Maailmanlaajuinen raportti

Afrikka ja läheiset saaret

Afrikan manner on pirstoutunut heimo- ja kansallisuuskiistojen vuoksi. Ilmestyksen 7:9–14:ssä ennustetaan kuitenkin, että ”suuri joukko – – kaikista kansakunnista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä” yhdistyy Jehovan palvonnassa ja odottaa säilyvänsä hänen rauhalliseen uuteen maailmaansa. Useat tuhannet eri puolilla Afrikkaa asuvat ihmiset todistavat jatkuvasti vakuuttavalla tavalla kuuluvansa tuohon onnelliseen joukkoon.

Kapkaupungissa Etelä-Afrikassa eräs sisaremme häkeltyi, kun puhuteltava keskeytti hänet kysymällä: ”Mikä on tarkoituksenne?” Sisar vastasi kursailematta: ”Aloittaa raamatuntutkisteluja ihmisille.” Sisaren yllätykseksi mies sanoi: ”Hyvä! Tulkaa sisään. Aloitetaan heti.” Tämän juutalaismiehen kanssa sukeutui hyvä keskustelu, ja sisar sopi tulevansa uudelleen miehensä kanssa. Juutalaismies on edistynyt erinomaisesti. Sen lisäksi että hän tutkii, hän on lukenut Raamatun kannesta kanteen neljästi ja kirjan Suurin ihminen joka koskaan on elänyt kolme kertaa. Hän kertoo totuudesta ahkerasti myös sukulaisilleen. Hän on hyvin kiitollinen siitä, että Jehova avasi hänen silmänsä  näkemään totuuden. Sinä päivänä, jona sisar kävi hänen luonaan ensi kerran, hän sanoi perheelleen: ”Tulkaa tapaamaan näitä ihmisiä, sillä Jumala on lähettänyt heidät luoksemme.” Mies oli hautonut itsemurha-aikeita.

Perhesiteet voivat vaikuttaa totuuden leviämiseen merkittävästi. Eräs osa-aikainen tienraivaaja aloitti tutkistelun eräässä kylässä Mauritiuksessa. Darmen, utelias naapurin poika, kuunteli kiinnostuneena. Hän toisti kuulemansa vanhemmilleen, varsinkin äidilleen, joka oli hindu. Pojan äiti vakuuttui siitä, että hän oli nyt oppimassa totuutta, ja niinpä hän purki puutarhassaan olevan hindupyhäkön. Darmen puhui kaikille kylässä asuville sukulaisilleen: veljilleen, sisarilleen, langoilleen, sedilleen, tädeilleen ja serkuilleen. Kun hän sai tietää, mikä päivän teksti on, hän alkoi käsitellä sitä heidän kanssaan. Joinakin iltoina yli 30 henkeä oli mukana näissä keskusteluissa, jotka kestivät yömyöhäiseen. Muutaman viikon kuluttua muuan erikoistienraivaajapariskunta alkoi tutkia heidän kanssaan. 13 tuohon sukuun kuuluvaa on nyt käynyt kasteella, ja neljä toimii kastamattomina julistajina. Entä Darmen? Hän on nyt naimisissa ja palvelee vaimonsa kanssa erikoistienraivaajana.

Sisällissota on sekoittanut pahoin Liberiassa asuvien ihmisten elämän. Sillä aikaa kun Manojoen julistajat olivat Monrovian konventissa, heidän kotipaikkakunnalleen hyökättiin, eivätkä he enää voineet palata sinne koko vuonna. Alueelle oli kuitenkin jäänyt eräs kastamaton julistaja, ja hän jatkoi saarnaamista. Vaikka hän ei tuntenut itseään riittävän päteväksi käyttämään valtakunnansalia, koska hän ei ollut käynyt kasteella, hän kuitenkin suojeli sitä ryöstelyltä. Hän kertoi yrittäneensä tehdä myös ”paimennuskäyntejä” niiden luo, jotka olivat aiemmin tutkineet, ettei heidän kiinnostuksensa totuutta kohtaan pääsisi sammumaan, ja hän oli johtanut kokouksia kotonaan. Hänet kastettiin ”Jumalallisen opetuksen” konventissa tänä vuonna.

Keski-Afrikan tasavallassa vuoden kohokohta oli se, että 20. tammikuuta 1993 hallitus poisti kokonaan Jehovan  todistajien toimintaa koskeneen kiellon. Vaikka veljet olivat useiden vuosien ajan voineet toimia melko vapaasti, nyt heidät tunnustetaan laillisesti. Tämä on mahdollistanut sen, että he ovat voineet avata uudelleen valtakunnansalinsa. Koulut, sairaalat ja monet virastot eivät toimi, koska tuossa maassa ei ole varaa maksaa palkkoja. Kuitenkin Jehovan todistajat ovat omista taloudellisista vaikeuksistaan huolimatta korjanneet ja maalanneet Banguin kaikki viisi valtakunnansalia, ja ne toimivat jälleen puhtaan palvonnan keskuksina.

Jotkut afrikkalaiset huomioitsijat havaitsevat selvästi Jehovan todistajien ja muiden uskontokuntien välisen eron. Zairen eteläosaa vitsaavien etnisten kiistojen vuoksi kasailaisryhmä, jonka katangalaiset olivat ajaneet tiehensä, pakeni erään kyläpäällikön taloon Kaminan kaupungin lähistölle. Tiedusteltuaan, mitä oli tapahtunut, päällikkö kysyi: ”Onko teidän joukossanne keitään Jehovan todistajia?” He ottivat asiasta selvää ja vastasivat sitten: ”Ei.” Päällikkö kysyi: ”Miksei? Eikö kylässä ole ainoatakaan todistajaa?” ”On siellä muutama”, he vastasivat. ”Miksei täällä sitten ole keitään?” päällikkö tiukkasi. Lopulta hän sanoi: ”Nyt ymmärrätte, miksi Jehovan todistajat sanovat, että teidän uskontonne ovat vääriä. Ne jotka ajoivat teidät tiehenne, ovat teidän kirkkojenne jäseniä, mutta Jehovan todistajat eivät ole karkottaneet veljiään. He päinvastoin ovat ottaneet heidät ystävällisesti vastaan ja suojelleet heitä.”

