1. luku

Miksi minun pitäisi ’kunnioittaa isääni ja äitiäni’?

”KUNNIOITA isääsi ja äitiäsi.” Monista nuorista nämä sanat tuntuvat olevan peräisin suoraan pimeältä keskiajalta.

Nuori Veda kapinoi avoimesti isäänsä vastaan seurustelemalla erään pojan kanssa, joka käytti huumeita ja alkoholia. Uhmakkaasti Veda kävi myös tanssimassa viipyen aamun pikkutunneille saakka. ”Minusta tuntui, että hän oli liian ankara”, Veda selittää. ”Olin 18-vuotias ja ajattelin tietäväni kaiken. Mielestäni isä oli pikkumainen eikä vain halunnut minun pitävän hauskaa. Niinpä kävin ulkona ja tein, mitä itse tahdoin.”

Useimmat nuoret eivät luultavasti hyväksyisi Vedan käytöstä. Mutta jos heidän vanhempansa käskisivät heitä siivoamaan huoneensa, tekemään läksynsä tai olemaan kotona tiettyyn aikaan, monet pakahtuisivat harmista tai mikä vielä pahempaa uhmaisivat avoimesti vanhempiaan! Nuoren suhtautumisessa vanhempiinsa ei kuitenkaan ole viime kädessä kysymys ainoastaan kotirauhan rikkoutumisesta tai säilymisestä, vaan myös hänen elämästään. Syynä tähän on se, että käsky ’kunnioittaa vanhempia’ on peräisin Jumalalta, ja hän liittää tämän käskyn noudattamiseen seuraavan kannustimen: ”Jotta sinulle kävisi hyvin ja saisit olla kauan aikaa maan päällä.” (Efesolaisille 6:2, 3) Asiaan liittyy siis hyvin paljon. Tarkastelkaamme siksi, mitä isän ja äidin kunnioittaminen käytännössä merkitsee.

Mitä heidän ’kunnioittamisensa’ merkitsee

’Kunnioittamiseen’ kuuluu asianmukaisesti asetetun vallan tunnustaminen. Kristittyjä käsketään esimerkiksi  ’kunnioittamaan kuningasta’. (1. Pietari 2:17) Vaikka et ehkä aina olekaan samaa mieltä maan hallitsijan kanssa, hänen asemaansa tai virkaansa tulee silti pitää arvossa. Samoin Jumala on antanut vanhemmille tietyn vallan perheessä. Tämä merkitsee sitä, että sinun täytyy tunnustaa Jumalan heille antama oikeus asettaa sinulle sääntöjä. Toiset vanhemmat saattavat tosin olla lempeämpiä kuin omasi. Mutta sinun vanhempiesi tehtävänä on päättää, mikä on parasta sinulle – ja eri perheillä voi olla erilaiset mittapuut.

On myös totta, että parhaimmatkin vanhemmat voivat toisinaan toimia mielivaltaisesti – jopa epäoikeudenmukaisesti. Muuan viisas isä kuitenkin kirjoitti Sananlaskujen 7:1, 2:ssa: ”Poikani [tai tyttäreni], noudata – – minun käskyjäni, niin saat elää.” Sinunkin vanhempiesi asettamat säännöt eli ”käskyt” on yleensä tarkoitettu parhaaksesi, ja ne ovat ilmaus heidän aidosta rakkaudestaan ja huolenpidostaan.

Esimerkiksi Johnin äiti oli toistuvasti käskenyt häntä  ylittämään heidän kotinsa lähellä sijainneen kuusikaistaisen valtatien vain ylikulkusiltaa pitkin. Eräänä päivänä kaksi saman koulun tyttöä yllytti häntä kulkemaan oikotietä itse maantien poikki. John ei välittänyt siitä, että he pilkkasivat häntä ”pelkuriksi”, vaan meni ylikulkusillalle. Ylittäessään tietä John kuuli autonrenkaiden ulvovan. Katsoessaan alas hän kauhukseen näki auton törmäävän noihin kahteen tyttöön ja sinkoavan heidät ilmaan! Vanhempien tottelemisessa on tietenkin vain harvoin kysymys elämästä ja kuolemasta, mutta tavallisesti tottelevaisuudesta on sinulle hyötyä.

’Vanhempien kunnioittaminen’ merkitsee myös oikaisun vastaanottamista, ei murjottamista tai pahan tuulen purkamista sitä annettaessa. Vain ”hullu pitää halpana isänsä kurituksen”, sanotaan Sananlaskujen 15:5:ssä.

Sen lisäksi kunnioituksen osoittaminen merkitsee muutakin kuin vain muodollista kunnioitusta tai vastahakoista tottelemista. Alkuperäinen kreikan kielen verbi, joka Raamatussa on käännetty sanalla ’kunnioittaa’, merkitsee pohjimmiltaan jonkun pitämistä suuriarvoisena. Näin ollen sinun tulisi pitää vanhempiasi kallisarvoisina, kunnioitettavina ja rakkaina. Se merkitsee lämpimien, arvostavien tunteiden ilmaisemista heitä kohtaan. Joidenkuiden nuorten tunteet vanhempiaan kohtaan ovat kuitenkin kaikkea muuta kuin lämpimiä.

