4. luku

Miksi isä ja äiti erosivat?

”Muistan, kun isäni jätti meidät. Emme oikeastaan tajunneet, mitä oli tapahtumassa. Äidin täytyi käydä työssä ja jättää meidät aina yksin. Joskus vain istuimme ikkunan ääressä ja pelkäsimme sitä, että hänkin oli hylännyt meidät . . .” – Eräs tyttö hajonneesta perheestä.

VANHEMPIEN avioero voi tuntua maailmanlopulta, katastrofilta joka aiheuttaa loputtomasti murhetta. Se päästää usein valloilleen monenlaisia tunteita: häpeää, vihaa, levottomuutta, hylkäämisen pelkoa, syyllisyyttä, masennusta, syvän menetyksen tunnetta ja jopa kostonhalua.

Jos vanhempasi ovat hiljattain eronneet, sinullakin saattaa olla tällaisia tunteita. Luojammehan joka tapauksessa tarkoitti, että sinua olisi kasvattamassa sekä isä että äiti. (Efesolaisille 6:1–3) Nyt sinulta on kuitenkin riistetty mahdollisuus olla päivittäin toisen vanhempasi kanssa, jota myös rakastat. ”Kunnioitin todella isääni ja halusin olla hänen kanssaan”, valittaa Paul, jonka vanhempien tiet erkanivat silloin kun hän oli seitsenvuotias. ”Mutta äiti sai meidät holhoukseensa.”

Miksi vanhemmat eroavat

Usein vanhemmat ovat onnistuneet pitämään ongelmansa salassa hyvin. ”En muista vanhempieni riidelleen”, sanoo Lynn, jonka vanhemmat erosivat hänen ollessaan lapsi. ”Luulin, että he tulivat toimeen keskenään.” Vaikka vanhemmat kinastelevatkin, heidän eronsa saattaa silti tulla melkoisena järkytyksenä.

Monissa tapauksissa jommankumman aviopuolison syyllistyminen aviorikokseen on syynä eroon. Jumala sallii  sen, että viaton puoliso hankkii avioeron. (Matteus 19:9) Toisissa tapauksissa ”viha ja huutaminen ja pilkka” ovat puhjenneet väkivallaksi ja saaneet toisen vanhemmista pelkäämään oman ja lastensa ruumiillisen hyvinvoinnin puolesta. – Efesolaisille 4:31.

Myönnettäköön, että joskus avioero hankitaan hatarin perustein. Jotkut ottavat mieluummin itsekkäästi avioeron kuin selvittävät ongelmansa, koska he väittävät, että he ovat ’onnettomia’ tai että ’he eivät enää rakasta puolisoaan’. Tällainen menettely ei miellytä Jumalaa, joka ”on vihannut avioeroa”. (Malakia 2:16, UM) Jeesus myös osoitti, että jotkut eroaisivat puolisostaan sen vuoksi, että tästä tulee kristitty. – Matteus 10:34–36.

Onpa tilanne millainen tahansa, se että vanhempasi ovat päättäneet olla vaiti tai antaa vain epämääräisiä vastauksia kysyessäsi jotakin heidän avioerostaan, ei merkitse sitä, että he eivät rakastaisi sinua. * Vanhempiesi ollessa täysin vajonneita omaan murheeseensa heistä saattaa vain olla vaikea puhua avioerosta. Sanoohan sananlasku: ”Oletko menettänyt rohkeutesi ahdingon päivänä? Silloin  on voimasi vähäinen.” (Sananlaskut 24:10, UM) Heistä saattaa myös tuntua kiusalliselta ja nololta myöntää oma epäonnistumisensa.

Mitä sinä voit tehdä

Koeta löytää oikea aika keskustella rauhallisesti huolenaiheistasi vanhempiesi kanssa. (Sananlaskut 25:11) Kerro heille, miten murheellinen ja hämmentynyt olet avioeron vuoksi. Ehkäpä he antavat sinulle tyydyttävän selityksen. Jolleivät anna, älä silti vaivu epätoivoon. Eikö Jeesuskin pitänyt sisällään tietoa, jota opetuslapset eivät hänen mielestään olleet valmiita ottamaan vastaan? (Johannes 16:12) Ja eikö vanhemmillasi ole oikeus yksityisyyteen?

