LIITE

Vanhemmat kysyvät

”Miten saan lapseni puhumaan minulle?”

”Pitäisikö lapselle asettaa kotiintuloaika?”

”Miten voin auttaa lastani saamaan tasapainoisen näkemyksen ruokavaliosta?”

Nämä ovat muutamia niistä 17 kysymyksestä, joihin tässä liitteessä vastataan. Aineisto on jaettu kuuteen jaksoon, ja niissä on viittauksia kirjan Nuoret kysyvät – käytännöllisiä vastauksia 1. ja 2. osan lukuihin, joissa kyseisiä aiheita käsitellään.

Lue aineisto ja keskustele siitä puolisosi kanssa, mikäli mahdollista. Hyödyntäkää tämän liitteen aineistoa auttaessanne lapsianne. Sen neuvot ovat luotettavia, koska ne eivät perustu vajavaiseen ihmisviisauteen vaan Jumalan sanaan Raamattuun (2. Timoteukselle 3:16, 17).

290  Viestintä

297  Säännöt

302  Itsenäistyminen

307  Seksi ja seurustelu

311  Tunne-elämä

315  Hengellisyys

  VIESTINTÄ

Onko puolison tai lasten kanssa riitelemisestä jotain haittaa?

Avioliitossa ei voida välttyä erimielisyyksiltä. Voitte kuitenkin itse valita, miten käsittelette ne. Vanhempien riidat vaikuttavat nuoriin syvästi. Tätä on hyvä miettiä, sillä lapsenne todennäköisesti ottavat mallia teidän avioliitostanne, jos he menevät naimisiin. Pitäkää erimielisyyksiä tilaisuutena näyttää, kuinka ristiriitoja voidaan selvittää onnistuneesti. Kokeilkaa seuraavia ehdotuksia:

Kuuntele. Raamattu käskee olemaan ”nopea kuulemaan, hidas puhumaan, hidas vihastumaan” (Jaakobin kirje 1:19). Älä lisää vettä myllyyn siten, että ”maksat pahan pahalla” (Roomalaisille 12:17). Vaikka puolisosi ei vaikuttaisi halukkaalta kuuntelemaan, sinä voit kuunnella.

Älä arvostele vaan kerro tunteistasi. Kerro puolisollesi rauhallisesti, miten hänen käytöksensä vaikuttaa sinuun. (”Minusta tuntuu pahalta, kun sinä. . .”) Vastusta halua syytellä ja arvostella. (”Et välitä minusta.” ”Et koskaan kuuntele.”)

Ottakaa aikalisä. Joskus on parempi jättää asia hetkeksi ja jatkaa keskustelua sitten, kun tunteet ovat rauhoittuneet. Raamatussa sanotaan: ”Riidan aloittaminen on kuin laskisi vedet valloilleen; lähde siis pois, ennen kuin riitely on puhjennut.” (Sananlaskut 17:14.)

 Pyytäkää anteeksi toisiltanne – ja tarvittaessa lapsiltanne. 14-vuotias Brianne sanoo: ”Joskus kun vanhempani ovat riidelleet, he pyytävät anteeksi minulta ja isoveljeltäni, koska he tietävät, miten se vaikuttaa meihin.” Tärkeimpiä asioita, mitä voitte lapsillenne opettaa, on se, kuinka pyytää nöyrästi anteeksi.

Entä jos sinulla on erimielisyyttä lastesi kanssa? Pahennatko huomaamattasi tilannetta entisestään? Ajattele esimerkiksi tämän kirjan luvun 2 alussa kuvailtua tilannetta. Huomaatko, mitä sellaista Rachelin äiti teki, mikä lietsoi riitaa? Miten voit välttää joutumasta sanaharkkaan lapsesi kanssa? Kokeile seuraavia ehdotuksia:

● Vältä yleistyksiä, kuten ”aina sinä. . .” tai ”sinä et koskaan. . .”, sillä ne saavat toisen vain puolustuskannalle. Sitä paitsi ne ovat luultavasti liioiteltuja, ja lapsesi tietää sen. Hän voi olla selvillä myös siitä, että yleistykset johtuvat pikemminkin omasta suuttumuksestasi kuin hänen vastuuttomuudestaan.

● Sen sijaan että esittäisit suorasukaisia huomautuksia syyttävään sävyyn, yritä kertoa lapselle, miten hänen toimintansa vaikuttaa sinuun. Voisit esimerkiksi sanoa: ”Kun sinä. . ., minusta tuntuu. . .” Usko tai älä, syvällä sisimmässään nuori pitää tunteitasi tärkeinä. Kun kerrot hänelle, miltä sinusta tuntuu, hän on todennäköisemmin halukas yhteistoimintaan. *

● Niin vaikeaa kuin se ehkä onkin, odota siihen asti, kun tunteesi ovat hallinnassa (Sananlaskut 29:22). Jos riidanaiheena ovat kotityöt, keskustele niistä lapsen kanssa. Pankaa paperille, mitä nimenomaista hänen odotetaan tekevän, ja jos on tarpeen, kerro, mitä tehtävien laiminlyönnistä seuraa. Kuuntele kärsivällisesti, kun lapsi kertoo oman näkemyksensä, vaikka se olisikin sinun mielestäsi väärä.  Kuuleva korva, pikemmin kuin läksytys, saa useimmat nuoret ilmaisemaan vastakaikua.

● Älä päättele hätäisesti, että kapinahenki on saanut nuoren otteeseensa, sillä suuri osa siitä, mitä hän sanoo tai tekee, kuuluu luonnolliseen kehitykseen. Hän esittää vastalauseen ehkä vain osoittaakseen, että on aikuistumassa. Vastusta houkutusta ryhtyä väittelemään. On hyvä muistaa, että se, miten suhtaudut ärsyttävään tilanteeseen, on nuorelle opiksi. Ole kärsivällinen ja pitkämielinen, niin lapsesi todennäköisesti ottaa sinusta mallia (Galatalaisille 5:22, 23).

KS. 1. OSAN LUKU 2 JA 2. OSAN LUKU 24.

Minkä verran lasteni pitäisi tietää menneisyydestäni?

Kuvittele seuraavaa tilannetta: Sinä, puolisosi ja tyttärenne olette aterialla muutamien ystävienne kanssa. Keskustelun kuluessa yksi ystävistä mainitsee jonkun, jonka kanssa aikoinaan seurustelit ennen kuin tapasit puolisosi. Tyttäresi suu loksahtaa auki. ”Oletko seurustellut jonkun muunkin kanssa?” hän kysyy typertyneenä. Et ole koskaan kertonut asiasta hänelle, ja nyt hän haluaa tietää lisää. Mitä tehdä?

Yleensä on parasta suhtautua kysymyksiin myönteisesti, sillä aina kun lapsi kysyy sinulta jotain ja kuuntelee vastauksesi, te kommunikoitte, ja juuri sitä useimmat vanhemmat haluavat.

Mutta miten paljon pojalle tai tyttärelle pitäisi kertoa menneisyydestään? Kiusallisia asioita ei luonnollisestikaan mielellään paljasteta toisille. Toisaalta se, että kertoo joistakin kokemistaan vastoinkäymisistä, voi auttaa lasta.

