Tutkielmia henkeytetystä Raamatusta ja sen taustasta

2. tutkielma: Aika ja Pyhä Raamattu

Raamatussa käytetyn ajanjaottelutavan, tavallisimpien kalenterien, Raamatun kiinteiden ajankohtien ja ”ajan virtaan” liittyvien kiinnostavien piirteiden tarkastelua.

1, 2. Mitä Salomo kirjoitti ajasta, ja miten meidän tulisi käyttää aikaamme, koska se kiitää niin nopeasti?

 IHMINEN on hyvin tietoinen ajan kulumisesta. Joka hetki hän etenee askeleen ajassa. Hän on todella viisas, jos hän käyttää aikansa oikein. Kuningas Salomo kirjoittikin: ”Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla. Aika on syntyä ja aika kuolla. Aika on istuttaa ja aika repiä istutus. Aika on surmata ja aika parantaa. Aika on purkaa ja aika rakentaa. Aika on itkeä ja aika nauraa.” (Saarn. 3:1–4) Miten nopeasti aika kiitääkään! Tavallisesti 70 vuotta kestävän elinikänsä aikana ihmiset eivät ehdi läheskään omaksua sitä runsasta tietomäärää ja nauttia kaikista niistä muista hyvistä asioista, jotka Jehova on suonut heille maan päällä. ”Kaiken hän on tehnyt kauniiksi aikanaan. Onpa hän pannut myös määräämättömän ajan heidän sydämeensä, jotta ihmiskunta ei saisi koskaan selville sitä työtä, jonka tosi Jumala on tehnyt alusta loppuun asti.” – Saarn. 3:11, UM; Ps. 90:10.

² Jehova itse elää ajan ikuisuudessa. Luomuksensa hän on nähnyt hyväksi asettaa ajan virtaan. Taivaan enkelit, kapinallinen Saatanakin, ovat täysin selvillä ajan kulusta. (Dan. 10:13; Ilm. 12:12) Ihmisistä kirjoitetaan: ”Aika ja aavistamattomat tapahtumat kohtaavat heitä kaikkia.” (Saarn. 9:11, UM) Onnellinen on se ihminen, joka kaikkina aikoina ottaa ajatuksissaan myös Jumalan huomioon ja joka ottaa tervetulleena vastaan Jumalan toimittaman ”ruoan oikeaan aikaan”! – Matt. 24:45.

3. Mitä yhteistä on ajalla ja avaruudella?

³ Aika on yksisuuntaista. Vaikka aika onkin kaikenkäsittävää, yksikään ihminen ei pysty sanomaan, mitä se on. Sitä on yhtä vaikea tajuta kuin avaruutta. Kukaan ei voi selittää, mistä ajan virta alkoi tai mihin se kulkee. Nämä asiat kuuluvat Jehovan rajattomaan tietouteen, hänen jonka kuvaillaan olevan Jumala ”ajan hämärästä ajan hämärään asti”. – Ps. 90:2, UM.

4. Mitä voidaan sanoa ajan liikkeestä?

⁴ Ajalla on toisaalta joitakin tunnusomaisia piirteitä, jotka voidaan ymmärtää. Sen näennäistä virtaamisnopeutta voidaan mitata. Lisäksi se kulkee vain yhteen suuntaan. Niin kuin liikenne yksisuuntaisella kadulla, aikakin kulkee vääjäämättä samaan suuntaan: eteenpäin, aina vain eteenpäin. Onpa ajan etenemisnopeus mikä tahansa, sitä ei voida koskaan kääntää kulkemaan taaksepäin. Me elämme nykyhetkessä. Tämä nykyisyys on kuitenkin liikkeessä ja virtaa jatkuvasti menneisyyteen. Sitä ei voida pysäyttää.

5. Miksi voidaan sanoa, että mennyt aika on joko voitettu tai menetetty?

⁵ Menneisyys. Menneisyys on takanapäin, se on historiaa, eikä se voi koskaan toistua. On yhtä mahdotonta yrittää saada menneisyyttä takaisin kuin yrittää saada vesiputous vyörymään jyrkännettä ylöspäin tai nuoli lentämään takaisin jouseen,  jolla se ammuttiin. Erehdyksemme ovat jättäneet jälkensä ajan virtaan, ja vain Jehova voi pyyhkiä ne pois. (Jes. 43:25) Myös ihmisen menneisyydessä tekemät hyvät teot ovat jättäneet jälkensä, ja ne ’kiertyvät hänen eteensä’ mukanaan Jehovan siunaus. (Sananl. 12:14; 13:22) Mennyt aika on joko voitettu tai menetetty. Siihen ei voi enää millään tavalla vaikuttaa. Jumalattomista kirjoitetaan: ”Sillä niinkuin heinä heidät pian niitetään pois, ja he lakastuvat niinkuin vihanta ruoho.” – Ps. 37:2.

6. Miten tulevaisuus eroaa menneisyydestä, ja miksi meidän tulisi olla erityisen kiinnostuneita siitä?

⁶ Tulevaisuus. Tulevaisuus on erilaista. Se tulee aina meitä vastaan. Jumalan sanan avulla voimme havaita esteet, jotka häämöttävät edessämme, ja valmistautua kohtaamaan ne. Voimme kerätä itsellemme ”aarteita taivaaseen”. (Matt. 6:20) Näitä aarteita ei ajan virta vie mennessään. Ne säilyvät meillä ja pysyvät siunauksia tuovaan ikuiseen tulevaisuuteen asti. Me olemme kiinnostuneita ajan viisaasta käytöstä, koska se vaikuttaa tuohon tulevaisuuteen. – Ef. 5:15, 16.

