Raamatun 22. kirja: Laulujen laulu (Korkea veisu)

Kirjoittaja: Salomo

Kirjoituspaikka: Jerusalem

Kirjoitus päättyi: n. 1020 eaa.

1. Missä suhteessa tämä on ”laulujen laulu”?

” KOKO maailma ei ollut sen päivän arvoinen, jona tämä ylevä Laulu annettiin Israelille.” Näin ilmaisi ensimmäisellä vuosisadalla elänyt juutalainen ”rabbi” Akiba arvostuksensa Laulujen laulua (Korkeaa veisua) kohtaan. a Kirjan nimi on otettu sen alkusanoista ”Salomon laulujen laulu”. (UM) ”Laulujen laulu” on sanatarkka käännös heprealaisesta tekstistä, ja se tarkoittaa ylivertaista laulua; vastaavanlainen ilmaus on ”taivasten taivaat”, jota on käytetty korkeimmista taivaista. (5. Moos. 10:14) Kirja ei ole laulukokoelma, vaan yksi laulu, ”äärimmäisen täydellinen laulu, yksi parhaista, mikä on olemassa tai mitä koskaan on kirjoitettu”. b

2. a) Kuka oli Laulujen laulun kirjoittaja, millaiset olivat hänen edellytyksensä, ja miksi kirjaa voitaisiin sanoa pettyneen rakkauden lauluksi? b) Missä kirja kirjoitettiin ja milloin?

² Tämän laulun kirjoitti Jerusalemissa hallinnut kuningas Salomo, mikä käy ilmi sen johdannosta. Hän oli erittäin pätevä kirjoittamaan tämän äärimmäisen kauniin näytteen heprealaisesta runoudesta. (1. Kun. 4:32) Se on idyllinen, sisällökäs runoelma, jossa kuvaillaan kauneutta erittäin värikkäästi. Lukija, joka pystyy kuvittelemaan mielessään tuon itämaisen miljöön, ymmärtää tämän vielä paremmin. (Laul. l. 4:11, 13; 5:11; 7:4) Tapaus, joka antoi virikkeen sen kirjoittamiselle oli ainutlaatuinen. Suuri kuningas Salomo, joka oli saavuttanut mainetta viisaudellaan, jolla oli mahtava valta ja jonka aineellisten rikkauksien loisto oli häikäisevä, mikä kaikki oli herättänyt jopa Saban kuningattaren ihailun, ei pystynyt tekemään vaikutusta vaatimattomaan maalaistyttöön, johon hän oli rakastunut. Kuningas epäonnistui, koska tyttö rakasti uskollisesti erästä paimenpoikaa. Kirjaa voitaisiin sen vuoksi hyvinkin sanoa Salomon pettyneen rakkauden lauluksi. Jehova Jumala henkeytti hänet sepittämään tämän laulun tulevien aikojen raamatunlukijoiden hyödyksi. Hän kirjoitti sen Jerusalemissa ehkä noin vuonna 1020 eaa., muutamia vuosia temppelin valmistumisen jälkeen. Laulun kirjoittamisaikaan Salomolla oli ”kuusikymmentä – – kuningatarta ja kahdeksankymmentä sivuvaimoa”, kun taas hallituskautensa lopussa hänellä oli ”seitsemänsataa ruhtinaallista puolisoa ja kolmesataa sivuvaimoa”. – Laul. l. 6:8; 1. Kun. 11:3.

3. Mitä todisteita on Laulujen laulun kanonisuudesta?

³ Laulujen laulun kanonisuutta ei lainkaan kiistetty alkuaikoina. Sitä pidettiin heprealaisen kaanonin olennaisena ja henkeytettynä osana kauan ennen yleistä ajanlaskua. Se sisällytettiin kreikkalaiseen Septuagintaan. Josephus pani sen pyhien kirjojen luetteloonsa. Sen kanonisuuden puolesta on sen vuoksi olemassa samat todisteet kuin mitkä yleensä esitetään mistä tahansa muusta Raamatun heprealaisten kirjoitusten kirjasta.

