Todistajien päätoimisto muuttaa

Vuoden 2009 heinäkuussa Jehovan todistajat hankkivat New Yorkin osavaltiosta maa-alueen, jonne heidän on tarkoitus rakentaa uusi päätoimisto. Hieman yli sadan hehtaarin alue sijaitsee noin 80 kilometriä luoteeseen Brooklynista New Yorkin kaupungista, missä päätoimisto on toiminut vuodesta 1909 lähtien.

Uusissa tiloissa tulee asumaan ja työskentelemään suunnilleen 800 beteliläistä, ja ne tulevat käsittämään toimisto- ja palvelurakennuksen, huoltorakennuksia  sekä neljä asuinrakennusta. Tiloihin on suunnitteilla myös pieni museo, jossa esitellään Jehovan todistajien nykyhistoriaa.

Rakennukset tulevat viemään maa-alueesta 18 hehtaaria. Ympäröivät metsät ja kosteikot jätetään luonnontilaan, eikä suunnitelmiin sisälly esimerkiksi suuria nurmikkoalueita. Kiinteistö sulautuu metsäiseen ympäristöön. Rakennusten suunnittelussa otetaan huomioon energiatehokkuus ja ympäristönäkökohdat, jotta luonto rasittuisi mahdollisimman vähän ja käyttökustannukset jäisivät pieniksi. Katoille istutetaan kestäviä, helppohoitoisia kasveja, jotka pidättävät sadeveden virtausta ja tasaavat lämpötilan vaihteluita sisätiloissa. Toimistoissa hyödynnetään luonnonvaloa. Myös vedensäästöön kiinnitetään erityistä huomiota.

Miksi päätoimisto siirretään uuteen paikkaan? Tätä nykyä monissa Jehovan todistajien haaratoimistoissa eri puolilla maailmaa painetaan Raamattuja ja raamatullisia julkaisuja, jotka aiemmin tuotettiin yksinomaan Brooklynissa. Vuonna 2004 kaikki Yhdysvalloissa tapahtuva kirjallisuuden paino- ja lähetystoiminta siirrettiin noin 145 kilometrin päähän Brooklynista luoteeseen Wallkilliin, joka niin ikään sijaitsee New Yorkin osavaltiossa. Myös kustannukset vaikuttavat asiaan. Hajallaan Brooklynin alueella sijaitsevien vanhojen rakennusten käyttö ja ylläpito on kallista. Uusien, toimivien tilojen ansiosta lahjoitusvarat saadaan parempaan käyttöön.

Jehovan todistajien haaratoimistoja yhdistetty

Vuoden 2012 syyskuuhun mennessä runsaat 20 Jehovan todistajien haaratoimistoa oli yhdistetty  johonkin suurempaan haaratoimistoon. Nämä muutokset johtuvat erityisesti kahdesta seikasta.

1. Tekniikka on yksinkertaistanut työtä. Viime vuosina viestintä- ja painotekniikka ovat kehittyneet, minkä ansiosta joidenkin suurten haaratoimistojen henkilökuntaa on voitu vähentää. Näin on saatu tilaa työntekijöille, joita on tullut muissa maissa toimineista pienemmistä haaratoimistoista.

Nyt kussakin keskuspaikassa on enemmän kokeneita todistajia, jotka huolehtivat raamatullisesta opetustyöstä. Esimerkiksi tätä nykyä Meksikon haaratoimisto valvoo Costa Ricassa, El Salvadorissa, Guatemalassa, Hondurasissa, Nicaraguassa ja Panamassa tehtävää julistustyötä, ja näiden kuuden maan haaratoimistot on suljettu. Kaikkiaan 40 Betel-perheen jäsentä noista kuudesta haaratoimistosta siirrettiin Meksikon haaratoimistoon. Noin 95 muuta jäi kotimaahansa, missä he ryhtyivät kokoaikaisiksi palvelijoiksi.

Loput työskentelevät oman maansa käännöstoimistossa Meksikon haaratoimiston alaisuudessa. Esimerkiksi Panamassa noin 20 kääntäjää kääntää raamatullista kirjallisuutta paikallisille alkuperäiskielille. Guatemalassa 16 todistajaa kääntää julkaisuja neljälle paikalliselle kielelle. Uudistusten johdosta beteliläisten määrä on supistunut Keski-Amerikassa 300:sta suunnilleen 75:een.

2. Julistustyöhön saadaan enemmän kokoaikaisia sananpalvelijoita. Yhdistämisten ansiosta pienissä haaratoimistoissa työskennelleet veljet voivat nyt keskittyä hyvän uutisen julistamiseen. Muuan afrikkalainen veli, joka lähetettiin saarnaamistyöhön, kirjoitti: ”Elämäntapojen mukauttaminen uusiin  olosuhteisiin tuntui muutaman kuukauden ajan vaikealta. Päivittäinen sananpalvelus on kuitenkin tuonut minulle suunnattomasti iloa ja siunauksia. Tutkin tällä haavaa Raamattua 20 ihmisen kanssa, ja jotkut heistä käyvät jo seurakunnan kokouksissa.”

Brooklynin pitkäaikainen maamerkki

Yli 40 vuoden ajan New Yorkin kaupungin asukkaat ovat tottuneet niin yöllä kuin päivällä näkemään 4,5 metriä korkeat punaiset kirjaimet Jehovan todistajien päätoimiston katolla. Monilla on ollut tapana tarkistaa kyltistä kellonaika ja lämpötila.

