Pienet vesipisarat, joita muodostuu, kun ilman kosteus, maasta haihtuva vesihöyry ja kasveista tihkuva kosteus tiivistyvät. Heprealainen ”kastetta” vastaava sana tal merkitsee myös ’kevyttä sadetta’ (San 3:20). Kun alempien ilmakerrosten lämpötila laskee 0 °C:seen, kaste jäätyy valkoiseksi kuuraksi. Jehova on saanut aikaan kastepisaroiden muodostumisen, ja hänen sanotaan sirottelevan kuuraa ”niin kuin tuhkaa” (Ps 147:16; Job 38:28).

Kastetta muodostuu, kun kostea yöilma jäähtyy, mikä saa vesihöyryn tiivistymään  nesteeksi viileämmille pinnoille. Sitä syntyy myös silloin, kun maasta kohoava lämmin ja kostea vesihöyry joutuu kosketuksiin jäähtyvän ilman kanssa. Raamatussa selitetään, että maan historian alkuaikoina, ennen kuin maan päällä satoi, ”usva [vesihöyry] nousi säännöllisesti maasta, ja se kasteli maan koko pinnan” (1Mo 2:6 ja Rbi8, alav.). Kastetta muodostuu myös silloin, kun kasvien kosteutta haihtuu ilmaan. Kasvi nostaa juuriensa imemää vettä, kunnes sen lehtien kärkien ja kasvin juurien välinen lämpötila on tasapainossa. Jotkin puut tuottavat tällä tavoin paljon kastetta, jonka voidaan usein kuulla tippuvan niiden oksilta öisin. Suurin osa aamukasteesta on ilmeisesti peräisin niistä. Job sanoi: ”Juureni on avoinna vesille, ja oksallani yöpyy kaste.” (Job 29:19.)

Normaalisti Israelissa saadaan tuskin lainkaan sadetta huhtikuun puolivälistä lokakuun puoliväliin. Näiden kuukausien aikana muodostuu kuitenkin kastetta, joka kostuttaa kasvillisuuden. D. Balyn kirjassa The Geography of the Bible (1974, s. 45) sanotaan: ”Israelilaiset ymmärsivät erinomaisesti kasteen arvon, – – sillä se kasvattaa viinirypäleet kesän kuivuuden aikana.” Jesaja käyttää ilmausta ”kastepilvi [rypäleiden] sadonkorjuun kuumuudessa” (Jes 18:4, 5). Tämän jälkeen tulivat ’syyssateet’ eli ’varhaissateet’ (Jl 2:23; Ja 5:7). Joillakin alueilla yökaste on niin runsasta, että puut ja muut kasvit saavat siitä yllin kyllin kosteutta päivällä haihtuneen kosteuden tilalle. Siksi on hyvinkin mahdollista, että yökasteen ansiosta saadaan joskus runsas sato sellaisissakin paikoissa, joissa muuten vallitsisi kuivuus ja nälkä.

Kasteen merkitystä tähdentää se havainto, että kuumuudessa nuutuneet kasvit ovat virkistyneet nopeammin silloin, kun niiden lehdille on yön aikana tiivistynyt kosteutta, kuin silloin, kun maata on kasteltu. Ne imivät niin paljon kosteutta, että niiden toiminnot olivat seuraavana päivänä normaaleja, vaikkei maata kasteltu. Kasteesta imetty ja myöhemmin juurien kautta maahan varastoon siirretty vesimäärä vastasi joskus koko kasvin painoa.

Israelin 40-vuotisen erämaavaelluksen aikana Jumalan antama manna laskeutui säännöllisesti kasteen mukana ja jäi maahan kasteen haihduttua (2Mo 16:13–18; 4Mo 11:9). Kaste liittyi myös niihin kahteen merkkiin, joiden avulla Gideon hankki varmuuden siitä, että hänellä oli Jumalan tuki, ennen kuin hän lähti taistelemaan midianilaisia vastaan. Ensin hän antoi vastakerittyjen villojen olla suojattomina puimatantereella yön ajan, ja kastetta tuli vain villoihin, mutta maa pysyi kuivana. Toisessa kokeessa tapahtui päinvastoin. Sitä, oliko silloin kuiva kausi, jolloin kastetta voitiin odottaakin, ei kerrota. (Tu 6:36–7:1.)

Kuvaannollista käyttöä. Kaste yhdistetään Raamatussa siunaukseen, hedelmällisyyteen ja yltäkylläisyyteen (1Mo 27:28; 5Mo 33:13, 28; Sak 8:12). Jehovan luo palaaminen johtaisi siunaukseen, sillä Jumala sanoo: ”Minusta tulee kuin kaste Israelille.” (Ho 14:1, 5.) Miikan kautta Jumala ennusti, että ”Jaakobin jäljellä olevista” tulisi ”monien kansojen keskellä kuin kaste Jehovalta, kuin runsaat sadekuurot kasvillisuudelle”, mikä ennakoi sitä, että hengellisen Jaakobin (Israelin) jäännös koituisi Jumalan siunaukseksi ihmisille (Mi 5:7).

Kasteen puuttuminen tai pidättäminen sitä vastoin liitetään epäsuotuisaan tilaan (1Mo 27:39; Hag 1:10). Kun Jumala pidätti Israelin maalta kasteen ja sateen kuningas Ahabin ja Elian päivinä, seurasi nälänhätä (1Ku 17:1; Lu 4:25).

Aamupilvet ja kaste hävisivät Israelissa nopeasti auringon paahteessa. Samalla tavoin oli hävinnyt se vähäinenkin rakkaudellinen huomaavaisuus, jota Efraimissa (Israelissa) ja Juudassa oli ollut (Ho 6:4). Efraimin (Israelin) asukkaat puolestaan vietäisiin väärintekojen takia pakkosiirtolaisuuteen, ja heistä tulisi ”kuin varhain haihtuva kaste” (Ho 13:1–3, 16).

Kastepisarat ovat äänettömiä, ja niitä on paljon. Husai viittasi ehkä salavihkaisuuteen tai kastepisaroiden runsauteen verrattavaan lukumäärään sanoessaan Absalomille: ”Me käymme hänen [Daavidin] päälleen niin kuin kaste lankeaa maan päälle.” (2Sa 17:12.) Jehovan Kuninkaalla on ’nuorten miesten joukkonsa niin kuin kastepisarat’, ehkä lukumäärältään (Ps 110:3).

Kaste on myös hellävaraista ja virkistävää. Se kuvaa osuvasti Mooseksen profeetallista jäähyväislaulua (5Mo 32:2). Kuninkaan hyvää  tahtoa verrataan siihen, että kaste virvoittaa kasvillisuuden (San 19:12). Jumalan kansan keskuudessa vallitseva rakkaudellinen ykseys on yhtä virkistävää ”kuin Hermonin kaste, joka laskeutuu Siionin vuorille”. Metsän ja ikuisen lumen peittämältä Hermoninvuorelta kohosi öisin vesihöyryä, jota Hermonin yli pohjoisesta kulkeutuvat kylmät ilmavirrat saattoivat kuljettaa niin kauas, että tuo vesihöyry tiivistyi vasta lukuisia kilometrejä etelämpänä sijaitseville Siionin vuorille. (Ps 133:1–3; kuva, 1. osa, s. 332.)