Alueilla, joilla lukutaidottomuus on ongelma, julistajat saattavat huomata, että heidän on opetettava ihmisille paitsi Raamatun totuutta myös luku- ja kirjoitustaitoa. Zimbabwessa eräällä tienraivaajasisarella oli juuri tällainen kokemus, ja hän oli yllättynyt, kun hänen raamatuntutkisteluoppilaansa tarjoutuivat maksamaan saamastaan opetuksesta. Sisar kirjoitti myöhemmin: ”Muistin Elisan palvelijan Geehasin ja sen, miten hän sairastui lepraan. Siksi sanoin heille: ’Minun palkkani on se, että näen teidän edistyvän totuuden opiskelemisessa ja soveltavan oppimaanne. En halua teidän rahojanne.’” (2. Kun. 5:20–27.)

 Aasia

Jehova istutti alkuperäisen paratiisin ja asetti ensimmäisen ihmisparin Itään. He eivät arvostaneet sitä, mitä Jehova oli tehnyt heidän hyväkseen. Meidän aikanamme sadattuhannet itämaalaiset kuitenkin osoittavat todella arvostavansa Jehovan vanhurskaita teitä ja kertovat innokkaasti toisille uutista siitä, että Jumalalla on tarkoitus tehdä koko maasta paratiisi.

Japanissa eräs sisar, jonka täytyy käydä kokopäivätyössä hankkiakseen elatuksen perheelleen, iloitsee siitä, että hän voi palvella myös tienraivaajana. Miten hän pystyy siihen? Siten, että hän käyttää tehokkaasti sen ajan, jonka hän matkustaa junalla joka päivä. Matka kestää puolitoista tuntia yhteen suuntaan. Hänen on oltava tahdikas, mutta koska kodin ja työpaikan väliä matkustavat kulkevat päivittäin samalla junalla, hän tekee jopa uusintakäyntejä niiden ihmisten luo, jotka kuuntelevat häntä. Hän levittää joka kuukausi keskimäärin 167 lehteä, ja hän on aloittanut seitsemän raamatuntutkistelua noilla junamatkoilla.

Vaikka muuan Malesiassa palveleva tienraivaajasisar kävi  useita kertoja erään naisen luona, jonka kanssa hän oli tutkinut, hän ei tavannut ketään kotoa. Mutta aina eräs kiukkuisen näköinen naapuri silmäili häntä epäluuloisesti. ”Miksi en voisi puhua tuolle miehelle?” sisar ajatteli. ”Hän on kotosalla joka kerta kun tulen, ja ehkäpä hän voi kertoa minulle, missä tämä nainen on.” Mies puhutteli sisarta töykeästi: ”Mitä haluatte? Mitä teillä on mielessänne?” Mutta ihme kyllä, sen jälkeen kun mies oli kertonut sisarelle tuon naisen muuttaneen, hän kuunteli Raamatun sanomaa, suostui jopa tutkimaan ja tuntui vieläpä innostuvankin siitä. Ensimmäistä kertaa tutkittaessa myös hänen vaimonsa oli mukana sekä hänen kollegansa, joka oli erään kristikunnan lahkon uskollinen jäsen ja joka yritti keskeyttää raamatuntutkistelun. Mutta kun mies huomasi, kuinka tyynesti ja johdonmukaisesti sisar vastasi sanallisiin hyökkäyksiin, hän käski kollegansa pitää huolta vain omista asioistaan ja antaa hänen tutkia, jos hän halusi. Mies edistyi nopeasti. Hän oli ammatiltaan meedio, mutta kun hän sai tietää, että Raamattu tuomitsee spiritismin, hän heitti ripeästi pois kaikki spiritistiset välineensä. Hän ja hänen vaimonsa käyvät nyt säännöllisesti seurakunnankokouksissa joka viikko.

Ollessaan talosta-taloon-työssä Intiassa muuan tienraivaajasisar tapasi kolme opiskelijatyttöä. Vaikka he olivat hinduja, he suostuivat tutkimaan Raamattua, koska he etsivät vastauksia moniin kysymyksiin. Aikanaan he saivat kirjan Ihmiskunta etsii Jumalaa ja lukivat sen. Sen jälkeen he olivat aivan varmoja siitä, että on väärin palvoa kuvia. He selittivät oppimiaan asioita äidilleen, ja tämä hävitti epäjumalankuvansa. Tytöt hankkiutuivat eroon aakkoslaudastaan. He sanoivat myöhemmin: ”Vuosi 1992 oli meille unohtumaton vuosi. Tammikuussa astuimme ulos ’Suuresta Babylonista’, kun poistimme epäjumalankuvat. Huhtikuussa aloimme käydä säännöllisesti kokouksissa. Elokuussa meistä tuli kastamattomia julistajia. Lokakuussa me kaikki neljä kävimme kasteella. Marraskuussa kaksi meistä aloitti vakituisen osa-aikaisen tienraivauksen,  ja joulukuussa johdimme kymmentä raamatuntutkistelua, joista yhtä pidettiin 71-vuotiaalle isoäidillemme.”

Thaimaan julistajat havaitsevat, että demonit ahdistelevat yhä useampia heidän alueellaan asuvia ihmisiä. Nakhon Sawanissa muuan mies ja vaimo asuivat talossa, joka oli täynnä epäjumalankuvia. Kun tämä pariskunta edistyi raamatuntutkistelussaan, mies mainitsi, että heidän kotonaan sattui kaikenlaista merkillistä eivätkä he saaneet siksi nukuttua. Mies kertoi myös, että kun hänen vaimonsa yritti lähteä valtakunnansaliin, tästä tuntui kuin joku pidättelisi häntä ja estäisi häntä lähtemästä talosta. Julistaja kiinnitti heidän huomionsa Kuolleiden henget -kirjasessa olevaan aineistoon. Mies myönsi, että heidän elämänsä oli juuri sellaista kuin kirjasessa kuvailtiin. Hänelle näytettiin Raamatusta, mitä hänen piti tehdä saadakseen Jehovan siunauksen (5. Moos. 7:25, 26; 1. Joh. 5:21). Seuraavana päivänä hän pyysi, että veljet auttaisivat häntä poistamaan kotoaan kaikki epäjumalankuvat ja muut uskonnolliset esineet – tavaraa kertyi avopakettiautolastillinen – ja polttamaan ne hänen nähtensä kaupungin ulkopuolella. Hänen uskonsa vahvistui suuresti, kun hän näki, etteivät epäjumalankuvat, joita hän oli ennen palvonut, kyenneet pelastamaan itseään. Tämän jälkeen huonekunta vapautui demonien vallasta ja edistyi hyvää vauhtia hengellisesti.