Kyltin asensi alun perin kiinteistön aiempi omistaja yli 70 vuotta sitten. Jehovan todistajat hankkivat rakennuksen vuonna 1969 ja antoivat kyltille sen nykyisen ilmeen.

Kylttiä on uudistettu useita kertoja, jotta se palvelisi ihmisiä paremmin. 1980-luvun puolivälissä kellonajan ja fahrenheitasteina ilmoitetun lämpötilan lisäksi alettiin lämpötila ilmoittaa myös celsiusasteina.

Brooklynilainen Eboni, jonka asuntoon kyltti näkyy, sanoo: ”On mukavaa, kun voi katsoa ikkunasta kellonajan ja lämpötilan ennen työhön lähtöä. Näin pysyn aikataulussa ja osaan pukeutua sään mukaan.”

Tuleeko kyltti pysymään paikallaan toiset 40 vuotta? Koska Jehovan todistajat aikovat siirtää päätoimistonsa muualle, kyltin tulevaisuus on rakennuksen seuraavien omistajien käsissä.

Uutisia Manhattanilta

Marraskuusta 2011 lähtien Jehovan todistajat ovat kokeilleet New Yorkin kaupungissa uutta tapaa kertoa Raamatun sanomaa: he ovat ottaneet käyttöön esittelypöydät ja -telineet. Kokeilu aloitettiin kaupungin vilkkaimmalla ja vanhimmalla alueella Manhattanin eteläosassa. Alue on jaettu neljään vyöhykkeeseen, ja kullakin niistä on muutamassa paikassa pöytä tai teline, josta ohikulkijat voivat saada raamatullista kirjallisuutta. Paikallinen tienraivaaja päivystää esittelypisteessä. Useimmat pisteet sijaitsevat liikennepaikoissa ja niiden läheisyydessä, missä liikkuu kymmeniätuhansia ihmisiä joka päivä.

 Esittelypisteissä ihmisillä on mahdollisuus saada Raamatusta vastauksia kysymyksiinsä. Ne, jotka eivät halua jäädä keskustelemaan, voivat ottaa mukaansa jonkin julkaisun luettavaksi myöhemmin. Kirjallisuutta on tarjolla monilla kielillä. Jos jotain tietynkielistä julkaisua ei ole saatavilla heti, sen voi tilata ja noutaa muutaman päivän päästä.

Sekä viranomaiset että suuri yleisö ovat suhtautuneet hankkeeseen erittäin myönteisesti. Muuan poliisi sanoi: ”Miksi odotitte näin pitkään? Teillä on juuri sitä, mitä ihmiset tarvitsevat.” Eräs mies pysähtyi äkisti huomatessaan kirjan Mitä Raamattu todella opettaa? Hän sanoi nähneensä metrossa ihmisiä, jotka lukivat tätä kirjaa, ja miettineensä, mistä he olivat saaneet sen. Nyt se selvisi.

Muuan nuori mies käveli työmatkallaan erään esittelypisteen ohi joka päivä kuuden viikon ajan. Kerran hän sitten pysähtyi ja sanoi tarvitsevansa apua. Paikalla olleet todistajat auttoivat häntä mielellään. He antoivat hänelle Raamatun ja näyttivät, miten se voi auttaa häntä. Monet ovat pysähtyneet keskustelemaan hengellisistä asioista, ja kahdeksan kuukauden aikana 1 748 ohikulkijaa ilmaisi haluavansa tutkia Raamattua. Kesäkuuhun 2012 tultaessa esittelypisteistä oli otettu 27 934 lehteä ja 61 019 kirjaa.

Vähemmän sivuja, enemmän kieliä

Vuoden 2013 tammikuusta lähtien Herätkää!-lehden ja Vartiotornin levitettävän numeron sivumäärä  on entisen 32:n sijaan 16. Koska lehdissä on vastaisuudessa vähemmän aineistoa, niitä voidaan kääntää entistä useammille kielille. Tätä nykyä Herätkää!-lehti ilmestyy 98 kielellä ja Vartiotorni 204 kielellä. Vartiotornin tutkittava numero pysyy 32-sivuisena.

Osa artikkeleista, jotka aiemmin ilmestyivät painetuissa lehdissä, ilmestyy vastedes ainoastaan verkkosivustollamme www.dan124.com/fi Näitä ovat esimerkiksi Vartiotornin levitettävän numeron palstat ”Nuorille lukijoille” ja ”Opin Raamatusta” sekä Gilead-koulun päättäjäisiä koskevat kirjoitukset samoin kuin Herätkää!-lehden palstat ”Perheille” ja ”Nuoret kysyvät”.

Lisäksi verkkosivustollamme esitetään selviä ja ytimekkäitä vastauksia Raamattua ja Jehovan todistajia koskeviin kysymyksiin. Sivustolta voi myös ladata painettuja julkaisujamme. Tietokoneella tai mobiililaitteella pääsee helposti lukemaan kirjallisuuttamme, jota sivustolla on tarjolla yli 440 kielellä.

