Persian maailmanvallan perustaja ja Babylonin valloittaja; sanottiin ”Kyyros Suureksi” erotukseksi isoisästään Kyyros I:stä.

Valloitettuaan Babylonian maailmanvallan Kyyroksen kerrotaan sanoneen Kyyroksen lieriönä tunnetussa nuolenpäädokumentissa olevat sanat: ”Minä olen Kyyros, maailman kuningas, suuri kuningas, laillinen kuningas, Babylonin kuningas, Sumerin ja Akkadin kuningas, (maan) neljän äären kuningas,  Kambyseen poika (Ka-am-bu-zi-ia), suuri kuningas, Anšanin kuningas, Kyyroksen [I:n] pojanpoika, – – Teispeen jälkeläinen – – suvusta (jolla on) aina (ollut) kuninkuus.” (Ancient Near Eastern Texts, toim. J. Pritchard, 1974, s. 316.) Kyyroksen osoitetaan näin ollen kuuluneen Anšanin kuninkaiden sukuhaaraan. Anšanin kaupungin ja alueen sijaintia ei tiedetä kovin tarkasti, mutta nykyään sen yleensä ajatellaan olleen Elamin itäpuolella. Tätä kuningassukua sanotaan Teispeen isän Akhemeneen mukaan akhemenidien sukuhaaraksi.

Kyyros II:n varhaisvaiheet ovat jossakin määrin hämärän peitossa, koska tiedot perustuvat suurelta osin Herodotoksen (400-luvulla eaa. elänyt kreikkalainen historioitsija) ja Ksenofonin (n. 50 v. myöhemmin elänyt toinen kreikkalainen kirjoittaja) melko mielikuvituksellisiin kertomuksiin. Molemmat sanovat kuitenkin Kyyroksen olleen Persian hallitsijan Kambyseen ja hänen vaimonsa Mandanen, Meedian kuninkaan Astyageen tyttären, poika. (Herodotos, Historiateos, I, 107, 108; Ksenofon, Cyropaedia, I, ii, 1.) Saman aikakauden kreikkalainen historioitsija Ktesias kieltää Kyyroksen olleen meedialaisten verisukulainen ja väittää sen sijaan, että Kyyroksesta tuli Astyageen vävy, kun hän meni naimisiin Astyageen tyttären Amytiksen kanssa.

Kyyros nousi isänsä Kambyses I:n jälkeen hallitsemaan Anšania, joka oli tuolloin Meedian kuninkaan Astyageen vasallivaltio. Diodoros (joka eli ensimmäisellä vuosisadalla eaa.) sanoo Kyyroksen alkaneen hallita 55. olympiadin ensimmäisenä vuonna eli vuonna 560–559 eaa. Herodotos kertoo, että Kyyros kapinoi Meedian hallintoa vastaan, ja koska Astyageen joukoissa oli loikkareita, Kyyros onnistui saamaan helpon voiton ja valloittamaan meedialaisten pääkaupungin Ekbatanan. Nabunaidin aikakirjan mukaan kuningas Ištumegu (Astyages) ”kutsui koolle joukkonsa ja marssi Kyyrosta, Anšanin kuningasta, vastaan voidakseen koh[data hänet taistelussa]. Ištumegun armeija kapinoi häntä vastaan, ja kahleissa he luo[vuttivat hänet] Kyyrokselle.” (Ancient Near Eastern Texts s. 305.) Kyyros onnistui hankkimaan meedialaisten luottamuksen, ja meedialaiset ja persialaiset taistelivatkin sen jälkeen yhdessä hänen johdollaan. Seuraavina vuosina Kyyros ryhtyi vahvistamaan valtaansa Meedian maailmanvallan länsiosassa, ja hän eteni Vähään-Aasiaan aina Lydian valtakunnan itärajalla olevalle Halysjoelle saakka.

Seuraavaksi Kyyros löi Lydian rikkaan kuninkaan Kroisoksen ja valloitti Sardeen. Sitten hän alisti valtaansa joonialaiset kaupungit ja liitti koko Vähän-Aasian Persian maailmanvallan alueeseen. Muutamassa vuodessa Kyyroksesta oli täten tullut Babylonian ja sen kuninkaan Nabunaidin pahin kilpailija.