Koska monet nuoret eivät tiedä varmasti, millainen tulevaisuus heitä odottaa, he etsivät vastauksia. Joitakuita autetaan kirjasen Nauti elämästä maan päällä ikuisesti! ja kirjan Nuoret kysyvät – käytännöllisiä vastauksia avulla. Eräs Sri Lankassa asuva buddhalainen äiti kirjoitti: ”Käytän tilaisuutta hyväkseni ja kiitän teitä sydämeni pohjasta siitä, että olette auttaneet tytärtäni löytämään oikean tien. Olin hyvin iloinen nähdessäni kirjan, jonka olette antaneet tyttärelleni. Se on mielestäni arvokkain lahja, minkä hän on saanut koko elämänsä aikana. Hän lukee sitä yhä uudelleen, ja minäkin olen lukenut sen. Haluaisin siis vielä kerran kiittää teitä koko sydämestäni tuosta ihanasta lahjasta.”

 Eurooppa

Taloudellinen tilanne on vaikea monissa maissa. Jehovan palvelijoilla on kuitenkin ”runsaasti tehtävää Herran työssä” (1. Kor. 15:58). Suomen Jehovan todistajat eivät ole jääneet suremaan työttömyyttä, vaan he ovat havainneet, että nyt heillä on tilaisuus käyttää enemmän aikaa ihmisten auttamiseen ymmärtämään, miksi elämme näin vaikeita aikoja ja miksi tarvitsemme Jumalan valtakuntaa.

Mikä osuus nuorilla julistajilla on tässä? Otetaanpa yksi esimerkki: Suomessa eräs sisar oli kenttäpalveluksessa viisivuotiaan tyttärensä kanssa. He tapasivat erään vastahakoisen miehen, joka ei halunnut keskustella sisaren kanssa. Mutta kun hänen tyttärensä antoi miehelle traktaatin, tämä ei voinut kieltäytyä ottamasta sitä vastaan. Myöhemmin hänen vaimonsa löysi traktaatin keittiön pöydältä ja luki sen. Hän piti siitä, mitä traktaatissa sanottiin paratiisitoivosta. Hän tilasi Seuralta Voit elää ikuisesti -kirjan ja alkoi lukea sitä. Kun julistajat tulivat uudelleen hänen ovelleen, hänelle aloitettiin raamatuntutkistelu. Hänen miehensä vastusti. Mutta nähtyään, miten valtakunnansali rakennettiin muutamassa päivässä, mies sanoi: ”Jos  Jehovan todistajat pystyvät tällaiseen, järjestön takana täytyy olla jotakin hyvin suurta.” Hänkin alkoi tutkia, ja vuoden kuluttua he molemmat kävivät kasteella.

Portugalissa monet seurakunnat käyvät alueensa läpi joka viikko ja löytävät yhä lampaankaltaisia ihmisiä. Eräs sisar kertoo: ”Rukoilen joka aamu ennen palvelukseen lähtöä, että Jehova auttaisi minua löytämään jonkun, jota kiinnostaisi tutkia Raamattua.” Eräänä päivänä hän alkoi tutkia kampaamon työntekijöiden kanssa. Kun tutkistelu siirrettiin myöhemmin sisaren kotiin, sinne tuli vain yksi nainen. Tämä sanoi, etteivät muut ole kiinnostuneita, mutta hän on. Kuukauden kuluttua tällä naisella itselläänkin oli kaksi tutkistelua. Pian hänet kastettiin, ja hän astui tienraivauspalvelukseen.

Vaikka Ruotsissa eräs pariskunta oli liitetty yhteen mustalaistavan mukaan, he avioituivat Ruotsin lain vaatimusten mukaisesti ja tulivat kastetuiksi Jehovan todistajiksi vuonna 1992. Koska muut mustalaiset kunnioittavat tuota miestä, hän on voinut aloittaa useita raamatuntutkisteluja. Vuoden 1993 tammikuussa hän johti 21:tä tutkistelua. Yhtä tutkistelua johdettiin niin suurelle ryhmälle, että hän pyysi käyttöönsä valtakunnansalia. Kun kierrosvalvoja lähti hänen mukaansa tutkisteluun, 26 aikuista mustalaista odotteli huoneistossa tutkistelun alkamista. Mutta tuo uusi veli sanoi: ”En voi ymmärtää, missä kaikki ovat tänä iltana. Tavallisesti meitä on täällä 40–50 henkeä.” Tutkistelu pidettiin kolmella kielellä: ruotsiksi, kroatiaksi ja mustalaisten kielellä. Näihin ihmisiin vetoaa jopa uuden maailman siunauksia enemmän Jumalan rakkaus sekä Jehovan kansan keskuudessa jo nyt vallitseva puolueeton ja ennakkoluuloton asenne.

Jottei samaa työtä tehtäisi kahteen kertaan ja jotta resurssit hyödynnettäisiin mahdollisimman hyvin, joidenkin haaratoimistojen työn luonne on muuttunut merkittävästi. Näin kävi muun muassa Alankomaissa ja Sveitsissä. Alankomaiden haaratoimisto huolehtii kääntämisestä hollannin kielelle, ja sieltä  käsin koordinoidaan myös videokasettien valmistus ja jakelu Eurooppaan. Mutta Saksan haaratoimisto painaa nyt hollanninkieliset lehdet ja huolehtii Alankomaiden kirjallisuuden varastoimisesta ja lähettämisestä. Saksa hoitaa samaten nyt ne kirjallisuuden painamiseen ja lähettämiseen liittyvät työt, jotka tehtiin aiemmin Sveitsissä. Osa Beetel-perheen jäsenistä, jotka palvelivat Emmenissä Alankomaissa, tarjoutui auttamaan muissa haaratoimistoissa, joten kaksi heistä määrättiin Isoon-Britanniaan, neljä Saksaan ja seitsemän Nigeriaan, jonne asennetaan ennen Alankomaissa käytössä ollut neliväripainokone. Sveitsin välineistöä viedään Filippiineille sikäläisen painotyön laadun parantamiseksi, ja eräs sveitsiläinen pariskunta menee sinne vähäksi aikaa auttamaan. Yksi sveitsiläisveli siirretään Nigeriaan. Jotkut aloittavat jälleen tienraivauspalveluksen.

Veljemme ovat todistaneet Irlannissa yli sata vuotta, ja heidän kärsivällisen kestävyytensä ansiosta saadaan jatkuvasti hyviä tuloksia. Muuan tipperarylainen sisar alkoi tutkia Raamattua erään sikäläisen miehen, Michaelin, kanssa. Ajan mittaan tämä alkoi kuitenkin kartella julistajaa. Kun julistaja tajusi tilanteen, hän meni erään toisen sisaren kanssa etsimään Michaelia baarista, koska heidän mielestään tämä vaikutti aidosti kiinnostuneelta. Kun he astuivat baariin, syntyi hiljaisuus: kaikki tiesivät, keitä sisaret olivat. Julistajat vain muistuttivat Michaelia tutkistelusta. Heidän lähdettyään Michael yritti sivuuttaa asian vähin äänin sanomalla toisille miehille: ”Tosiaankin, minunhan piti korjata hänen lietensä ja unohdin sen kokonaan!” Hän tajusi kuitenkin, ettei hän voisi enää pakoilla sisaria.

