1. (Mahd. ’uloshengitys; turhuus’.) Aadamin ja hänen vaimonsa Eevan toinen poika ja heidän esikoispoikansa Kainin nuorempi veli (1Mo 4:2).

Abelin ollessa vielä elossa hänellä oli luultavasti sisaria; Raamatussa mainitaan, että hänen vanhemmilleen syntyi tyttäriä, mutta heidän nimiään ei kerrota (1Mo 5:1–4). Aikuisena Abelista tuli lammaspaimen, hänen veljestään maanviljelijä (1Mo 4:2).

 Tarkemmin määrittämättömän ajan kuluttua Abel toi uhrin Jehova Jumalalle. Kain teki samoin. Molemmat toivat, mitä heillä oli: Abel katraittensa esikoisista, Kain sadostaan (1Mo 4:3, 4). Molemmat uskoivat Jumalaan. Epäilemättä he saivat tietää Hänestä vanhemmiltaan, ja he olivat varmasti perillä siitä, miksi he kaikki olivat Eedenin puutarhan ulkopuolella ja miksi heiltä oli evätty pääsy sinne. Heidän uhrinsa osoittivat, että he tunnustivat vieraantuneen asemansa ja halusivat päästä Jumalan suosioon. On todennäköistä, että he uhrasivat uhrinsa alttarilla, mutta kertomus ei paljasta, tekivätkö he niin.

Jumala oli suosiollinen Abelin uhria kohtaan, mutta ei Kainin. Kertomus ei osoita, miten hyväksyminen ja hylkääminen ilmaistiin, mutta epäilemättä se oli ilmeinen molemmille miehille. Jotkut viittaavat siihen, että Abelin sanotaan uhranneen nimenomaan ”katraansa esikoisia, vieläpä niiden rasvaisia osia”, kun taas Kainin ei kerrota uhranneen parhaita hedelmiä. Ajatteliko Abel, että elävän olennon veren vuodattaminen oli uhrina arvokkaampi? Oliko hän ehkä mietiskellyt 1. Mooseksen kirjan 3:15:ssä olevaa Jumalan lupausta siemenestä, jonka veri pitäisi vuodattaa? Satoja vuosia Abelin ajan jälkeen virheettömän karitsan uhraamista käytettiin kuvaamaan Jumalan täydellisen Pojan antamaa uhria (Joh 1:29). Joka tapauksessa tämä kaikki oli epäilemättä pitkälti sellaista, mitä Abel ei ymmärtänyt. Myöhemmät kirjoitukset selittävät syyn siihen, että Jumala hyväksyi vain Abelin uhrin. Apostoli Paavali mainitsee Heprealaiskirjeen 11:4:ssä Abelin olleen ensimmäinen uskon mies ja osoittaa, että hänen uhrinsa oli sen vuoksi ”suuriarvoisempi” kuin Kainin uhri. Tämän vastakohtana 1. Johanneksen kirjeen 3:11, 12 osoittaa Kainin sydämen asenteen olleen huono; tämän todisti se, että hän myöhemmin hylkäsi Jumalan neuvon ja varoituksen ja murhasi harkitusti veljensä Abelin.

Jeesus osoittaa Abelin olleen ensimmäinen marttyyri ja uskonnollisen vainon kohde, jota hänen suvaitsematon veljensä Kain vastusti. Samassa yhteydessä Jeesus sanoo Abelin eläneen ”maailman perustamisen” aikaan. (Lu 11:48–51.) ”Maailma” on kreikaksi koʹsmos, ja tässä raamatunkohdassa se viittaa ihmismaailmaan. Sana ”perustaminen” on käännetty kreikan kielen sanasta ka·ta·bo·lēʹ, joka kirjaimellisesti merkitsee ’[siemenen] alas heittämistä’ (Hpr 11:11, Int). Ilmauksella ”maailman perustamisesta asti” Jeesus viittasi ilmeisesti Aadamin ja Eevan lasten syntymiseen, jolla tavoin tuotettiin ihmismaailma. Paavali sisällyttää Abelin esi-kristillisten aikojen ”pilveen todistajia” (Hpr 11:4; 12:1).

Miten Jeesuksen veri ”puhuu paremmalla tavalla kuin Abelin veri”?

Abelin uskon ja hänen Jumalalta saamansa hyväksymyksen vuoksi, joista Raamatun kertomus edelleenkin todistaa, voitaisiin sanoa, että ”hän vielä kuoltuaankin puhuu” (Hpr 11:4). Heprealaiskirjeen 12:24:ssä apostoli viittaa ”Jeesukseen, uuden liiton välittäjään, ja vihmontavereen, joka puhuu paremmalla tavalla kuin Abelin veri”. Vaikka Abelin veri vuodatettiinkin marttyyrikuolemassa, niin se ei lunasta ketään sen enempää kuin hänen uhrilampaansa verikään. Itse asiassa hänen verensä huusi Jumalan kostoa murhaaja Kainille. Jeesuksen veri, joka tässä edusti uuden liiton voimaansaattamista, puhuu paremmalla tavalla kuin Abelin veri siten, että se huutaa Jumalalta armoa kaikille, joilla on samanlainen usko kuin Abelilla, ja tällä tavalla heidän lunastamisensa on mahdollista.

Koska Set syntyi ilmeisesti vähän Abelin kuoleman jälkeen Aadamin ollessa 130-vuotias, niin Abel on saattanut olla jopa 100 vuoden ikäinen kuollessaan marttyyrina (1Mo 4:25; 5:3).

2. (’Vesiväylä’.) Kaupunki, josta käytettiin myös nimeä Abel-Bet-Maaka. Muualla nimeä Abel käytetään erilaisten paikannimien etuliitteenä. (2Sa 20:18; ks. ABEL-BET-MAAKA.)

3. Vuoden 1938 kirkkoraamattu puhuu 1. Samuelin kirjan 6:18:ssa ”suuresta Aabel-kivestä”, ja sen alaviitteessä sanotaan: ”Nimi merkitsee: suru.” Yleensä nykyiset käännökset kuitenkin kääntävät tämän kohdan yksinkertaisesti ”suuri kivi”. (Vrt. KR-92, UM ym.) Vaikka masoreettisessa heprealaisessa tekstissä käytetään tässä jakeessa sanaa ʼA·velʹ, kreikkalainen Septuaginta ja aramealaiset targumit kääntävät sen ikään kuin se olisi ʼeʹven ’kivi’. Tämä on sopusoinnussa saman luvun jakeen 14 kanssa. Se ei voi tarkoittaa Abel-Bet-Maakaa, koska 1. Samuelin kirjan 6:18:ssa kerrottu tapahtuma sattui Juudassa lähellä Bet-Semesiä.