Ymmärrä myös se, että olkoonpa avioeron syy mikä tahansa, se on kiista heidän välillään – ei kiista sinun kanssasi! Tutkiessaan 60:tä eronnutta perhettä Wallerstein ja Kelly havaitsivat, että pariskunnat syyttivät avioerosta toisiaan, työnantajaansa, sukulaisiaan ja ystäviään. Tutkijat sanovat kuitenkin: ”Kiinnostavaa kyllä, kukaan ei syyttänyt lapsia.” Vanhempiesi tunteet sinua kohtaan eivät ole muuttuneet.

 Aika parantaa haavat

’On aika parantaa.’ (Saarnaaja 3:3) Samoin kuin kirjaimellisen vamman, esimerkiksi katkenneen luun, paraneminen täysin kestää viikkoja tai jopa kuukausia, tunne-elämänkin haavojen paraneminen vie aikaa.

Avioerotutkijat Wallerstein ja Kelly huomasivat, että muutamassa vuodessa avioeron jälkeen ”syvä huoli, suru, tyrmistyttävät epäilykset – – heikkenivät tai hävisivät kokonaan”. Joidenkuiden asiantuntijoiden mielestä pahin on ohi, kun avioerosta on kulunut kolme vuotta. Se voi tuntua pitkältä ajalta, mutta paljon täytyykin tapahtua, ennen kuin elämäsi voi taas alkaa sujua normaalisti.

Ensinnäkin normaalit talousaskareet, jotka avioero sekoitti, täytyy järjestää uudelleen. Vanhempiesi tunne-elämän tasaantuminen vie myös oman aikansa. Vasta sitten he pystyvät lopultakin antamaan sinulle tarvitsemaasi tukea. Kun elämäsi palaa vähitellen tavanomaisiin uomiinsa, alat taas tuntea olosi normaaliksi.

Salomo kuitenkin varoitti: ”Älä sano: ’Mikä siinä on, että entiset ajat olivat paremmat kuin nykyiset?’ Sillä sitä et viisaudesta kysy.” (Saarnaaja 7:11) Jatkuva viipyminen menneessä voi sokaista sinut nykyhetkeltä. Millainen oli tilanne perheessäsi ennen avioeroa? ”Kotona riideltiin aina – huudettiin ja haukuttiin”, Annette myöntää. Voisiko olla niin, että nyt saat nauttia rauhaisasta kodista?

’Voin saada heidät takaisin yhteen’

Jotkut nuoret elättelevät toiveita vanhempien saamisesta jälleen takaisin yhteen; he pitävät ehkä kiinni tällaisista haavekuvista jopa senkin jälkeen, kun heidän vanhempansa ovat menneet uusiin naimisiin.

Kieltäytyminen tunnustamasta avioeroa ei kuitenkaan muuta tilannetta, eivätkä mitkään kyyneleet, pyynnöt tai suunnitelmat luultavasti saa vanhempiasi enää takaisin yhteen. Miksi siis kiduttaisit itseäsi hellimällä mahdottomuuksia? (Sananlaskut 13:12) Salomo sanoi, että on  ”aika myöntää kadonneeksi”. (Saarnaaja 3:6, UM) Hyväksy siis tapahtuneen avioeron todellisuus ja pysyvyys. Se on sinulle suuri harppaus vaikean tilanteen ylitse pääsemisessä.

Hyvien suhteiden luominen vanhempiisi

Olet ehkä aivan hyvällä syyllä vanhemmillesi vihainen siitä, että he sekoittivat sinun elämäsi. Muuan nuorimies totesikin katkerana: ”Vanhempani olivat itsekkäitä. He eivät todellakaan ajatelleet meitä eivätkä sitä, miten heidän toimintansa vaikuttaisi meihin. He vain menivät eteenpäin ja tekivät omia suunnitelmiaan.” Se on ehkä totta. Mutta voitko läpi elämäsi kantaa vihan ja katkeruuden taakkaa sen vahingoittamatta sinua?

Raamattu neuvoo: ”Kaikki ilkeämielinen katkeruus ja suuttumus ja viha – – olkoon kaukana teistä – –. Mutta tulkaa huomaavaisiksi toisianne kohtaan, hellän sääliväisiksi, antaen toisillenne auliisti anteeksi.” (Efesolaisille 4:31, 32) Miten voit antaa anteeksi jollekulle, joka on syvästi loukannut sinua? Yritä suhtautua vanhempiisi objektiivisesti – niin kuin erehtyväisiin, epätäydellisiin ihmisiin. Vanhemmatkin ’tekevät syntiä ja ovat Jumalan kunniaa vailla’. (Roomalaisille 3:23) Tämän tajuaminen auttaa sinua luomaan hyvät välit vanhempiisi.