Sen jälkeen Michael edistyi hyvin. Hän avioitui Mayn kanssa, joka myös suostui tutkimaan, vaikkakin hän suhtautui aluksi epäluuloisesti sisarien osoittamaan lämpimään kiinnostukseen. Michael ja May alkoivat sitten kertoa oppimastaan Mayn sisarelle Bredalle. He kaikki kävivät kasteella vuoden 1993 aikana. Sillä välin Mayn veli ja tämän tyttöystävä  sekä Michaelin pikkuveli vaimoineen alkoivat tutkia ja käydä kokouksissa. Sisaremme hellittämättömyyden ansiosta totuus hyödyttää nyt siis seitsemää ihmistä.

Itävallassa asuva viisivuotias Sara-tyttönen on hyvin ulospäin suuntautunut lapsi, ja hän puhelee usein ihmisille, jotka kulkevat hänen kotinsa ohi. Erään kerran hän kysyi aivan suoraan eräältä nuorelta naiselta: ”Poltatko sinä tupakkaa?” Kun nainen sanoi, ettei hän polttanut, Saralla oli jo seuraava kysymys valmiina: ”Oletko sinä Jehovan todistaja?” Hieman hämmentyneenä nainen vastasi: ”Olen.” Tämä sai hänet menemään Saran kotiin, soittamaan ovikelloa ja kertomaan keskustelusta Saran äidille. Nainen selitti vielä senkin, että vaikka hänet oli kasvatettu Jehovan todistajaksi, hänellä ei ollut enää mitään yhteyksiä todistajiin. Hän pyysi Saran äitiä tulemaan luokseen. Matteuksen 21:16:n sanat pitävät todella paikkansa: ”Lasten ja imeväisten suusta sinä olet valmistanut ylistystä”!

Slovakian Jehovan todistajat riemuitsivat toden teolla, kun 24. maaliskuuta 1993 Jehovan todistajien uskonnollinen yhdistys rekisteröitiin laillisesti ja 43 vuotta voimassa ollut kielto päättyi näin ollen virallisesti. Samoin kävi Tšekin tasavallassa 1. syyskuuta. Monet näissä maissa asuvat ihmiset ovat pettyneet uskontoon ja politiikkaan. Jotkut heistä etsivät totuutta. Bobron na Oravessa Slovakiassa asuva iäkäs pariskunta oli juuri tällaisessa tilanteessa. Vaimo oli esittänyt papille Raamattuun liittyviä kysymyksiä, mutta tämä oli vastannut: ”Hanka, etsi jokin parempi kirja luettavaksesi.” Hän ja hänen miehensä jatkoivat kuitenkin sinnikkäästi Raamatun lukemista. He tekivät muutoksia elämässään saattaakseen sen sopusointuun oppimiensa asioiden kanssa. Tyydyttääkseen hengellisen nälkänsä he olivat tilanneet useita uskonnollisia lehtiä. Sitten he suostuivat tutkimaan Raamattua todistajien kanssa. Vaimo sanoikin myöhemmin, että heti kun hän alkoi keskustella tienraivaajien kanssa, hänestä tuntui siltä, että itse Jumala oli lähettänyt heidät.

 Keski- ja Etelä-Amerikka

”Katso, minun palvelijani riemuitsevat sydämen onnesta.” (Jes. 65:14.) On ilmeistä, että Meksikon Jehovan todistajilla on tällainen hyvä hengellinen sydämentila. Katolisen kirkon yksimielisestä vastustuksesta huolimatta Meksikon hallitus rekisteröi 7. toukokuuta 1993 kaksi uskonnollista yhdistystämme, nimeltään La Torre del Vigía, A.R. ja Los Testigos de Jehová en México, A.R. Jehovan todistajien uskonto tunnustettiin tuolloin virallisesti. He odottavat nyt innoissaan sitä, että he voivat ensi kertaa kiinnittää valtakunnansaleihinsa selvästi näkyvät kilvet.

Viime vuonna perustettiin 445 uutta seurakuntaa. Kesäkuussa julistajia oli yhteensä 375351. Muistonvietossa oli läsnä 1349998 henkeä. Kun julistajamäärä kasvaa, alueet käydään useammin läpi. Työskennellessään eräällä hyvin käydyllä alueella kaksi sisarta tapasi eräässä talossa raivostuneen ovenavaajan, joka huudahti: ”Olenhan jo sanonut teille, että en halua teidän tulevan kertomaan sanomaanne minulle. Miksette ota sitä huomioon?” Toinen sisarista vastasi: ”Meitä saarnaajia on paljon. Epäilemättä esititte pyyntönne joillekuille tovereistamme. Voimme kuitenkin järjestää niin, ettei kukaan enää käy luonanne.  Jos voitte antaa nimenne ja täydellisen osoitteenne, niin toimitamme nämä tiedot kaikille tämän alueen todistajille, ja sitten ei enää kukaan käy luonanne.” Tähän puhuteltava sanoi: ”Eihän tämä nyt sentään sitä tarkoita. Kyllä te voitte yhä käydä luonani, mutta toivoisin, ettette kävisi niin usein.” Vähän myöhemmin sisaret tapasivat tämän saman naisen valtakunnansalissa. Mitä oli tapahtunut? Kun muuan julistaja oli käynyt hänen luonaan, hän oli suostunut tutkimaan Raamattua!

Vaikka Ranskan Guayana on asukasluvultaan Etelä-Amerikan pienin valtio, hengellisyys on siellä kukoistuksessaan. Huhtikuussa haaratoimisto raportoi 21. perättäisen julistajahuipun, ja joka kuukausi julistajat ovat kentällä keskimäärin 14,5 tuntia. Tuossakin maassa pienestä on tullut tuhat, ja he ovat onnellisia kuuluessaan ”väkevään kansakuntaan”, joka ylistää Jehovaa kautta maailman (Jes. 60:22, UM).