Virallisen verkkosivustomme uusi ilme

Jehovan todistajien päätoimistossa New Yorkissa kymmenet todistajat ovat kuluneina kuukausina työskennelleet sen hyväksi, että jw.org-verkkosivustosta tulisi miellyttävämmän näköinen ja sitä olisi helpompi käyttää niin tietokoneella kuin mobiililaitteellakin. Lisäksi sivuston uudistamisessa on pidetty mielessä kaksi tavoitetta.

1. Verkkosivustojen yhdistäminen. Kolme todistajien ylläpitämää sivustoa on yhdistetty yhdeksi viralliseksi sivustoksi, jonka osoite on www.dan124.com. Muut kaksi, www.watchtower.org ja www.jw-media.org, ovat poistuneet käytöstä. Yhdistämisen ansiosta todistajien  julkaisemaa aineistoa ja heitä koskevaa tietoa saa yhdestä ja samasta paikasta. Sivuston kautta voi esimerkiksi lukea, tulostaa ja kuunnella äänitiedostoina Raamattua ja sitä selittäviä julkaisuja monilla kielillä.

2. Aineiston lisääminen. Uudistetulla verkkosivustolla vastataan raamatullisiin kysymyksiin ja kerrotaan Jehovan todistajien julistustyöstä, haaratoimistoista, valtakunnansaleista ja konventeista. Sivustolla on myös uutisia todistajia koskevista tapahtumista eri puolilta maailmaa samoin kuin interaktiivisia tehtäviä perheille, nuorille ja lapsille.

Päivittäin sadattuhannet ihmiset lukevat julkaisujamme verkossa. He lataavat lähes puoli miljoonaa EPUB-, PDF- ja äänitiedostoa sekä viittomakielistä videota. Joka päivä satakunta ihmistä pyytää, että joku tutkisi heidän kanssaan Raamattua.

Kaksi metriä paksu Raamattu

Jehovan todistajien julkaisema Uuden maailman käännös, joka on saatavissa pistekirjoituksella englanniksi, espanjaksi ja italiaksi, käsittää 20–28 osaa ja vie tilaa kirjahyllystä vähintään kaksi metriä! Pistekirjoituksella kirjoitetulle paperiselle Raamatulle on olemassa vähemmän tilaa vieviä vaihtoehtoja. Sokeat voivat esimerkiksi lukea sähköisessä muodossa olevaa tekstiä käyttämällä pistenäyttöä, jonka pinnalle nousevat tapit muodostavat pistekirjoitusta. Toinen mahdollisuus on kuunnella julkaisuja puhesyntetisaattorin avulla, joka muuntaa kirjoitetun tekstin puheeksi.

 Jehovan todistajat ovat tuottaneet raamatullisia julkaisuja sokeille yli sadan vuoden ajan, ja niitä on nyt saatavilla 19 kielellä. Sokeat kiinnostuneet voivat saada näitä julkaisuja maksutta, joskin monet haluavat antaa niistä korvauksen.

Jehovan todistajat ovat kehittäneet tietokoneohjelman, jonka avulla erikielisiä tekstejä voidaan muuntaa pistekirjoitukselle. Tätä varten laaditaan muuntotaulukko, jossa jokaiselle kirjaimelle tai merkille annetaan sitä vastaava pistekirjoitusaakkonen ja jonka avulla ohjelma sitten muuntaa tekstin. Lisäksi ohjelma muokkaa tekstiä helppolukuiseen muotoon. Tällä tavoin voidaan tuottaa pistekirjoituksella kirjoitettuja julkaisuja – myös Raamattuja – käytännössä millä tahansa kielellä, jolla on pistekirjoitusaakkoset. Tämä koskee sellaisiakin kieliä, joissa ei käytetä latinalaisia aakkosia.

Aiemmin, kun jossain konventissa ilmestyi uusi julkaisu, yleisölle ilmoitettiin, että pistekirjoituksella kirjoitettua julkaisua voisi tilata myöhemmin. Vuonna 2011 Yhdysvaltojen haaratoimisto otti kuitenkin yhteyttä seurakuntiin selvittääkseen, mihin konventteihin sokeat aikoivat mennä ja halusivatko he lukea mieluiten painettua pistekirjoitusta vai käyttää pistenäyttöä tai puhesyntetisaattoria.

Paperiset pistekirjoitusjulkaisut lähetettiin niihin konventteihin, joissa oli läsnä sokeita, joten he saivat uudet julkaisut samaan aikaan kuin muutkin läsnäolijat. Sähköiset julkaisut lähetettiin niitä haluaville sähköpostitse viikko konventin jälkeen.

 Eräs sokea sisar sanoi: ”Oli hienoa saada julkaisut samaan aikaan kuin muutkin. Psalmissa 37:4 sanotaan, että Jehova antaa meille sen, mitä sydämemme pyytää. Tänä viikonloppuna hän teki juuri niin!” Muuan toinen sokea todistaja sanoi kyyneleet silmissään: ”Kiitos Jehovalle siitä, että hän pitää meistä niin hyvää huolta!”

Tuhannet oppivat lukemaan ja kirjoittamaan

Jehovan todistajat opettivat vuonna 2011 yli 5 700:aa ihmistä lukemaan. Seuraavassa on joitakin tietoja muutamista maista:

Ghana: Kuluneina 25 vuotena on opetettu yli 9 000:ta ihmistä lukemaan ja kirjoittamaan.