7. Mitä ajannäyttäjiä Jehova on antanut ihmiselle?

⁷ Ajannäyttäjiä. Nykyaikaiset kellomme ovat ajannäyttäjiä. Niillä mitataan aikaa. Samalla tavoin Jehova, Luoja, on pannut liikkeeseen jättiläismäisiä ajannäyttäjiä – akselinsa ympäri pyörivän maan ja maata kiertävän kuun sekä auringon – jotta maan päällä elävät ihmiset saisivat täsmällistä tietoa ajasta. ”Ja Jumala sanoi edelleen: ’Tulkoon valoja taivaan laajuuteen erottamaan päivää yöstä, ja niiden on oltava merkkeinä sekä osoittamassa vuodenaikoja ja päiviä ja vuosia.’” (1. Moos. 1:14, UM) Näin nämä lukuisat taivaankappaleet, joiden tarkoitukset kytkeytyvät toisiinsa, kiertävät täydellisillä radoillaan mitaten loputtomasti ja erehtymättömästi ajan yksisuuntaista kulkua.

8. Missä eri merkityksissä sanaa ”päivä” käytetään Raamatussa?

⁸ Päivä. Sanaa ”päivä” käytetään Raamatussa useissa eri merkityksissä, samoin kuin sitä nykyäänkin sovelletaan monin eri tavoin. Maapallon yksi täysi pyörähdys akselinsa ympäri on vuorokauden eli yhden 24-tuntisen päivän mitta. Tässä merkityksessä päivään kuuluu sekä päivän että yön aika eli yhteensä 24 tuntia. (Joh. 20:19) Mutta myös varsinaista päivänvalon aikaa, jota yleensä kestää keskimäärin 12 tuntia, sanotaan päiväksi. ”Ja Jumala nimitti valoa ’päiväksi’, mutta pimeyden hän nimitti ’yöksi’.” (1. Moos. 1:5, UM) Näin syntyy aikaa merkitsevä sana ”yö”, joka yleensä on keskimäärin 12 tunnin pituinen pimeän aika. (2. Moos. 10:13) Sanaa ”päivä(t)” voidaan käyttää myös viitattaessa jonkun huomattavan henkilön elinajan kanssa samanaikaiseen ajanjaksoon. Esimerkiksi Jesaja näki näkynsä ”Ussian, Jootamin, Aahaan ja Hiskian – – päivinä” (Jes. 1:1), ja Nooan ja Lootin päivien mainitaan olevan profeetallisia. (Luuk. 17:26–30) Vielä yksi esimerkki sanan ”päivä” monipuolisista tai kuvaannollisista käyttötavoista tulee esille Pietarin sanoissa, joiden mukaan ”yksi päivä on Jehovan edessä kuin tuhat vuotta”. (2. Piet. 3:8) Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa mainittu luomispäivä on vieläkin pitempi ajanjakso – tuhansia vuosia. (1. Moos. 2:2, 3; 2. Moos. 20:11) Raamatunkohdan tekstiyhteydestä käy ilmi, missä merkityksessä sanaa ”päivä” on käytetty.

9. a) Miten päivän eli vuorokauden jakaminen 24 tuntiin, joissa kussakin on 60 minuuttia, sai alkunsa? b) Mitä ajan ilmauksia mainitaan Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa?

⁹ Tunti. Vuorokauden jakaminen 24 tuntiin on saanut alkunsa Egyptistä. Nykyinen tapamme jakaa tunti 60 minuuttiin on peräisin babylonialaisesta matematiikasta, jossa käytettiin seksagesimaalista (lukuun 60 perustuvaa) järjestelmää. Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa ei ole mainintaa tuntijaosta. Heprealaisissa kirjoituksissa ei jaeta päivää nimenomaisiin tunteihin, vaan käytetään ajasta sen sijaan sellaisia ilmauksia kuin ”aamu”, ”puolipäivä”, ”keskipäivä” ja ”ilta”. (1. Moos. 24:11; 43:16, UM; 5. Moos. 28:29, UM; 1. Kun. 18:26) Yö jaettiin kolmeen jaksoon, joita sanottiin ”yövartioiksi”. (Ps. 63:7 [6], UM) Kahdella niistä on Raamatussa oma erityinen nimityksensä: ”keskimmäinen yövartio” (Tuom. 7:19, UM) ja ”aamuvartio”. – 2. Moos. 14:24; 1. Sam. 11:11.

10. Miten juutalaiset laskivat tunteja Jeesuksen aikaan, ja miten sen tietäminen auttaa määrittämään Jeesuksen kuolinajan?

¹⁰ Sana ”tunti” (tai ”hetki”) mainitaan kuitenkin usein Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa. (Joh. 12:23; Matt. 20:2–6) Tunnit laskettiin auringonnoususta eli noin kello 6:sta alkaen. Raamatussa mainitaan ”kolmas tunti”, joka oli noin kello 9. ”Kuudes tunti” mainitaan ajankohtana, jolloin pimeys tuli Jerusalemiin Jeesuksen ollessa paalussa. Se vastaa kello 12:ta meidän ajassamme. Jeesuksen sanotaan kuolleen kidutuspaalussa ”yhdeksännen tunnin vaiheilla” eli noin kello 15. – Mark. 15:25; Luuk. 23:44; Matt. 27:45, 46. a

11. Miten kauan ”viikkoa” on käytetty ajan yksikkönä?

¹¹ Viikko. Jo varhain historiansa aikana ihminen alkoi laskea päiviään seitsemän päivän jaksoissa. Näin tehdessään hän noudatti Luojansa esimerkkiä: Hänhän huipensi kuusi luomispäiväänsä seitsemännellä ajanjaksolla, jota myös sanottiin päiväksi. Nooa laski päiviä seitsemän päivän jaksoissa. Sana ”viikko” viittaa heprean kielessä kirjaimellisesti seitsenkertaiseen yksikköön tai ajanjaksoon. – 1. Moos. 2:2, 3; 8:10, 12; 29:27.