4. a) Todistaako sanan ”Jumala” puuttuminen Laulujen laulun kanonisuutta vastaan? b) Mikä tekee siitä ainutlaatuisen Raamatun kaanonissa?

⁴ Jotkut ovat kuitenkin asettaneet tämän kirjan kanonisuuden kyseenalaiseksi sillä perusteella, että siinä ei viitata Jumalaan. Se että Jumalaa ei mainita lainkaan, ei tee kirjaa kaanoniin kelpaamattomaksi sen enempää kuin pelkkä sanan ”Jumala” mukanaolokaan tekisi siitä kanonista. Jumalan nimi kyllä esiintyy lyhennetyssä muodossaan 8. luvun 6. jakeessa (UM), jossa rakkauden sanotaan olevan ”Jahin liekki”. Tämä kirja kuuluu kiistatta niihin kirjoituksiin, jotka Jeesus Kristus ilmaisi hyväksyvänsä sanoessaan: ”Te tutkitte Raamatun kirjoituksia, koska te luulette, että niiden avulla teillä tulee olemaan ikuinen elämä.” (Joh. 5:39) Lisäksi se, että Laulujen laulussa kuvaillaan vaikuttavalla tavalla sitä suurenmoista keskinäistä rakkautta, joka vallitsee hengellisessä merkityksessä Kristuksen ja hänen ’morsiamensa’ välillä, tekee tästä kirjasta ainutlaatuisen Raamatun kaanonissa. – Ilm. 19:7, 8; 21:9.

LAULUJEN LAULUN SISÄLTÖ

5. a) Miten näytelmän henkilöt tunnistetaan? b) Mikä liikuttava teema sillä on?

⁵ Kirjan aineisto esitetään keskustelujen sarjana. Puhujat vaihtuvat alinomaa. Henkilöt, joilla on puheosia, ovat Jerusalemin kuningas Salomo, paimen, hänen rakastettunsa sulemilainen, tämän veljet, hovinaiset (”Jerusalemin tyttäret”)  ja Jerusalemin naiset (”Siionin tyttäret”). (Laul. l. 1:5–7; 3:5, 11) Heidät tunnistetaan siitä, mitä he sanovat itsestään, tai siitä, mitä heistä sanotaan. Näytelmän alkaessa ollaan lähellä Sunemia eli Sulemia, johon Salomo on leiriytynyt hoviseurueineen. Näytelmän teema on liikuttava: Sunemin kylän maalaistytön rakkaus paimentoveriinsa.

6. Mikä keskustelu käydään neitosen ja Salomon leirin hovinaisten välillä?

⁶ Sulemilaisneitonen Salomon leirissä (1:1–14). Neitonen on kuninkaallisissa teltoissa, joihin kuningas on vienyt hänet, mutta hän haluaa vain nähdä häntä rakastavan paimenen. Kaivaten rakastettuaan hän puhelee ikään kuin tämä olisi läsnä. Kuningasta palvelevat hovinaiset, ”Jerusalemin tyttäret”, tarkastelevat sulemilaista uteliaina tämän tumman ihon takia. Hän selittää, että hän on auringon paahtama, koska hän on hoitanut veljiensä viinitarhoja. Sitten hän puhuu rakkaalleen ikään kuin olisi vapaa ja kysyy, mistä hän voisi löytää tämän. Hovinaiset käskevät hänen mennä laiduntamaan laumaansa paimenten telttojen luokse.

7. Mitä Salomo tarjoaa tytölle mutta millaisin tuloksin?

⁷ Salomo astuu esiin. Hän ei halua päästää tyttöä menemään. Hän ylistää tämän kauneutta ja lupaa koristaa hänet ”kultakäädyillä” ja ’hopeanastoilla’. Sulemilainen torjuu hänen tarjouksensa ja ilmoittaa, että hän voi tuntea rakkautta ainoastaan rakastettuaan kohtaan. – 1:11.

