(juuresta, joka merkitsee ’satoa, tuotteita’).

Israelilaisten pyhän kalenterin kahdeksas kuukausi, joka vastaa maallisen kalenterin toista kuukautta (1Ku 6:37, 38; 1Mo 7:11). Se käsitti osan lokakuusta ja osan marraskuusta. Babylonin pakkosiirtolaisuuden jälkeen  tämän kuukauden nimenä oli marhesvan tai markesvan, joka myöhemmin lyhennettiin muotoon hesvan. Näitä pakkosiirtolaisuuden jälkeen omaksuttuja nimiä ei esiinny Raamatussa, mutta niitä käytetään juutalaisessa Talmudissa, Josefuksen kirjoituksissa ja muissa teoksissa.

Bul osui sadekauden alkuun syksyllä (5Mo 11:14; Jl 2:23; Ja 5:7). Tässä kuussa kylvettiin ohra ja vehnä ja Pohjois-Galileassa korjattiin oliivisato. Paimenet veivät lammaskatraansa aukeilta kedoilta takaisin suojaan kylmien ja sateisten talvikuukausien ajaksi.

Ensimmäisen Mooseksen kirjan 7:11:n ja 8:14:n mukaan Nooan päivien vedenpaisumus alkoi ”toisen kuun” 17. päivänä, ja samassa kuussa – kuuvuosi ja kymmenen päivää myöhemmin – maa oli kuivunut. Josefus (Jewish Antiquities, I, 80 [iii, 3]) selitti tätä seuraavasti: ”Tämä katastrofi sattui Nooan hallintokauden kuudentenasadantena vuonna, kuussa, joka aikoinaan oli toinen kuukausi ja josta makedonialaiset käyttivät nimeä dios ja heprealaiset nimeä marsuan sen kalenterijärjestelyn mukaan, jota he noudattivat Egyptissä.” Toinen kuukausi vastasi siis Josefuksen mukaan bulkuuta eli marhesvania.

Egyptistä lähdön jälkeen bulista tuli kahdeksas kuukausi pyhässä kalenterissa, ja tässä kuussa Salomo sai valmiiksi Jerusalemin temppelin (1Ku 6:38). Jerobeam, joka oli perustanut erillisen Israelin pohjoisen valtakunnan, teki tästä kuusta omavaltaisesti juhlakuukauden, ja se liittyi hänen suunnitelmaansa kääntää kansan huomio pois Jerusalemista ja sen juhlista (1Ku 12:26, 31–33).