassa mainitaan esimerkki siitä, mitä saattaisi tapahtua suotuisan mutaation vaikutuksesta: ”Jollakin kuivalla alueella kasvavalla kasvilla saattaisi olla mutanttigeeni, joka saisi sen kasvattamaan suuremmat ja voimakkaammat juuret. Kasvilla olisi paremmat elinmahdollisuudet kuin sen lajitovereilla, koska sen juuret pystyisivät imemään enemmän vettä.”18 Mutta onko näin syntynyt jotain uutta? Ei, sillä kasvi pysyy samana. Se ei ala kehittyä joksikin muuksi.

13 Mutaatiot voivat muuttaa ihmisen hiusten värin tai laadun. Silti hiukset pysyvät aina hiuksina. Ne eivät koskaan muutu höyheniksi. Mutaatiot voivat muuttaa ihmisen käden niin että siinä on epänormaaleja sormia. Joillakuilla saattaa olla jopa kuusi sormea tai jokin muu epämuodostuma kädessään. Mutta se pysyy aina kätenä. Se ei koskaan muutu joksikin muuksi. Mitään uutta ei synny eikä voi koskaan syntyäkään.

Banaanikärpäsillä tehdyt kokeet

14, 15. Mitä banaanikärpäsillä vuosikymmenien aikana tehdyt kokeet ovat osoittaneet?

14 Harvoilla eläimillä on tehty yhtä paljon mutaatiokokeita kuin banaanikärpäsellä (Drosophila melanogaster). 1900-luvun alkupuolelta lähtien tiedemiehet ovat altistaneet miljoonia banaanikärpäsiä röntgensäteille. Se kohotti mutaatioiden esiintymistiheyden yli satakertaiseksi normaaliin verrattuna.

15 Mitä kaikkien näiden vuosikymmenien aikana tehdyt kokeet ovat osoittaneet? Dobzhansky paljastaa erään tuloksen: ”Klassisessa perinnöllisyystieteellisessä tutkimuksessa tärkeällä sijalla olleen Drosophilan selväpiirteiset mutantit ovat lähes poikkeuksetta elinvoimaisuudeltaan ja hedelmällisyydeltään heikompia sekä lyhytikäisempiä kuin luonnossa elävät kärpäset.”19 Toinen tutkimusten antama tulos oli se, että mutaatiot eivät tuottaneet koskaan mitään uutta. Banaanikärpäsillä oli muun muassa epämuodostuneita siipiä ja raajoja ja muita vääristymiä, mutta ne pysyivät aina banaanikärpäsinä. Ja kun mutanttikärpäset pariutuivat keskenään, havaittiin että muutaman sukupolven kuluttua toukkakoteloista alkoi kuoriutua joitakin normaaleja banaanikärpäsiä. Jos kärpäset olisi jätetty luonnolliseen olotilaansa, normaalit kärpäset olisivat lopulta eläneet kauemmin kuin heikommat mutantit ja säilyttäneet siten banaanikärpäsen siinä muodossa, jossa se oli alun perinkin ollut.

16. Miten DNA osaltaan säilyttää eliöitä?

16 On huomionarvoista, että perinnöllisyyttä välittävä DNA kykenee itse korjaamaan perimälle aiheutuneita vaurioita. Näin eliö voi säilyä ominaisuuksiltaan saamansa geeniperinnön mukaisena. Eräässä amerikkalaisessa tiedelehdessä kerrotaan, että perimän vaurioita ”jatkuvasti korjaavat entsyymit” turvaavat ”jokaisen eliön elämän ja sen jatkuvuuden sukupolvesta toiseen”. Lehdessä todetaan myös: ”Varsinkin DNA-molekyylien merkittävät vauriot, voivat synnyttää hätätilareaktion, jolloin valmistuu suuret määrät korjausentsyymejä.”20

17. Miksi Goldschmidt oli pettynyt mutaatiokokeisiinsa?

17 Niinpä kirjan Darwin Retried kirjoittaja kertookin arvostetusta perinnöllisyystieteilijästä, edesmenneestä Richard Goldschmidtistä: ”Tarkkailtuaan useiden vuosien ajan banaanikärpäsissä ilmenneitä mutaatioita Goldschmidt vaipui epätoivoon. Hän valitti, että muutokset olivat niin toivottoman pieniä, että vaikka tuhat mutaatiota yhtyisi yhdessä yksilössä, ei silti olisi syntynyt uutta lajia.”21

Koivumittari

18, 19. Mitä koivumittarista väitetään ja miksi?