8. Miten neitosen rakastettu rohkaisee häntä? Mitä tyttö ikävöi?

⁸ Rakastava paimen ilmaantuu (1:15–2:2). Sulemilaisen rakastettu suuntaa kulkunsa Salomon leiriin ja rohkaisee tyttöä. Hän vakuuttaa rakastavansa tätä. Sulemilainen ikävöi rakkaansa läheisyyttä ja sitä iloa, että saisi vain oleskella yhdessä hänen kanssaan pelloilla ja metsissä.

9. Miten tyttö itse ja hänen rakastettunsa arvioivat tytön kauneutta?

⁹ Sulemilainen on vaatimaton tyttö. ”Minä olen Saaronin kukkanen”, hän sanoo. Häntä rakastava paimen ajattelee hänen olevan vailla vertaa ja sanoo: ”Niinkuin lilja orjantappurain keskellä, niin on minun armaani neitosten keskellä.” – 2:1, 2.

10. Mitä neitonen palauttaa mieleensä rakkaudestaan?

¹⁰ Neitonen kaipaa paimentaan (2:3–3:5). Jouduttuaan taas eroon rakkaastaan sulemilainen osoittaa, miten hän pitää tätä kaikkia muita suuremmassa arvossa, ja hän vannottaa Jerusalemin tyttäriä, että he eivät yrittäisi herättää hänessä vastahakoista rakkautta toista kohtaan. Sulemilainen muistaa ajan, jolloin hänen paimenensa vastasi hänen kutsuunsa ja pyysi häntä lähtemään kukkuloille keväällä. Hän näkee paimenen kiipeävän vuorilla ilosta hyppien. Neito kuulee hänen huutavan hänelle: ”Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule.” Tytön veljet, jotka eivät olleet varmoja hänen lujuudestaan, kuitenkin vihastuivat ja panivat hänet työhön vartioimaan viinitarhoja. Tyttö julistaa: ”Rakkaani on minun, ja minä hänen”, ja pyytää häntä kiiruhtamaan rinnalleen. – 2:13, 16.

11. Mistä valasta sulemilainen jälleen muistuttaa Jerusalemin tyttäriä?

¹¹ Sulemilainen kuvailee viipymistään Salomon leirissä. Yöllä vuoteessaan hän kaipaa paimentaan. Hän muistuttaa jälleen Jerusalemin tyttäriä siitä, että hän on vannottanut heitä olemaan herättämättä hänessä vastahakoista rakkautta.

12. Miten neitosen rakastettu rohkaisee häntä edelleen, kun Salomo vie hänet Jerusalemiin?

¹² Sulemilainen Jerusalemissa (3:6–5:1). Salomo palaa Jerusalemiin kuninkaallisessa loistossaan, ja kansa ihailee hänen seuruettaan. Sulemilaista rakastava paimen ei jätä tyttöä tällä kriittisellä hetkellä. Hän seuraa hunnutettua tyttöystäväänsä ja tapaa hänet. Hän vahvistaa rakastettuaan lämpimin hellyydenosoituksin. Tyttö sanoo hänelle haluavansa päästä vapaaksi ja lähteä kaupungista, ja silloin paimen puhkeaa esittämään rakkaudentunnustuksen: ”Kaikin olet kaunis, armaani.” (4:7) Pelkkä vilahduskin tytöstä saa hänen sydämensä lyömään kiihkeämmin. Tytön hellyydenosoitukset ovat parempia kuin viini, hänen tuoksunsa on kuin Libanonin tuoksu ja hänen ihonsa kuin granaattiomenaparatiisi. Neitonen pyytää, että hänen rakkaansa tulisi ”puutarhaansa”, ja tämä suostuu. Jerusalemin ystävälliset naiset kehottavat heitä: ”Syökää, ystävät, juokaa ja juopukaa rakkaudesta.” – 4:16; 5:1.