Jehovan todistajien ja muiden ihmisten välinen ero vetää puoleensa vanhurskautta rakastavia. Eräs iäkäs sisar meni Caracasissa Venezuelassa hakemaan rahaa pankista. Hän pani rahat kukkaroonsa laskematta niitä. Mutta kotiin tultuaan hän huomasi, että pankkivirkailija oli antanut hänelle 1200 bolívaria (noin 70 markkaa) liikaa. Sisar soitti pankkiin ja sanoi virkailijalle, että jos tämä päivän päättyessä huomaisi kassassa vajausta, hänen pitäisi ottaa yhteyttä sisareen. Kello 17 miesvirkailija tuli sisaren kotiin sanomaan, että häneltä puuttui 1200 bolívaria. Kun sisar ojensi miehelle rahat, tämä huudahti: ”Ensimmäisen kerran joku tekee näin! Olisin voinut menettää työpaikkani.” Sisar käytti tilaisuutta hyväkseen ja antoi todistusta sillä kertaa sekä myöhemmillä kerroilla pankissa asioidessaan. Pikapuoliin tuolle nuorelle miehelle aloitettiin raamatuntutkistelu, ja hän käy valtakunnansalissa pidettävissä kokouksissa.

Chilen tienraivaajat ovat todistaessaan hyvin selvillä siitä, että Jehova ohjaa työtä (1. Kor. 3:9). Tehtyään yhdeksän tunnin päivän Etelä-Chilen syrjäseudulla muuan pariskunta oli jo valmis suuntaamaan kulkunsa kotia kohti. Päätiellä viimeinen Antucoon menevä bussi viiletti heidän ohitseen. He olivat  väsyneitä ja nälkäisiä, ja heitä odotti 40 kilometrin vaivalloinen jalkapatikka. Oli tulossa pimeä, ja ilma viileni. Muitakin ajoneuvoja porhalsi ohitse, mutta pariskunta oli niille pelkkää ilmaa. Siinä kävellessään he aprikoivat, mitä Jehovalla oli mielessään heitä varten. Sitten vastakkaiseen suuntaan menevä bussi pysähtyi heidän kohdalleen, vaikkeivät he olleet antaneet sille mitään merkkiä, ja he nousivat kyytiin. Kun he saapuivat kaupunkiin ja jäivät pois bussista, he muistivat erään avioparin, jonka he olivat tavanneet muutama kuukausi sitten. Tuntisiko tämä aviopari jonkun, jolla on auto ja joka voisi viedä heidät Antucoon? Isäntä sai kuitenkin paremman ajatuksen: ”Miksette yöpyisi meidän luonamme?”

Kun tienraivaajat suostuivat ehdotukseen, talon emäntä huudahti mielissään: ”Nyt saamme pitää teidät kokonaan itsellämme ja te voitte vastata kysymyksiimme!” Ja kyllä heillä olikin kysyttävää – Jehovasta, voidelluista, uskollisesta orjasta, suuresta joukosta, pedosta ja niin edelleen! Pariskunta oli hankkinut Voit elää ikuisesti -kirjan ja tutkinut sitä, kunnes he muistivat siitä pitkät pätkät ulkoa. He olivat kovasti rukoilleet apua voidakseen ymmärtää enemmän. ”Ja sitten tulette te!” Pitkän, miellyttävän keskustelun päätteeksi tuo vieraanvarainen perhe tarjosi heille herkullisen aterian ja osoitti sitten heille mukavan vuoteen. Nuo tienraivaajat olivat todella kiitollisia siitä, että Jehova oli käyttänyt heitä tällä tavalla!

Toisinaan vastustajien kovaa ulkokuorta ei murra väitteiden kumoaminen, vaan ystävällisyys. Sananlaskujen 25:15:ssä sanotaankin: ”Leppeä kieli murskaa luut.” Brumilda Castillo, joka on entinen nunna, mutta josta on tullut Jehovan todistaja, kävi erään hartaan katolilaisen perheen luona Ecuadorissa. Kun vaimo näki todistajan, hän alkoi sättiä tätä. Sisaremme ei yrittänyt kumota syytöksiä; hän vain hymyili, kiitti tuota naista ja sanoi, että varmasti he voisivat keskustella jollain toisella kertaa. Kun sisaremme oli lähdössä, hän tapasi aviomiehen, joka puhui aivan yhtä epäystävällisesti kuin hänen vaimonsa ja vieläpä käski sisar Castilloa poistumaan hänen tontiltaan. Jälleen  sisar hymyili, kiitti miestä ja sanoi, että hän toivoi voivansa toiste vaihtaa ajatuksia tämän kanssa. Kun mies ja vaimo keskustelivat siitä, mitä oli tapahtunut, he olivat ymmällään. Miten sisar saattoi hymyillä heille ja kiittää heitä, vaikka he olivat olleet hyvin töykeitä hänelle? Tämä teki heihin niin syvän vaikutuksen, että mies pyysi sisään seuraavan heidän ovelleen tulleen todistajan. Todistaja kutsui heidät kokoukseen, ja he tulivat. Kuka olikaan ensimmäisenä tervehtimässä heitä? Sama sisar, jota he olivat kohdelleet kaltoin. He pyysivät pyytelemistään häneltä anteeksi, ja sisar alkoi käydä heidän luonaan.

Eräänä päivänä mies halusi tietää, mitä sisar ajatteli kappelista, jonka hän oli rakentanut tontilleen ja täyttänyt epäjumalankuvilla. Sisar kysyi, suuttuisiko mies, jos hän vastaisi rehellisesti. ”En tietenkään”, mies vastasi. ”Teetkö, mitä Raamatussa käsketään sinua tekemään?” sisar kysyi. ”Teen heti paikalla”, hän lupasi. Sitten sisar näytti miehelle, mitä tämän katolisessa Raamatussa sanotaan kuvien käyttämisestä palvonnassa. Siihen mies totesi: ”Haluaisin sinun auttavan minua pääsemään eroon kaikista näistä epäjumalankuvista.” Heiltä meni neljä päivää kaikkien kuvien poistamiseen ja polttamiseen.

Kaikkien, joista tulee Jehovan palvelijoita, täytyy pukea ylleen uusi persoonallisuus. Joistakuista tämä tehtävä voi kuitenkin tuntua mahdottomalta. Brasilian koillisosassa eräs erittäin huonomaineinen nuorimies alkoi tutkia Raamattua. Hänen perheensä kertoi, että melkein joka päivä joku tuli heille peräämään saataviaan, sillä mies oli velkaantunut juopotellessaan. Hänen vanhempansa pelkäsivät koko ajan, että hänet tapettaisiin. Kaikki sanoivat tutkistelua johtaville tienraivaajille: ”Teidän aikanne menee aivan hukkaan hänen kanssaan. Hän ei muuksi muutu.” Mutta ”Jumalan sana on elävä ja voimaa uhkuva” (Hepr. 4:12). Kun mies luopui juopottelusta ja moraalittomasta elämäntavasta, koko kaupunki oli ihmeissään. Hänen vanhempansa huudahtivat: ”Nyt meillä on taas rauhallista kotona!” Hänen muuttumisensa ansiosta myös kolme muuta hänen perheestään tutkii ja käy kokouksissa.

