2. luku

Miksi vanhempani eivät ymmärrä minua?

ON AIVAN normaalia haluta tulla ymmärretyksi. Jos vanhempasi arvostelevat asioita, joista pidät tai jotka ovat mielestäsi tärkeitä – tai eivät ole kiinnostuneita niistä – voit tuntea itsesi hyvin turhautuneeksi.

16-vuotiaan Robertin mielestä hänen isänsä ei ymmärrä hänen mielimusiikkiaan. ”Hän vain huutaa ja sanoo: ’Sulje se!’” Robert kertoi. ”No minä suljen sen ja samalla suljen häneltä pääsyn luokseni.” Monet nuoret samalla tavoin vetäytyvät omiin maailmoihinsa, kun vanhemmat eivät näytä ymmärtävän heitä. Eräässä laajassa nuorisotutkimuksessa 26 prosenttia haastatelluista myönsi: ”Yritän pysytellä mahdollisimman paljon poissa kotoa.”

Monissa kodeissa on siksi valtava kuilu nuorten ja vanhempien välillä. Mikä sen saa aikaan?

”Voima” ja ”harmaat hapset” vastakkain

Sananlaskujen 20:29 sanoo: ”Voima on nuorukaisten [tai nuorten naisten] kunnia.” Kaikenlaisten ristiriitojen syntyminen sinun ja vanhempiesi välille voi kuitenkin johtua juuri tästä ”voimasta”. Sananlasku jatkuu: ”Ja harmaat hapset ovat vanhusten kaunistus.” Vanhemmillasi ei ehkä kirjaimellisesti ole ”harmaita hapsia”, mutta he ovat iältään vanhempia ja yleensä katselevat elämää toisin. He tajuavat, että elämässä ei kaikki aina pääty hyvin. Karvaat henkilökohtaiset kokemukset ovat ehkä tasoittaneet sitä idealismia, jota heillä kerran oli heidän ollessaan nuoria. Tällaiseen ’harmaahapsisuuteen’ verrattavan, kokemusten opettaman viisauden takia he eivät ehkä ole yhtä innostuneita joistakin asioista kuin sinä olet.

 Nuori Jim sanoo: ”Vanhempieni mielestä (jotka ovat suuren lamakauden lapsia) rahaa tulee säästää, jotta sillä sitten voisi ostaa sellaista, mikä on tärkeää. Mutta minä elän myös juuri tätä hetkeä. – – Haluan matkustella paljon.” Nuoruuden ’voiman’ ja vanhempien ’harmaahapsisuuden’ välillä saattaa siis olla valtava kuilu. Monissa perheissä mielipiteet menevät siksi täysin ristiin esimerkiksi vaatteista ja ulkoasusta, käytöksestä toista sukupuolta kohtaan, huumeiden ja alkoholin käytöstä, kotiintuloajoista, seurasta ja kotiaskareista. Sukupolvien välisen kuilun yli voidaan rakentaa silta. Mutta ennen kuin voit odottaa vanhempiesi ymmärtävän sinua, sinun täytyy yrittää ymmärtää heitä.

Vanhemmatkin ovat vain ihmisiä

”Nuorempana ajattelin tietenkin, että äiti oli ’täydellinen’ ja ettei hänellä ollut sellaisia heikkouksia ja tuntemuksia kuin minulla”, sanoo John. Sitten hänen vanhempansa erosivat, ja äiti jäi yksin huolehtimaan seitsemästä lapsesta. Johnin sisar April muistelee: ”Muistan nähneeni hänen itkevän, koska hän tunsi itsensä voimattomaksi yrittäessään pitää ohjaksia käsissään. Siinä vaiheessa tajusin, että meillä oli ollut väärä käsitys. Hän ei pysty tekemään kaikkea aina oikeaan aikaan ja oikealla tavalla. Näimme, että hänelläkin oli tunteita ja että hänkin oli vain ihminen.”

Kun tajuat, että vanhempasi ovat vain ihmisiä, joilla on samanlaisia tunteita kuin sinulla, pystyt ymmärtämään heitä huomattavasti paremmin. He voivat esimerkiksi  tuntea itsensä hyvin epävarmoiksi sen suhteen, osaavatko he kasvattaa sinua oikein. Tai kaikki sinun kohtaamasi moraaliset vaarat ja houkutukset ehkä hämmentävät heitä, ja he saattavat olla toisinaan turhankin tiukkoja. He saattavat myös kamppailla fyysisten, taloudellisten tai tunneperäisten vaikeuksien kanssa. Esimerkiksi isä ei ehkä pidä työstään, mutta hän ei koskaan valita. Jos hänen lapsensa sitten sanoo: ”En voi sietää koulua”, niin ei ole mikään ihme, että isä ei olekaan myötätuntoinen, vaan tokaisee: ”Mikä sinua oikein vaivaa? Te lapset pääsette helpolla!”