12. Mikä on kuukuukausi, ja miten se eroaa nykyisistä kuukausistamme?

¹² Kuukuukaudet. Raamatussa puhutaan ”kuukuukausista”. (2. Moos. 2:2; 5. Moos. 21:13; 33:14;  Esra 6:15; UM) Meidän nykyiset kuukautemme eivät ole kuukuukausia, sillä niitä ei määritetä kuun mukaan. Ne ovat vain 12 sovitun pituista aurinkovuoden osaa, kun taas kuukuukausi määritetään uuden kuun mukaan. Kuun neljä vaihetta muodostavat yhden kuukuukauden eli lunaation, jonka pituus on keskimäärin 29 vuorokautta 12 tuntia ja 44 minuuttia. Kuun muotoa katsomalla voi suurin piirtein ilmoittaa kuukuukauden päivän.

13. Miten vedenpaisumuksen kestoaika kirjoitettiin täsmällisesti muistiin?

¹³ Tarkkojen kuukuukausien sijasta Nooa näyttää kirjanneen tapahtumia 30-päiväisten kuukausien mukaan. Nooan arkissa pitämästä lokikirjasta saamme selville, että maa oli vedenpaisumuksen vesien vallassa viiden kuukauden ajan eli ”sataviisikymmentä päivää”. 12 kuukauden ja 10 päivän kuluttua maa oli täysin kuiva, niin että arkin matkustajat saattoivat lähteä ulos. Noiden mullistavien tapahtumien kestoaika kirjoitettiin siis täsmällisesti muistiin. – 1. Moos. 7:11, 24, UM; 8:3, 4, 14–19.

14. a) Miten Jehova järjesti vuodenajat? b) Kuinka kauan vuodenaikojen vuorottelu tulee jatkumaan?

¹⁴ Vuodenajat. Valmistaessaan maata asuttavaksi Jehova järjesti viisaasti ja rakkaudellisesti vuodenajat. (1. Moos. 1:14, UM) Ne aiheutuvat siitä, että kiertäessään aurinkoa maa on kallellaan 23,5 asteen kulmassa ratatasoonsa nähden. Sen vuoksi ensin eteläinen pallonpuolisko ja sitten kuusi kuukautta myöhemmin pohjoinen pallonpuolisko on kääntyneenä aurinkoon päin, niin että vuodenajat seuraavat toisiaan järjestyksessä. Tämä vuodenaikojen vuorottelu saa aikaan vaihtelua ja vastakohtia ja säätelee kylvö- ja korjuuaikoja. Jumalan sanassa vakuutetaan, että tämä läpi vuoden vaihtelua ja vastakohtia tarjoava vuodenaikojen vuorottelu tulee jatkumaan ikuisesti. ”Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylväminen eikä leikkaaminen, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö.” – 1. Moos. 8:22.

15, 16. a) Mihin osiin Luvatun maan sadekausi voidaan jakaa? b) Kuvaile erilaisten sateiden aikaa ja niiden yhteyttä maanviljelykseen.

¹⁵ Luvatussa maassa vuosi voidaan yleensä jakaa sadekauteen ja kuivaan kauteen. Huhtikuun puolivälin tienoilta lokakuun puoliväliin sataa hyvin vähän. Sadekausi voidaan jakaa varhais- eli ”syyssateen” aikaan (loka-marraskuu), rankkojen talvisateiden ja kylmän sään aikaan (joulu-helmikuu) sekä myöhäis- eli ”kevätsateen” aikaan (maalis-huhtikuu). (5. Moos. 11:14; Jooel 2:23) Tämä jako on vain likimääräinen, sillä vuodenajat esiintyvät limittäin, koska ilmasto vaihtelee maan eri osissa. Varhaissade pehmittää kuivan maaperän, niin että loka-marraskuu on ”kyntöaikaa” ja ”kylvön” aikaa. (2. Moos. 34:21; 3. Moos. 26:5) Joulukuusta helmikuuhun kestävien rankkojen talvisateiden aikana lumisateetkaan eivät ole harvinaisia, ja tammi- ja helmikuussa voi korkeilla paikoilla olla pakkasta. Raamatussa kerrotaan yhden Daavidin väkevistä miehistä, Benajan, tappaneen leijonan ”lumituiskun aikana”. – 2. Sam. 23:20.

¹⁶ Maalis- ja huhtikuu (vastaavat suurin piirtein heprealaisten nisan- ja ijjarkuuta) ovat ”kevätsateen” kuukaudet. (Sak. 10:1) Tätä myöhäissadetta tarvitaan syksyllä kylvetyn viljan kypsymiseen, jotta saataisiin hyvä sato. (Hoos. 6:3; Jaak. 5:7) Se on myös varhaiselonkorjuun aikaa, ja Jumala käski Israelin uhrata elon ensi hedelmiä nisankuun 16. päivänä. (3. Moos. 23:10; Ruut 1:22) Se on kaunista ja iloista aikaa. ”Kukat ovat ilmestyneet maahan, viiniköynnösten leikkausaika on tullut, ja turturikyyhkysen ääni on kuultu maassamme. Viikunapuu puolestaan on saanut kypsän värin varhaisviikunoihinsa, ja viiniköynnökset ovat kukassa, ne ovat antaneet tuoksunsa.” – Laul. l. 2:12, 13, UM.