Mosambik: Runsaat 19 000 ihmistä on oppinut lukemaan viimeisten 15 vuoden aikana. Felizarda sanoi: ”Olen iloinen, että voin nyt lukea raamatunkohtia muille. Aiemmin se oli erittäin työlästä.”

Salomonsaaret: Haaratoimistosta kerrotaan: ”Ennen vanhaan monilla syrjäseudun asukkailla ei ollut mahdollisuutta käydä koulua. Lisäksi tyttöjä koulutettiin vain harvoin. Siksi luku- ja kirjoitustaidon kursseista on ollut hyötyä erityisesti naisille. Kurssi on kohottanut monien itseluottamusta.”

Sambia: Vuoden 2002 jälkeen melkein 12 000 ihmistä on oppinut lukemaan paremmin. 82-vuotias Agnes sanoo: ”Kun seurakunnassamme ilmoitettiin luku- ja kirjoitustaidon kurssista, ilmoittauduin mukaan ilomielin. Heti ensimmäisellä tunnilla opin kirjoittamaan nimeni!”

Jehovan todistajat kääntävät raamatullista kirjallisuutta jo noin 600 kielelle. Erityisen haastavaa on kääntää lauluja. Todistajien uusi laulukirja Laulakaa Jehovalle, jossa on 135 laulua, käännettiin kuitenkin kolmessa vuodessa kokonaan 116 kielelle. Lisäksi kirjasta on tehty 55 laulua sisältävä versio, joka on käännetty 55 kielelle. Kirjaa käännetään parhaillaan vielä lukuisille muille kielille.

Laulujen kääntäjät pyrkivät tekemään sanoituksista sisällökkäitä, kauniita ja mieleenpainuvia. Lisäksi ylistyslaulujen sanojen pitäisi olla riittävän yksinkertaisia, jotta jokainen ajatus avautuu laulajalle heti. Jokaisessa kielessä sanojen ja sävelmän  on sulauduttava yhteen niin, että lopputulos kuulostaa luontevalta ja laulaja voi yhtyä lauluun koko sydämestään.

Miten tähän tavoitteeseen päästään? Kirjan Laulakaa Jehovalle käännöstiimit eivät tee sanasanaista käännöstä englannista omalle kielelleen vaan vangitsevat alkuperäisten sanoitusten ytimen ja siirtävät sen käännökseensä. Vaikka kunkin laulun raamatullinen ajatus pyritään säilyttämään tarkoin, kääntäjät käyttävät tuttuja omakielisiä ilmauksia, jotka on helppo ymmärtää ja muistaa.

Aluksi englanninkielisestä laulusta tehdään kirjaimellinen käännös kohdekielelle. Seuraavaksi joku taitava sanoittaja muokkaa käännöstä niin, että saadaan kaunis ja sisällökäs sanoitus. Tämän jälkeen koko käännöstiimi ja korjauslukijat tarkastelevat sanoitusta ja huolehtivat sen raamatullisesta täsmällisyydestä. Laulukirjan kääntäminen on valtava urakka, mutta Jehovan todistajat eri puolilla maailmaa iloitsevat suuresti voidessaan laulaa ylistyslauluja omalla äidinkielellään.

Ilmestyskirjassa on ennustettu, että voidellut kutsuisivat tänä aikana ihmisiä ”ottamaan elämän vettä ilmaiseksi” (Ilm. 22:17). Kutsu ulotettaisiin ”kaikista – – kansoista ja kielistä” lähtöisin oleville ihmisille (Ilm. 7:9). Useimmat kääntäjät ovat työskennelleet viime aikoihin asti haaratoimistoissa, vaikka heidän kieltään ei puhuttaisi alueella, jolla haaratoimisto sijaitsee. Heidän on ollut siksi vaikea säilyttää tuntumaa kieleensä ja tuottaa käännöksiä, jotka tavoittaisivat lukijoiden sydämen. Nyt kuitenkin monet käännöstiimit työskentelevät alueella, jolla kohdekieltä puhutaan. Tämä on tuottanut hyviä tuloksia, kuten seuraavat kääntäjien ajatukset osoittavat.

 Muuan mayan kielen kääntäjä Meksikosta sanoi: ”Minusta tuntui, että olin kuin kasvi, joka pääsi takaisin omaan maaperäänsä, luonnolliseen elinympäristöönsä.” Eräs Etelä-Venäjällä työskentelevä kääntäjä puolestaan sanoi: ”Käännöstoimisto, joka sijaitsee alueella, jolla puhutaan kohdekieltä, on kääntäjän paratiisi. Se, miten kieltä käytetään televisiossa, kirjoissa ja internetissä, poikkeaa melkoisesti ihmisten normaalista puhekielestä. Pystymme tuottamaan luontevia käännöksiä vain, jos kuulemme, miten ihmiset puhuvat.”

Kongolainen tšiluban kielen kääntäjä teki seuraavan havainnon: ”Puhumme omaa kieltämme joka päivä – käydessämme ostoksilla, keskustellessamme ihmisten kanssa ja ollessamme saarnaamistyössä ja  seurakunnan kokouksissa. Tutkimme kääntämäämme kirjallisuutta ja käytämme tšilubankielisiä julkaisuja sananpalveluksessa, joten voimme itse nähdä, ymmärtävätkö ihmiset kääntäjien käyttämää kieltä.”