13. Minkä unen neitonen näkee, ja miten hän kuvailee rakastaan hovinaisille?

¹³ Neitosen uni (5:2–6:3). Sulemilainen kertoo hovinaisille unesta, jossa hän kuulee koputuksen. Hänen rakkaansa on ulkopuolella ja pyytää häntä päästämään hänet sisään. Mutta tyttö on vuoteessa. Kun hän lopulta nousee avaamaan oven, poika on kadonnut yöhön. Tyttö lähtee ulos hänen jälkeensä, mutta häntä ei löydy. Vartijat kohtelevat tyttöä huonosti. Hän sanoo hovinaisille, että jos he näkevät hänen rakkaansa, heidän täytyy kertoa tälle, että hän on lemmensairas. He kysyvät tytöltä, mikä tekee paimenesta niin erinomaisen. Hän ryhtyy kuvailemaan tätä erittäin kauniisti ja sanoo hänen olevan ”häikäisevä ja punertava, huomiota herättävin kymmenestätuhannesta”. (5:10, UM) Hovinaiset kysyvät tytöltä paimenen olinpaikkaa. Hän sanoo tämän menneen paimentamaan puutarhojen keskelle.

14. Miten Salomo kaikista keinoistaan huolimatta epäonnistuu?

¹⁴ Salomon viimeiset lähestymisyritykset (6:4–8:4). Kuningas Salomo lähestyy sulemilaista.  Hän kertoo tytölle jälleen, miten kaunis tämä on, ihanampi kuin ”kuusikymmentä – – kuningatarta ja kahdeksankymmentä sivuvaimoa”, mutta tyttö torjuu hänet. (6:8) Hän on paikalla vain siksi, että palvelustehtävä oli tuonut hänet lähelle kuninkaan leiriä. ’Mitä näette minussa?’ tyttö kysyy. Salomo käyttää hyväkseen hänen viatonta kysymystään ja kertoo hänelle, miten kaunis hän on kantapäästä kiireeseen asti, mutta neitonen torjuu kaikki hänen keinonsa. Rohkeasti tyttö julistaa olevansa kiintynyt paimeneensa ja huutaa tätä. Kolmannen kerran hän muistuttaa Jerusalemin tyttäriä siitä, että heitä on vannotettu olemaan herättämättä hänessä rakkautta vasten hänen tahtoaan. Salomo päästää hänet kotiin. Hän ei ole onnistunut saamaan sulemilaisen rakkautta.

15. a) Mitä neitonen pyytää palatessaan veljiensä luokse? b) Miten yksinomainen antaumus on saanut riemuvoiton?

¹⁵ Sulemilaisen paluu (8:5–14). Tytön veljet näkevät hänen lähestyvän, mutta hän ei ole yksin. Hän ’nojaa rakkaaseensa’. Hän muistelee tavanneensa rakkaansa omenapuun alla ja julistaa rakkautensa häntä kohtaan olevan murtumaton. Sitten mainitaan joitakin hänen veljiensä huolta ilmaisseita ajatuksia ajalta, jolloin hän oli heidän ’pikkusiskonsa’, mutta hän julistaa osoittautuneensa kypsäksi ja lujaksi naiseksi. (8:8, UM) Suostukoot hänen veljensä nyt hänen avioliittoonsa. Kuningas Salomo voi pitää rikkautensa! Hän tyytyy yhteen viinitarhaansa, sillä hän rakastaa ihmistä, joka yksinomaan on rakas hänelle. Tämä hänen rakkautensa on yhtä voimakas kuin kuolema ja sen loimut kuin ”Jahin liekki”. Horjumaton yksinomainen antaumus, joka on ”järkkymätön kuin Šeol”, on saanut riemuvoiton ja johtanut hänet loistoisaan liittoon häntä rakastavan paimenen kanssa. – 8:5, 6, UM.