17. a) Miten kasvit pysyvät hengissä kuivan kauden aikana? b) Tarkastele taulukkoa ”Israelilaisten vuosi” ja jaa vuosi kappaleissa 15–17 käsiteltyjen vuodenaikojen mukaan. c) Milloin oli varhaissadonkorjuu, viljankorjuu ja se aika, jolloin kaikki hedelmät kerättiin, ja mitä juhlia vietettiin näiden tapahtumien yhteydessä?

¹⁷ Huhtikuun puolivälin tienoilla alkaa kuiva kausi, mutta lähes koko tuona aikana – varsinkin rannikkotasangoilla ja vuorten länsirinteillä – runsas kaste pitää kesän kasvit hengissä. (5. Moos. 33:28) Toukokuussa korjataan vilja, ja tuon kuukauden lopussa vietettiin viikkojuhlaa (helluntaita eli pentekostejuhlaa). (3. Moos. 23:15–21) Kun ilma sitten lämpenee ja maa kuivuu, viiniköynnösten rypäleet kypsyvät ja ne korjataan, minkä jälkeen ovat vuorossa muut kesähedelmät, esimerkiksi oliivit, taatelit ja viikunat. (2. Sam. 16:1) Kuivan kauden päättyessä ja varhaissateiden alkaessa kaikki maan sato on korjattu, ja silloin (lokakuun alun tienoilla) vietettiin lehvämajan- eli lehtimajanjuhlaa. – 2. Moos. 23:16; 3. Moos. 23:39–43.

18. a) Miksi ”vuotta” vastaavan heprealaisen sanan merkitys on sopiva? b) Mikä on maapallon aurinkovuosi?

¹⁸ Vuosi. Tutkiessamme sitä, mitä Raamatussa sanotaan ajasta, tulemme seuraavaksi sanaan ”vuosi”. Se mainitaan ihmisen historian alusta lähtien. (1. Moos. 1:14) Sanaa ”vuosi” vastaava heprealainen sana ša·nahʹ tulee juurisanasta, joka merkitsee ’toistaa, tehdä uudelleen’ ja välittää ajatuksen ajan kierrosta. Tämä oli sopivaa, koska vuodenaikojen kierto toistui joka vuosi. Maapallon vuosi on se aika, jossa maa kiertää kerran auringon ympäri. Meiltä täällä maan päällä kuluu koko tuohon matkaan 365 vuorokautta 5 tuntia 48 minuuttia ja 46 sekuntia eli noin 365 1/4 vuorokautta. Tätä aikaa sanotaan aurinkovuodeksi.

19. a) Miten Raamatun vuodet muinoin laskettiin? b) Minkä ”pyhän vuoden” Jehova sääti myöhemmin?

¹⁹ Raamatun vuodet. Muinaisen raamatullisen ajanlaskun mukaan vuosi kesti syksystä syksyyn.  Se soveltui erityisen hyvin maanviljelykseen, sillä vuosi alkoi kyntämisestä ja kylvämisestä lokakuun alkupuolen tienoilla ja päättyi elonkorjuuseen. Nooa laski vuoden alkavan syksystä. Hän kirjoitti muistiin, että vedenpaisumus alkoi ”toisessa kuussa”, joka vastaa lokakuun jälkipuoliskoa ja marraskuun alkupuoliskoa. (1. Moos. 7:11, UM, viitelaitos [engl.], alaviite) Vielä nykyäänkin monet maapallon kansat aloittavat uuden vuotensa syksystä. Egyptistä lähdön aikaan vuonna 1513 eaa. Jehova sääti, että abibin (nisanin) piti olla juutalaisille ”kuukausien alkuna”, joten siitä lähtien heillä oli pyhä vuosi, joka kesti keväästä kevääseen. (2. Moos. 12:2, UM) Nykyään juutalaiset noudattavat kuitenkin maallista vuotta, joka alkaa syksystä ja jonka ensimmäinen kuukausi on tisri.

20. Miten kuuvuosi tasoitettiin aurinkovuoden mukaiseksi, ja mitä ovat kuu-aurinkovuodet?

²⁰ Kuu-aurinkovuosi. Aina Kristuksen aikaan saakka useimmat kansakunnat laskivat aikaa kuuvuosien mukaan ja käyttivät eri tapoja tasoittaakseen vuoden jotakuinkin yhtäpitäväksi aurinkovuoden kanssa. Tavallisessa 12 kuukuukauden pituisessa kuuvuodessa on 354 päivää ja kuukaudessa 29 tai 30 päivää aina uuden kuun ilmaantumisen mukaan. Kuuvuosi on siis noin 11 1/4 päivää lyhyempi kuin 365 1/4 päivän pituinen aurinkovuosi. Heprealaisilla oli käytössä kuuvuosi. Raamatussa ei selitetä, miten he tasoittivat tämän vuoden yhtäpitäväksi aurinkovuoden ja vuodenaikojen kanssa, mutta heidän on täytynyt lisätä ylimääräisiä eli karkauskuukausia tarpeen mukaan. Myöhemmin, 400-luvulta eaa. lähtien, karkauskuukausia alettiin lisätä erityisen järjestelmän mukaan, jota sanotaan nykyään Metonin jaksoksi. Siinä karkauskuukausi lisättiin seitsemän kertaa 19 vuodessa, ja juutalaisessa kalenterissa se lisättiin 12. kuukauden, adarin, jälkeen, ja se sai nimen veadar eli ’toinen adar’. Tällä tavalla auringon mukaan tasoitetun kuukalenterin vuosia, jotka ovat 12 tai 13 kuukauden pituisia, voidaan sanoa kuu-aurinkovuosiksi.