Ole ’henkilökohtaisesti kiinnostunut’

Miten sitten voit saada selville, millaisia tunteita vanhemmillasi on? Siten, ’ettet pidä silmällä henkilökohtaisesti kiinnostuneena vain omia asioitasi, vaan myös henkilökohtaisesti kiinnostuneena toisten asioita’. (Filippiläisille 2:4) Koeta kysyä äidiltäsi, millainen hän oli teini-ikäisenä. Miltä hänestä tuntui ja mitkä olivat hänen tavoitteitaan? ’Teen-aikakauslehdessä sanottiin: ”On todennäköistä, että jos hän tuntee sinun olevan kiinnostunut ja tietoinen siitä, miksi hänestä tuntuu siltä tai tältä, niin hän koettaa päästä paremmin perille sinun tunteistasi.” Sama pitää varmasti paikkansa isästäsi.

Jos syntyy jokin ristiriita, niin älä ole nopea syyttämään vanhempiasi siitä, että he ovat tunteettomia. Kysy itseltäsi: ’Oliko isäni tai äitini huonovointinen tai ehkä huolissaan jostakin? Olenko loukannut häntä ajattelemattomalla teolla tai puheella? Ovatko he vain ymmärtäneet tarkoitukseni väärin?’ (Sananlaskut 12:18) Tällaisen empatian osoittaminen on hyvä alku tuon sukupolvien välisen  kuilun kuromiseksi umpeen. Siitä sinun on hyvä jatkaa työtä saadaksesi vanhempasi ymmärtämään sinua! Monet nuoret tekevät sen kuitenkin äärimmäisen vaikeaksi. Miten?

Kaksoiselämän viettäminen

17-vuotias Vickie teki juuri näin seurustelemalla salaa erään pojan kanssa vastoin vanhempiensa tahtoa. Hän oli varma siitä, että hänen vanhempansa eivät ymmärtäisi hänen tunteitaan poikaystäväänsä kohtaan. Se luonnollisesti levensi heidän välilleen syntynyttä kuilua. ”Olimme tekemässä toistemme olon kurjaksi”, Vickie kertoo. ”Oli aina ikävä tulla kotiin.” Hän päätti mennä naimisiin – päästäkseen edes siten pois kotoa!

Monet nuoret samalla lailla viettävät kaksoiselämää – tekevät jotakin sellaista, mitä heidän vanhempansa eivät tiedä ja minkä he ovat kieltäneet – ja sitten valittavat sitä, että heidän vanhempansa eivät ’ymmärrä heitä’! Onneksi Vickie sai apua eräältä iäkkäältä kristityltä naiselta, joka sanoi hänelle: ”Vickie, ajattelehan vain vanhempiasi – –. He ovat kasvattaneet sinut. Jollet pysty tulemaan toimeen heidän kanssaan, niin miten pystyt tulemaan toimeen jonkun ikäisesi kanssa, joka ei ole uhrannut seitsemäätoista vuotta hyväksesi?”

Vickie tutki itseään rehellisesti. Hän tajusi pian vanhempiensa olleen oikeassa ja oman sydämensä väärässä. Hän lakkasi seurustelemasta poikaystävänsä kanssa ja alkoi kuroa itsensä ja vanhempiensa välistä kuilua umpeen. Jos sinäkin olet tällä tavalla pitänyt jonkin elämäsi tärkeän osan salassa vanhemmiltasi, eikö nyt ole aika olla rehellinen heille? – Ks. liitettä ”Miten saan kerrotuksi vanhemmilleni?”

Varaa aikaa puhumiseen

”Se oli parasta aikaa, minkä olen koskaan viettänyt isäni kanssa!” sanoi John isänsä ja hänen yhteisestä retkestä. ”En ollut vielä eläessäni ollut kuutta tuntia kahdestaan isäni kanssa. Kuusi tuntia menomatkalla ja kuusi  tuntia paluumatkalla. Autoradio oli koko ajan suljettuna. Me tosiaan puhuimme. Oli kuin olisimme löytäneet toisemme. Hän oli paljon mielenkiintoisempi kuin olin kuvitellutkaan. Meistä tuli ystäviä.” Miksi et yrittäisi samalla tavalla keskustella syvällisesti äitisi tai isäsi kanssa – säännöllisesti?