 Pohjois-Amerikka ja Karibianmeren saaret

Jeesus tähdensi useasti sitä, että on tärkeää rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään. Tuota rakkautta voidaan osoittaa monin eri tavoin. Martiniquessa asuva sisar kirjoittaa: ”Eräänä aamuna otin työmatkalla kyytiin nuoren naisen, joka näytti huonovointiselta. Ajaessamme kohti kaupunkia puhuin hänelle Jumalan tarkoituksesta ja uuden maailman siunauksista. Hän sanoi, että hänen äitinsä oli Jehovan todistaja, mutta että hänen oma elämänsä oli täynnä vastoinkäymisiä eikä hän uskonut Jumalan voivan huojentaa hänen tilannettaan millään tavalla. Ehdotin hänelle, että hän tutkisi Raamattua kanssani yhden kuukauden, ja hän suostui. Kuukauden kuluttua kysyin, halusiko hän jatkaa tutkimista. ’Enemmän kuin koskaan ennen’, hän sanoi.

Hänen perheessään vallitsi tulehtunut tilanne. Myöhemmin kun hänen miehensä, jolla oli toinen nainen, passitti hänet pois kotoa, autoin häntä ja hänen lapsiaan. Aikanaan hän muutti Martiniquesta Ranskaan, mistä hänelle oli tarjottu työtä.

Hieman myöhemmin hänen aviomiehensä tuli ovelleni.  Aluksi pelkäsin. Mutta hänen vaimonsa muuttuminen ja minun käytökseni olivat tehneet häneen syvän vaikutuksen. Hän oli tullut pyytämään raamatuntutkistelua.”

Eräs tienraivaajasisar, joka toimii myös opettajana Jamaikassa, kertoo, että olemalla kiinnostunut ihmisistä ja huomaavainen heille hän voi usein auttaa heitä myös hengellisesti. Kun hän havaitsi, että joillakin sen oppilaitoksen opiskelijoilla, jossa hän oli työssä, oli vaikeuksia eräässä tietyssä aineessa, hän antoi heille ystävällisesti lisäopetusta. Auttaakseen heitä ymmärtämään koulutuksen arvon hän käytti myös Nuoret kysyvät -kirjan aineistoa. Hänen käytöksensä sai häntä tarkkailevien asenteen muuttumaan. Hän saattoi sen vuoksi aloittaa neljä raamatuntutkistelua ja levittää melkoisesti kirjallisuutta.

Todistustyön jouduttamiseksi Alaskan syrjäkylissä haaratoimisto käyttää äskettäin hankittua lentokonetta, joka sopii työhömme paremmin kuin entinen lentokone. Tämän toiminnan tempo on suunnilleen kaksinkertaistunut viime vuosiin verrattuna.

Ollessaan erään talon ovella Dominikaanisessa tasavallassa kaksi julistajaa näki sisällä pariskunnan, joka oli polvistunut rukoilemaan. He odottivat, kunnes pariskunta oli lopettanut rukoilemisen, ja koputtivat sitten uudelleen. Kun talonväki tuli ovelle, julistajat kuulivat ensi töikseen sanat: ”Kiitos, Jumala, kun kuulit rukouksemme.” Nämä ihmiset olivat innostuneita, kun heitä tarjouduttiin auttamaan Raamatun tutkimisessa. Kun kahden päivän kuluttua käsiteltiin raamatunkohtia, joissa tuomitaan kuvainpalvonta, he pyysivät nopeasti anteeksi ja keräsivät kaikki epäjumalankuvat kotoaan (5. Moos. 7:25). Mies kääntyi vaimonsa puoleen ja kysyi: ”Olemmeko Jehovan vai Panettelijan puolella?” ”Jehovan”, vaimo vastasi. Sen jälkeen he polttivat kaikki epäjumalankuvansa – ja niitä oli paljon. Hengellisesti puhuen Dominikaanisen tasavallan pellot ovat vaaleita elonkorjuuta varten, ja viime vuosina paikalliset todistajat ovat iloiten toivottaneet tervetulleiksi yli 150 ulkomaista todistajaa, jotka ovat tulleet auttamaan korjuutyössä.

 Tyynenmeren saaret

1. maaliskuuta 1993 oli tärkeä päivä Filippiineillä asuville veljillemme. Tuona päivänä korkein oikeus kumosi yksimielisesti päätöksen, jonka samainen tuomioistuin oli tehnyt vuonna 1959, ja puolsi Jehovan todistajien oikeutta ”kieltäytyä tervehtimästä Filippiinien lippua uskonkäsitystensä vuoksi”. Opiskelijoita ei saanut karkottaa yleisistä eikä yksityisistä kouluista sen vuoksi, että he uskonnollisista syistä pidättyivät tervehtimästä lippua, laulamasta kansallislaulua ja lausumasta säädettyä isänmaallista valaa.

Guamin saarella eräs kokopäivätyössä käyvä sisar halusi laajentaa palvelustaan. Hänkin toivoi saavansa samanlaista iloa kuin ne julistajat, jotka kertoivat kokemuksia antoisista raamatuntutkisteluista. Monta kertaa hän esitti tämän asian rukouksessa Jehovalle. Kun hän tutki omia olosuhteitaan, hän havaitsi, että raamatuntutkisteluja saattaisikin alkaa siellä, missä hän työskenteli joka päivä. Pyydettyään Jehovalta rohkeutta ja tukea, hän alkoi puhua työtovereilleen. Alussa oli vaikeaa: toiset pilkkasivat niitä, jotka osoittivat kiinnostusta.  Hän valmistautui kunnolla voidakseen kertoa hyvää uutista erilaisille ihmisille ja huomasi, että rukouksella oli tärkeä osa hänen valmistautumisessaan. Kun maailmallisten juhlien aika lähestyi, hän perusteli Raamatulla, miksei hän osallistunut niihin. Hän etsi kirjallisuutta, joka sopisi nimenomaan kullekin yksilölle. Erään kerran hän vain luki itsekseen Raamattua erään työtoverinsa nähden. Totta kai tuon nuoren naisen uteliaisuus heräsi, ja hänen kanssaan alettiin tutkia Raamattua. Vähitellen sisar alkoi saada edistyviä raamatuntutkisteluja. Kun hänet siirrettiin toiselle osastolle, avautui uusia tilaisuuksia. Eräs tutkisteluoppilas esitteli hänet hyvälle ystävälleen, joka myös ilmaisi kiinnostusta ja puhui vuorostaan äidilleen, veljelleen ja kälylleen. He kaikki tutkivat säännöllisesti. Kiinnostuneita ilmaantui niin paljon, että sisaremme täytyi pyytää toisten julistajien apua, jotta heistä voitiin huolehtia. Tämä sisaremme on todellakin oppinut sen, että vapaamuotoisesta todistamisesta voi koitua hyviä tuloksia ja paljon iloa.