21. a) Mikä on juliaaninen kalenteri? b) Miksi gregoriaaninen kalenteri on tarkempi?

²¹ Juliaaninen ja gregoriaaninen kalenteri. Kalenteri on järjestelmä, jolla määrätään vuoden alku, pituus, osat ja osien järjestys. Juliaanisen kalenterin otti käyttöön Julius Caesar vuonna 46 eaa., jotta roomalaiset olisivat alkaneet noudattaa aurinkovuoteen perustuvaa ajanlaskujärjestelmää kuuvuoteen perustuvan sijasta. Juliaanisen kalenterin vuodessa on 365 päivää, lukuun ottamatta joka neljättä vuotta (karkausvuotta), jona lisätään yksi päivä, niin että sinä vuonna päiviä on 366. Ajan kuluessa kuitenkin huomattiin, että juliaanisen kalenterin vuosi on todellisuudessa vähän yli 11 minuuttia pitempi kuin varsinainen aurinkovuosi. 1500-luvulle tultaessa poikkeamaa oli kertynyt kymmenen kokonaista päivää. Siksi paavi Gregorius XIII pani vuonna 1582 toimeen pienen uudistuksen ottamalla käyttöön järjestelmän, jota nykyään sanotaan gregoriaaniseksi kalenteriksi. Paavi määräsi bullassaan jättämään 10 päivää pois vuodesta 1582, niin että lokakuun 4. päivän jälkeen tuli lokakuun 15. päivä. Gregoriaanisen kalenterin mukaan niitä täysiä satalukuja, jotka eivät ole jaollisia 400:lla, ei pidetä karkausvuosina. Esimerkiksi vuodesta 1900 ei tehty karkausvuotta, koska luku 1900 ei ole jaollinen 400:lla; vuoden 2000 suhteen tilanne taas on toinen. Gregoriaaninen kalenteri on nykyään yleisesti käytössä useimmissa osissa maailmaa.

22, 23. Kuinka pitkä on profeetallinen vuosi?

²² Profeetallinen ”vuosi”. Raamatun profetioissa sanaa ”vuosi” käytetään usein erikoismerkityksessä  sellaisesta 12 kuukauden pituisesta vuodesta, jonka kussakin kuussa on 30 päivää, eli vuodesta, jossa on yhteensä 360 päivää. Huomaa, mitä muuan asiantuntija sanoo selittäessään Hesekielin 4:5, 6:ta: ”Meidän täytyy olettaa Hesekielin tunteneen 360-päiväisen vuoden. Se ei ole aurinkovuosi eikä kuuvuosikaan. Se on ’keskimääräinen’ vuosi, jonka kussakin kuukaudessa on 30 päivää.” b

²³ Profeetallista vuotta sanotaan myös ”ajaksi”, ja Ilmestyksen 11:2, 3:n ja 12:6, 14:n tutkiminen paljastaa, että yhden ”ajan” pituudeksi lasketaan 360 päivää. Toisinaan profetioissa myös ”päivä” vastaa vertauskuvallisesti vuotta. – Hes. 4:5, 6.

24. Mistä monet muinaiset kansat aloittivat laskemisen?

²⁴ Ei nollavuotta. Muinaisilla kansoilla, muun muassa oppineilla kreikkalaisilla, roomalaisilla ja juutalaisilla, ei ollut nollan käsitettä. Heillä laskeminen aloitettiin aina yhdestä. Opetellessasi koulussa roomalaisia numeroita (I, II, III, IV, V, X jne.), opetettiinko sinulle nollaa merkitsevä luku? Ei, koska roomalaisilla ei ollut sitä. Koska roomalaiset eivät käyttäneet numeroa nolla, yleinen ajanlasku ei alkanut vuodesta nolla, vaan vuodesta 1 yleistä ajanlaskua (ya.). Tällöin alettiin myös käyttää järjestyslukuja, joita ovat esimerkiksi ensimmäinen (1:nen), toinen (2:nen), kolmas (3:s), kymmenes (10:s) ja sadas (100:s). Nykyisessä matematiikassa ihminen ajattelee kaiken alkavan tyhjästä eli nollasta. Nollan keksivät luultavasti hindut.

25. Miten järjestysluvut eroavat perusluvuista?

²⁵ Sen vuoksi järjestyslukuja käytettäessä on aina vähennettävä yksi, jotta saadaan täysi luku. Kun esimerkiksi puhutaan jostakin 20. vuosisadan (piste numeron jäljessä on järjestysluvun merkki) päivämäärästä, merkitseekö se sitä, että on kulunut täydet 20 vuosisataa? Ei, vaan se merkitsee 19:ää täyttä vuosisataa sekä lisäksi joitakin vuosia. Raamatussa samoin kuin nykymatematiikassakin käytetään täysien lukujen ilmaisemiseen peruslukuja, joita ovat esimerkiksi 1, 2, 3, 10 ja 100. Niitä sanotaan myös kokonaisluvuiksi.