Ystävystyminen muiden aikuisten kanssa on myös avuksi. Vickie muistelee: ”Minulla ei ollut ollut kerrassaan mitään yhteistä vanhempien ihmisten kanssa. Otin kuitenkin asiakseni roikkua vanhempieni mukana heidän seurustellessaan muiden aikuisten kanssa. Vähitellen solmin ystävyyssuhteita näihin ihmisiin, jotka olivat vanhempieni ikäisiä, ja se avarsi näkemystäni. Minun oli helpompi keskustella vanhempieni kanssa. Kotona ilmapiiri parani suuresti.”

Seurusteleminen niiden kanssa, joilla on vuosien tuomaa viisautta, estää sinua myös omaksumasta suppeaa elämänkatsomusta, kuten voi käydä silloin, kun olet aina ja vain ikäistesi seurassa. – Sananlaskut 13:20.

Kerro tunteistasi

”Vilpittömästä sydämestä lähtevät sanani; mitä tietävät, sen huuleni suoraan sanovat”, sanoi nuori Elihu. (Job 33:3) Puhutko sinä tällä tavoin vanhemmillesi, kun olet eri mieltä heidän kanssaan esimerkiksi vaatteista, kotiintuloajoista tai musiikista?

Nuori Gregory piti äitiään täysin kohtuuttomana. Hän välttyi kiivailta yhteenotoilta siten, että pysytteli mahdollisimman paljon poissa kotoa. Mutta sitten hän toimi joidenkuiden kristittyjen vanhinten antamien neuvojen mukaan. Hän sanoo: ”Aloin kertoa äidille omista tuntemuksistani. Kerroin hänelle, miksi halusin tehdä sitä tai tätä, enkä otaksunut, että kyllä hän tietää. Vuodatin usein sydäntäni ja selitin, etten yrittänyt tehdä mitään väärää ja että minusta tuntui tosi pahalta, koska hän kohteli minua kuin pikkulasta. Sen jälkeen hän alkoi ymmärtää, ja vähitellen tilanne muuttui paljon paremmaksi.”

 Sinäkin saatat huomata, että suoraan ”sydämestä” puhuminen voi olla avuksi monien väärinkäsitysten selvittämisessä.

Erimielisyyksien selvittäminen

Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että vanhempasi alkavat heti suhtautua asioihin sinun tavallasi. Sinun tulee siksi pitää tunteesi kurissa. ”Tyhmä purkaa kaiken sisunsa, mutta viisas sen viimein tyynnyttää.” (Sananlaskut 29:11) Keskustele tyynesti näkemyksestäsi. Pysy asiassa, sen sijaan että vain väittäisit ”kaikkien muidenkin tekevän niin”.

Joskus vanhempasi tulevat sanomaan ei. Se ei merkitse sitä, että he eivät ymmärtäisi sinua. He saattavat vain haluta estää sinua joutumasta onnettomuuteen. ”Äiti on minulle tiukka”, myöntää eräs 16-vuotias tyttö. ”Minua kiusaa se, kun hän kieltää minua tekemästä jotain tai käskee minun tulla määräaikana kotiin. Mutta pohjimmiltaan hän välittää minusta. – – hän huolehtii minusta.”

Molemminpuolisen ymmärtämyksen perheeseen luomaa turvallisuutta ja lämpöä eivät sanat pysty kuvailemaan. Se tekee kodista turvapaikan, jossa on hyvä olla ahdistavina aikoina. Kaikkien osapuolten on kuitenkin tehtävä työtä sen eteen.

Kysymyksiä keskustelua varten

□ Miksi nuoret ja vanhemmat ovat usein eri mieltä?

□ Miten se, että ymmärrät paremmin vanhempiasi, vaikuttaa näkemykseesi heistä?

□ Miten voit alkaa ymmärtää vanhempiasi paremmin?

□ Miksi kaksoiselämän viettäminen syventää kuilua sinun ja vanhempiesi välillä?

□ Miksi sinun on parasta kertoa vanhemmillesi, jos sinulla on vakavia ongelmia? Miten voit tehdä sen?

□ Miten voit auttaa vanhempiasi ymmärtämään sinua paremmin?

[Huomioteksti s. 22]

”Jos hän [äitisi] tuntee sinun olevan kiinnostunut ja tietoinen siitä, miksi hänestä tuntuu siltä tai tältä, niin hän koettaa päästä paremmin perille sinun tunteistasi.” – ’Teen-aikakauslehti

 [Tekstiruutu/Kuva s. 20, 21]

Miten saan kerrotuksi vanhemmilleni?