Apostoli Paavali sanoi kerran: ”Kun tahdon tehdä sitä, mikä on oikein, niin minussa on sitä, mikä on pahaa. – –  Minä kurja ihminen!” (Roomalaisille 7:21–24.) Jehova Jumalan hengen ohjauksessa nämä Paavalin rehelliset sanat kirjoitettiin muistiin Raamattuun meidän hyödyksemme, sillä kukapa ei pystyisi samaistumaan niihin?

Samoin se, että lapsesi kuulee paitsi hyvistä valinnoistasi myös virheistäsi, voi auttaa häntä samaistumaan sinuun paremmin. Vaikka olettekin eri aikakauden kasvatteja ja ajat ovat muuttuneet, ihmisluonto on pysynyt pohjimmiltaan samana – niin ovat myös Raamatun periaatteet (Psalmit 119:144). Kun kerrot kohtaamistasi haasteista ja siitä, miten olet voittanut ne, nuori voi selviytyä paremmin omista ongelmistaan. Cameron-niminen nuori mies sanoo: ”Kun tajuaa, että vanhemmilla on ollut samanlaisia haasteita kuin itsellä on, he alkavat tuntua paljon inhimillisemmiltä. Kun seuraavan kerran eteen tulee jokin ongelma, sitä miettii, ovatkohan he kokeneet tämänkin.”

Muista kuitenkin, että kun kerrot kokemuksistasi, sinun ei tarvitse aina lopuksi esittää jotakin neuvoa. Saatat tietenkin olla huolissasi siitä, että nuori tekee vääriä päätelmiä tai jopa katsoo, että hänellä on lupa tehdä samanlaisia virheitä. Mutta sen sijaan että selittäisit, mitä haluaisit lapsen oppivan keskustelusta (”Tämän vuoksi sinun ei koskaan pidä...”), kerro lyhyesti, miltä sinusta itsestäsi nyt tuntuu (”Näin jälkikäteen toivon, etten olisi toiminut siten, koska...”). Tällä tavoin lapsesi voi oppia kokemuksestasi jotain arvokasta tuntematta silti, että hän olisi joutunut kuuntelemaan saarnaa. (Efesolaisille 6:4.)

KS. 1. OSAN LUKU 1.

Miten saan lapseni puhumaan minulle?

Kun lapsesi olivat pieniä, he todennäköisesti puhuivat sinulle kaikesta. Jos kysyit heiltä jotain, vastaus tuli epäröimättä. Usein sinun ei edes tarvinnut kysyä mitään; puhetta tuli pulppuamalla. Mutta kun yrität saada teini-ikäiset  lapsesi puhumaan, on kuin yrittäisit ammentaa vettä kuivasta kaivosta. He puhuvat ystävilleen, joten miksi he eivät puhu sinulle?

Älä pidä heidän vaitonaisuuttaan merkkinä siitä, että he torjuisivat sinut tai että he eivät haluaisi sinun olevan osa elämäänsä. Todellisuudessa he tarvitsevat sinua enemmän kuin koskaan. Myönteistä on se, että tutkimusten mukaan useimmat nuoret arvostavat edelleen vanhempiensa neuvoja, jopa enemmän kuin muilta nuorilta tai tiedotusvälineistä saamiaan neuvoja.

Miksi nuoret sitten ovat vastahakoisia avautumaan vanhemmilleen? Seuraavassa on muutamien nuorten ajatuksia. Mieti niitä ja niiden yhteydessä olevia kysymyksiä ja lue mainitut raamatunkohdat.

”Isää on vaikea lähestyä, sillä hänellä on valtavasti tekemistä sekä töissä että seurakunnassa. Tuntuu, että koskaan ei ole sopiva hetki jutella.” (Andrew.)

Olenko tahtomattani antanut sellaisen vaikutelman, että olen liian kiireinen puhuakseni teini-ikäisen lapseni kanssa? Jos olen, miten voisin olla helpommin lähestyttävä? Minkä ajan voisin varata säännöllisesti lasteni kanssa keskustelemiseen? (5. Mooseksen kirja 6:7.)

”Kerroin itkien äidille eräästä riidasta, joka minulla oli ollut koulussa. Halusin, että hän olisi lohduttanut minua, mutta sainkin vain nuhteita. En ole sen jälkeen kertonut hänelle mitään tärkeää.” (Kenji.)

Miten suhtaudun, kun lapseni kertoo minulle jostain ongelmasta? Pystynkö hillitsemään itseni ja kuuntelemaan myötätuntoisesti, vaikka huomaisin tarpeelliseksi antaa myös oikaisua? (Jaakobin kirje 1:19.)

”Joka kerta kun isä ja äiti sanovat, että voin puhua heille eivätkä he suutu, he kuitenkin suuttuvat. Sitä tuntee olonsa petetyksi.” (Rachel.)

 Jos lapseni kertoo jotain, mikä saa minut hermostumaan, miten voisin hillitä itseni? (Sananlaskut 10:19.)

”Monesti, kun kerroin äidille jotain tosi henkilökohtaista, hän puhui siitä saman tien ystävilleen. En pystynyt luottamaan häneen pitkään aikaan.” (Chantelle.)

Otanko huomioon lapseni tunteet, niin etten paljasta hänen minulle uskomiaan henkilökohtaisia asioita toisille? (Sananlaskut 25:9.)

”Haluaisin jutella isän ja äidin kanssa monista asioista. Tarvitsisin vain heidän apuaan keskustelun aloittamisessa.” (Courtney.)

Voinko tehdä aloitteen puhuakseni lapseni kanssa? Milloin olisi paras aika jutella? (Saarnaaja 3:7.)

Voit vanhempana saada paljon aikaan luomalla hyvät viestintäkanavat sinun ja lapsesi välille. 17-vuotias japanilainen Junko kertoo: ”Tunnustin kerran äidille, että tunsin oloni mukavammaksi koulukavereiden kuin toisten kristittyjen seurassa. Seuraavana päivänä pöydälläni oli kirje äidiltä. Hän kertoi, ettei hänkään ollut aikoinaan löytänyt ystäviä toisten uskovien joukosta. Hän muistutti minua sellaisista Raamatun henkilöistä, jotka palvelivat Jumalaa, vaikkei heillä ollut ketään ystävää rohkaisemassa heitä. Lisäksi hän kiitti minua siitä, että olin ponnistellut solmiakseni tervehenkisiä ystävyyssuhteita. Olin yllättynyt, etten ollut ainoa, jolla oli tällainen ongelma. Äidilläkin oli ollut, ja tuo tieto sai minut itkemään ilosta. Hänen sanansa rohkaisivat minua valtavasti, ja sain voimaa toimia oikein.”

Kuten Junkon äiti oli oivaltanut, nuoret avautuvat vanhemmilleen helpommin, jos he voivat luottaa siihen, ettei heidän ajatuksiaan ja tunteitaan pilkata tai arvostella. Mutta mitä tehdä, jos nuori vaikuttaa ärsyyntyneeltä tai jopa vihaiselta puhuessaan sinulle? Älä vastaa takaisin samalla  mitalla (Roomalaisille 12:21; 1. Pietarin kirje 2:23). Niin vaikeaa kuin se saattaa ollakin, puhu ja käyttäydy sen sijaan tavalla, jota haluaisit lapsesi jäljittelevän.

Muista, että murrosikä on siirtymävaihe. Asiantuntijat ovat panneet merkille, että tuona aikana nuoret ovat ailahtelevaisia: toisinaan he käyttäytyvät kuin ikäistään vanhemmat, toisinaan taas pikemminkin kuin lapset. Jos tämä pitää paikkansa sinun lapsestasi, mitä voit tehdä – varsinkin jos hän käyttäytyy kuin ikäistään nuoremmat?

