Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Augustus

Augustus

(’kunnianarvoisa’).

Tämä arvonimi annettiin Gaius Octavianukselle. Sitä käyttivät myös hänen jälkeensä hallinneet Rooman keisarit eli ’keisarilliset majesteetit’ (lat. Au·guʹsti) (Ap 25:21, 25), mutta kun sitä käytetään yksinään erisnimenä, se tarkoittaa Octavianusta, Rooman imperiumin ensimmäistä keisaria.

Octavianus nousi Rooman imperiumin kiistattomaksi hallitsijaksi syyskuussa vuonna 31 eaa., 13 vuotta isoenonsa Julius Caesarin salamurhan jälkeen. Hän kieltäytyi arvonimistä ”kuningas” ja ”diktaattori”, mutta hyväksyi erikoisarvonimen ”Augustus”, jonka senaatti myönsi hänelle 16. tammikuuta vuonna 27 eaa. Vuonna 12 eaa., Lepiduksen kuoltua, Augustus otti itselleen arvonimen ”pontifex maximus”. Noustuaan valtaan hän uudisti hallintoa, teki uudelleenjärjestelyjä armeijassa, perusti pretoriaanikaartin (Fil 1:13) sekä rakensi ja kunnosti monia temppeleitä.

Vuonna 2 eaa. ”lähti – – keisari Augustukselta säädös, että koko asuttu maa oli henkikirjoitettava. Ja kaikki matkasivat henkikirjoitettaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa.” (Lu 2:1, 3.) Tämän säädöksen vuoksi Jeesus syntyi Betlehemissä, ja Raamatun profetia täyttyi (Da 11:20; Mi 5:2). Lukuun ottamatta tätä verotuksen ja asevelvollisuuden takia suoritettua väestön henkikirjoitusta, joidenkin provinssien käskynhaltijoiden nimittämistä ja kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoa Augustus puuttui hyvin vähän paikallishallintoon. Hänen menettelynsä, joka jatkui hänen kuolemansa jälkeenkin, soi juutalaiselle sanhedrinille laajat valtuudet (Joh 18:31). Tämä keisarin osoittama suvaitsevaisuus antoi alamaisille vähemmän syytä kapinointiin.

Augustuksella ei ollut juuri valinnanvaraa seuraajansa suhteen. Hänen sisarenpoikansa, kaksi tyttärenpoikaansa, yksi vävynsä ja yksi ottopoikansa kuolivat. Lisäksi hänen eloon jäänyt tyttärenpoikansa Postumus tehtiin perinnöttömäksi ja karkotettiin virallisesti, joten jäljelle jäi ainoastaan hänen ottopoikansa Tiberius. Augustus kuoli vuoden 14 elokuun (lat. Augustus) 17. päivänä (juliaanisen kalenterin mukaan 19. elokuuta), samassa kuussa, jonka hän oli nimennyt itsensä mukaan.