18 Evoluutiokirjallisuudessa mainitaan usein koivumittari nykyajan esimerkkinä evoluutiosta. Eräässä eläinkirjassa todetaan: ”Tämä on vaikuttavin kehitysopillinen muutos, mitä ihminen on koskaan todistanut.”22 Todettuaan ensin, miten Darwinia kiusasi se, että hän ei itse kyennyt esittämään todisteita edes yhden lajin evoluutiosta, Jastrow lisää kirjassaan Red Giants and White Dwarfs: ”Kunpa hän olisi tiennyt, että aivan käden ulottuvilla oli esimerkki, josta hän olisi saanut tarvitsemansa todisteet. Tuo tapaus oli äärimmäisen harvinainen.”23 Ja tapaus josta hän puhui, oli luonnollisesti koivumittari.

19 Mitä koivumittarille sitten oli tapahtunut? Aluksi tämän yöperhosen vaalea muunnos oli yleisempi kuin tummempi muunnos. Vaalea muunnos sulautui hyvin vaaleampiin puunkylkiin ja oli siten paremmin turvassa linnuilta. Mutta teollisuusalueilta vuosikausia virrannut saaste tummensi puiden kyljet. Nyt perhosten vaalea väri koituikin niille ansaksi, sillä linnut saattoivat erottaa ne nopeammin ja syödä ne suihinsa. Niinpä koivumittarin tummempi, mutanttina pidetty muunnos säilyi paremmin hengissä, koska lintujen oli vaikea nähdä sitä puiden noen tummentamia kylkiä vasten. Tummasta muunnoksesta tuli nopeasti vallitseva tyyppi.

20. Miten eräs englantilainen lääkärilehti selitti, ettei koivumittari ollut osoitus evoluutiosta?

20 Mutta oliko koivumittari muuttumassa joksikin muuksi hyönteislajiksi? Ei suinkaan, vaan se oli yhä täsmälleen sama koivumittari mutta ainoastaan erivärinen. Niinpä englantilainen lääkärilehti On Call piti tämän esimerkin käyttämistä evoluution pönkittämiseen ”surkuhupaisana”. Siinä sanottiin: ”Tämä on mainio esimerkki naamioitumisesta, mutta koska perhoset ovat perhosia sekä sen alussa että lopussa eikä uutta lajia muodostu, niin se on täysin merkityksetön evoluution todisteena.”24

21. Mitä voidaan sanoa väitteestä, jonka mukaan jotkin pieneliöt voivat tulla vastustuskykyisiksi antibiooteille?

21 On myös lukuisia muita esimerkkejä samanlaisista virheellisistä väitteistä kuin se, että koivumittari olisi kehittymässä joksikin muuksi. Väitetään muun muassa, että koska jotkin pieneliöt ovat osoittautuneet vastustuskykyisiksi antibiooteille, niin evoluutiota tapahtuu parhaillaan. Mutta nuo sitkeämmätkin pieneliöt ovat yhä samaa tyyppiä eivätkä ne suinkaan ole kehittymässä joksikin muuksi. Ja on jopa tunnustettu, ettei muutos kenties olekaan johtunut mutaatioista vaan siitä, että jotkin pieneliöt olivat jo alun alkaen immuuneja. Toisten kuollessa lääkkeisiin immuunit pieneliöt lisääntyivät ja tulivat hallitseviksi. Kirjassa Evolution From Space sanotaankin: ”Epäilemme kuitenkin sitä, että näihin tapauksiin liittyisi mitään sen kummempaa kuin jo olemassa olevien geenien valintaa.”25