Vastusta kiusausta arvostella lastasi tai lähteä mukaan lapselliseen kiistelyyn. Sen sijaan vetoa häneen kuin viittä vaille aikuiseen. (1. Korinttilaisille 13:11.) Jos hän esimerkiksi käyttäytyy kuin lapsi ja tiuskaisee: ”Älä aina nalkuta!”, olisi helppoa vastata vihaisesti. Siten kuitenkin menettäisit keskustelun hallinnan ja ajautuisitte luultavasti riitaan. Voisit sen sijaan sanoa: ”Sinua selvästikin harmittaa. Jutellaan tästä sitten, kun olet rauhoittunut.” Tällä tavoin pidät tilanteen hallinnassasi. Näin on luotu pohja keskustelulle riidan sijasta.

KS. 1. OSAN LUVUT 1 JA 2.

  SÄÄNNÖT

Pitäisikö lapselle asettaa kotiintuloaika?

Kuvittele itsesi seuraavaan tilanteeseen. Puoli tuntia on kulunut poikasi sovitusta kotiintuloajasta, kun kuulet ulko-oven hiljaa narahtavan. Arvaat hänen toivovan, että olisit jo nukkumassa, mutta et tietenkään ole. Olet istunut oven lähettyvillä siitä asti, kun hänen piti olla kotona. Nyt ovi on auki ja katseenne kohtaavat. Mitä sanot? Miten toimit?

Sinulla on vaihtoehtoja. Voit sivuuttaa koko asian; pojathan ovat poikia. Voit myös mennä toiseen äärimmäisyyteen ja ilmoittaa, että vastedes hän pysyy kotona. Kannattaa kuitenkin malttaa mielensä ja kuunnella ensin, onko myöhästymiseen jokin pätevä syy. Samalla sinulle voi tarjoutua tilaisuus antaa neuvoja.

Ehdotus. Sano lapsellesi, että keskustelette asiasta seuraavana päivänä. Valitse sitten sopiva hetki, ja puhukaa rauhallisesti siitä, miten tilanne voitaisiin hoitaa. Jotkut vanhemmat ovat kokeilleet seuraavaa: Jos poika tai tytär tulee kotiin myöhemmin kuin on sovittu, kotiintuloaika on seuraavalla kerralla puoli tuntia aiemmin. Toisaalta jos hän on säännöllisesti kotona ajallaan ja käyttäytyy siten luottamusta herättävällä tavalla, voit harkita järkevien vapauksien suomista hänelle, ehkä jopa kotiintuloajan siirtämistä silloin tällöin myöhemmäksi. On tärkeää, että lapsi tietää tarkasti, milloin hänen odotetaan olevan kotona ja mitä  myöhästymisestä seuraa. Seuraamukset on tilanteen vaatiessa pantava täytäntöön.

Raamatussa sanotaan: ”Tulkoon järkevyytenne tunnetuksi.” (Filippiläisille 4:5.) Ennen kotiintuloajan asettamista haluat siis ehkä keskustella asiasta lapsesi kanssa. Anna hänen ehdottaa aikaa ja perustella ehdotustaan. Harkitse hänen toivomustaan. Jos lapsi on osoittautunut luotettavaksi ja toivomus on järkevä, voit ehkä myöntyä siihen.

Täsmällisyys kuuluu elämään. Kotiintuloaikaa ei aseteta vain siksi, että lapsi välttyisi vaikeuksilta, vaan sen avulla hän lisäksi oppii jotain, mistä on hänelle hyötyä vielä aikuisenakin (Sananlaskut 22:6).

KS. 1. OSAN LUKU 3 JA 2. OSAN LUKU 22.

Miten selvittää pukeutumista koskevat erimielisyydet?

Mietihän tämän kirjan sivulla 77 kuvailtua tilannetta ja kuvittele, että Heather olisi oma tyttäresi. Et voi olla huomaamatta tytön niukkaa vaatetusta – kankaassa on mielestäsi säästelty aivan liikaa. Niinpä reagoit viipymättä: ”Heti vaihtamaan vaatteet, tai et lähde minnekään!” Epäilemättä tulos on toivotunlainen, tyttärellähän ei ole juuri muuta vaihtoehtoa kuin totella. Mutta miten voisit opettaa häntä vaihtamaan ajattelutapaa eikä vain vaatteita?

● Muista ensiksikin, että säädyttömän pukeutumisen seurausten täytyy merkitä nuorelle vähintään yhtä paljon kuin sinulle. Syvällä sisimmässään hän ei halua näyttää typerältä eikä saada osakseen vääränlaista huomiota. Selitä hänelle kärsivällisesti, miksi säädytön tyyli ei imartele ketään, ja suosittele vaihtoehtoja. *

 ● Toiseksi ole järkevä. Mieti, onko jokin vaate vastoin Raamatun periaatteita vai onko kyse vain makuasiasta (2. Korinttilaisille 1:24; 1. Timoteukselle 2:9, 10). Jos kyse on makuasiasta, voisitko joustaa?

● Kolmanneksi älä sano nuorelle ainoastaan, mitkä tyylit eivät ole hyväksyttäviä, vaan auta häntä löytämään sopivia vaatteita. Käytä apunasi tämän kirjan sivuilla 82 ja 83 olevia tehtäväosioita. Hänen auttamisensa maksaa varmasti vaivan.

KS. 1. OSAN LUKU 11.

Pitäisikö minun antaa lapseni pelata video- ja tietokonepelejä?

Video- ja tietokonepelit ovat muuttuneet paljon niistä ajoista, kun itse olit nuori. Kuinka voit auttaa lastasi tunnistamaan mahdolliset vaarat ja välttämään ne?

Ei varmastikaan hyödytä tuomita kaikkia pelejä tai väittää, että pelaaminen on ehdottomasti silkkaa ajanhukkaa. Kaikki pelit eivät ole vahingollisia, vaikkakin ne voivat aiheuttaa riippuvuutta. Mieti siksi, minkä verran aikaa lapseltasi kuluu pelaamiseen ja millaisista peleistä hän näyttää pitävän. Voisit ehkä esittää hänelle seuraavanlaisia kysymyksiä:

● Mikä peli on suosituin koulutovereiden keskuudessa?

● Mitä siinä tehdään?

● Miksi se on niin suosittu?

Saatat huomata, että lapsesi tietää peleistä enemmän kuin luulitkaan. Hän on saattanut jopa pelata pelejä, joita pidät vastenmielisinä. Älä silti ylireagoi. Voit käyttää tilaisuutta hyväksesi ja auttaa häntä kehittämään havaintokykyään (Heprealaisille 5:14).

 Esitä kysymyksiä, jotka auttavat lasta ymmärtämään, miksi vastenmieliset pelit kiinnostavat häntä. Esimerkiksi:

● Tunnetko itsesi ulkopuoliseksi, koska et saa pelata jotakin tiettyä peliä?

Jotkut nuoret saattavat pelata joitakin pelejä siksi, että heillä olisi jotain puhuttavaa toisten nuorten kanssa. Jos sinun lapsesi tapauksessa on kyse tästä, et varmaankaan käsittele tilannetta samalla tavalla kuin siinä tapauksessa, että hän tuntisi mieltymystä seksuaalissävytteisiin tai veristä väkivaltaa sisältäviin peleihin (Kolossalaisille 4:6).

