Tämä sana on translitteroitu sekä suomen että kreikan kieleen hepreankielisestä sanasta ʼa·menʹ. Sen merkitys on ’olkoon niin’ tai ’varmasti’. Hepreankielinen sanajuuri (ʼa·manʹ), josta se on peräisin, tarkoittaa ’olla uskollinen, olla luotettava’.

Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa tätä sanaa käytetään, kun joku juhlallisesti ilmaisee sitoutuvansa oikeudellisesti pitämään valan tai liiton ja kantamaan sen seuraukset (4Mo 5:22; 5Mo 27:15–26; Ne 5:13) tai yhtyvänsä esitettyyn rukoukseen (1Ai 16:36), ylistyksen ilmaukseen (Ne 8:6) tai esitettyyn aikomukseen (1Ku 1:36; Jer 11:5). Kaikki Psalmien neljä ensimmäistä kirjaa eli kokoelmaa päättyvät tähän ilmaukseen, mikä viittaa ehkä siihen, että Israelin seurakunnalla oli tapana sanoa laulun tai psalmin lopussa yhdessä ”aamen” (Ps 41:13; 72:19; 89:52; 106:48).

Hepreankielistä sanaa ʼa·manʹ käytetään puhuttaessa Jehovasta ”uskollisena Jumalana” (5Mo 7:9; Jes 49:7) ja kuvailtaessa hänen muistutustensa ja lupaustensa olevan ”luotettavia” ja ”uskollisia” (Ps 19:7; 89:28, 37). Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa käytetään arvonimeä ”Aamen” puhuttaessa Kristuksesta Jeesuksesta ”uskollisena ja totuudellisena todistajana” (Il 3:14). Jeesus käytti tätä ilmausta poikkeuksellisella tavalla saarnatessaan ja  opettaessaan, ja hyvin usein hän lausui sen esittämiensä tosiasioiden, lupausten tai ennustusten aluksi ja painotti siten sen ehdotonta totuudellisuutta ja luotettavuutta, mitä hän sanoi (Mt 5:18; 6:2, 5, 16; 24:34). Näissä tapauksissa kreikankielinen sana (a·mēnʹ) on käännetty vastineella ”totisesti” tai kun se esiintyy kaksinkertaisena, kuten läpi koko Johanneksen evankeliumin, vastineella ”totta totisesti” (Joh 1:51). Tämän Jeesuksen tavan käyttää sanaa ”aamen” sanotaan olevan ainutlaatuista pyhässä kirjallisuudessa, ja se oli sopusoinnussa hänen Jumalalta saamansa vallan kanssa (Mt 7:29).

Kuten Paavali kuitenkin osoittaa 2. Korinttilaiskirjeen 1:19, 20:ssä, arvonimi ”Aamen” ei sovellu Jeesukseen pelkästään siinä merkityksessä, että hän oli totuuden puhuja eli Jumalan tosi profeetta ja edustaja, vaan myös siksi, että hänessä täyttyvät kaikki Jumalan lupaukset. Hänen uskollinen ja tottelevainen vaelluksensa aina uhrikuolemaan saakka vahvistaa kaikkien näiden Jumalan tarkoitusta koskevien lupausten ja julistusten toteuttamisen ja tekee sen mahdolliseksi. Hän oli noiden Jumalan tarkoituksen paljastusten, Jumalan valallaan vahvistamien asioiden, elävä Totuus. (Vrt. Joh 1:14, 17; 14:6; 18:37.)

Ilmausta ”aamen” käytetään usein kirjeissä – varsinkin Paavalin kirjoittamissa – sen jälkeen kun kirjoittaja on jollakin tavoin ylistänyt Jumalaa (Ro 1:25; 16:27; Ef 3:21; 1Pi 4:11) tai kun hän esittää toivomuksen, että Jumalan suosio ilmenisi jotenkin kirjeen saajia kohtaan (Ro 15:33; Hpr 13:20, 21). Sitä käytetään myös silloin, kun kirjoittaja hartaasti yhtyy esitettyihin asioihin (Il 1:7; 22:20).

Ensimmäisen aikakirjan 16:36:ssa sekä Psalmeissa (41:13; 72:19; 89:52; 106:48) esitetyt rukoukset samoin kuin kanonisissa kirjeissä esiintyvät ilmaukset osoittavat, että on sopivaa käyttää sanaa ”aamen” rukousten lopussa. On totta, ettei kaikissa muistiin merkityissä rukouksissa ole tällaista loppua, ei esimerkiksi Daavidin viimeisessä rukouksessa Salomon puolesta (1Ai 29:19) eikä rukouksessa, jonka Salomo esitti temppelin vihkiäisissä (1Ku 8:53–61), vaikka tätä ilmausta on hyvinkin saatettu käyttää (huom. 1Ai 29:20). Ei ole myöskään olemassa muistiinmerkintää sen käytöstä Jeesuksen rukousten yhteydessä (Mt 26:39, 42; Joh 17:1–26) eikä sen opetuslasten esittämän rukouksen yhteydessä, joka on Apostolien tekojen 4:24–30:ssä. Edellä esitetyt todisteet viittaavat kuitenkin voimakkaasti siihen, että on sopivaa käyttää sanaa ”aamen” rukouksen lopussa, ja varsinkin Paavalin sanat 1. Korinttilaiskirjeen 14:16:ssa osoittavat, että kristillisessä kokouksessa olevilla oli tapana yhtyä rukouksen lopussa esitettyyn ”aameneen”. Lisäksi Ilmestyksen 5:13, 14:ssä, 7:10–12:ssa ja 19:1–4:ssä mainitut taivaallisten luomusten antamat esimerkit tukevat kaikki ”aamenen” käyttöä yhdyttäessä rukouksiin tai juhlallisiin toteamuksiin ja ilmaistaessa siten tämän yhden sanan välityksellä sydämessä oleva luottamus, voimakas hyväksymys ja harras toivo.