22. Merkitseekö se, että jotkin hyönteiset osoittautuvat immuuneiksi myrkyille, niiden kehittymistä?

22 Samoin on saattanut olla niiden hyönteisten laita, jotka ovat immuuneja niiden tuhoamiseksi käytetyille myrkyille. Myrkyt joko tappoivat hyönteiset, joita vastaan niitä käytettiin, tai ne osoittautuivat tehottomiksi. Tapetut hyönteiset eivät voineet kehittää vastustuskykyä, koska ne olivat kuolleet. Toisten henkiinjääminen saattoi merkitä sitä, että ne olivat olleet alun alkaenkin immuuneja. Tällainen immuunius on perinnöllistä, ja sitä esiintyy joissakin hyönteisissä mutta ei kaikissa. Joka tapauksessa hyönteiset pysyivät samana lajina. Ne eivät kehittyneet miksikään muuksi.

”Lajiensa mukaan”

23. Minkä Raamatun luomiskertomuksen esittämän mallin myös mutaatiot ovat vahvistaneet?

23 Mutaatiot vahvistavat jälleen kerran sen Raamatun luomiskertomuksessa esitetyn mallin, että elolliset lisääntyvät vain ”lajiensa mukaan”. Syynä tähän on se, että geneettinen koodi estää kasvia tai eläintä etääntymästä liiaksi keskitasosta. Vaihtelua voi kyllä esiintyä melkoisesti (kuten voidaan nähdä esimerkiksi ihmisistä, kisoista tai koirista), muttei niin paljon, että jokin eliö voisi muuttua joksikin toiseksi. Kaikki tehdyt mutaatiokokeet todistavat tämän. Oikeaksi on todistettu myös se biogeneettinen laki, jonka mukaan elämää voi syntyä vain olemassa olevasta elämästä ja jälkeläiset ovat samaa ”lajia” kuin niiden vanhemmat.

24. Miten jalostuskokeet ovat osoittaneet, että eliöt lisääntyvät vain ”lajiensa mukaan”?

24 Myös jalostuskokeet vahvistavat tämän. Tiedemiehet ovat yrittäneet jatkuvasti muuttaa eri eläimiä ja kasveja loputtomasti risteytyksillä. He ovat halunneet nähdä, pystyisivätkö he ajan oloon kehittämään uusia eliömuotoja. Millaisia tuloksia he ovat saavuttaneen? On Call -lehdessä kerrotaan: ”Jalostajat havaitsevat tavallisesti, että muutaman sukupolven kuluttua jalostuksessa saavutetaan ääriraja, jota pitemmälle edistyminen ei ole mahdollista, eikä ole muodostunut yhtään uutta lajia – –. Jalostuskokeet näyttäisivät sen tähden pikemminkin kumoavan kehitysteorian kuin tukevan sitä.”26

25, 26. Mitä tieteelliset julkaisut sanovat eliöiden lisääntymisen rajoista?

25 Science-lehdessä todetaan samaan tapaan: ”Lajeissa voi tosiaankin tapahtua vähäisiä muutoksia niiden fyysisissä ja muissa ominaisuuksissa, mutta se on rajallista ja pitemmän ajan kuluessa vaihteluskaala on jotakuinkin olematon.”27 Eliöt eivät siis saa perinnökseen mahdollisuutta muuttua jatkuvasti, vaan sen sijaan 1) pysyvyyden ja 2) rajallisen muuntelualan.

26 Niinpä kirjassa Molecules to Living Cells todetaankin: ”Porkkanasta tai hiiren maksasta irrotetut solut ovat lukemattomien jakautumiskertojen jälkeenkin yhä porkkanan soluja tai hiiren maksasoluja.”28 Kirjassa Symbiosis in Cell Evolution sanotaan: ”Kaikki elämä – – lisääntyy uskomattoman uskollisesti.”29 Myös tiedelehti Scientific American huomauttaa: ”Eliöt ovat tavattoman monimuotoisia, mutta jokainen muoto pysyy hämmästyttävän muuttumattomana omassa haarassaan: siat pysyvät sikoina ja tammet tammina sukupolvesta toiseen.”30 Muuan tiedetoimittaja puolestaan kirjoittaa: ”Ruusupensaisiin puhkeaa aina ruusunkukkia, ei koskaan kamelioita. Ja vuohet synnyttävät vuohia, eivät koskaan lampaita.” Hän teki sen johtopäätöksen, että mutaatiot ”eivät voi selittää koko evoluutiota – sitä miksi on olemassa kaloja, matelijoita, lintuja ja nisäkkäitä”.31