Babylonin valloitus. Kyyros varustautui nyt yhteenottoon mahtavan Babylonian kanssa, ja erityisesti tästä eteenpäin hänellä oli oma osansa Raamatun profetian täyttymyksessä. Jerusalemia ja sen temppeliä koskevassa Jesajan henkeytetyssä ennallistusprofetiassa oli mainittu nimeltä tämä persialaishallitsija, jonka Jehova Jumala oli määrännyt kukistamaan Babylonin ja vapauttamaan sinne pakkosiirtolaisuuteen joutuneet juutalaiset. (Jes 44:26–45:7.) Vaikka tämä profetia oli merkitty muistiin runsaat 150 vuotta ennen Kyyroksen valtaannousua ja vaikka Juuda autioitettiin ilmeisesti ennen kuin Kyyros oli edes syntynyt, silti Jehova julisti, että Kyyros toimisi hänen ’paimenenaan’ juutalaisen kansan puolesta (Jes 44:28; vrt. Ro 4:17). Tämän Kyyrokselle etukäteen määrätyn tehtävän vuoksi häntä sanottiin Jehovan ”voidelluksi” (eräs muoto heprealaisesta sanasta ma·šiʹaḥ ’messias’ ja kreikkalaisesta sanasta khri·stosʹ ’kristus’) (Jes 45:1). Se, että Jumala ’kutsui Kyyrosta nimeltä’ (Jes 45:4) näin varhain, ei merkitse sitä, että hän antoi Kyyrokselle nimen tämän syntyessä, vaan sitä, että Jehova tiesi ennakolta tällaisen, tämännimisen miehen nousevan ja että Jehova kutsuisi häntä, ei nimettömänä, vaan suoraan ja täsmällisesti nimeltä.

Kuningas Kyyros oli pakana, todennäköisesti zarathustralaisuuden kannattaja, mutta Jehova Jumala oli hänen tietämättään kuvaannollisesti ’tarttunut Kyyroksen oikeaan käteen’ johdattaakseen tai vahvistaakseen häntä, vyöttänyt hänet sekä valmistanut ja tasoittanut hänelle tien, jotta hän saattoi toteuttaa  Jumalan tarkoituksen: valloittaa Babylonin (Jes 45:1, 2, 5). Koska Kaikkivaltias Jumala ”kertoo alusta asti lopun ja muinaisuudesta saakka sen, mitä ei vielä ole tehty”, hän oli ohjaillut ihmisten olosuhteita toteuttaakseen päätöksensä täysin. Hän oli kutsunut Kyyroksen ”auringonnoususta” Persiasta (Babylonian itäpuolelta), mihin oli rakennettu Kyyroksen suosikkipääkaupunki Pasargadai, ja Kyyroksen oli määrä ”petolinnun” tavoin syöksyä Babylonin kimppuun. (Jes 46:10, 11.) On huomionarvoista, että The Encyclopædia Britannican (1910, X osa, s. 454) mukaan ”persialaiset kantoivat pistokeihään päähän kiinnitettyä kotkaa, ja myös aurinko, heidän jumalansa, oli kuvattu heidän taistelumerkeissään, joita – – armeijan urhoollisimmat miehet vartioivat mitä huolellisimmin”.

Miten Kyyros johdatti Eufratin vedet toisaalle?

Kyyroksen Babylonin-valloitusta koskevien Raamatun profetioiden mukaan Babylonin joet kuivatettaisiin ja sen portit jätettäisiin sulkematta, kaupunkiin hyökättäisiin yllättäen eivätkä babylonialaissotilaat nousisi vastarintaan (Jes 44:27; 45:1, 2; Jer 50:35–38; 51:30–32). Herodotos kuvailee, että Babylonia ympäröi syvä, leveä vallihauta ja kaupungin jakoi kahtia Eufrat, jonka varrella olevien sisempien muurien läpi pääsi lukuisista vaski- eli kupariporteista. Herodotoksen mukaan Kyyros kaupunkia piirittäessään ”johti – – kanavan avulla joen järveen [tekojärvi, jonka kuningatar Nitokriksen kerrotaan aiemmin tehneen], joka silloin oli suona, ja teki vanhan uoman ylikuljettavaksi sen kautta, että joki oli laskeutunut. Kun oli näin tapahtunut, niin ne persialaiset, joille hän oli sen antanut tehtäväksi, tunkeutuivat Eufrat-joen uomaa myöten, joka oli laskeutunut niin, että se ulottui noin miehen reiden keskikohtaan, sisään Babyloniin. Jos nyt babylonilaiset olisivat ennakolta kuulleet tai huomanneet, mitä Kyroksella oli tekeillä, niin he nähdessään persialaisten tulleen sisään kaupunkiin, olisivat kurjasti tuhonneet heidät. Sillä jos olisivat sulkeneet kaikki joelle vievät portit ja itse nousseet joen varsia pitkin sijaitseville padoille, he olisivat ottaneet persialaiset aivan kuin rysään. Mutta nyt olivat persialaiset odottamatta heidän kimpussaan. Ja kaupungin asukkaat kertovat, että sen suuruuden vuoksi keskellä asuvat babylonilaiset eivät huomanneet mitään, silloin kun jo kaupungin laidassa asuvat olivat voitetut, vaan kun heillä juuri sattui olemaan juhla, he parastaikaa tanssivat ja pitivät hyviä päiviä, kunnes kylläkin saivat tietää asianlaidan. [Vrt. Da 5:1–4, 30; Jer 50:24; 51:31, 32.] Sillä tavoin Babylon ensi kerran valloitettiin.” (Historiateos, I, 191, 192.)