Lhukonzon kielen kääntäjä Ugandasta sanoi: ”Ette voi kuvitellakaan, miten onnellisia olemme päästessämme kokouksiin, jotka pidetään kielellä, jota puhumme ja jolle käännämme. Myös kenttäpalvelus on nautittavampaa nyt, kun saamme puhua ihmisille äidinkieltämme.”

Järjestelystä on ollut hyötyä myös niille seurakunnille, joihin kääntäjät nyt kuuluvat. Muuan sisar sanoi mayan kielen kääntäjistä: ”Kääntäjät rohkaisevat meitä sanoillaan ja esimerkillään. Tuntuu kuin keskuudessamme olisi pieni pala Beteliä, mikä on hyvin ainutlaatuista.”

Rohkaisu on ollut molemminpuolista. Muuan kenialainen kääntäjä sanoi: ”Luonkielistä kirjallisuutta on niukalti, minkä vuoksi täkäläiset eivät osanneet kuvitellakaan, että he voisivat saada näin laadukkaita julkaisuja omalla kielellään. Monet ovat siksi niistä hyvin innoissaan. Tämä vuorostaan kannustaa minua valtavasti ja antaa minulle lisää motivaatiota jatkaa työtäni ja tehdä siinä parhaani.”

Monet näistä kääntäjistä työskentelivät haaratoimistossa vuosia, jopa vuosikymmeniä. Heidän ilmaisemaansa erinomaista henkeä ja halukkuuttaan panna Jehovan lampaiden edut omiensa edelle arvostetaan suuresti. Se tuo myös paljon siunauksia. Muuan Etelä-Afrikassa työskentelevä xhosan kielen kääntäjä pukee sanoiksi monien tunteet: ”Hallintoelimen päätös perustaa tällaisia käännöstoimistoja oli erinomainen. Olimme onnellisia Betelissä, mutta vielä onnellisempia olemme nykyisessä käännöstoimistossa.”

”Veljet pitivät meistä hyvää huolta”

Nigerian suurimmassa kaupungissa Lagosissa sattui sunnuntaina 3. kesäkuuta 2012 tuhoisa lento-onnettomuus. Lentokone putosi taajaan asutulle esikaupunkialueelle, ja kaikki koneessa olleet 153 henkeä sekä tuntematon määrä alueen asukkaita saivat surmansa.

Kone osui kolmikerroksiseen taloon, jonka ylimmässä kerroksessa asui Collins Eweh perheineen. He olivat onnettomuushetkellä seurakunnan kokouksessa valtakunnansalissa.

Vartiotornin tutkistelun aikana hieman puoli  neljän jälkeen Collins ja hänen vaimonsa Chinyere huomasivat, että heidän puhelimiinsa tuli useita soittoja. Heti kokouksen loputtua Chinyere vastasi puhelimeensa. Naapurit ilmoittivat heidän talonsa olevan tulessa. Saavuttuaan paikalle Ewehit näkivät, että kone oli syöksynyt talon läpi, törmännyt sitten lähellä olevaan rakennukseen ja syttynyt palamaan.

”Jos olisimme olleet kotona, olisimme varmasti kuolleet”, Chinyere sanoo. ”Onnettomuuden jälkeen emme omistaneet muuta kuin kokousvaatteemme, mutta olimme elossa. Kierrosvalvoja perusti heti hätäapukomitean, ja veljet pitivät meistä hyvää huolta. Olemme siitä hyvin kiitollisia.”

Collins kertoo: ”Sukulaiseni, jotka aiemmin suhtautuivat kielteisesti siihen, että olen todistaja, ovat tulleet toisiin ajatuksiin. Yksi heistä sanoi: ’Jumalanne Jehova vastaa rukouksiin. Pitäkää hänestä kiinni, sillä hän auttaa teitä.’ Eräs toinen sanoi, että miten tahansa olemmekin palvelleet Jumalaa, meidän kannattaa jatkaa sitä kokosieluisesti. Olemme totisesti tunteneet Jehovan käden yllämme. Olen hyvin onnellinen.”

Parlamentti hyväksyy rekisteröinnin

Unkari ulotti 27. helmikuuta 2012 kirkkojen toimintaa säätelevän lain koskemaan myös Jehovan todistajia ja myönsi heille rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan aseman. Uusi laillinen asema tulee osaltaan edistämään hyvän uutisen saarnaamista Unkarissa. Se suo todistajille myös verovapauden ja mahdollistaa lahjoitusten vastaanottamisen sekä paimennustyön tekemisen vankiloissa ja sairaaloissa.

 Poikkeuksellinen muistonvietto

Muuan Rundussa Namibiassa toimiva erikoistienraivaajaveli kertoi eräässä lähikylässä järjestetystä muistonvietosta, jossa hän oli ollut läsnä. Koska kylässä oli totuudesta kiinnostuneita, veljet päättivät järjestää muistonvieton ensimmäistä kertaa paikallisella rumanyon kielellä. Erikoistienraivaaja kirjoitti: ”Puitteet olivat upeat. Istuimme taivasalla täysikuun loisteessa, valonamme öljylamput ja kaksi paristokäyttöistä valaisinta.” Läsnäolijat tunsivat olevansa lähellä Jehovaa. Alueen ainoa julistaja oli aloittanut saarnaamistyön maaliskuussa, mutta muistonvietossa oli läsnä 275 henkeä!

