Jumala loi kalat ja muut vesieläimet viidentenä luomispäivänä (1Mo 1:20–23). Vaikka ihminen sai luvan käyttää kaloja ravinnokseen vasta vedenpaisumuksen jälkeen, hänen oli alusta alkaen määrä vallita näitä luomuksia (1Mo 1:28; 9:2, 3). Mutta sen sijaan, että ihmiset olisivat vallinneet eläimiä oikein, jotkut heistä tulivat järkeilyissään ”tyhjänpäiväisiksi” ja alkoivat osoittaa uskonnollista kunnioitusta luomuksille (Ro 1:20–23). Esimerkiksi babylonialainen vedenjumala Ea kuvattiin ihmiseksi, jolla oli osaksi kalan ruumis, syyrialainen Atargatis oli kalajumalatar, ja Egyptissä pidettiin joitakin kaloja pyhinä ja niitä jopa muumioitiin. Tällainen kalojen palvonta tietenkin kiellettiin Jumalan Israelille antamassa laissa (5Mo 4:15–18).

Oli erittäin sopivaa, että Jeesus Kristus, ”Ihmisen Poika” (Mt 17:22), jonka oli määrä vallita myös kaloja, osoitti kahdesti valtansa täyttämällä apostoliensa verkot yliluonnollisilla kalansaaliilla (Ps 8:4–8; Hpr 2:5–9; Lu 5:4–7; Joh 21:6). Jeesus käytti valtaansa myös silloin, kun hänen piti maksaa temppelivero ja hän neuvoi Pietaria: ”Mene meren rantaan, heitä ongenkoukku ja ota ensimmäinen kala, joka tulee ylös, ja kun avaat sen suun, löydät stateerin kolikon. Ota se ja anna heille minun puolestani ja omasta puolestasi.” (Mt 17:24–27.)

Kalat ruokana. Kala on erittäin ravitsevaa ja helposti sulavaa ruokaa, ja ilmeisesti se oli tärkeä osa egyptiläisten ja heidän heprealaisorjiensa ruokavaliota, sillä erämaassa sekalainen väki ja Israelin pojat kaipasivat kaloja, joita he olivat syöneet Egyptissä (4Mo 11:5). Egyptin talous kärsi siis melkoisesti, kun Niilin kalat kuolivat Jehovan muutettua Egyptin vedet vereksi (2Mo 7:20, 21).

Kala oli tärkeä ravinnonlähde israelilaisille senkin jälkeen, kun he olivat asettuneet asumaan Luvattuun maahan. Erään Jerusalemin portin nimi oli ”Kalaportti”, mikä viittasi siihen, että siellä tai sen lähettyvillä oli kalatori (2Ai 33:14). Myöhemmin tyroslaiset myivät Jerusalemissa kalaa jopa sapattina, kuten Nehemia kertoo (Ne 13:16).

Kala valmistettiin yleensä pariloimalla tai suolaamalla ja kuivaamalla, ja sitä syötiin leivän kanssa. Ne kalat, joita Jeesus käytti ruokkiessaan ihmeen välityksellä 5000 miestä ja myöhemmin 4000 miestä sekä naiset ja lapset, oli todennäköisesti kuivattu ja suolattu (Mt 14:17–21; 15:34–38). Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus söi pariloitua kalaa todistaakseen apostoleilleen, etteivät he nähneet henkeä, ja toisella kertaa hän valmisti aamiaisen leivästä ja hiilitulella paistetusta kalasta (Lu 24:36–43; Joh 21:9–12).

Israelin kalat. Palestiinan sisävesissä on Kuolluttamerta lukuun ottamatta runsaasti  kalaa. Siellä tavataan mm. lahnoja, karppeja, ahvenia ja epätavallisia, suussaan hautovia kaloja, joista yksi esimerkki on Chromis simonis. Chromis simonis -koiras ottaa munat, joita on parisataa, suuhunsa, ja poikaset pysyvät siellä useita viikkoja kuoriutumisensa jälkeenkin.

Jotkin kalalajit elävät jopa Kuolleenmeren lähistöllä olevissa suolalähteissä, mutta ne kuolevat pian, jos ne siirretään Kuolleestamerestä otettuun veteen. Tämän katsotaan johtuvan Kuolleenmeren suuresta magnesiumkloridipitoisuudesta. Jordanin nopea virtaus, varsinkin sen tulviessa, pyyhkäisee mennessään lukuisia kaloja Kuolleeseenmereen, jossa lamaantuneet kalat joutuvat petolintujen ruoaksi tai josta niiden ruumiit huuhtoutuvat rantaan haaskalintujen syötäväksi. Jyrkkä vastakohta tälle oli profeetta Hesekielin näky virrasta, joka lähti Jehovan temppelistä ja paransi Kuolleenmeren vedet, niin että siellä voitiin harjoittaa kukoistavaa kalastuselinkeinoa (Hes 47:1, 8–10).

Puhtaat ja epäpuhtaat. Vaikka kuningas Salomon viisauteen sisältyi luonnonhistorian tuntemusta, mm. tietoa kaloista (1Ku 4:33), Raamatussa ei kertaakaan mainita mitään nimenomaista kalalajia nimeltä. Laissa tehtiin kuitenkin ero puhtaiden ja epäpuhtaiden vesieläinten välillä. Vain ne vesieläimet, joilla oli evät ja suomut, olivat palvontamenojen mukaan puhtaita ravinnoksi; tämä sulki pois mm. monnit, ankeriaat, merinahkiaiset, rauskut, hait ja äyriäiset, joista monet elävät jätevesistä ja mätänevistä aineista ja joissa on usein lavantautia ja pikkulavantautia aiheuttavia bakteereja. (3Mo 11:9–12.) Tämän vuoksi israelilaiskalastajien täytyi erotella hyvät kalat ruoaksi kelpaamattomista kaloista, ja Jeesus korosti tätä nuottakuvauksessaan (Mt 13:47, 48).

Kala joka nielaisi Joonan. Vaikka itse Jumalan Poika todisti, että kertomus, jonka mukaan ”suunnaton kala” nielaisi Joonan, piti paikkansa, tähän kertomukseen viitataan usein, kun halutaan väheksyä Raamatun luotettavuutta (Mt 12:40). On tietenkin syytä muistaa Raamatun sanovan vain, että ”Jehova toimitti suuren kalan nielaisemaan Joonan”, mainitsematta kalalajia (Jn 1:17). Ei ole epäilystäkään siitä, että on olemassa merieläimiä, jotka pystyvät nielaisemaan ihmisen, mm. valkohai ja kaskelotti (ks. Walker, Mammals of the World, tark. R. Nowak ja J. Paradiso, 1983, II osa, s. 901; G. P. Whitley, Australian Zoological Handbook, The Fishes of Australia, Sydney 1940, 1. osa – The Sharks, s. 125; Eläinten maailma, Keuruu 1975, 5. osa, s. 1969).

Kuvaannollista käyttöä. Joskus kalat kuvaavat Raamatussa ihmisiä. Kokooja vertasi ihmisiä kaloihin siinä mielessä, että he ”joutuvat ansaan onnettomana aikana” kuin kalat verkkoon (Sr 9:12). Jeesus Kristus teki seuraajistaan ihmisten kalastajia, ja hän vertasi vanhurskaita ihmisiä hyviin kaloihin ja jumalattomia kelpaamattomiin kaloihin, jotka heitetään pois (Mr 1:17; Mt 13:47–50). (Ks. METSÄSTYS JA KALASTUS.)