Ksenofonin kertomus eroaa Herodotoksen kertomuksesta joiltakin yksityiskohdiltaan, mutta perussisällöltään se on samanlainen. Ksenofon sanoo Kyyroksen pitäneen lähes mahdottomana valloittaa Babylonin mahtavia muureja äkkirynnäköllä ja kertoo sitten, kuinka Kyyros piiritti kaupungin, johdatti Eufratin vedet kaivantoihin ja kaupungin ollessa juhlahumussa lähetti joukkonsa joenuomaa pitkin kaupungin muurien ohi. Gobryaksen ja Gadataksen johtamat joukot yllättivät vartijat ja pääsivät sisään palatsin porteista. Yhdessä yössä ”kaupunki vallattiin ja kuningas surmattiin”, ja monia eri linnakkeita hallussaan pitäneet babylonialaissotilaat antautuivat seuraavana aamuna. (Cyropaedia, VII, v, 33; vrt. Jer 51:30.)

Juutalainen historioitsija Josefus esittää babylonialaisen papin Berossoksen (joka eli 200-luvulla eaa.) kirjoittaman kertomuksen Kyyroksen valloitusretkestä: ”Hänen [Nabunaidin] 17. hallitusvuotenaan Kyyros lähti Persiasta mukanaan suuri armeija, ja alistettuaan valtaansa muun osan valtakuntaa hän marssi kohti Babyloniaa. Kun Nabonnetos [Nabunaid] sai tietää hänen olevan tulossa, hän johti armeijansa häntä vastaan, taisteli ja kärsi tappion, minkä jälkeen hän pakeni muutaman kannattajansa kanssa ja sulkeutui Borsippan kaupunkiin [Babylonin sisarkaupunki]. Kyyros valtasi Babylonin, ja koska kaupunki antoi hyvin kunnioitusta herättävän ja pelottavan vaikutelman, hän käski hajottaa sen ulkomuurit ja lähti sitten Borsippaan piirittämään Nabonnetosta. Viimeksi mainittu ei jäänyt odottamaan piiritystä vaan antautui, ja Kyyros kohteli häntä inhimillisesti, lähetti hänet pois Babyloniasta, mutta antoi hänelle asuinpaikaksi Karmanian. Siellä Nabonnetos vietti  loppuelämänsä, ja siellä hän kuoli.” (Against Apion, I, 150–153 [20].) Tämä kertomus kuvailee eri tavoin kuin muut kertomukset varsinkin Nabunaidin toimintaa sekä sitä, miten Kyyros kohteli häntä. Se on kuitenkin sopusoinnussa Raamatun kertomuksen kanssa siinä, että se kuningas, joka surmattiin Babylonin kukistumisyönä, ei ollut Nabunaid vaan Belsassar (ks. BELSASSAR).

Arkeologien löytämät nuolenpäätaulut vahvistavat sen, että Kyyros kukisti Babylonin yllättäen, vaikka niissä ei kerrotakaan yksityiskohtaisesti, miten valloitus tapahtui. Nabunaidin aikakirjan mukaan Kyyros hyökkäsi babylonialaisjoukkojen kimppuun Opiksen luona ja kukisti ne tisrikuussa (syys-lokakuussa) Nabunaidin viimeiseksi jääneenä hallitusvuonna (539 eaa.). Aikakirjassa jatketaan: ”14. päivänä Sippar valloitettiin ilman taistelua. Nabunaid pakeni. 16. päivänä Gobryas (Ugbaru), Gutiumin käskynhaltija, ja Kyyroksen armeija tulivat Babyloniin ilman taistelua. Myöhemmin kun Nabunaid palasi, hänet otettiin kiinni Babylonissa – – Arahšamnukuun [markesvankuu (loka-marraskuu)] 3. päivänä Kyyros saapui Babyloniin.” (Ancient Near Eastern Texts s. 306.) Tämän tekstin perusteella voidaan sanoa, että Babylon kukistui 16. tisrikuuta 539 eaa. ja Kyyros saapui sinne 17 päivää myöhemmin eli 3. markesvankuuta.