Rikkomuksen tunnustaminen vanhemmilleen ei ole miellyttävää. Nuori Vince sanoo: ”Tunsin aina, että vanhempani luottivat minuun suuresti, ja sen vuoksi minun oli vaikea lähestyä heitä, sillä en halunnut tuottaa heille surua.”

Nuoret, jotka turvautuvat salailuun, kärsivät monesti soimaavan omantunnon tuskista. (Roomalaisille 2:15) Heidän rikkomuksistaan voi tulla ”raskas kuorma”, jota he eivät pysty kantamaan. (Psalmi 38:5) Heidän on miltei pakko pettää vanhempiaan valehtelemalla, mikä vain lisää heidän väärintekojensa määrää. Näin heidän suhteensa Jumalaan vahingoittuu.

Raamattu sanoo: ”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon.” (Sananlaskut 28:13) 19-vuotias Betty sanookin: ”Jehova näkee joka tapauksessa kaiken.”

Jos kyseessä on vakava väärinteko, etsi Jehovan anteeksiantoa ja tunnusta rikkomuksesi hänelle rukouksessa. (Psalmi 62:9) Kerro sitten vanhemmillesi. (Sananlaskut 23:26) Heillä on elämänkokemusta, ja he voivat monesti auttaa sinua hylkäämään väärintekosi ja välttämään niiden tekemistä uudelleen. ”Siitä puhuminen voi tosiaankin auttaa”, kertoo 18-vuotias Chris. ”On lopulta helpotus saada se pois mielestään.” Ongelma on siinä, miten kertoa asiasta vanhemmilleen?

Raamattu puhuu ”sanoista”, jotka ’sanotaan aikanansa’. (Sananlaskut 25:11; vrt. Saarnaaja 3:1, 7.) Milloin saattaisi olla sellainen aika? Chris jatkaa: ”Odotan illalliseen asti, ja silloin kerron isälle, että minulla on puhuttavaa hänelle.” Erään yksinhuoltajan poika koetti toista aikaa: ”Puhuin yleensä äidille juuri ennen nukkumaanmenoa; silloin hän oli levollisempi. Tullessaan kotiin töistä hän oli katkeamispisteessä.”

Saattaisit sanoa ehkä jotain tämänkaltaista: ”Äiti ja isä, eräs asia vaivaa minua.” Mutta entä jos vanhempasi tuntuvat olevan liian kiireisiä kiinnittääkseen asiaan huomiota? Voisit sanoa: ”Tiedän, että teillä on kiire, mutta eräs asia tosiaan vaivaa minua. Voimmeko jutella siitä?” Sitten voisit kysyä: ”Oletteko  te koskaan tehneet mitään, mistä häpesitte puhua?”

Sitten seuraa asian vaikea osuus: sinun täytyy kertoa vanhemmillesi itse väärinteosta. Ole nöyrä ja puhu totta, sen sijaan että vähättelisit rikkeesi vakavuutta tai yrittäisit salata joitakin epämiellyttäviä yksityiskohtia. (Efesolaisille 4:25; vrt. Luukas 15:21.) Käytä sellaista kieltä, jota vanhempasi ymmärtävät; älä ilmaisuja, joilla on oma erikoismerkityksensä nuorille.

Luonnollisesti vanhempasi voivat olla aluksi loukkaantuneita ja pettyneitä. Älä siis hämmästy äläkä närkästy, jos saat vastaasi tunteiden kyllästämän sanaryöpyn! Jos olisit noudattanut heidän aiempia varoituksiaan, et luultavasti olisi tässä tilanteessa. Pysy siksi rauhallisena. (Sananlaskut 17:27) Kuuntele vanhempiasi ja vastaa heidän kysymyksiinsä, esittivätpä he niitä miten tahansa.

Vilpitön halusi oikaista asia tekee epäilemättä syvän vaikutuksen heihin. (Vrt. 2. Korinttolaisille 7:11.) Valmistaudu kuitenkin ottamaan vastaan aiheellista kuritusta. ”Mikään kuri ei tosin nyt näytä olevan ilahduttavaa, vaan tuskallista, mutta jälkeenpäin se tuottaa sen avulla valmennetuille rauhaisaa hedelmää, nimittäin vanhurskautta.” (Heprealaisille 12:11) Muista myös, että tämä ei ole viimeinen kerta, kun tarvitset vanhempiesi apua ja kypsiä neuvoja. Totuttaudu uskoutumaan heille, kun sinulla on pieniä ongelmia, niin et suurten ongelmien ilmaantuessa arkaile lähestyä heitä ja kertoa heille, mitä on mielessäsi.

[Kuva]

Valitse ajankohta, jolloin vanhempasi ovat todennäköisesti vastaanottavaisessa mielentilassa