Marraskuun 19. päivä vuonna 2011 oli merkittävä Keski-Afrikan tasavallan ja Tšadin Jehovan todistajien historiassa. Tuona päivänä 269 veljeä ja sisarta kokoontui vasta valmistuneen Keski-Afrikan tasavallan haaratoimiston edustalle. Yleisö iloitsi, kun hallintoelimeen kuuluva Samuel Herd vihki uuden Betelin Jehovan palvelukseen. Ohjelmassa tarkasteltiin aluksi saarnaamistyön historiaa, joka ulottuu Keski-Afrikan tasavallassa  vuoteen 1947 ja Tšadissa vuoteen 1959. Tämän jälkeen kerrottiin haaratoimiston rakennustyön vaiheista. Sitten kuultiin terveisiä eri maista, minkä jälkeen veli Herd piti vihkiäispuheen. Haaratoimistoon rakennettiin kahdeksan huonetta kääntäjiä varten sekä keittiö, ruokasali ja pesula, jotka täyttävät 42-henkisen Betel-perheen tarpeet. Nämä tilat samoin kuin 22 asuinhuonetta, vastaanottoaula, lähetysosasto ja hallinto- ja muut tilat mahdollistavat Betelin tehokkaan toiminnan.

Lauantai 26. toukokuuta 2012 oli ikimuistoinen päivä Kongon demokraattisen tasavallan Jehovan todistajille. Haaratoimistotilat vihittiin kahdeksan vuoden rakennus- ja korjaustöiden jälkeen. Tilaisuus oli ainutlaatuinen, sillä vaikka Kongossa on ollut haaratoimisto jo lähes 50 vuotta, maassa ei ole koskaan aiemmin pidetty haaratoimiston vihkiäisiä. Hallintoelimen jäsen Geoffrey Jackson piti vihkiäispuheen, ja läsnä oli 2 422 henkeä, joista suurin osa oli ollut kastettuna jo runsaat 40 vuotta. Läsnäolijoiden joukossa oli 117 vierasta 23 maasta. Jotkut, jotka olivat palvelleet Kongossa lähetystyöntekijöinä vuosia aiemmin, kertoivat kannustavia kokemuksia. Kaikki olivat innoissaan näistä Jehovan palvontaan omistetuista tiloista.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) totesi 30. kesäkuuta 2011, että Ranska oli loukannut Jehovan todistajien oikeuksia vaatiessaan 60 prosentin veroa kaikista Ranskan Jehovan todistajien vuosina 1993–96 saamista lahjoituksista. Tuomioistuin kehotti osapuolia sopimaan asian keskenään, mutta koska Ranskan valtio piti kiinni näkemyksestään, jonka mukaan tuo kohtuuton vero oli laillinen, sovintoratkaisu ei ollut mahdollinen. Niinpä 5. heinäkuuta 2012 EIT määräsi Ranskan vapauttamaan todistajat kaikista veron seuraamuksista. Valtio joutuu palauttamaan vaatimansa 4 590 295 euroa (sekä maksamaan kertyneet korot) ja maksamaan todistajille 55 000 euroa oikeudenkäyntikuluja.

 Eritreassa asuvilta Jehovan uskollisilta palvelijoilta on riistetty maansa kansalaisuus, koska he pitävät tinkimättä kiinni puolueettomuudestaan (Jes. 2:4). Kuluneina 17 vuotena monia on pidätetty, ja vankilassa on parhaillaan viitisenkymmentä veljeä ja sisarta, joiden joukossa on iäkkäitä sisaria ja niinkin nuoria kuin kaksivuotiaita lapsia. Veli Misghina Gebretinsaesta tuli heinäkuussa 2011 ensimmäinen todistaja, joka on kuollut Eritrean vankiloissa. Hän oli ennen kuolemaansa viikon verran teräskontissa, joka toimi eristyssellinä, ja hänen sanotaan kuolleen ”hämärissä olosuhteissa”. Veljet pyrkivät edelleen pääsemään viranomaisten puheille auttaakseen heitä ymmärtämään, että rauhaan pyrkimisemme ja halumme pysyä puolueettomina ei ole merkki epäkunnioituksesta Eritrean viranomaisia kohtaan.

Intian Jehovan todistajat joutuvat kenttäpalveluksessa jatkuvasti väkivaltaisten hyökkäysten kohteeksi. Sanallista ja fyysistä väkivaltaa ovat saaneet osakseen miehet, naiset ja lapset – jopa eräs 60-vuotias nainen ja hänen puolitoistavuotias lapsenlapsensa. Jotkut on riisuttu ja uhattu tappaa. Poliisin välinpitämättömyys ja ennakkoluuloisuus on entisestään pahentanut todistajien tilannetta. Sen sijaan että rikoksentekijöitä olisi asetettu syytteeseen, todistajia on pidätetty tekaistujen rikossyytteiden nojalla. Pidätettyjen vapauttamiseksi on usein täytynyt maksaa kohtuuttomia takuusummia. Lisäksi poliisi on solvannut ja pahoinpidellyt heitä, evännyt heiltä lääkärinhoidon ja kieltäytynyt antamasta  heille ruokaa ja vettä. Sen jälkeen heitä vastaan on käyty oikeutta vuosien ajan ennen kuin heidät on lopulta vapautettu rikossyytteistä. Kansalliselle ihmisoikeuskomissiolle on jätetty ihmisoikeuksien loukkaamisesta useita valituksia, jotta veljet saisivat tilanteeseen helpotusta.

