Raamatun ajan käskynhaltijoilla oli yleensä sotilaallista ja oikeudellista valtaa, ja heidän tehtävänsä oli huolehtia siitä, että heidän alaisuudessaan olevat hallintoalueet tai maakunnat maksoivat kuninkaalle tai hallitusmiehelle kuuluvaa pakkoveroa, veroa tai tuloa (Lu 2:1, 2). Monet heistä sälyttivät ihmisille raskaan taakan toimittaa ruokaa heille itselleen ja heidän suurelle palvelusväelleen (Ne 5:15–18).

Kuningas Salomo nimitti käskynhaltijoita hallitsemaan Israelin alueita. Heidät mainitaan 1. Kuninkaiden kirjan 10:15:ssä, ja he saattavat olla ne 1. Kuninkaiden kirjan 4:7–19:ssä mainitut 12 valtuutettua, joiden kunkin tehtävänä oli yhden kuukauden ajan vuodessa hankkia elintarvikkeet kuninkaalle ja hänen huonekunnalleen.

Lähes kaikilla Raamatun ajan suurvalloilla sanotaan olleen käskynhaltijan arvoisia hallitsijoita, joko paikallisia, maassa syntyneitä hallitusmiehiä tai valloitettuja alueita hallitsevia käskynhaltijoita (Syyrialla: 1Ku 20:24; Assyrialla: Hes 23:5, 6, 12, 23; Babylonialla: Jer 51:57; Persialla: Esr 8:36; Ne 2:7, 9; Arabialla: 2Ko 11:32; Roomalla: Lu 3:1). Joosef oli valtavan alueen käskynhaltija, sillä hän hallitsi koko Egyptiä ja oli alamainen ainoastaan kuninkaalle (1Mo 41:40, 41; Ap 7:9, 10). Rabsake, Assyrian kuninkaan Sanheribin virkamies, pilkkasi Hiskiaa Jerusalemin heikkouden vuoksi ja sanoi, ettei se pystyisi torjumaan edes yhtä Sanheribin vähäisimmistä käskynhaltijoista. Rabsake ei kuitenkaan ottanut huomioon sitä, että Hiskialla oli puolellaan Jehovan ylivertainen voima. (Jes 36:4, 9; 37:36.)

Nebukadnessar nimitti Gedaljan hallitsemaan niitä israelilaisia, jotka hän jätti Juudan maahan sen jälkeen, kun hän oli 607 eaa. vienyt paljon ihmisiä pakkosiirtolaisuuteen. Gedalja murhattiin pari kuukautta myöhemmin. (2Ku 25:8–12, 22, 25.) Kun 70-vuotinen pakkosiirtolaisuus lähestyi loppuaan, Persian kuningas Kyyros nimitti Sesbassarin (todennäköisesti Serubbabel) niiden juutalaisten käskynhaltijaksi, jotka palasivat Jerusalemiin 537 eaa. (Esr 5:14; Hag 1:1, 14; 2:2, 21). Nehemiasta tehtiin Persian kuninkaan Artakserkseen alainen käskynhaltija, kun hän palasi rakentamaan uudelleen Jerusalemin muuria 455 eaa. (Ne 5:14). (Ks. TIRSATA.)

Rooman valtakaudella Juudea oli tuon imperiumin provinssi, ja sen käskynhaltijat vastasivat toimistaan suoraan keisarille. Pilatus oli viides Juudean käskynhaltija (Mt 27:2; Lu 3:1). Felix ja Festus olivat Juudean 11. ja 12. käskynhaltija (jos ei oteta lukuun Publius Petroniusta ja hänen seuraajaansa Marsusta, jotka oli nimitetty Syyrian käskynhaltijoiksi ja jotka samanaikaisesti hoitivat juutalaisten asioita) (Ap 23:24–26; 24:27). Näillä Rooman käskynhaltijoilla oli valta määrätä kuolemanrangaistus, kuten näemme siitä tuomiosta, jonka Pilatus langetti Jeesukselle (Mt 27:11–14; Joh 19:10).

Jeesus puhui kansakuntien käskynhaltijoista yleensä kertoessaan seuraajilleen, että heitä vietäisiin noiden miesten eteen todistuksen antamiseksi. Kristittyjen ei tule pelätä sellaisia hallitusmiehiä, vaikka heillä onkin paljon valtaa, eikä olla huolissaan siitä, mitä he sanoisivat esittäessään todistustaan heidän edessään. (Mt 10:18–20, 26.) Kaikki tuollaiset käskynhaltijat kuuluvat niihin esivaltoihin, joille kristityt ovat velkaa suhteellisen alamaisuuden, eivät ehdotonta (Ro 13:1–7; Tit 3:1; 1Pi 2:13, 14; Ap 4:19, 20; 5:29; Mt 22:21). Paavali osoitti kunnioitusta käskynhaltijan virkaa kohtaan, kun hän sanoi puhutellessaan Festusta, jonka edessä hänen asiaansa käsiteltiin: ”Arvoisa Festus.” (Ap 26:25.) Toisin kuin apostolit, jotka osoittivat kunnioitusta ja kunniaa ensin Jehovalle, kaiken hallitsijalle, Israelin kansakunta vajosi niin syvälle, että siihen kuuluvat osoittivat suurempaa kunnioitusta maallisia käskynhaltijoita kohtaan kuin Jehovaa kohtaan. Jehova viittasi tähän tilanteeseen ojentaessaan kansaa voimakkaasti profeettansa Malakian välityksellä (Mal 1:6–8). (Ks. ESIVALLAT.)

Matteus lainaa Miikan 5:2:ta osoittaessaan, että vaikka Betlehemillä oli varsin vähän hallitusvaltaa Juudassa, siitä tulisi merkittävä sen vuoksi, että tästä kaupungista tulisi kaikista ”hallitsevista” (”käskynhaltijoista”) suurin paimentamaan Jehovan kansaa Israelia. Tämä profetia täyttyy Kristuksessa Jeesuksessa, Suuressa Käskynhaltijassa, joka toimii Isänsä, Jehova Jumalan, alaisuudessa. (Mt 2:6.)