Ansaitsevatko hankalat vanhemmat kunnioituksen?

Gina-niminen nuori kirjoitti: ”Isäni joi todella paljon, enkä pystynyt nukkumaan, koska vanhempani riitelivät ja räyhäsivät kovasti. Usein vain makasin sängyssä ja itkin. En voinut kertoa heille, miltä heidän riitelynsä minusta tuntui, koska silloin äitini olisi luultavasti lyönyt minua. Raamattu käskee ’kunnioittamaan isäänsä’, mutta minä en voi.”

Ansaitsevatko tosiaan sellaisetkin vanhemmat kunnioituksen, jotka ovat kiivasluonteisia tai moraalittomia, jotka ovat juoppoja tai jotka riitelevät toistensa kanssa? Kyllä, sillä Raamattu tuomitsee isän tai äidin ’pilkkaamisen’, olipa tämä millainen tahansa. (Sananlaskut 30:17)  Sananlaskujen 23:22 muistuttaa lisäksi, että vanhempasi ovat vastuussa sinun syntymästäsi. Yksin tämän vuoksi heitä tulee kunnioittaa. Gregory, joka yhteen aikaan oli hyvin epäkunnioittava, sanoo nykyään: ”Kiitän Jehova Jumalaa siitä, ettei äitini tehnyt aborttia tai heittänyt minua roskatynnyriin ollessani vauva. Hän on yksinhuoltaja, ja meitä oli kaikkiaan kuusi. Tiedän, että hänellä oli raskasta.”

Vaikka vanhempasi eivät ole läheskään täydellisiä, he ovat kuitenkin tehneet monia uhrauksia sinun hyväksesi. ”Erään kerran meillä ei ollut mitään muuta syötävää jäljellä kuin säilyketölkillinen maissia ja vähän ryynejä”, Gregory jatkaa. ”Äitini valmisti niistä aterian meille lapsille, mutta itse hän ei syönyt. Menin vuoteeseen kylläisenä, mutta ihmettelin, miksei äiti syönyt mitään. Nyt kun minulla on oma  perhe, tajuan, että hän uhrautui meidän hyväksemme.” (Erään tutkimuksen mukaan yhden lapsen kasvattaminen 18-vuotiaaksi maksaa yli 260000 markkaa.)

Sinun tulee myös ymmärtää, että vaikka isän tai äidin esimerkki ei ole paras mahdollinen, se ei merkitse sitä, että kaikki, mitä hän sanoo sinulle, on väärin. Jeesuksen päivien uskonnolliset johtajat olivat turmeltuneita. Jeesus sanoi kuitenkin ihmisille: ”Kaikki, mitä he teille sanovat, se tehkää ja sitä noudattakaa, mutta älkää tehkö heidän tekojensa mukaan.” (Matteus 23:1–3, 25, 26) Eikö tämä periaate voisi soveltua joihinkuihin vanhempiin?

Harmin tunteiden voittaminen

Entä jos isäsi tai äitisi käyttää sinun mielestäsi valtaansa selvästi väärin? * Säilytä tyyneytesi. Kapinointi ei saa mitään aikaan, eikä myöskään vastenmielinen, pahansuopa käytös. (Saarnaaja 8:3, 4; vrt. Saarnaaja 10:4.) Eräs 17-vuotias tyttö oli harmissaan vanhemmilleen, koska nämä olivat syventyneet omiin kinasteluihinsa ja näyttivät olevan välinpitämättömiä häntä kohtaan. Hän suuntasi heitä kohtaan tuntemansa suuttumuksen niitä Raamatun periaatteita vastaan, joita hänen vanhempansa olivat yrittäneet opettaa hänelle. Uhmamielisyydessään hän harjoitti sukupuolista moraalittomuutta ja alkoi käyttää huumeita. ”Minusta tuntui, että vanhempani ansaitsivat sen”, kuului hänen katkera selityksensä. Mutta häijyydellään hän vain vahingoitti itseään.

Raamattu varoittaa: ”Varo, ettei raivo houkuttele sinua ilkeämieliseen [tekoon] – –. Ole varuillasi, ettet käänny vahingolliseen.” (Job 36:18–21, UM) Ymmärrä se, että vanhemmat ovat Jehovan edessä vastuussa käytöksestään ja vastaavat kaikista todella epäoikeudenmukaisista teoista. – Kolossalaisille 3:25.