27. Minkä virhepäätelmän Darwin teki Galápagossaarten peipoista?

27 Lajinsisäinen muuntelu selittää erään seikan, joka vaikutti Darwinin alkuperäisiin käsityksiin evoluutiosta. Ollessaan Galápagossaarilla hän tarkkaili saarten peippoja. Ne olivat ilmeisesti muuttaneet Etelä-Amerikan mantereelta ja olivat samaa lajia kuin niiden mantereella elävä kantamuoto. Niissä oli kuitenkin merkillisiä eroja, muun muassa nokan muodossa. Darwin tulkitsi sen osoitukseksi käynnissä olevasta evoluutiosta. Mutta todellisuudessa kyseessä oli vain yksi esimerkki lajinsisäisestä muuntelusta, jota voi tapahtua eliön perintötekijöiden sallimissa rajoissa. Peipot pysyivät peippoina. Ne eivät olleet muuttumassa joksikin muuksi, eivätkä ne koskaan muutukaan.

28. Miten sitten voidaan sanoa, että tieteelliset tosiasiat ovat täysin sopusoinnussa Raamatun luomiskertomuksen ”lajiensa mukaan” -säännön kanssa?

28 Se mitä Raamatun luomiskertomuksessa sanotaan, on siis täysin sopusoinnussa tieteellisten tosiasioitten kanssa. Kun istutat siemeniä, ne tuottavat kasveja vain ”lajiensa mukaan”, joten voit istuttaa puutarhan luottaen siihen, että tuo laki pitää paikkansa. Kun kissat saavat pentuja, ne ovat aina kissoja. Kun ihmiset saavat lapsia, heidän lapsensa ovat aina ihmisiä. Väri, koko ja muoto vaihtelevat mutta aina lajin sallimissa rajoissa. Oletko itse milloinkaan nähnyt tapahtuvan toisin? Et varmasti, eikä kukaan muukaan ole.

Mutaatiot eivät tue evoluutiota

29. Mitä muuan ranskalainen biologi sanoo mutaatioista?

29 Johtopäätös on selvä. Vaikka perintötekijöissä tapahtuisi kuinka paljon sattumanvaraisia muutoksia tahansa, ne eivät saa mitään eliölajia muuttumaan toiseksi lajiksi. Ranskalainen biologi Jean Rostand kirjoittaa: ”En voi mitenkään pakottaa itseäni ajattelemaan, että nämä perintötekijöiden ’lipsahdukset’ olisivat voineet luonnonvalinnan avullakaan, edes käyttämällä hyväkseen niitä suunnattomia ajanjaksoja, jotka evoluutio vaatii muodostaakseen elämää, saada aikaan koko maailmaa, sen tuhlailevia rakenteita, sen hienouksia ja sen hämmästyttäviä ’sopeutumia’.”32

30. Mitä eräs perinnöllisyystieteilijä huomautti mutaatioista?

30 Myös perinnöllisyystieteilijä C. H. Waddington toteaa mutaatioihin uskomisesta: ”Tämä on samanlaista teoriaa kuin kuvittelisi, että jos otamme mitkä tahansa neljätoista riviä järkevää englantia ja vaihdamme kirjaimen kerrallaan sekä hyväksymme vain ne osat, joissa yhä on järkeä, niin syntyy lopulta yksi Shakespearen soneteista. – – minusta sellainen on mielisairaan logiikkaa, ja olen sitä mieltä, että meidän pitäisi pystyä parempaan.”33

31. Mitä muuan tiedemies sanoi siihen uskomisesta, että mutaatiot ovat evoluution raaka-ainetta?

31 Professori John Moore paljastaa totuuden sanoessaan: ”Huolellisen tarkastelun ja analysoinnin jälkeen jokainen dogmaattinen väite – –jonka mukaan geenimutaatiot ovat jonkin luonnonvalintaan liittyvän evoluutioprosessin raaka-ainetta, on satujen sepittämistä.”34