Puhu rehellisesti tunteistasi

”En ole milloinkaan todella puhunut siitä, miltä vanhempieni avioero minusta tuntui”, sanoi muuan nuorimies haastatellessamme häntä. Vaikka tämä nuori oli aluksi välinpitämättömän tunteeton, hän tuli yhä herkemmäksi – puhkesi jopa kyyneliin – puhuessaan vanhempiensa avioerosta. Pitkään kätkettyinä olleet tunteet tulivat esiin. Yllättyneenä tästä hän myönsi: ”Siitä puhuminen rehellisesti todella auttoi minua.”

Sinäkin saatat havaita hyödylliseksi uskoutua jollekulle, sen sijaan että eristäytyisit. Kerro toki vanhemmillesi, miltä sinusta tuntuu, mitä pelkäät ja mistä olet huolissasi.  (Vrt. Sananlaskut 23:26.) Kypsät kristityt voivat myös auttaa. Esimerkiksi Keith sai tuskin lainkaan tukea avioeron rikki repimältä perheeltään, mutta hän sai sitä muualta. Keith sanoo: ”Kristillisestä seurakunnasta tuli minun perheeni.”

Ennen kaikkea voit kääntyä taivaallisen Isäsi, ”rukouksen Kuulijan”, puoleen. (Psalmi 65:3, UM) Paul-niminen nuorukainen muistelee, mikä auttoi häntä selviytymään vanhempiensa avioerosta: ”Rukoilin kaiken aikaa ja tunsin aina, että Jehova oli todellinen persoona.”

Elämä jatkuu

Kaikki ei ehkä enää milloinkaan palaa entiselleen avioeron jälkeen. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, etteikö sinun elämäsi voisi olla antoisaa ja onnellista. Raamattu neuvoo: ”Älkää vitkastelko toimessanne.” (Roomalaisille 12:11) Sen sijaan että antaisit surun, loukkauksen tai vihan lamaannuttaa itsesi, mene elämässä eteenpäin! Uppoudu opiskeluusi. Harrasta jotain. Ole ’sellainen, jolla on runsaasti tehtävää Herran työssä’. – 1. Korinttolaisille 15:58.

Vanhempiensa avioerosta toipuminen vaatii ponnistelua, päättäväisyyttä ja ajan kulumista. Mutta lopulta heidän avioliittonsa hajoaminen ei ole enää hallitseva asia elämässäsi.

[Alaviitteet]

Kysymyksiä keskustelua varten

□ Mistä syistä vanhemmat eroavat?

□ Miksi vanhempiesi saattaa olla vaikea puhua siitä? Mitä voit tehdä, jos he ovat haluttomia puhumaan?

□ Miksi ei kannata viipyä menneessä tai haaveilla vanhempiensa saamisesta jälleen takaisin yhteen?

□ Mitä myönteistä voit tehdä toipuaksesi vanhempiesi avioerosta?

□ Miten voit selviytyä vihan tunteista, joita sinulla saattaa olla vanhempiasi kohtaan?

 [Tekstiruutu s. 36, 37]

’Pilaako heidän avioeronsa minun elämäni?’

Vanhempiensa avioeron jälkeen jotkut nuoret tosiasiassa pilaavat elämänsä. Jotkut tekevät hätiköityjä ratkaisuja, esimerkiksi lyövät laimin koulunkäyntinsä. Toiset päästävät turhautumisensa ja vihansa valloilleen käyttäytymällä huonosti – he ikään kuin rankaisevat vanhempiaan avioerosta. Denny muistelee: ”Vanhempieni avioeron jälkeen olin onneton ja masentunut. Minulla alkoi olla ongelmia koulussa ja jäin kerran luokalleni. Sen jälkeen – – koulunkäyntini meni pelleilyksi ja jouduin usein tappeluihin.”

Nuori voi huonolla käytöksellään hyvinkin saada osakseen vanhempiensa huomion. Mutta mitä hän todellisuudessa saa sillä aikaan, paitsi että lisää painetta jo ennestään tukalassa tilanteessa? Väärinteollaan väärintekijä rankaisee tosiaan vain itseään. (Galatalaisille 6:7) Yritä ymmärtää, että vanhempasikin kärsivät ja että heidän näennäinen välinpitämättömyytensä sinua kohtaan ei ole tahallista. Dennyn äiti tunnusti: ”Minä todella laiminlöin lapsiani. Avioeron jälkeen olin itse niin sekaisin, etten kerta kaikkiaan pystynyt auttamaan heitä.”