MIKSI HYÖDYLLINEN

16. Mitä arvokkaita opetuksia tämä laulu sisältää?

¹⁶ Mitä sellaista tässä rakkauslaulussa opetetaan, mikä voisi hyödyttää Jumalan ihmistä nykyään? Uskollisuus sekä nuhteettomuus jumalisia periaatteita kohtaan osoitetaan selvästi. Laulussa opetetaan, miten erinomaisia piirteitä hyveellisyys ja viattomuus ovat todellisessa rakastetussa. Siinä opetetaan, että aito rakkaus on voittamaton, sammumaton ja lahjomaton. Nuoret kristityt miehet ja naiset sekä aviomiehet ja vaimot voivat hyötyä tästä oivasta nuhteettomuuden esimerkistä, kun heidän eteensä tulee kiusauksia ja he kohtaavat houkutuksia.

17. a) Miten Paavali osoittaa, että tämä laulu kirjoitettiin kristillisen seurakunnan opetukseksi? b) Miksi Paavalilla on hyvinkin saattanut olla se mielessään hänen kirjoittaessaan korinttolaisille ja efesolaisille? c) Mitä kiinnostavia vertailuja voidaan tehdä Johanneksen henkeytettyihin kirjoituksiin?

¹⁷ Tästä henkeytetystä laulusta on kuitenkin erittäin paljon hyötyä myös koko kristilliselle seurakunnalle. Ensimmäisen vuosisadan kristityt tunnustivat sen kuuluvan henkeytettyyn Raamattuun, ja yksi heistä kirjoitti: ”Kaikki, mikä ennen kirjoitettiin, kirjoitettiin meille opetukseksi, jotta meillä kestävyytemme ja Raamatun kirjoitusten lohdutuksen avulla olisi toivo.” (Room. 15:4) Tämän saman henkeytetyn kirjoittajan, Paavalin, mielessä on hyvinkin voinut olla sulemilaistytön yksinomainen rakkaus paimeneensa, kun hän kirjoitti kristilliselle seurakunnalle: ”Olen näet mustasukkainen teistä jumalisella mustasukkaisuudella, sillä kihlasin teidät henkilökohtaisesti yhdelle aviomiehelle esittääkseni teidät siveellisesti puhtaana neitsyenä Kristukselle.” Paavali kirjoitti myös Kristuksen rakkaudesta seurakuntaa kohtaan ja vertasi sitä aviomiehen rakkauteen vaimoaan kohtaan. (2. Kor. 11:2; Ef. 5:23–27) Jeesus Kristus on heidän Hyvä Paimenensa ja myös heidän Kuninkaansa, joka tarjoaa voidelluille seuraajilleen sen sanoin kuvaamattoman ilon, että he voivat päästä avioliittoon hänen kanssaan taivaallisissa ’häissä’. – Ilm. 19:9; Joh. 10:11.

18. Millä tavalla Kristuksen Jeesuksen voidellut seuraajat voivat hyötyä sulemilaistytön esimerkistä?

¹⁸ Nämä Kristuksen Jeesuksen voidellut seuraajat voivat varmasti hyötyä paljon sulemilaistytön esimerkistä. Heidänkin täytyy olla uskollisia rakkaudessaan antamatta maailman materialistisen loiston viekoitella itseään, ja heidän täytyy säilyttää tasapainoisesti nuhteettomuutensa aina siihen asti, kun he saavat palkinnon. He kohdistavat mielensä ylhäällä oleviin asioihin ja ’etsivät ensin Jumalan valtakuntaa’. He ottavat tervetulleina vastaan Paimenensa, Jeesuksen Kristuksen, rakkaudelliset hellyydenosoitukset. He ovat suunnattoman iloisia tietäessään, että vaikka tämä heidän rakkaansa on näkymätön, hän on lähellä heidän rinnallaan ja kehottaa heitä rohkaisemaan mielensä ja voittamaan maailman. Kun heillä on tällainen sammumaton rakkaus, yhtä voimakas kuin ”Jahin liekki”, Paimen-Kuningastaan kohtaan, he tosiaan voittavat ja heidät yhdistetään häneen hänen perijätovereinaan loistoisassa taivasten Valtakunnassa. Näin Jahin nimi tulee pyhitetyksi! – Matt. 6:33; Joh. 16:33.

[Alaviitteet]

[Tutkistelukysymykset]