Sananlaskujen 19:11 (UM) sanoo: ”Ihmisen ymmärtäväisyys  hillitsee hänen suuttumuksensa, ja rikkomuksen sivuuttaminen on kaunista hänen puoleltaan.” Toisinaan on parasta yrittää antaa anteeksi ja unohtaa isän tai äidin loukkaavat teot. Sen sijaan että antaisit mielesi viipyä hänen puutteissaan, kohdista huomiosi hänen hyviin ominaisuuksiinsa. Esimerkiksi Dodyn äiti oli välinpitämätön ja isäpuoli alkoholisti. Pane merkille, miten hänen ymmärtäväisyytensä heidän heikkouksiaan kohtaan tukahdutti katkeruuden. Hän sanoo: ”Ehkä äitini ei milloinkaan osoittanut rakkautta meitä kohtaan siksi, että häntä oli kohdeltu pahoin lapsena, eikä häntä ollut milloinkaan opetettu osoittamaan rakkautta. Isäpuoleni oli kiinnostunut tekemisistämme vain silloin, kun hän oli selvä, mikä ei tapahtunut kovinkaan usein. Kuitenkin sisarellani ja minulla oli aina katto päämme päällä ja ruokaa jääkaapissa.”

Onneksi äkkipikaisia tai välinpitämättömiä vanhempia on harvassa. Sinun vanhempasi varmaankin ovat kiinnostuneita sinusta ja yrittävät antaa hyvän esimerkin. Silti saatat joskus olla harmissasi heille. Roger-niminen nuorimies myöntää: ”Joskus kun keskustelin jostakin ongelmasta äitini kanssa ja hän ei ymmärtänyt, mitä tarkoitin, niin raivostuin ja aivan kiusallani sanoin jotakin vain loukatakseni häntä. Se oli minun tapani kostaa hänelle. Mutta kun menin pois, minusta tuntui tosi pahalta, ja tiesin, ettei äidistäkään tuntunut hyvältä.”

Ajattelemattomat sanat saattavat ’pistää’ ja ’loukata’, mutta ne eivät ratkaise ongelmiasi. ”Viisasten kieli on lääke.” (Sananlaskut 12:18; 15:1) ”Vaikka se olikin vaikeaa, palasin takaisin ja pyysin anteeksi”, Roger selittää. ”Kykenin sitten keskustelemaan ongelmasta levollisemmin, ja saatoimme ratkaista sen.”

 ’Isäni oli sittenkin oikeassa’

Kiinnostavaa kyllä, jotkut nuoret väsyttävät itsensä ja vanhempansa perin pohjin vastustaessaan vanhempien antamia ohjeita, mutta havaitsevat sitten myöhemmin, että heidän vanhempansa olivat kaiken aikaa oikeassa. Ajattelehan esimerkiksi luvun alussa mainittua Vedaa. Hän lähti eräänä päivänä ajelemaan poikaystävänsä kanssa, joka oli marihuanan ja oluen vaikutuksen alaisena. Auto suistui hallinnasta ja törmäsi lyhtypylvääseen 100 kilometrin tuntinopeudella. Veda säilyi hengissä – syvä avohaava otsassaan. Poikaystävä pakeni onnettomuuspaikalta, eikä hän edes koskaan tullut sairaalaan tukemaan Vedaa.

Veda tunnusti: ”Kun vanhempani saapuivat sairaalaan, kerroin heille, että isäni oli sittenkin ollut oikeassa ja että minun olisi pitänyt kuunnella häntä jo kauan sitten. – – Olin tehnyt suuren erehdyksen, joka miltei maksoi henkeni.” Tuon tapauksen jälkeen Veda muutti suuresti asennettaan vanhempiaan kohtaan.

Ehkä sinunkin olisi hyvä tehdä joitakin muutoksia omassa asenteessasi. ’Vanhempiensa kunnioittaminen’ saattaa tosin tuntua vanhanaikaiselta. Se ei kuitenkaan ole ainoastaan järkevää, vaan myös oikein Jumalan silmissä. Mutta entä jos sinä kyllä haluat osoittaa vanhemmillesi kunnioitusta, mutta tunnet itsesi väärinymmärretyksi tai kenties rajoitusten kahlitsemaksi? Pohditaanpa, miten voit parantaa asemaasi tällaisessa tilanteessa.

[Alaviitteet]

Kysymyksiä keskustelua varten

□ Mitä vanhempien kunnioittaminen merkitsee?

□ Miksi vanhemmat asettavat niin monia sääntöjä? Voiko noista säännöistä olla sinulle hyötyä?

□ Täytyykö sinun kunnioittaa vanhempiasi, jos heidän käytöksensä on moitittavaa? Miksi?

□ Mitkä ovat hyviä tapoja voittaa se suuttumus, jota toisinaan saatat tuntea vanhempiasi kohtaan? Miten on typerää toimia?

[Huomioteksti s. 16]

”Mielestäni isä oli pikkumainen eikä vain halunnut minun pitävän hauskaa. Niinpä kävin ulkona ja tein, mitä itse tahdoin”

[Kuva s. 12]

Miten sinun tulisi suhtautua vanhempiesi asettamiin sääntöihin?

[Kuva s. 14]

Täytyykö sinun kunnioittaa vanhempia, joiden käytös on moitittavaa?