Arjalainen maailmanherruus alkaa. Tällä voitolla Kyyros teki lopun seemiläishallitsijoiden herruudesta Mesopotamiassa ja Lähi-idässä ja pani alulle ensimmäisen arjalaisperäisen maailmanvallan. Kyyroksen lieriö, nuolenpäädokumentti, joka historioitsijoiden mukaan oli kirjoitettu julkaistavaksi Babylonissa, on hyvin uskonnollinen, ja siinä Kyyroksen esitetään antavan kunnian voitostaan Mardukille, Babylonin pääjumalalle, sanomalla: ”Hän [Marduk] tähyili ja katseli kaikkiin maihin, etsi vanhurskasta hallitsijaa ja halusi ohjata häntä – – (vuotuisessa juhlakulkueessa). (Sitten) hän ilmoitti Kyyroksen (Ku-ra-as), Anšanin kuninkaan, nimen ja julisti hänen (kirjm. ’lausui [hänen] nimensä’) tu(levan) koko maailman hallitsijaksi. – – Marduk, suuri herra, kansansa/palvojiensa suojelija, katseli mielihyvin hänen (ts. Kyyroksen) hyviä tekojaan ja hänen rehtiä mieltään (kirjm. ’sydäntään’) (ja sen vuoksi) käski hänen marssia omaa kaupunkiaan Babylonia (Ká.dingir.ra) vastaan. Hän sai hänet lähtemään Babylonin tielle (DIN.TIR^ki) ja kulki hänen vierellään tosi ystävän tavoin. Hänen laajalle levittäytyneet joukkonsa – joiden lukua, virran veden kaltaista, ei voitu laskea – vyöryivät eteenpäin, ja heidän aseensa sulloutuivat yhteen. Hän salli hänen taistelutta astua kaupunkiinsa Babyloniin (Su.an.na) ja säästi Babylonin (Ká.dingir.ra^ki) onnettomuudelta.” (Ancient Near Eastern Texts s. 315.)

Miksi Kyyroksen lieriössä selitetään Babylonin kukistuminen eri tavalla kuin Raamatussa?

Vaikka tapahtumat etenivät tämän pakanalähteen mukaan näin, Raamatussa osoitetaan, että kun Kyyros esitti julistuksen, joka valtuutti juutalaispakkosiirtolaiset palaamaan Jerusalemiin ja rakentamaan uudelleen sikäläisen temppelin, hän tunnusti: ”Kaikki maan valtakunnat on Jehova, taivaiden Jumala, antanut minulle, ja hän itse on valtuuttanut minut rakentamaan itselleen huoneen Jerusalemiin, joka on Juudassa.” (Esr 1:1, 2.) Tämä ei toki merkitse sitä, että Kyyroksesta olisi tullut juutalaiskäännynnäinen, vaan ainoastaan sitä, että hän tiesi voittoonsa liittyvät raamatulliset tosiasiat. Kun otetaan huomioon se korkea hallintoasema, jossa Daniel oli sekä ennen Babylonin kukistumista että sen jälkeen (Da 5:29; 6:1–3, 28), olisi hyvin erikoista, jos Kyyrokselle ei olisi kerrottu Jehovan profeettojen tallentamista ja lausumista profetioista, mm. Jesajan profetiasta, jossa mainittiin Kyyroksen nimikin. Edellä lainatusta Kyyroksen lieriöstä tunnustetaan yleisesti, että muillakin kuin kuninkaalla on saattanut olla sormensa pelissä tuota nuolenpääasiakirjaa valmistettaessa. G. Ernest Wrightin kirjassa Biblical Archaeology (1962, s. 203) puhutaan ”kuninkaasta eli virastosta, joka laati asiakirjan” (vrt. Da 6:6–9:ssä kerrottuun samanlaiseen tapaukseen Dareioksen ajalta), kun taas tri Emil G. Kraeling (Rand McNally Bible Atlas, 1966, s. 328) nimittää Kyyroksen lieriötä ”babylonialaisten pappien kirjoittamaksi propagandadokumentiksi”. Sen laatimiseen on tosiaan voinut vaikuttaa babylonialainen papisto (Ancient Near  Eastern Texts, s. 315, alav. 1), joka sai näin tilaisuuden selitellä, miksi Marduk (tunnettiin myös nimellä Bel) ja muut Babylonin jumalat epäonnistuivat täydellisesti kaupungin pelastamisyrityksissään, ja papit menivät jopa niin pitkälle, että lukivat Mardukin ansioksi senkin, mitä Jehova oli tehnyt. (Vrt. Jes 46:1, 2; 47:11–15.)