26. Miten lasketaan a) vuosien määrä vuoden 607 eaa. lokakuun 1. päivästä vuoden 1914 ya. lokakuun 1. päivään? b) 2520 vuotta lokakuun 1. päivästä vuonna 607 eaa. eteenpäin?

²⁶ Koska yleinen ajanlasku ei siis alkanut nollavuodesta, vaan vuodesta 1 ya., eikä kalentereissa, jotka oli laadittu yleistä ajanlaskua edeltäneitä vuosia varten, laskettu aikaa taaksepäin nollavuodesta, vaan vuodesta 1 ennen ajanlaskumme alkua (eaa.), niin kaikkien päivämäärien vuosiluvut ovat todellisuudessa järjestyslukuja. Vuosi 1991 ya. tarkoittaa siksi todellisuudessa 1990:tä täyttä vuotta yleisen ajanlaskun alusta lukien, ja päivämäärä 1. heinäkuuta 1991 tarkoittaa 1990:tä vuotta sekä lisäksi puolta vuotta yleisen ajanlaskun alusta lukien. Sama periaate soveltuu ajanlaskumme alkua edeltävän ajan (eaa.) päivämääriin. Jotta siis saataisiin selville, kuinka monta vuotta kului vuoden 607 eaa. lokakuun 1. päivän ja vuoden 1914 ya. lokakuun 1. päivän välillä, lisätään 606 vuotta ja edellisen vuoden kolme viimeistä kuukautta 1913:een ja seuraavan vuoden yhdeksään ensimmäiseen kuukauteen, jolloin tulos on 2519 vuotta ja 12 kuukautta eli 2520 vuotta. Tai jos halutaan saada selville, mikä ajankohta olisi 2520 vuoden kuluttua lokakuun 1. päivästä vuonna 607 eaa., tulee muistaa, että 607 on järjestysluku – se tarkoittaa todellisuudessa 606:ta täyttä vuotta – ja koska laskemista ei aloiteta vuoden 607 eaa. joulukuun 31. päivästä, vaan vuoden 607 eaa. lokakuun 1. päivästä, 606:een on lisättävä vuoden 607 eaa. lopussa olevat kolme kuukautta. Vähennetään siis 2520 vuodesta luku 606 1/4. Erotus on 1913 3/4. Se merkitsee sitä, että 2520 vuotta lokakuun 1. päivästä vuonna 607 eaa. ulottuu 1913 3/4 vuoden päähän yleistä ajanlaskua – 1913 täyttä vuotta ulottuvat vuoden 1914 ya. alkuun, ja kun siihen lisätään vielä 3/4 vuotta, päädytään lokakuun 1. päivään vuonna 1914 ya. c

27. Mitä ovat kiinteät ajankohdat, ja miksi ne ovat hyvin merkittäviä?

²⁷ Kiinteät ajankohdat. Raamatun luotettava ajanlasku perustuu joihinkin kiinteisiin ajankohtiin. Kiinteä ajankohta on sellainen historian ajankohta, joka voidaan luotettavin perustein hyväksyä ja joka sopii yhteen jonkin Raamatussa kerrotun tapahtuman kanssa. Sitä voidaan sitten käyttää lähtökohtana, josta peräkkäisten Raamatun tapahtumien ajankohta voidaan luotettavasti selvittää. Kun tällainen kiinteä ajankohta on vahvistettu, sen pohjalta voidaan tehdä laskelmia eteenpäin tai taaksepäin Raamatun omien täsmällisten tietojen, esimerkiksi siinä mainittujen ihmisten eliniän tai kuninkaiden hallituskausien pituuden, perusteella. Pitäen jotakin kiinteää ajankohtaa lähtökohtana voimme siten käyttää Raamatun omaa luotettavaa ajanlaskua monien Raamatun tapahtumien ajoittamiseen.

28. Mikä kiinteä ajankohta on olemassa Raamatun heprealaisia kirjoituksia varten?

²⁸ Raamatun heprealaisten kirjoitusten kiinteä ajankohta. Meedialaisten ja persialaisten Kyyroksen johdolla suorittama Babylonin kaupungin kukistaminen on sellainen huomattava tapaus, josta kerrotaan sekä Raamatussa että historiassa. Raamatussa tämä tapaus on kirjoitettu muistiin Danielin 5:30:een. Useiden eri historiallisten lähteiden (muun muassa Diodoroksen, Africanuksen, Eusebiuksen, Ptolemaioksen ja babylonialaisten savitaulujen) mukaan Kyyros kukisti Babylonin vuonna 539 eaa. Kaupungin valloituksen kuukausi ja päivä (vuosi puuttuu) esitetään Nabunaidin  aikakirjassa. Raamatun ulkopuoliset ajanlaskijat ovat siten määrittäneet Babylonin kukistumisen ajankohdaksi juliaanisen kalenterin mukaan vuoden 539 eaa. lokakuun 11. päivän tai gregoriaanisen kalenterin mukaan lokakuun 5. päivän. d

29. Milloin Kyyroksen säädös annettiin, ja mihin tarjoutui silloin tilaisuus?

²⁹ Babylonin kukistumisen jälkeen, ollessaan ensimmäistä vuottaan valloitetun Babylonin hallitsijana, Kyyros antoi kuuluisan säädöksensä, jossa juutalaisten sallittiin palata Jerusalemiin. Raamatun kertomuksen huomioon ottaen säädös julkistettiin todennäköisesti vuoden 538 eaa. loppupuolella tai vuoden 537 eaa. keväällä. Tämä tarjosi juutalaisille oivallisen tilaisuuden asettua jälleen asumaan kotimaahansa ja mennä Jerusalemiin ennallistamaan Jehovan palvontaa ”seitsemännessä kuussa”, tisrikuussa, eli lokakuun 1. päivän tienoilla vuonna 537 eaa. – Esra 1:1–4; 3:1–6. e

30. Miten voidaan kiinteän ajankohdan sekä ennustusten täyttymisen avulla määrittää Jeesuksen kasteen ja syntymän ajankohta?