[Tutkistelukysymykset]

[Huomioteksti s. 99]

”Evoluution perustana ovat mutaatiot”

[Huomioteksti s. 100]

Mutaatioita verrataan perimässä tapahtuviin ”onnettomuuksiin”. Mutta onnettomuuksista on haittaa eikä suinkaan hyötyä

[Huomioteksti s. 101]

”Kaikesta päättäen mutaatio pikemminkin tuhoaa kuin rakentaa”

[Huomioteksti s. 105]

”Vaikka tuhat mutaatiota yhtyisi yhdessä yksilössä, ei silti olisi syntynyt uutta lajia”

[Huomioteksti s. 107]

”Se on täysin merkityksetön evoluution todisteena”

[Huomioteksti s. 107]

Mutaatioiden vahvistama sanoma kuuluu: elolliset lisääntyvät vain ”lajiensa mukaan”

[Huomioteksti s. 108]

”Jalostuskokeet näyttäisivät – – pikemminkin kumoavan kehitysteorian kuin tukevan sitä”

[Huomioteksti s. 109]

”Siat pysyvät sikoina ja tammet tammina sukupolvesta toiseen”

[Huomioteksti s. 110]

Mutaatiot ”eivät voi selittää koko evoluutiota”

[Huomioteksti s. 110]

”Minusta sellainen on mielisairaan logiikkaa, ja olen sitä mieltä, että meidän pitäisi pystyä parempaan”

[Tekstiruutu/Kuva s. 112, 113]

Kumpaa tosiasiat tukevat?

Päästyämme kirjassamme tähän asti on sopivaa kysyä: kumpaa tosiasiat tukevat, evoluutiota vai luomista? Alla olevista sarakkeista käyvät ilmi evoluution pääpiirteet, luomisen pääpiirteet ja se, mitä tosiasiat osoittavat.

Mitä evoluutio Mitä luominen Nähtävissä olevat

edellyttää edellyttää tosiasiat

Elämä on kehittynyt Elämää voi syntyä vain 1) Elämää syntyy vain

elottomasta jo olemassa olevasta olemassa olevasta sattumanvaraisen elämästä; alun perin elämästä;

kemiallisen evoluution sen on luonut 2) monimutkainen

välityksellä älyllinen Luoja geneettinen koodi

(itsestäänsikiäminen ei voi muodostua

eli alkusynty) sattumalta

Fossiilistosta Fossiilistosta Fossiilit osoittavat,

pitäisi löytyä: pitäisi löytyä: että

1) yksinkertaisia, 1) monenlaisia, 1) monenlaiset,

vähitellen ilmaantuvia rakenteeltaan rakenteeltaan

eliömuotoja; monimutkaisia monimutkaiset

2) välimuotoja, jotka eliölajeja,jotka eliölajit ilmaantuivat

yhdistävät ne ilmaantuvat äkisti; äkisti;

edeltäjiinsä 2) aukkoja, jotka 2) jokainen uusi laji

erottavat päälajit poikkeaa

toisistaan; edellisistä lajeista;

ei välimuotoja ei välimuotoja

Uusia lajeja syntyy Uusia lajeja ei Uudet lajit eivät

vähitellen; ilmaannu vähitellen; ilmaannu vähitellen,

keskeneräisten ei keskeneräisiä vaikkakin monia

luiden ja elinten alkuja luita eikä elimiä, muunnoksia;

erilaisissa vaan kaikki ovat ei keskeneräisiä

välimuodoissa täysin muotoutuneita luita eikä elimiä

Mutaatiot: tulokset Mutaatiot Pienet mutaatiot

pohjimmiltaan vahingollisia vahingollisia,

hyödyllisiä; monimutkaisille suuret tappavia;

luovat uusia eliöille; eivät koskaan tuota

ominaisuuksia tuloksena ei mitään mitään uutta

ja piirteitä uutta

Kulttuuri syntyy Kulttuuri yhtä vanha Kulttuuri ilmaantuu

vähitellen; kuin ihminen; ihmisen mukana;

alku karkea, alusta alkaen luolaihmiset yhtä eläimellinen monipuolista, vanhoja kuin kulttuuri

kehittynyttä

Kieli kehittyi Kieli ilmaantui Kieli ilmaantui

eläinten yhtä aikaa yhtä aikaa

yksinkertaisesta ihmisen kanssa; ihmisen kanssa;