Kun muuan teini-ikäinen julistaja oli hautausmaalla Australiassa, hän näki erään filippiiniläisnaisen itkevän haudalla. Hän alkoi keskustella naisen kanssa ja näytti oman isoisänsä hautakivessä olevaa kaiverrusta: ”Nukkuu odottamassa ylösnousemusta.” Tämä avasi tilaisuuden antaa lisätodistusta. He sopivat tapaavansa samassa paikassa seuraavalla viikolla, mutta nainen ei tullutkaan sinne. Nuori julistaja ei antanut periksi. Hän kävi äitinsä kanssa läpi paikallisen sanomalehden kuolinilmoitukset, kunnes he löysivät filippiiniläiseltä näyttävän nimen. Puhelinluetteloa apunaan käyttäen he onnistuivat saamaan yhteyden tuohon naiseen. Hän selitti, ettei ollut voinut saapua tapaamispaikalle, koska hänellä oli ollut kyytiongelmia. Hän oli kuitenkin selvästi kiinnostunut, ja hänelle aloitettiin raamatuntutkistelu. Kiinnostus ihmisiin sekä sinnikkyys tuovat hyviä tuloksia.

 Maat joissa olot ovat tulleet suotuisammiksi

Viiden viime vuoden aikana on tapahtunut hämmästyttäviä muutoksia. Ainakin 35 maassa on raivattu esteitä Valtakunnan sanoman entistä vapaamman julistamisen tieltä. Kieltoja on poistettu tai Jehovan todistajien uskonnollinen yhdistys on rekisteröity laillisesti monissa näistä maista. Todella valtava kenttä on avautunut! Miten siitä pidetään huolta?

Viroon on lähetetty 12 lähetystyöntekijää sekä 20 suomalaista erikoistienraivaajaa. Lisäksi ainakin 200 julistajaa on muuttanut Viroon palvelemaan tarvealueille. Veljet kertovat: ”Virolaiset keskustelevat hyvin mielellään Raamatusta. Melkein kaikki suhtautuvat sanomaan myönteisesti.”

Maardussa Virossa veljille annettiin valtakunnansalitontti ilmaiseksi, mutta kaupunginjohtaja asetti joitakin ehtoja: 1) todistajien täytyy siistiä salin vieressä oleva pieni puisto, 2) valtakunnansalin on oltava valmis 15. lokakuuta 1993, 3) kokousten pitää olla avoimia tilaisuuksia kaikille kaupunkilaisille, ja 4) todistajien täytyy kertoa Raamatun sanomaa  Maardun asukkaille ja opettaa heille oikea elämäntapa. Toki veljet suostuivat ilomielin kaikkiin neljään kaupunginjohtajan pyyntöön!

Sen jälkeen kun Jehovan todistajien työ rekisteröitiin laillisesti Kap Verden tasavallassa vuonna 1991, tälle alueelle on määrätty kymmenen lähetystyöntekijää. Millaisia tuloksia he ovat saaneet? Eräs lähetystyöntekijäpariskunta kertoo, että he tutkivat 70 ihmisen kanssa, joista jotkut vuorostaan alkoivat parin kolmen kuukauden kuluttua johtaa tutkisteluja muille. Muuan kuuden julistajan erillään oleva ryhmä riemuitsi, kun 150 henkeä tuli kuuntelemaan kierrosvalvojan puhetta. Tämän maan ensimmäisen valtakunnansalin rakentamisesta oli ohjelmaa televisiossa.

Zairen korkein oikeus julisti 8. tammikuuta 1993 Jehovan todistajia koskeneen kiellon laittomaksi. Tuona vuonna kenttäpalvelukseen osallistui 75944 julistajaa. He johtivat 163454:ää Raamatun kotitutkistelua. Vielä voidaan mainita, että muistonvietossa oli läsnä 310088 henkeä.

Yli 25 vuotta sitten Kambodžan hallitus ei suostunut uusimaan George ja Carolyn Crawfordin viisumeita, joten heidän oli lähdettävä tuolta alueelta. Sen jälkeen Kambodžassa ei ole ollut todistajia useimpina noista vuosista. Viime vuonna maan uskontoasiainministeri otti kuitenkin veli Crawfordin ystävällisesti vastaan. Ministeri halusi tietää, mitä hyötyä kambodžalaisille olisi siitä, että lähetystyöntekijöidemme sallittaisiin jälleen tulla maahan. Toiset uskonnolliset ryhmät lupailivat aineellisia etuja. Mutta veli Crawford selitti, että Jehovan todistajat opettavat ihmisiä elämään Raamatun lakien ja periaatteiden mukaan, mikä hyödyttää ihmisiä hengellisesti, moraalisesti sekä käytännön elämässä, ja että näin toimivista ihmisistä tulee lisäksi parempia kansalaisia. Ministeri oli tyytyväinen. Kaksi lähetystyöntekijää sai heti luvan tulla maahan, ja muut pääsisivät myöhemmin. Vartiotorni-seura sai 20. tammikuuta 1993 kirjeen, jossa sille myönnettiin lupa avata  toimisto pääkaupunkiin Phnom Penhiin ”Jehovan” kristillisen uskonnon saarnaamista varten.

Romanian Jehovan todistajia 40 vuotta koskeneen kiellon jälkeen heidät tunnustettiin laillisesti vuonna 1990. He ovat käyttäneet muuttuneita oloja hyväkseen. Valtakunnan julistajien määrä kasvoi 15 prosenttia viime vuonna. 130 valtakunnansalia on jo rakennettu tai on parhaillaan rakenteilla. Jotkut julistajat lähtevät alueille, joilla ei ole lainkaan todistajia. Syyskuussa 1991 kaksi tienraivaajasisarta muutti pieneen Urzicenin kaupunkiin, joka sijaitsee noin 60 kilometrin päässä Bukarestista. Tässä kaupungissa ei ollut tuolloin todistajia; nyt siellä on kymmenen kastettua todistajaa, ja muistonvietossa oli läsnä 66 henkeä. Kuka johtaa kokoukset? Aluksi sisaret järjestivät ja johtivat ne. Nykyisin eräs avustava palvelija, lähes 80-vuotias veli, matkustaa kolmesti viikossa 30 kilometrin matkan voidakseen johtaa kokoukset. Kerran kuussa Bukarestin vanhimmat pitävät esitelmän ja johtavat Vartiotornin tutkistelun tuolle ryhmälle.