Entä jos lapsesi todella on kiinnostunut pelin kielteisistä piirteistä? Jotkut nuoret puolustautuvat nopeasti väittämällä, ettei veren näkeminen tietokoneen ruudulla vaikuta heihin. ”Se että teen jotakin pelissä, ei tarkoita, että tekisin niin tosielämässä”, he järkeilevät. Jos lapsestasi tuntuu tältä, kiinnitä hänen huomionsa psalmiin 11:5. Kuten raamatunkohdasta käy selvästi ilmi, Jumala ei paheksu vain sitä, että on väkivaltainen, vaan myös sitä, että rakastaa väkivaltaa. Sama periaate pätee sukupuoliseen moraalittomuuteen ja muihin paheisiin, jotka tuomitaan Jumalan sanassa. (Psalmit 97:10.)

Jos video- ja tietokonepelit ovat lapsellesi ongelma, kokeile seuraavia ehdotuksia:

● Älä salli pelaamista omissa oloissa, esimerkiksi omassa huoneessa.

● Aseta perussääntöjä (esimerkiksi: ei pelaamista ennen läksyjä, päivällistä tai jotain muuta tärkeää).

● Painota sellaisten harrastusten arvoa, joissa vaaditaan liikkumista.

● Katso, kun lapsesi pelaa pelejään, tai mikä vielä parempi, pelaa joskus hänen kanssaan.

 Sinulla on tietysti oltava vapaus puhua, jotta voit ohjata lastasi viihteen valinnassa. Mieti siksi, millaisia televisio-ohjelmia ja elokuvia itse katselet. Voit olla varma, että jos puhut yhtä mutta teet toista, lapsesi huomaa sen!

KS. 2. OSAN LUKU 30.

Mitä jos lapseni on riippuvainen matkapuhelimesta, tietokoneesta tai jostakin muusta sähköisestä viestimestä?

Viettääkö lapsesi liikaa aikaa verkossa, lähetteleekö hän kohtuuttomia määriä tekstiviestejä, tai onko hänellä läheisempi suhde MP3-soittimeensa kuin sinuun? Mikäli näin on, mitä voisit tehdä?

Tietenkin voisit vain ottaa laitteen häneltä pois. Mutta älä ajattele, että kaikki sähköiset viestimet ovat pahasta. Sinäkin varmasti käytät jotakin viestintävälinettä, jota ei ollut sinun vanhemmillasi. Siispä sen sijaan, että takavarikoisit laitteen – ellei se ole aivan välttämätöntä – voisit tarttua tilaisuuteen ja opettaa lastasi käyttämään sähköisiä viestimiä viisaasti ja kohtuullisesti. Miten voit onnistua tässä?

Keskustele asiasta lapsesi kanssa kaikessa rauhassa. Kerro ensin huolenaiheesi. Kuuntele sen jälkeen, mitä hänellä on sanottavanaan (Sananlaskut 18:13). Miettikää sitten käytännöllisiä ratkaisuja. Älä arkaile asettaa rajoja, mutta ole järkevä. Nuori Ellen sanoo: ”Kun minulla oli ongelmia tekstailun kanssa, vanhempani eivät ottaneet kännykkääni pois vaan asettivat sen käytölle rajat. Heidän tapansa käsitellä asia on auttanut minua olemaan tasapainoinen viestien lähettelyssä, jopa silloin, kun he eivät ole näkemässä.”

Mitä jos lapsesi asettuu puolustuskannalle? Älä ajattele, että neuvosi ovat kaikuneet kuuroille korville. Ole sen sijaan  kärsivällinen ja anna hänelle aikaa miettiä asiaa. On mahdollista, että hän on pohjimmiltaan samaa mieltä kanssasi ja tekee tarvittavat muutokset. Monet nuoret ovat Haileyn kaltaisia, joka sanoo: ”Ensin loukkaannuin, kun isä ja äiti sanoivat, että olen riippuvainen tietokoneestani. Mutta mitä enemmän asiaa pohdin, sitä selvemmin tajusin heidän olevan oikeassa.”

KS. 1. OSAN LUKU 36.

 ITSENÄISTYMINEN

Minkä verran itsenäisyyttä lapseni pitäisi saada?

Kysymys siitä, minkä verran itsenäisyyttä lapsen pitäisi saada, voi tuntua erityisen hankalalta, kun on kyse lapsen yksityisyydestä. Jos esimerkiksi poikasi on omassa huoneessaan  suljetun oven takana, pitäisikö sinun mennä sisään koputtamatta? Entä jos tyttäreltäsi jää kiireessä puhelin kotiin hänen rynnätessään kouluun? Pitäisikö sinun vilkaista hänen tekstiviestejään?

Näihin kysymyksiin ei ole helppo vastata. Sinulla on vanhempana oikeus tietää, mitä lapsesi elämässä tapahtuu, ja velvollisuus suojella häntä. Toisaalta et voi helikopterin tavoin loputtomasti ”pörrätä hänen yläpuolellaan” ja valvoa epäluuloisena hänen jokaista liikettään. Miten säilyttää tasapaino?

Ensiksikin sinun on hyvä ymmärtää, että nuoren yksityisyyden tarve ei aina kieli ongelmista, vaan useimmiten se on osa normaalia kasvua aikuiseksi. Yksityisyys auttaa nuoria kokeilemaan siipiään, kun he solmivat itsenäisesti ystävyyssuhteita ja ratkovat ongelmia käyttämällä omia ”järjenkykyjään” (Roomalaisille 12:1, 2). Yksityisyys kasvattaa nuorten ajattelukykyä, mikä on erittäin tärkeää, jotta heistä voisi tulla vastuuntuntoisia aikuisia. Se antaa heille myös mahdollisuuden pohtia asioita itsekseen, ennen kuin he tekevät ratkaisuja tai vastaavat vaikeisiin kysymyksiin (Sananlaskut 15:28).

Toiseksi muista, että pyrkimys valvoa joka asiaa nuoren elämässä saattaa vain ärsyttää häntä ja herättää kapinahenkeä (Efesolaisille 6:4; Kolossalaisille 3:21). Pitäisikö sinun siis perääntyä? Ei, onhan hän edelleen lapsesi. Tavoitteena tulisi kuitenkin olla valmentaa lapsen omaatuntoa (5. Mooseksen kirja 6:6, 7; Sananlaskut 22:6). Ohjaus on viime kädessä tehokkaampaa kuin valvonta.

Kolmanneksi keskustele asiasta nuoren kanssa. Kuuntele, kun hän kertoo näkökantansa. Voisitko ehkä joskus antaa myöten? Kerro, että annat hänelle liikkumavaraa niin kauan kuin hän ei petä luottamustasi. Selitä, mitä tottelemattomuudesta seuraa, ja toimi sanojesi mukaan, jos se on  tarpeen. Sinä voit antaa nuorelle yksityisyyttä tinkimättä huolehtivan vanhemman vastuustasi.

KS. 1. OSAN LUVUT 3 JA 15.

Milloin lapseni pitäisi lopettaa koulunkäynti?