³⁰ Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kiinteä ajankohta. Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kiinteä ajankohta määritetään sen mukaan, milloin Tiberiuksesta tuli keisari Augustuksen seuraaja. Augustus kuoli 17. elokuuta vuonna 14 ya. (gregoriaanisen kalenterin mukaan), ja Rooman senaatti nimitti Tiberiuksen keisariksi 15. syyskuuta vuonna 14. Luukkaan 3:1, 3:ssa sanotaan, että Johannes Kastaja aloitti palveluksensa Tiberiuksen 15. hallitusvuonna. Jos vuodet lasketaan Augustuksen kuolemasta, 15. vuosi ulottui vuoden 28 elokuusta vuoden 29 elokuuhun. Jos ne lasketaan siitä, kun senaatti nimitti Tiberiuksen keisariksi, tuo vuosi ulottui vuoden 28 syyskuusta vuoden 29 syyskuuhun. Pian sen jälkeen Jeesus, joka oli Johannes Kastajaa noin kuusi kuukautta nuorempi, tuli kastettavaksi ollessaan ”noin kolmekymmentävuotias”. (Luuk. 3:2, 21–23; 1:34–38) Tämä on sopusoinnussa sen Danielin 9:25:ssä (UM) olevan ennustuksen kanssa, että Messiaan ilmaantumiseen kuluisi 69 ”viikkoa” (profeetallista viikkoa, joista kussakin on 7 vuotta, siis yhteensä 483 vuotta) ”siitä alkaen kun lähti sana, että Jerusalem [ja sen muuri] on ennallistettava ja uudelleen rakennettava”. (Dan. 9:24, UM, viitelaitos [engl.], alaviite) Artakserkses (Longimanus) antoi tuon ”sanan” vuonna 455 eaa., ja Nehemia pani sen täytäntöön Jerusalemissa tuon vuoden loppupuolella. Ja kun Johannes 483 vuotta myöhemmin eli vuoden 29 ya. loppupuolella kastoi Jeesuksen, tämä myös voideltiin Jumalan pyhällä hengellä, niin että hänestä tuli Messias eli Voideltu. Se että Jeesus tosiaan kastettiin ja että hän aloitti palveluksensa tuon vuoden loppupuolella, on sopusoinnussa myös sen ennustuksen kanssa, että hänet oli määrä poistaa ”[vuosi]viikon puolivälissä” (eli kolmen ja puolen vuoden kuluttua). (Dan. 9:27, UM) Koska hän kuoli keväällä, hänen kolme ja puoli vuotta kestäneen palveluksensa on täytynyt alkaa vuoden 29 syksyllä. f Sivumennen sanoen nämä kaksi todistusketjua osoittavat myös sen, että Jeesus syntyi vuoden 2 eaa. syksyllä, koska Luukkaan 3:23:ssa osoitetaan Jeesuksen olleen noin 30-vuotias aloittaessaan työnsä. g

31. a) Miksi ajan kulumisen nopeus näyttää vaihtelevan? b) Mikä etu nuorilla sen vuoksi on?

³¹ Aika kuluu joskus nopeammin. Vanha sananparsi sanoo, että ”odottavan aika on pitkä”. On totta, että kun seuraamme ajan kulumista, kun olemme tietoisia siitä tai kun odotamme jonkin tapahtumista, aika tuntuu kuluvan tavattoman hitaasti. Mutta jos meillä on kiire tai jos olemme kiinnostuneita ja syventyneitä siihen mitä teemme, aika näyttääkin kuluvan kuin siivillä. Lisäksi vanhoista ihmisistä aika näyttää rientävän paljon nopeammin kuin nuorista. Mistä se johtuu? Vuoden lisääminen yksivuotiaan elämään merkitsee 100 prosentin lisäystä elämänkokemuksiin. Vuoden lisääminen 50-vuotiaan elämään merkitsee vain 2 prosentin lisäystä. Vuosi tuntuu lapsesta hyvin pitkältä ajalta. Iäkkäästä ihmisestä, joka on aktiivinen ja hyvässä kunnossa, vuodet tuntuvat vierivän yhä nopeammin. Hän alkaa ymmärtää paremmin Salomon sanoja: ”Ei ole mitään uutta auringon alla.” Toisaalta nuoret elävät vielä kehitysvuosiaan, jotka näyttävät kuluvan hitaasti. Sen sijaan että he ’tavoittelisivat tuulta’ materialistisen maailman mukana, he voivat käyttää nämä vuodet hyödyllisesti keräämällä runsaasti jumalista kokemusta. Seuraavat Salomon sanat ovat yhä ajankohtaiset: ”Muistahan suurta Luojaasi nuoren miehuutesi päivinä, ennen kuin onnettomat päivät alkavat tulla tai ovat saapuneet vuodet, jolloin sanot: ’Minulla ei ole niistä mitään iloa.’” – Saarn. 1:9, 14; 12:1, UM.