EIT tuli marraskuussa 2011 yksimielisesti siihen tulokseen, että Turkki oli loukannut Yunus Erçep -nimisen Jehovan todistajan oikeutta omantunnonvapauteen tuomitessaan hänet vankeuteen siksi, että hän oli kieltäytynyt sotapalveluksesta omantunnonsyistä. Maaliskuun 1998 jälkeen veli Erçep on kutsuttu sotapalvelukseen 39 kertaa ja häntä vastaan on nostettu syyte yli 30 kertaa. Veli on tuomittu sakkoihin ja vankilaan sekä suljettu psykiatriseen sairaalaan ”uskonnollisten harhojen” vuoksi.

Lokakuussa 2004 veli Erçep valitti asiasta EIT:hen. Ratkaisussaan tuomioistuin totesi, että ”valituksen tehnyt, joka on Jehovan todistaja, ei anonut vapautusta sotapalveluksesta mukavuussyistä tai oman etunsa vuoksi vaan vilpittömän uskonnollisen vakaumuksensa takia”.

Veli Feti Demirtaş, joka hänkin asuu Turkissa, kieltäytyi asepalveluksesta vuonna 2005. Hänet pidätettiin, häntä pahoinpideltiin, ja hän sai syytteen ja joutui vankilaan 554 päiväksi, kunnes vapautui kesäkuussa 2007. Koska veli Demirtaş piti kiinni Raamattuun perustuvasta vakaumuksestaan, hänet luokiteltiin henkisesti sairaaksi. Käsiteltyään tapauksen EIT antoi Turkille epäsuotuisan tuomion ja totesi, että veli Demirtaş oli joutunut kokemaan epäinhimillistä kohtelua Turkin viranomaisten käsissä ja että hänen oikeuttaan omantunnonvapauteen oli loukattu.

 Kaksi edellä mainittua ratkaisua ovat yhdenmukaisia sen historiallisen ratkaisun kanssa, jonka EIT:n suuri jaosto oli tehnyt heinäkuussa 2011 jutussa Bayatyan vastaan Armenia. Se oli tällöin vahvistanut, että Euroopan ihmisoikeussopimus suojelee aseistakieltäytyjien oikeuksia. Nämä päätökset sitovat kaikkia Euroopan neuvoston jäsenvaltioita, myös Turkkia.

Lisäksi EIT antoi tammikuussa 2012 Armenialle epäsuotuisan tuomion jutuissa Bukharatyan vastaan Armenia ja Tsaturyan vastaan Armenia. Se vahvisti, että kahden omantunnonsyistä asepalveluksesta kieltäytyneen Jehovan todistajan uskonnollista vapautta oli loukattu. Tuomiota antaessaan tuomioistuin viittasi ratkaisuunsa jutussa Bayatyan vastaan Armenia.

 Näistä historiallisista tuomioista huolimatta aseistakieltäytyjiä asetetaan Armeniassa edelleen syytteeseen ja heitä tuomitaan ja vangitaan. Armenian hallitus hyväksyi maaliskuussa 2012 vaihtoehtoista palvelusta koskevan lain muutosehdotukset, jotka on kuitenkin vielä käsiteltävä parlamentissa. Toivon mukaan Armenian viranomaiset panevat täytäntöön EIT:n tuomiot ja vapauttavat veljet, jotka yhä ovat vangittuina aseistakieltäytymisen vuoksi.

Azerbaidžanin viranomaiset painostavat Jehovan todistajia edelleen: heidän kokouksiinsa tehdään ratsioita ja läsnäolijoita pidätetään, heidän uskonnollista kirjallisuuttaan sensuroidaan ja heidän ulkomaalaisia jäseniään karkotetaan. Lisäksi poliisit herjaavat ja pahoinpitelevät heitä, ja todistajia uhataan rekisteröinnin purkamisella. Sen jälkeen kun uskonnollisten yhteisöjen toimintaa valvova valtion komitea hylkäsi todistajien uudelleenrekisteröintianomuksen, poliisi on yhä useammin keskeyttänyt todistajien rauhallisia palvontatilaisuuksia, häirinnyt heidän sananpalvelustaan ja rajoittanut raamatullisen kirjallisuuden maahantuontia ja levittämistä. Oikeus on tuominnut todistajia suuriin sakkoihin uskonnollisen kirjallisuuden levittämisestä ja uskonnollisiin kokouksiin osallistumisesta. Esimerkiksi muuan sisar sai noin 1 500 euron sakot oltuaan läsnä Ganjan kaupungissa pidetyssä kokouksessa. Koska tämä kaikki loukkaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen takaamaa oikeutta uskonnonvapauteen, on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen jätetty lukuisia valituksia, jotta Azerbaidžanin Jehovan todistajien ahdisteleminen ja vainoaminen loppuisi.

