Hiusten vaaleus, joka johtuu pigmenttijyvästen määrän vähenemisestä hiuksissa ruumiin kemiassa tapahtuvien muutosten vuoksi. Joskus harvoin harmaantuminen tapahtuu ennen aikojaan, mutta tavallisesti se liittyy ikääntymiseen. Juuri tässä viimeksi mainitussa merkityksessä Raamatussa käytetään heprealaista verbiä siv (tulla harmaaksi) ja vielä useammin heprealaista substantiivia sē·vahʹ (harmaat hiukset, harmaapäisyys, vanhuus) (Ru 4:15; 1Sa 12:2; 1Ku 2:6, 9; Job 15:10; Ps 71:18). Abraham, Gideon ja Daavid elivät ”hyvään vanhuusikään [sē·vahʹ]” (1Mo 15:15; 25:8; Tu 8:32; 1Ai 29:28).

Raamatussa tunnustetaan sekä nuoruuden kauneus että vanhuuden komeus. ”Nuorten miesten kauneutena on heidän voimansa, ja vanhojen miesten komeutena on heidän harmaapäisyytensä.” (San 20:29.) Jälkimmäinen pitää paikkansa varsinkin, jos iäkkäät palvovat ja palvelevat Jehovaa. ”Harmaapäisyys on kauneuden kruunu, kun se saadaan vanhurskauden tiellä.” (San 16:31.) ”Ne, jotka on istutettu Jehovan huoneeseen, – – menestyvät vielä harmaapäisinäkin.” (Ps 92:13, 14.) Heidän Jumalansa ei hylkää heitä (Jes 46:4). Jehovan laki kuuluu: ”Sinun tulee nousta harmaahapsisen edessä, ja sinun on otettava vanhus huomioon.” (3Mo 19:32.)

Harmaapäisyys ei liity millään tavoin sukupuoleen; siihen ei vaikuta myöskään hiusten luonnollinen väri, olipa se vaalea, ruskea tai punainen. Ihmiset ja lääketiede ovat jo pitkään tunnustaneet voimattomuutensa estää tai parantaa harmaantumista. Jeesus Kristus kiinnitti tähän huomiota sanottuaan, ettei meidän tule vannoa päämme kautta (Mt 5:36).

Hiusvärit eivät ole nykyajan keksintö, sillä kreikkalaiset ja roomalaiset käyttivät niitä. Josefuksen mukaan Herodes Suuren kerrottiin värjänneen harmaantuvia hiuksiaan kätkeäkseen korkean ikänsä (Jewish Antiquities, XVI, 233 [viii, 1]).