”Opettajat ovat niin tylsiä!” ”Läksyjä on ihan liikaa!” ”Joudun tekemään hirveästi töitä, jotta saisin edes välttäviä numeroita. Miksi edes yrittää?” Tällaisten turhautumien vuoksi joitakin nuoria houkuttaa lopettaa koulu ennen kuin he ovat saaneet elatuksen hankkimiseen tarvittavat taidot. Mitä voit tehdä, jos poikasi tai tyttäresi haluaa jättää koulunkäynnin kesken?

● Pohdi omaa asennettasi opiskelua kohtaan. Piditkö koulua aikoinaan ajanhukkana, eräänlaisena vankeusrangaistuksena, joka vain piti kärsiä, kunnes pääsi tekemään jotain tärkeämpää? Tällainen asenne opiskelua kohtaan on voinut tarttua lapsiisi. Monipuolinen koulutus auttaa heitä kuitenkin hankkimaan ”käytännöllistä viisautta ja ajattelukykyä”, ominaisuuksia joita he tarvitsevat saavuttaakseen tavoitteensa (Sananlaskut 3:21).

● Luo hyvät puitteet opiskelulle. Jotkut nuoret voisivat saada parempia arvosanoja, jos he vain tietäisivät, miten opiskella – tai jos heillä olisi sopiva läksyjenlukupaikka. Tähän voisi sisältyä siisti työpöytä, kunnollinen valaistus ja riittävät opiskelun apuvälineet. Voit auttaa lastasi edistymään sekä maallisissa opinnoissa että hengellisissä asioissa luomalla hyvät puitteet, joissa miettiä uusia asioita ja ajatuksia (vrt. 1. Timoteukselle 4:15).

● Ole aktiivisesti kiinnostunut. Älä pidä opettajia ja opinto-ohjaajia vihollisina vaan liittolaisina. Käy tapaamassa heitä ja opi tuntemaan heidät nimeltä. Keskustele heidän kanssaan lapsesi tavoitteista ja haasteista. Jos lapsi saa  huonoja arvosanoja, yritä selvittää, mistä se johtuu. Ajatteleeko hän esimerkiksi, että jos hän on hyvä koulussa, häntä aletaan kiusata? Onko ongelma jossain opettajassa? Entä oppiaineet? Lukujärjestyksen tulisi olla lapselle sopivan haastava, ei uuvuttava. Huonon koulumenestyksen syynä saattaa olla myös oppimisvaikeus tai jokin fyysinen syy, kuten huono näkö.

Mitä aktiivisemmin olet kiinnostunut lapsesi kehittymisestä sekä maallisissa että hengellisissä asioissa, sitä paremmat mahdollisuudet hänellä on menestyä (Psalmit 127:4, 5).

KS. 1. OSAN LUKU 19.

Mistä tiedän, milloin lapseni on valmis lähtemään kotoa?

Serena, jota lainattiin tämän kirjan luvussa 7, pelkää kotoa lähtemistä. Hän kertoo miksi: ”Jopa silloin kun haluan ostaa jotain omilla rahoillani, isä kieltää sen ja sanoo, että ostaminen on hänen tehtävänsä. Siksi jo pelkkä ajatus omien laskujen maksamisesta hirvittää.” Serenan isä tarkoittaa epäilemättä hyvää, mutta auttaako hän tytärtään valmistautumaan oman talouden hoitamiseen? (Sananlaskut 31:10, 18, 27.)

Mistä voit tietää, suojeletko lapsiasi liikaa ja siten haittaat heidän valmistautumistaan itsenäiseen elämään? Tarkastellaanpa neljää taitoa, jotka mainitaan luvussa 7 väliotsikon ”Olenko valmis?” alla, tällä kertaa vanhempien näkökulmasta.

Raha-asioiden hoito. Tietävätkö perheen vanhemmat lapset kaiken tarpeellisen veroilmoituksen täyttämisestä ja muista veroasioista? (Roomalaisille 13:7.) Onko heillä vastuuntuntoinen näkemys luotolla ostamisesta? (Sananlaskut 22:7.) Osaavatko he laatia budjetin ja elää varojensa  mukaan? (Luukas 14:28–30.) Onko heillä ollut tilaisuuksia tuntea iloa siitä, että hankkii jotain itse ansaitsemillaan rahoilla? Tai ovatko he saaneet kokea vielä suurempaa iloa, joka tulee siitä, että uhraa aikaansa ja muita resurssejaan toisten hyväksi? (Apostolien teot 20:35.)

Kotityöt. Osaavatko tyttäresi ja poikasi laittaa ruokaa? Oletko opettanut heitä pesemään pyykkiä ja silittämään? Jos lapsellasi on auto, osaako hän tehdä turvallisesti joitakin yksinkertaisia huoltotöitä, kuten vaihtaa sulakkeen, öljyt tai rikkoutuneen renkaan?

Sosiaaliset taidot. Kun perheen vanhemmilla lapsilla on erimielisyyksiä, toimitko aina erotuomarina ja ongelman lopullisena ratkaisijana? Vai oletko opettanut lapsiasi ratkaisemaan ongelmat rauhanomaisesti neuvottelemalla ja sitten kertomaan sinulle lopputuloksesta? (Matteus 5:23–25.)

Hengelliset tottumukset. Saneletko lapsillesi, mitä heidän pitää uskoa, vai autatko heitä tulemaan vakuuttuneiksi oppimastaan? (2. Timoteukselle 3:14, 15.) Sen sijaan että aina vastaisit heidän uskontoa ja moraalia koskeviin kysymyksiinsä, opetatko heitä kehittämään ”ajattelukykyä”? (Sananlaskut 1:4.) Ovatko omat raamatuntutkimistottumuksesi mielestäsi heille jäljittelemisen arvoinen malli? *

Lastesi valmentaminen edellä mainituilla elämänalueilla vaatii epäilemättä aikaa ja melkoista vaivannäköä. Palkinnot ovat kuitenkin vaivan arvoiset: voit olla hyvillä mielin sinä katkeransuloisena päivänä, jona sinun on aika halata heitä hyvästiksi.

KS. 1. OSAN LUKU 7.

  SEKSI JA SEURUSTELU

Pitäisikö minun puhua lapselleni seksistä?

Seksiasiat tulevat lasten eteen hätkähdyttävän aikaisin. Raamatussa ennustettiin kauan sitten, että ”viimeisinä päivinä” olisi ”kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä”. Ihmiset olisivat silloin ”vailla itsehillintää” ja ”nautintoja ennemmin kuin Jumalaa rakastavia”. (2. Timoteukselle 3:1, 3, 4.) Irtosuhteet ovat yksi niistä monista suuntauksista, jotka osoittavat tämän ennustuksen täyttyvän.

Maailma on nykyään aivan erilainen kuin teidän nuoruudessanne. Silti ongelmat ovat joissakin suhteissa samanlaisia. Älkää siksi lannistuko, vaikka lapsenne ovat alttiina ympäristön kielteiselle vaikutukselle, vaan auttakaa heitä päättäväisesti noudattamaan neuvoa, jonka apostoli Paavali esitti kristityille noin kaksituhatta vuotta sitten: ”Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu voidaksenne pysyä lujina Panettelijan vehkeilyjä vastaan.” (Efesolaisille 6:11.) Monet kristityt nuoret ponnistelevat kiitettävästi toimiakseen oikein huolimatta ympäristön kielteisistä vaikutteista. Miten voitte auttaa lapsianne toimimaan samoin?