Raamattu neuvoo Heprealaiskirjeen 12:13:ssa: ”Tehkää jatkuvasti suoria polkuja jaloillenne, jotta se, mikä on rampa, ei menisi sijoiltaan.” Silloinkaan kun vanhemmat eivät anna kuria, ei väärää käytöstä voida puolustella. (Jaakob 4:17) Omaksu vastuu omasta toiminnastasi ja harjoita itsekuria. – 1. Korinttolaisille 9:27.

Älä myöskään tee hätiköityjä ratkaisuja, esimerkiksi päätä lähteä kotoa. ”Mielevä ottaa askeleistansa vaarin.” (Sananlaskut 14:15) Jos vanhempasi vaikuttavat tässä vaiheessa olevan liiaksi poissa tolaltaan kuunnellakseen sinua, miksi et neuvottelisi ratkaisuistasi jonkun vanhemman ystävän kanssa?

Saatat silti kantaa huolta omasta tulevaisuudestasi. Koska vanhempasi ovat epäonnistuneet avioliitossaan, on ymmärrettävää, että olet ehkä huolissasi oman avioliittosi onnistumisesta. Onneksi onnellisuuden  puuttumista avioliitosta ei peritä vanhemmilta – kuten kesakot peritään. Olet ainutlaatuinen yksilö, ja se, millaiseksi tuleva avioliittosi osoittautuu, ei riipu vanhempiesi epäonnistumisista, vaan siitä, missä määrin sinä ja aviopuolisosi sovellatte Jumalan sanaa.

Saatat myös huomata kantavasi huolta asioista, joita ennen pidit selviöinä, nimittäin ruoasta, vaatteista, asunnosta ja rahasta. Yleensä vanhemmat kuitenkin ponnistelevat elättääkseen lapsensa jollakin tavalla avioeron jälkeen, vaikka äidin täytyisikin mennä ansiotyöhön. Kirja Surviving the Breakup varoittaa kuitenkin realistisesti: ”Sillä millä kerran elätettiin yksi perheyksikkö, täytyy nyt elättää kaksi perhettä, mikä pakottaa jokaisen perheenjäsenen laskemaan elintasoaan.”

Sen vuoksi saattaa hyvinkin olla, että sinun täytyy oppia tulemaan toimeen ilman sellaista, mistä olet tottunut nauttimaan, esimerkiksi uusia vaatteita. Raamattu kuitenkin muistuttaa: ”Emme näet ole tuoneet maailmaan mitään emmekä voi mitään viedä pois. Kun meillä siis on elatus ja vaatteet, me tyydymme näihin.” (1. Timoteukselle 6:7, 8) Ehkä voit jopa auttaa perheen uuden talousarvion laatimisessa. Muista myös, että Jehova on ”isättömien poikien isä”. (Psalmi 68:6, UM) Voit olla varma siitä, että hän on syvästi kiinnostunut tarpeistasi.

Jeremia huomautti: ”Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.” (Valitusvirret 3:27) Vanhempien eron katselemisessa ei tietenkään ole mitään ”hyvää”, mutta on mahdollista hyötyä jopa tästä kielteisestä kokemuksesta.

Tutkija Judith Wallerstein huomautti: ”[Avioerolasten keskuudessa] tunneperäinen ja henkinen kasvu, jota perheen kriisi nopeutti, oli vaikuttavaa ja joskus liikuttavaa. Nuoret – – miettivät tyynesti vanhempiensa kokemuksia ja tekivät mielekkäitä johtopäätöksiä omaa tulevaisuuttaan varten. He tahtoivat löytää tapoja välttää vanhempiensa tekemät virheet.”

Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö vanhempiesi ero jättäisi jälkeään elämääsi. Mutta se, onko tuo jälki haalistuva tahra vai tulehtunut haava, riippuu suuresti sinusta itsestäsi.

[Kuva s. 35]

Vanhempiensa avioliiton kariutumisen seuraaminen voi olla tuskallisimpia kuviteltavissa olevia kokemuksia

[Kuva s. 38]

Menneissä muistoissa viipyminen saattaa vain masentaa sinua