Eri puolilla Venäjää oikeusviranomaiset häiritsevät  ja vainoavat edelleen Jehovan todistajia ja painostavat oikeusistuimia, jotta nämä tuomitsisivat todistajia uskontonsa harjoittamisesta, johon heillä lain mukaan on oikeus. Kiistelyä laajalti herättäneen ääriliikkeiden vastaisen lain nojalla Venäjän tuomioistuimet ovat julistaneet ainakin 64 Jehovan todistajien julkaisua ekstremistisiksi eli äärihenkisiksi. Hiljattain syyttäjä vaati, että lapsille tarkoitettu Jeesuksesta Kristuksesta kertova kirja Opimme Suurelta Opettajalta luokiteltaisiin ekstremistiseksi. Monissa osissa Venäjää oikeus on lisäksi estänyt pääsyn Jehovan todistajien viralliselle verkkosivustolle. Viranomaisille on annettu lupa videoida salaa seurakunnan jäseniä, lukea heidän postejaan ja pitää heitä muulla tavoin silmällä. Niinpä poliisit käyvät säännöllisesti puhuttamassa todistajia vastustavia naapureita, tekevät ratsioita todistajien koteihin ja takavarikoivat heidän uskonnollista kirjallisuuttaan ja muuta henkilökohtaista omaisuuttaan. Todistajia on otettu kiinni heidän kävellessään kadulla, ajaessaan autoa tai poistuessaan junasta. Poliisit ovat keskeyttäneet seurakunnan kokouksia, ja vanhimpia on asetettu syytteeseen heidän seurakunnassa tekemänsä paimennustyön vuoksi. Joillakin alueilla syyttäjät ovat yrittäneet saada tuomioistuimia lakkauttamaan Jehovan todistajien paikallisen uskonnollisen järjestön.

Toukokuussa 2012 Taganrogin kaupungissa 17:ää todistajaa syytettiin rikollisen toiminnan organisoinnista ja siihen osallistumisesta yksinomaan siksi, että he harjoittivat uskontoaan. Juuri tuolla alueella Jehovan todistajien paikallinen uskonnollinen järjestö lakkautettiin oikeuden määräyksestä vuonna 2009 ja valtakunnansali otettiin  haltuun ekstremismisyytösten nojalla. Koska todistajat eivät saaneet käyttää valtakunnansaliaan, he kokoontuivat yksityiskodeissa tai vuokrasaleissa. Nyt viranomaiset kuitenkin yrittävät kieltää kaiken järjestäytyneen toiminnan. Heinäkuussa 2012 muuan Siperiassa Tšitan kaupungissa palveleva tienraivaajapariskunta tuomittiin syylliseksi vihan lietsontaan, koska kertoessaan uskostaan muille he levittivät ekstremistiseksi väitettyä Raamatun tutkimiseen tarkoitettua kirjaa Mitä Raamattu todella opettaa? Molemmat tuomittiin 200 tunniksi pakkotyöhön, mutta he valittavat päätöksestä.

Jehovan todistajat ovat saaneet kaksi tärkeää oikeusvoittoa, kun EIT on tehnyt Venäjälle epäsuotuisan päätöksen – vuonna 2007 jutussa Kuznetsov ja muut vastaan Venäjä ja vuonna 2010 jutussa Moskovan Jehovan todistajat vastaan Venäjä. Venäjän viranomaiset ovat kuitenkin sivuuttaneet tämän arvovaltaisen tuomioistuimen päätökset. Tämän vuoksi Jehovan todistajilla on 19 valitusta odottamassa käsittelyä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. Toivon mukaan EIT:n tulevat päätökset saavat aikaan sen, että Venäjän viranomaiset lopettavat Jehovan kansan vainoamisen ja antavat heidän ”viettää rauhallista ja hiljaista elämää täydessä jumalisessa antaumuksessa ja vakavuudessa” (1. Tim. 2:2).

Etelä-Koreassa vangitaan edelleen veljiä heidän kristillisen puolueettomuutensa vuoksi. Joka kuukausi noin 45 nuorta veljeä saa puolentoista vuoden vankeustuomion. Niinpä Korean vankiloissa on parhaillaan noin 750 veljeä. Missään muussa maassa ei ole yhtä monta vakaumuksensa vuoksi vangittua Jehovan todistajaa. Vuoden 1950 jälkeen noin 17 000  todistajaa on tuomittu vankilaan yhteensä yli 32 000 vuodeksi.

Vuonna 2012 viranomaiset tehostivat sortotoimiaan todistajia vastaan tuomitsemalla ensimmäistä kertaa vankeuteen sellaisia veljiä, jotka kieltäytyvät omantunnonsyistä reservin kertausharjoituksista. Aiemmin kieltäytymisestä tuomittiin ainoastaan sakkoihin. Koska kutsu kertausharjoituksiin tulee vuosien mittaan useita kertoja, niistä kieltäytyvät joutuvat toistuvasti oikeuden eteen. Esimerkiksi Ho-jeong Son tuomittiin marraskuussa 2011 vankeuteen kahdeksaksi kuukaudeksi. Kesäkuussa 2012 hän joutui uudelleen oikeuteen ja sai puolen vuoden vankeustuomion. Hänet pidätettiin heti tämän toisen oikeudenkäynnin jälkeen. 29 päivän kuluttua hänet vapautettiin takuita vastaan, ja hän jäi odottamaan vastausta valitukseensa. Nyt hänen edessään on yhteensä 14 kuukauden vankeusrangaistus.

Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvosto on toistuvasti arvostellut Etelä-Koreaa omantunnonvapauden rikkomisesta. Uudet valitukset odottavat parhaillaan ihmisoikeusneuvoston ja Korean valtiosääntötuomioistuimen käsittelyä, jotta asia saataisiin ratkaistua.