Yksi keino on keskustella asiasta heidän kanssaan käyttäen apuna tämän kirjan jaksoa 4 ja 2. osan jaksoja 1 ja 7. Luvut sisältävät ajatuksia herättäviä raamatunkohtia.  Osassa niistä kerrotaan todellisista ihmisistä, jotka asennoituivat sen puolelle, mikä on oikein, ja saivat siunauksia, sekä toisista, jotka sivuuttivat Jumalan lait ja joutuivat kantamaan seuraukset. Joissakin raamatunkohdissa on periaatteita, joiden avulla lapset voivat ymmärtää, miten suuri kunnia heillä – ja teillä – on elää Jumalan lakien mukaan. Voisitte piakkoin käydä aineiston läpi yhdessä.

KS. 1. OSAN LUVUT 23, 25 JA 32 SEKÄ 2. OSAN LUVUT 4–6, 28 JA 29.

Pitäisikö minun antaa lapseni aloittaa seurustelu?

Lapsenne törmäävät seurustelukysymykseen ennemmin tai myöhemmin. ”Minun ei edes tarvitse tehdä mitään!” sanoo Phillip. ”Tytöt pyytävät minua ulos, ja siinä minä sitten seison ja ihmettelen, mitä oikein tekisin. On vaikea kieltäytyä, kun jotkut heistä ovat tosi kauniita.”

Parasta, mitä te vanhempina voitte tehdä, on puhua seurustelusta nuoren kanssa. Keskustelun pohjana voitaisiin käyttää vaikkapa 2. osan lukua 1. Ota selvää, mitä lapsesi ajattelee niistä haasteista, joita hän kohtaa koulussa ja jopa seurakunnassa. Joskus näistä asioista voi puhua epämuodollisissa tilanteissa, kuten ”kotona istuessa ja tietä kulkiessa” (5. Mooseksen kirja 6:6, 7). Olipa hetki mikä hyvänsä, muista olla ”nopea kuulemaan, hidas puhumaan” (Jaakobin kirje 1:19).

Jos lapsesi osoittaa kiinnostusta jotakuta vastakkaista sukupuolta olevaa kohtaan, älä hätäänny. ”Isä oli aivan järkyttynyt, kun hän sai tietää, että minulla oli poikaystävä”, sanoo eräs teinityttö. ”Hän yritti pelotella minua esittämällä kaikenlaisia kysymyksiä siitä, olinko valmis menemään naimisiin. Sellainen voi vain yllyttää nuorta jatkamaan suhdetta ja näyttämään, että vanhemmat ovat väärässä.”

Jos lapsesi tietää, että seurustelusta ei voi edes puhua,  hän saattaa tehdä vaarallisen valinnan: hän voi seurustella teidän selkänne takana. Eräs tyttö sanoo: ”Vanhempien ylireagointi saa nuoret pitämään suhteen tarkemmin piilossa. Eivät he lopeta sitä. Heistä tulee vain ovelampia.”

Saatte paljon parempia tuloksia, kun keskustelette asiasta suoraan. 20-vuotias Brittany sanoo: ”Vanhempani ovat aina puhuneet minulle seurustelusta hyvin avoimesti. Heille on tärkeää tietää, kenestä olen kiinnostunut, ja minusta se on mukavaa! Isä juttelee tuon henkilön kanssa, ja jos isä ja äiti ovat huolestuneita jostain, he puhuvat siitä minulle. Yleensä tulen jo ennen seurusteluvaihetta siihen tulokseen, etten olekaan kiinnostunut.”

Luettuasi 2. osan luvun 2 saatat pohtia, voisiko sinun poikasi tai tyttäresi seurustella sinun tietämättäsi. Seuraavassa on joidenkin nuorten ajatuksia siitä, miksi jotkut saattaisivat haluta seurustella salaa. Mieti niiden yhteydessä olevia kysymyksiä.

”Jotkut nuoret eivät saa tarpeeksi huomiota kotona, joten he turvautuvat poika- tai tyttöystävään.” (Wendy.)

Miten sinä vanhempana voit täyttää lastesi tunneperäiset tarpeet? Voisitko edistyä tässä asiassa? Millä tavoin?

”Kun olin 14-vuotias, eräs vaihto-oppilas pyysi minua tyttöystäväkseen. Suostuin. Ajattelin, että olisi mukavaa, jos joku poika kietoisi kätensä ympärilleni.” (Diane.)

Jos Diane olisi sinun tyttäresi, miten käsittelisit tilanteen?

”Matkapuhelimet tekevät salaa seurustelemisesta helppoa. Vanhemmilla ei ole aavistustakaan siitä, mitä on meneillään!” (Annette.)

Mihin varotoimiin voit ryhtyä lastesi matkapuhelimen käytön suhteen?

 ”Salaa seurusteleminen on paljon helpompaa, jos vanhemmat eivät pidä kovin tarkasti silmällä, mitä heidän lapsensa tekevät ja kenen kanssa.” (Thomas.)

Voisitko osallistua enemmän teini-ikäisen lapsesi elämään mutta antaa hänelle silti sopivasti vapautta?

”Usein, kun lapset ovat kotona, vanhemmat ovat muualla. Tai sitten he ovat lastensa menemisten ja tulemisten sekä heidän seuransa suhteen liian hyväuskoisia.” (Nicholas.)

Ajattele lapsesi lähintä ystävää. Tiedätkö todella, mitä he tekevät yhdessä?

”Joku voi seurustella salaa siksi, että vanhemmat ovat liian tiukkoja.” (Paul.)

Miten voit tehdä ”järkevyytesi tunnetuksi” tinkimättä kuitenkaan Raamatun laeista ja periaatteista? (Filippiläisille 4:5.)

”Minulla oli nuorempana huono itsetunto, ja kaipasin huomiota. Aloin erään naapuriseurakunnan pojan kanssa pitää yhteyttä sähköpostitse, ja minä rakastuin. Hän sai minut tuntemaan itseni ainutlaatuiseksi.” (Linda.)

Tuleeko mieleesi, miten Lindan tarpeet olisi voitu täyttää paremmin kotona?

Mitä jos keskustelisit poikasi tai tyttäresi kanssa 2. osan luvun 2 sekä tämän jakson aineiston pohjalta? Lämmin ja avoin kanssakäyminen on paras lääke salailua vastaan (Sananlaskut 20:5).

KS. 2. OSAN LUVUT 1–3.

  TUNNE-ELÄMÄ

Miten minun pitäisi suhtautua, jos lapseni puhuu itsemurhasta?

Joissakin osissa maailmaa nuorten itsemurhat ovat hälyttävän yleisiä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa itsemurha on 15–25-vuotiaiden kolmanneksi yleisin kuolinsyy. Suomessa se on 15–24-vuotiaiden keskuudessa toiseksi yleisin kuolinsyy. Suurimmassa vaarassa ovat nuoret, joilla on mielenterveysongelmia, jotka ovat yrittäneet itsemurhaa aiemmin tai joiden perheessä joku on tehnyt itsemurhan. Nuoren itsetuhoisista aikeista kertovia varoitusmerkkejä voivat olla muun muassa seuraavat:

● perheestä ja ystävistä syrjään vetäytyminen

● syömis- ja nukkumistottumusten muuttuminen

● kiinnostuksen menettäminen asioihin, joista aiemmin on nauttinut

● selvä muutos persoonallisuudessa

● huumeiden tai alkoholin väärinkäyttö

● rakkaiden tavaroiden antaminen pois

● kuolemasta puhuminen tai siihen liittyvissä aiheissa viipyminen.