Sellaisissakin maissa, joissa Jehovan todistajat ovat yhä kiellon alaisia, he voivat suorittaa sananpalvelustaan aiempaa esteettömämmin. Erään tällaisen maan julistajat käyvät nyt aluettaan entistä perusteellisemmin läpi: he käyvät joka kodissa, sen sijaan että he huomatuksi tulemisen pelosta kävisivät aluettaan vain sieltä täältä. Eräässä kaupungissa viranomaiset pysäyttivät julistajien ryhmän, tarkastivat heidän henkilöpaperinsa ja kuulustelivat heitä. Veljet selittivät, että he olivat Raamatun tutkijoita ja halusivat kertoa oppimastaan toisille. Viranomaiset pyysivät anteeksi häiriötä ja päästivät heidät menemään. Se oli iloinen teokraattisen palveluksen päivä.

Eräässä toisessa maassa, missä Jehovan todistajia on kohdeltu julmasti, he ovat viime aikoina kokoontuneet ja saarnanneet entistä avoimemmin. Puhumme Malawista. Aiemmin kun siellä oli pieni konventti, veljillä oli tapana pystyttää ruohoaita  talon ympärille, etteivät valot loistaisi ulkopuolelle. Erään kierroksen veljet huomasivat kuitenkin, että paikalliset viranomaiset kyllä tiesivät heidän kokoontuvan yhteen mutta eivät enää ryhtyneet toimiin heitä vastaan, joten kun he äskettäin pitivät konventin, he eivät rakentaneet aitaa, lauloivatpa he laulujakin. Kun muuan veli oli saarnaamassa erään alueen torilla, paikallinen viranomainen sanoi nähdessään hänet: ”Älkää enää pelätkö meitä. Haluamme, että te saarnaatte, ja meidänkin pitäisi liittyä teidän joukkoonne.” Eräällä seudulla muuan mies, joka Saulus Tarsolaisen tavoin johti todistajien vainoajia, suostui tutkimaan Raamattua. Pian muitakin liittyi tutkisteluun, kunnes siinä oli mukana 26 henkeä. Ensiksi tutkimaan alkaneen miehen käytyä kasteella hänen muuttunut elämäntapansa sai aikaan sen, että tutkijoiden määrä kohosi 66:een. Malawin Jehovan todistajia 26 vuotta koskenut kielto poistettiin sitten vihdoinkin 12. elokuuta 1993. Millainen riemun aihe se olikaan!

Albanian tuoreimmat kuulumiset ovat olleet todella rohkaisevia. Lokakuussa 1992 lähetettiin tuohon maahan 16 italialaista ja 4 kreikkalaista erikoistienraivaajaa. Oltuaan viikon Albaniassa ja vasta aloitellessaan kielen opiskelua he olivat aloittaneet 90 raamatuntutkistelua! Muuan gjirokastërilainen radiokuuluttaja oli niin innoissaan siitä, mitä hän oli oppinut eräältä erikoistienraivaajalta, että hän ilmoitti radiossa: ”Jehovan todistajat tulevat luoksenne. He kertovat, miten voi viettää onnellista perhe-elämää, ja opettavat teille, mitä Raamattu sanoo. Avatkaa ovenne ja kuunnelkaa heitä.”

Sen jälkeen kun Beninin Jehovan todistajia koskenut kielto poistettiin vuonna 1990, heidän kokouksiinsa on tulvinut väkeä sankoin joukoin. Viimevuotisessa muistonvietossa oli läsnä 15951 henkeä – lähes viisi kertaa julistajamäärä. Eräässä 37 julistajan seurakunnassa oli läsnä 698 henkeä.

Vuonna 1992 Togossa viimeisteltiin laillisen tunnustuksen suomista Jehovan todistajille, mikä merkitsi vuonna 1978  voimaan tulleen kiellon poistamista. Tuhannet ihmiset halusivat tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Vuonna 1993 johtivat 7125 julistajaa 19014:ää Raamatun kotitutkistelua. Pääkaupungissa Loméssa on 4200 julistajaa ja kaupungin 33 seurakuntaa kokoontuvat kuudessa valtakunnansalissa. Kokouspaikoista on huutava pula. Vaikka maassa on ollut poliittisia levottomuuksia, joiden aikana noin 300000 ihmistä on paennut Lomésta naapurimaihin, hallintoelin järjesti niin, että siellä avattiin uusi haaratoimisto 1. kesäkuuta 1993. Tämä todella rohkaisi Togon veljiä!

Vuoden 1993 helmikuussa poistettiin kielto, jonka alaisuudessa Kamerunin Jehovan todistajat ovat toimineet 23 vuotta. Kommentoidessaan hallituksen päätöstä eräs kamerunilainen sanomalehti kirjoitti Jehovan kansaan kuuluvista: ”Yhteiskunnalliselta kannalta ajatellen heidän käytöksellään ei ole mitään tekemistä heitä ympäröivien ihmisten ulkokultaisuuden kanssa – – he saarnaavat esimerkillään.” Lehti lisäsi, että todistajille suotu palvontavapaus asettaa ”kaikki kristikunnan vanhat kirkot valtavan haasteen eteen”. Kauan voimassa olleesta kiellosta huolimatta Kamerunissa on 19268 todistajaa, ja viime vuonna pidetyssä muistonvietossa oli läsnä 67671 henkeä.

Mitä voidaan kertoa entiseen Neuvostoliittoon kuuluneista maista? Kuten aiemmin mainittiin, jotkin vuoden 1993 jännittävimmistä konventeista pidettiin juuri tuossa osassa maailmaa. 12:ssa noista maista veljemme käyttivät menneen vuoden aikana yhteensä 14180165 tuntia Valtakunnan julistamiseen, 14973 uutta opetuslasta kastettiin ja muistonviettoiltana 256242 henkeä kokoontui muistelemaan Jeesuksen Kristuksen kuolemaa. Näyttää tosiaan siltä, että nämäkin maat ovat hyvin edustettuina siinä ”suuressa joukossa”, joka kootaan ”kaikista kansakunnista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä”, joka säilyy elossa tulevasta suuresta ahdistuksesta ja jonka odotteena on ikuinen elämä Jehovan vanhurskaassa uudessa maailmassa (Ilm. 7:9, 14).