32. Miten ihmiset voivat alkaa ymmärtää paremmin Jehovan näkemystä ajasta?

³² Aika silloin kun eletään ikuisesti. Edessä on kuitenkin onnellisia päiviä, jotka eivät suinkaan tee ihmisiä onnettomiksi. Vanhurskautta rakastavat, joiden ’ajat ovat Jehovan kädessä’, voivat odottaa saavansa ikuisen elämän Jumalan valtakunnan alaisuudessa. (Ps. 31:15–17 [14–16]; Matt. 25:34, 46) Tuon Valtakunnan hallitessa ei ole enää oleva kuolemaa. (Ilm. 21:4) Joutilaisuus, sairaudet, ikävystyminen ja turhuus ovat hävinneet. Ihmisellä tulee olemaan kiehtovaa ja kiintoisaa työtä, joka vaatii häntä käyttämään täydellisiä kykyjään ja tuottaa hänelle aikaansaamisen tunteesta  koituvaa syvää tyydytystä. Vuodet tuntuvat vierivän yhä nopeammin, ja onnellisten tapahtumien muistot rikastuttavat jatkuvasti arvostavaa mieltä ja myös pysyvät muistissa. Vuosituhansien kuluessa maapallolla elävät ihmiset alkavat epäilemättä ymmärtää paremmin Jehovan näkemystä ajasta: ’Sillä tuhat vuotta on Jehovan silmissä vain kuin eilispäivä, kun se on mennyt.’ – Ps. 90:4, UM.

33. Minkä aikaan liittyvän käskyn Jehova on antanut?

³³ Kun tarkastelemme ajan virtaa nykyisestä inhimillisestä näkökulmastamme ja otamme huomioon Jumalan lupauksen vanhurskaasta uudesta maailmasta, miten ilahduttavaa onkaan odottaa tuona aikana koittavia siunauksia: ”Sillä sinne on Jehova käskenyt siunauksen, elämän, ajan hämärään asti”! – Ps. 133:3, UM.

[Alaviitteet]

[Tutkistelukysymykset]

[Taulukko s. 281]

ISRAELILAISTEN VUOSI

Kuukauden nimi nisan (abib)

Vastaava kuukausi maalis-huhtikuu

Pyhä vuosi 1. kuukausi

Maallinen vuosi 7. kuukausi

Raamatunkohtia 2. Moos. 13:4; Neh. 2:1

Juhlat 14. nisankuuta passah

15.–21. nisankuuta happamattomien

leipien juhla

16. nisankuuta ensi hedelmien

uhraaminen

Kuukauden nimi ijjar (siv)

Vastaava kuukausi huhti-toukokuu

Pyhä vuosi 2. kuukausi

Maallinen vuosi 8. kuukausi

Raamatunkohtia 1. Kun. 6:1

Juhlat

Kuukauden nimi sivan

Vastaava kuukausi touko-kesäkuu

Pyhä vuosi 3. kuukausi

Maallinen vuosi 9. kuukausi

Raamatunkohtia Est. 8:9

Juhlat 6. sivankuuta viikkojuhla

(helluntai eli

pentekoste)

Kuukauden nimi tammus

Vastaava kuukausi kesä-heinäkuu

Pyhä vuosi 4. kuukausi

Maallinen vuosi 10. kuukausi

Raamatunkohtia Jer. 52:6

Kuukauden nimi ab

Vastaava kuukausi heinä-elokuu

Pyhä vuosi 5. kuukausi

Maallinen vuosi 11. kuukausi

Raamatunkohtia Esra 7:8

Kuukauden nimi elul

Vastaava kuukausi elo-syyskuu

Pyhä vuosi 6. kuukausi

Maallinen vuosi 12. kuukausi

Raamatunkohtia Neh. 6:15

Kuukauden nimi tisri (etanim)

Vastaava kuukausi syys-lokakuu

Pyhä vuosi 7. kuukausi

Maallinen vuosi 1. kuukausi

Raamatunkohtia 1. Kun. 8:2

Juhlat 1. tisrikuuta trumpetinpuhalluksen

päivä

10. tisrikuuta sovituspäivä

15.–21. tisrikuuta lehtimajanjuhla

22. tisrikuuta juhlakokous

Kuukauden nimi hesvan (bul)

Vastaava kuukausi loka-marraskuu

Pyhä vuosi 8. kuukausi

Maallinen vuosi 2. kuukausi

Raamatunkohtia 1. Kun. 6:38

Kuukauden nimi kislev

Vastaava kuukausi marras-joulukuu

Pyhä vuosi 9. kuukausi

Maallinen vuosi 3. kuukausi

Raamatunkohtia Neh. 1:1

Kuukauden nimi tebet

Vastaava kuukausi joulu-tammikuu

Pyhä vuosi 10. kuukausi

Maallinen vuosi 4. kuukausi

Raamatunkohtia Est. 2:16

Kuukauden nimi sebat

Vastaava kuukausi tammi-helmikuu

Pyhä vuosi 11. kuukausi

Maallinen vuosi 5. kuukausi

Raamatunkohtia Sak. 1:7

Kuukauden nimi adar

Vastaava kuukausi helmi-maaliskuu

Pyhä vuosi 12. kuukausi

Maallinen vuosi 6. kuukausi

Raamatunkohtia Est. 3:7

Kuukauden nimi veadar

Vastaava kuukausi (karkauskuukausi)

Pyhä vuosi 13. kuukausi