Suurimpia virheitä, mitä vanhemmat voivat tehdä, on  jättää tällaiset varoitusmerkit huomiotta. Kaikkiin varoitusmerkkeihin tulee suhtautua vakavasti. Älä päättele hätäisesti, että lapsella on menossa vain jokin vaihe.

Ei liioin ole häpeä etsiä apua lapselleen, jos hän on syvästi masentunut tai hänellä on jokin muu mielenterveysongelma. Jos vanhemmat epäilevät, että nuori hautoo itsemurhaa, asiaa kannattaa kysyä häneltä itseltään. Se että itsemurhasta puhuminen kannustaisi ryhtymään sanoista tekoihin, on väärä käsitys. Monet nuoret ovat helpottuneita, kun vanhemmat ottavat asian puheeksi. Jos siis nuori myöntää ajatelleensa itsemurhaa, vanhemman on otettava selville, onko hän tehnyt suunnitelmia sitä varten, ja jos on, miten yksityiskohtaisia ne ovat. Mitä tarkempia suunnitelmat ovat, sitä nopeammin tilanteeseen on puututtava.

Ei pidä odottaa, että masennus katoaa itsestään. Ja vaikka se näyttäisikin menevän ohi, ongelmaa ei välttämättä ole ratkaistu. Juuri tällöin tilanne voi pikemminkin olla kaikkein vaarallisin. Miksi? Masennuksen syövereissä oleva nuori voi olla liian lamaantunut toteuttaakseen itsemurha-aikeitaan, mutta kun hänen olonsa hieman helpottuu ja hän saa voimiaan takaisin, hän saattaa toteuttaa suunnitelmansa.

On tosiaankin traagista, että epätoivo saa jotkut nuoret harkitsemaan henkensä riistämistä. Kun vanhemmat ja muut vastuuntuntoiset aikuiset kiinnittävät valppaasti huomiota varoitusmerkkeihin ja reagoivat niihin, he voivat ”puhua lohduttavasti masentuneille sieluille” ja osoittautua nuorille turvapaikaksi (1. Tessalonikalaisille 5:14).

KS. 1. OSAN LUVUT 13 JA 14 SEKÄ 2. OSAN LUKU 26.

Pitäisikö minun kätkeä suruni lapselta?

Puolison menettäminen on tuskallinen kokemus, mutta lisäksi teini-ikäinen lapsenne tarvitsee apuasi. Miten voit auttaa häntä selviytymään surustaan samalla kun itse teet surutyötä?

 ● Älä yritä peittää tunteitasi. Lapsesi on oppinut monia elämän arvokkaimpia asioita tarkkailemalla sinua. Samalla tavalla hän oppii nyt käsittelemään surua. Älä siksi ajattele, että sinun pitäisi olla lapsesi takia niin vahva, että pystyt pitämään kaiken surusi häneltä piilossa. Hän saattaa vain oppia tekemään samoin. Kun sitä vastoin ilmaiset tuskasi, hän oppii, että on usein parempi ilmaista tunteita kuin tukahduttaa ne ja että on normaalia tuntea surua, pettymystä tai jopa suuttumusta.

● Rohkaise nuorta puhumaan. Kannusta lastasi avautumaan mutta älä painosta häntä. Jos hän ei tunnu olevan halukas puhumaan, voisitte käsitellä yhdessä tämän kirjan lukua 16. Puhu myös niistä monista hyvistä muistoista, joita sinulla on puolisostasi. Älä kiellä, että sinun on vaikea jatkaa eteenpäin. Kun nuori kuulee sinun ilmaisevan tunteitasi, hän oppii toimimaan samalla tavoin.

● Hyväksy rajasi. Haluat ymmärrettävästikin olla pettämätön tuki lapsellesi tänä vaikeana aikana, mutta muista, että rakkaan puolison kuolema on vaikuttanut sinuun syvästi. Henkiset ja fyysiset voimavarasi voivat olla jonkin aikaa normaalia pienemmät (Sananlaskut 24:10). Siksi sinun täytyy ehkä pyytää tueksi aikuisia sukulaisia tai kypsiä ystäviä. Avun pyytäminen on kypsyyden merkki. Sananlaskujen 11:2:ssa sanotaan: ”Viisaus on vaatimattomien parissa.”

Parasta mahdollista tukea voi saada Jehova Jumalalta, joka lupaa palvojilleen: ”Minä, Jehova, sinun Jumalasi, tartun oikeaan käteesi, minä, joka sanon sinulle: ’Älä pelkää. Minä olen auttava sinua.’ ” (Jesaja 41:13.)

KS. 1. OSAN LUKU 16.

Miten voin auttaa lastani saamaan tasapainoisen näkemyksen ruokavaliosta?

Mitä voit tehdä, jos lapsellasi on syömishäiriö? Yritä ymmärtää, miksi hän on ajautunut tällaiseen tilanteeseen.

 On havaittu, että monilla syömishäiriöisillä on huono itsetunto ja he ovat luonteeltaan perfektionisteja, jotka vaativat itseltään kohtuuttomia. Pidä huoli siitä, ettet huomaamattasi voimista tällaisia ominaisuuksia. Rakenna lapsesi itsetuntoa (1. Tessalonikalaisille 5:11).

Erittele myös omaa asennettasi ruokaan ja painoon. Oletko tahattomasti korostanut näitä asioita joko sanoin tai omalla esimerkilläsi? Muista, että nuoret ovat äärimmäisen tietoisia ulkonäöstään. Jo kiusoittelu ”lapsenpyöreydestä” tai normaalista kasvupyrähdyksestä voi kylvää ongelman siemeniä nuoren herkkään mieleen.

Kun olet miettinyt asiaa perusteellisesti ja rukoillut sen johdosta, puhu siitä lapsesi kanssa lämpimässä hengessä.

● Suunnittele tarkoin, mitä sanot ja milloin otat asian puheeksi.

● Ilmaise selvästi, että olet huolissasi ja haluat auttaa.

● Älä ylläty, jos lapsesi asettuu aluksi puolustuskannalle.

● Kuuntele kärsivällisesti.

Tärkeintä on tukea lasta kaikin tavoin, kun hän pyrkii tervehtymään. Tehkää toipumisesta perheen yhteinen asia!

KS. 1. OSAN LUKU 10 SEKÄ 2. OSAN LUKU 7.

   HENGELLISYYS

Miten voin opettaa lapsilleni hengellisiä arvoja heidän varttuessaan?

Raamatussa kerrotaan, että Timoteus sai hengellistä valmennusta ”pienokaisesta asti”, ja todennäköisesti sinä olet samalla tavoin valmentanut omia lapsiasi (2. Timoteukselle 3:15). Lasten varttuessa opetusmenetelmiä on kuitenkin tarpeen muuttaa. He alkavat tajuta monimutkaisia, abstrakteja käsitteitä, joita he eivät aiemmin kyenneet täysin ymmärtämään. Tällöin enemmän kuin koskaan sinun on vedottava heidän ”järjenkykyihinsä” (Roomalaisille 12:1).