ääntelystä nykyajan muinaiset kielet muinaiset kielet usein

monimutkaisiksi monimutkaisia ja monimutkaisempia kuin

kieliksi valmiita nykyiset

Ihminen ilmaantui Ihminen ilmaantui Vanhimmat

miljoonia vuosia noin 6000 vuotta muistiinmerkinnät

sitten sitten ulottuvat vain noin

5000 vuoden taakse

Johdonmukainen päätelmä

Kun vertaamme todellisuutta siihen, mitä yhtäällä evoluutio edellyttäisi ja toisaalla luominen edellyttäisi, niin eikö ole ilmeistä, kumpaa näistä tosiasiat tukevat ja kumpi taas on ristiriidassa niiden kanssa? Nykyisen eliömaailman tarjoamat todisteet ja kauan sitten eläneiden eliöiden fossiilit tukevat samaa johtopäätöstä: elämä on luotu; se ei ole kehittynyt.

Elämä ei todellakaan ole alkanut missään tuntemattomassa ”alkuliemessä”. Ihmiset eivät ole kehittyneet apinankaltaisista esi-isistä. Sen sijaan eliöitä luotiin runsaasti erillisiksi kantalajeiksi. Ne saattoivat kaikki lisääntyä ja muuntua suuresti oman ”lajinsa” sisällä, mutta ne eivät pystyneet ylittämään lajien välisiä rajoja. Kuten eliöistä voidaan selvästi havaita, tuon rajan säilymisen takaa lisääntymiskyvyttömyys. Ja lajien erilaisuuden turvaa kunkin lajin ainutlaatuinen perimä.

Mutta Luojasta on paljon muitakin todisteita kuin se, että nähtävissä olevat tosiasiat tukevat luomisen edellytyksiä. Ajattelehan vain sitä hämmästyttävää suunnitelmallisuutta ja monimutkaisuutta, mitä kaikki maan päällä ja koko kaikkeudessa ilmentää. Sekin vahvistaa Korkeimman Älyn olemassaolon. Seuraavissa luvuissa kiinnitämme huomiomme joihinkin näistä ihmeistä, joita löytyy kunnioitusta herättävästä kaikkeudesta aina mikroskooppisen maailman monimutkaisiin rakennelmiin saakka.

[Kuvat s. 102]

Teettäisitkö talosi sellaisella rakentajalla, joka jokaista hyvin tehtyä työvaiheita kohden tekisi tuhansia kehnoja työvaiheita?

Menisitkö sellaisen autoilijan kyytiin, joka ajaessaan tekisi jokaista hyvää ratkaisua kohden tuhansia huonoja ratkaisuja

Antaisitko sellaisen kirurgin leikata itsesi, joka leikkauksen aikana tekisi jokaista oikeaa liikettä kohden tuhansia vääriä liikkeitä?

[Kuva s. 103]

Dobzhansky: ”Kepin työntäminen – – radion koneistoon saa sen harvoin toimimaan paremmin”

[Kuvat s. 104]

Banaanikärpäsillä tehdyissä kokeissa syntyi monia epämuodostuneita mutantteja, mutta ne pysyivät silti aina banaanikärpäsinä

Normaali banaanikärpänen

Mutanttikärpäsiä

[Kuvat s. 106]

Koivumittarin värimuutokset eivät ole evoluutiota vaan pelkästään kantalajin puitteissa tapahtuvaa muuntelua

[Kuvat s. 108]

Nykyään on monenlaisia koirarotuja, mutta silti koirat ovat aina yhtä ja samaa lajia

[Kuvat s. 109]

Ihmisperheessä esiintyy suurta muuntelua, mutta ihmiset lisääntyvät vain ”lajinsa mukaan”

[Kuvat s. 111]

Peipot, joista Darwin teki havaintoja Galápagossaarilla, pysyivät aina peippoina; se mitä hän näki, oli siis muuntelua eikä evoluutiota