Ihmisiä, joita näkymätön paha henki pitää vankinaan hallitsemalla heitä ja vaikuttamalla heihin. Raamatun aikoina demonien riivaamaksi joutuminen ilmeni ihmisissä eri tavoin: jotkut eivät pystyneet puhumaan, jotkut olivat sokeita, jotkut toimivat mielenvikaisesti, ja joillakuilla oli yliluonnolliset voimat. Nuo näkymättömät heikompiensa kiusaajat kohtelivat erittäin huonosti heitä kaikkia. (Mt 9:32; 12:22; 17:15; Mr 5:3–5; Lu 8:29; 9:42; 11:14; Ap 19:16.) Niiden uhreiksi joutui miehiä, naisia ja lapsia (Mt 15:22; Mr 5:2). Joskus tuska oli moninkertainen, kun useat demonit riivasivat samaa ihmistä yhtä aikaa (Lu 8:2, 30). Kun demoni ajettiin ulos, ihminen palasi normaaliin, terveeseen mielentilaan. Demonien riivaamaksi joutumisen ja tavallisen fyysisen sairauden välillä on ero, ja Jeesus paransi molemmista syistä johtuvia häiriötiloja (Mt 8:16; 17:18; Mr 1:32, 34).

Jeesuksen suurimpiin ihmeisiin kuului demonien riivaamien ihmisten vapauttaminen niiden vallasta. Ne olivat voimattomia hänen edessään. Kaikki eivät kuitenkaan olleet iloisia siitä, että hän ajoi ulos demoneja. Fariseukset väittivät Jeesuksen olevan liitossa demonien hallitsijan Beelsebubin kanssa, vaikka todellisuudessa, kuten hän osoitti, he itse olivat Panettelijan jälkeläisiä (Mt 9:34; 12:24; Mr 3:22; Lu 11:15; Joh 7:20; 8:44, 48–52). Jeesus tiesi, että hän sai yliotteen demoneista Jehovan hengen voimalla, ja hän tunnusti sen avoimesti (Mt 12:28; Lu 8:39; 11:20). Demonit itsekin tunnistivat Jeesuksen ja käyttivät hänestä puhuessaan ilmauksia ”Jumalan Poika”, ”Jumalan Pyhä” ja ”Jeesus, Korkeimman Jumalan Poika” (Mt 8:29; Mr 1:24; 3:11; 5:7; Lu 4:34, 41; Ap 19:15; Ja 2:19). Jeesus ei kuitenkaan koskaan antanut niiden todistaa hänen puolestaan (Mr 3:12). Toisaalta erästä miestä, joka vapautettiin demonien vallasta, kannustettiin julistamaan omaisilleen ’kaikki, mitä Jehova oli hänelle tehnyt’ (Mr 5:18–20).

 Jeesus antoi myös 12 apostolilleen ja myöhemmin niille 70:lle, jotka hän lähetti saarnaamaan, vallan demoneihin, niin että hekin saattoivat Jeesuksen nimessä parantaa demonien riivaamia ihmisiä (Mt 10:8; Mr 3:15; 6:13; Lu 9:1; 10:17). Muuan sellainenkin, joka ei ollut suoranaisesti Jeesuksen eikä hänen apostoliensa yhteydessä, pystyi karkottamaan demonin Jeesuksen nimen perusteella (Mr 9:38–40; Lu 9:49, 50). Tämä voima säilyi apostoleilla Jeesuksen kuoleman jälkeenkin. Paavali käski ”ennusteludemonin” ulos eräästä orjattaresta, mikä suututti suuresti tämän rahanahneita omistajia (Ap 16:16–19). Mutta kun eräät petkuttajat, pappi Skeuaan seitsemän poikaa, yrittivät ajaa ulos demonin ”Jeesuksen kautta, jota Paavali saarnaa”, demonien riivaama mies kävi kaikkien seitsemän kimppuun, pahoinpiteli heitä ankarasti ja riisui heidät alastomiksi (Ap 19:13–16).

Henkisesti tasapainottomien ihmisten raju ja hillitön käytös johtuu usein siitä, että nämä Saatanan näkymättömät kätyrit riivaavat heitä. Joskus kerrotaan, että meediot ovat ajaneet ulos näitä demoneja, mikä tuo mieleen Jeesuksen sanat: ”Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me – – ajaneet ulos demoneja sinun nimessäsi – –?’ Ja silloin minä tunnustan heille: En ole koskaan tuntenut teitä!” (Mt 7:22, 23.) On siis pakottavat syyt noudattaa seuraavia neuvoja: ”Olkaa valppaat” ja: ”Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu voidaksenne pysyä lujina Panettelijan [ja hänen demoniensa] vehkeilyjä vastaan.” (1Pi 5:8; Ef 6:11.)