Kirjoittaessaan Timoteukselle Paavali viittasi asioihin, jotka Timoteus oli oppinut ja joista hän oli ”tullut vakuuttuneeksi” (2. Timoteukselle 3:14). Vastaavasti nuorten täytyy ”tulla vakuuttuneiksi” siitä, että Raamatun opetukset, jotka he ovat tunteneet pienokaisesta asti, ovat tosia. Jotta voisit tavoittaa heidän sydämensä, ei riitä, että vain kerrot, mitä tehdä tai mihin uskoa. Heidän on opittava asiat itse. Voit kuitenkin olla avuksi kehottamalla heitä pohtimaan esimerkiksi seuraavia kysymyksiä ja keskustelemalla niistä heidän kanssaan:

● Mikä saa minut vakuuttuneeksi Jumalan olemassaolosta? (Roomalaisille 1:20.)

 ● Mistä tiedän, että se, mitä vanhemmat opettavat minulle Raamatusta, on totta? (Apostolien teot 17:11.)

● Mikä saa minut vakuuttuneeksi siitä, että Raamatun normit ovat parhaakseni? (Jesaja 48:17, 18.)

● Mistä tiedän, että Raamatun ennustukset tulevat toteutumaan? (Joosua 23:14.)

● Miksi olen varma siitä, ettei mikään tässä maailmassa vedä vertoja ”Kristuksen Jeesuksen tuntemuksen verrattomalle arvolle”? (Filippiläisille 3:8.)

● Mitä Kristuksen lunastusuhri merkitsee minulle? (2. Korinttilaisille 5:14, 15; Galatalaisille 2:20.)

Saatat epäröidä pyytää lapsiasi pohtimaan tällaisia kysymyksiä, koska pelkäät, etteivät he osaa vastata niihin. Se on kuitenkin verrattavissa siihen, että epäröisi katsoa auton polttoainemittaria, koska pelkäisi sen näyttävän tyhjää. Jos tankissa ei ole polttoainetta, siitä täytyy saada tieto, jotta asialle voitaisiin tehdä jotain. Sinun on samoin parasta auttaa lapsiasi nyt – kun he ovat vielä kotona – pohtimaan uskoon liittyviä kysymyksiä ja ”tulemaan vakuuttuneiksi” siitä, mihin he uskovat. *

On hyvä muistaa, ettei lasten ole väärin miettiä uskonsa perusteita. 22-vuotias Diane kertoo, miksi hän teki niin omina teinivuosinaan: ”En halunnut olla epävarma sen suhteen, mitä uskoin. Kun minulla oli mielessäni selvät vastaukset kysymyksiini, ymmärsin, että minusta oli hienoa olla Jehovan todistaja! Kun joku kysyi, miksen tehnyt jotain, en sanonut, että uskontoni kieltää sen vaan että minun mielestäni se ei ole oikein. Toisin sanoen tein Raamatun näkemyksestä oman näkemykseni.”

Ehdotus: Jotta saisit selville, miten lapsesi ymmärtää Raamatun normit, pyydä häntä jonkin ongelman syntyessä  miettimään asiaa sinun kannaltasi. Hän saattaa esimerkiksi pyytää päästä joihinkin kyseenalaisiin juhliin. Sinä tiedät – ja luultavasti hänkin tietää – että niihin meneminen ei ole viisasta. Sen sijaan että vain kieltäisit häntä menemästä, voisit sanoa jotain tämänkaltaista: ”Tehdään niin, että sinä asetut minun asemaani. Mieti juhlien luonnetta ja tutki aiheeseen liittyvää aineistoa [esimerkiksi tämän kirjan luvun 37 ja 2. osan luvun 32 valossa]. Jutellaan sitten huomenna lisää. Minä esitän sinua ja pyydän päästä noihin juhliin, ja sinä voit vanhemman roolissa kertoa minulle, onko se hyvä idea.”

KS. 1. OSAN LUKU 38 SEKÄ 2. OSAN LUVUT 34–36.

Mitä tehdä, jos lapsi on menettänyt kiinnostuksensa hengellisiin asioihin?

Älä päättele heti, että lapsesi on hylkäämässä uskon. Monesti taustalla on muita tekijöitä. Kyse voi olla esimerkiksi seuraavista seikoista:

● Hän kohtaa vertaispainetta ja arkailee pitää kiinni Raamatun periaatteista ja olla erilainen.

● Hän näkee toisten nuorten (jopa sisarustensa) olevan erinomaisia kristittyjä eikä tunne pystyvänsä samaan.

● Hän kaipaa ystäviä mutta tuntee itsensä yksinäiseksi tai ulkopuoliseksi seurakunnan nuorten parissa.

● Hän näkee toisten ”kristittyjen” nuorten viettävän kaksoiselämää.

● Hän etsii identiteettiään ja kyseenalaistaa siksi sinulle tärkeitä arvoja.

● Hän huomaa, että luokkakaverit tekevät kaikenlaista väärää mutta näyttävät pääsevän kuin koira veräjästä.

● Hän yrittää saada ei-uskovan vanhemman hyväksynnän.

 On tärkeää muistaa, että edellä mainitut syyt eivät liity juuri mitenkään uskonkäsityksiin. Pikemminkin kyse on olosuhteista, jotka tekevät uskon mukaan elämisestä haastavaa, ainakin tällä hetkellä. Miten sitten nuoria voisi kannustaa?

Ole joustava tinkimättä periaatteista. Yritä ymmärtää syy lapsesi alavireisyyteen ja tee järjestelyjä, jotka auttavat häntä edistymään hengellisesti (Sananlaskut 16:20). Esimerkiksi 2. osan sivuilla 132 ja 133 olevan ”Paineensietostrategian” avulla voidaan vahvistaa lapsen itseluottamusta, niin että hän pystyy kohtaamaan koulukaverinsa rohkeammin. Jos taas lapsi tuntee itsensä yksinäiseksi, häntä täytyy ehkä auttaa aktiivisesti löytämään hyvää seuraa.

Hanki tukihenkilö. Joskus nuorta auttaa se, että hän saa rohkaisua joltakulta aikuiselta, joka ei ole perheenjäsen. Tunnetko jonkun, jonka hengellisyys voisi vaikuttaa innostavasti lapseesi? Yritä järjestää niin, että hän voisi viettää aikaa lapsesi kanssa. Kyse ei ole vastuun pakoilusta. Ajattele Timoteusta. Hän hyötyi suuresti apostoli Paavalin esimerkistä, ja Paavali puolestaan hyötyi suuresti siitä, että Timoteus kulki hänen mukanaan (Filippiläisille 2:20, 22).

Niin kauan kuin lapsi asuu kotona, vanhemmilla on oikeus vaatia häntä noudattamaan perheen hengellistä ohjelmaa. Tavoitteena ei kuitenkaan ole vain saada häntä toistamaan mekaanisesti rutiineja vaan juurruttaa hänen sydämeensä rakkautta Jumalaan. Jotta vanhemmat voisivat auttaa teini-ikäistä lastaan omaksumaan tosi uskonnon, heidän on näytettävä hänelle jäljittelemisen arvoista esimerkkiä. Ole järkevä sen suhteen, mitä odotat häneltä. Järjestä hänelle tukihenkilö ja rakentavaa seuraa. Jonain päivänä hän saattaa psalmin kirjoittajan tavoin sanoa: ”Jehova on kalliovuoreni ja linnoitukseni ja se, joka avaa minulle pääsyn turvaan.” (Psalmit 18:2.)

KS. 1. OSAN LUKU 39 SEKÄ 2. OSAN LUVUT 37 JA 38.

[Alaviitteet]