Pakkosiirtolaisten paluuta koskeva Kyyroksen säädös. Kun Kyyros määräsi, että juutalaisten pakkosiirtolaisuus päättyy, hän täytti tehtävänsä Jehovan Israelille asettamana ’voideltuna paimenena’ (2Ai 36:22, 23; Esr 1:1–4). Julistus esitettiin ”Persian kuninkaan Kyyroksen ensimmäisenä vuonna” eli ensimmäisenä vuonna, jona hän hallitsi valloitettua Babylonia. Danielin 9:1:ssä Raamatun kertomus puhuu ”Dareioksen ensimmäisestä vuodesta”, ja tämä on ehkä ollut Babylonin kukistumisen ja ”Kyyroksen ensimmäisen vuoden” (Babylonin hallitsijana) välissä. Jos näin oli, tämä merkitsisi sitä, että kirjoittaja ajatteli ehkä Kyyroksen ensimmäisen vuoden alkaneen loppuvuodesta 538 eaa. Jos kuitenkin Dareiosta pidetään Babylonian varakuninkaana, jolloin hän olisi hallinnut yhtäaikaa Kyyroksen kanssa, Kyyroksen ensimmäinen hallitusvuosi kesti babylonialaisen tavan mukaan laskettuna nisankuusta 538 nisankuuhun 537 eaa.

Raamatun kertomuksen mukaan Kyyroksen säädös, jonka nojalla juutalaiset vapautettiin palaamaan Jerusalemiin, esitettiin todennäköisesti loppuvuodesta 538 tai alkuvuodesta 537 eaa. Tällöin juutalaispakkosiirtolaisilla olisi ollut aikaa valmistautua muuttoon Babylonista, tehdä pitkä matka Juudaan ja Jerusalemiin (matka joka saattoi Esr 7:9:n mukaan kestää nelisen kuukautta) ja silti asettua asumaan Juudassa sijaitseviin ”kaupunkeihinsa” ”seitsemännessä kuussa” (tisrikuussa) 537 eaa. (Esr 3:1, 6.) Tämä merkitsi ennustetun 70-vuotisen Juudan autioituksen päättymistä; autioitus oli alkanut samassa kuussa, tisrikuussa, 607 eaa. (2Ku 25:22–26; 2Ai 36:20, 21).

Kyyroksen yhteistyö juutalaisten kanssa poikkesi merkittävästi siitä, miten aikaisemmat pakanahallitsijat olivat kohdelleet heitä. Hän palautti temppelin arvokkaat välineet, jotka Nebukadnessar II oli vienyt Babyloniin, antoi heille kuninkaan luvan tuoda setripuita Libanonilta ja valtuutti heidät käyttämään kuninkaan talouden varoja rakennuskustannusten peittämiseen (Esr 1:7–11; 3:7; 6:3–5). Kyyroksen lieriön (kuva, 2. osa, s. 332) mukaan tämä persialaishallitsija noudatti yleisinhimillistä ja suvaitsevaista politiikkaa valta-alueensa valloitettuja kansoja kohtaan. Kirjoituksessa mainitaan hänen sanoneen: ”Minä palautin – – [edellä mainituille] Tigriin toisella puolella oleville pyhille kaupungeille, joiden pyhäköt ovat olleet raunioina pitkän aikaa, ne jumalankuvat, jotka (aikaisemmin) asuivat niissä, ja pystytin niille pysyviä pyhäkköjä. Minä kokosin (myös) kaikki niiden (entiset) asukkaat, ja palautin (heille) heidän asuinsijansa.” (Ancient Near Eastern Texts s. 316.)

Esran 1:1–4:ssä mainitun kuninkaallisen julistuksen lisäksi Raamatussa puhutaan toisestakin Kyyroksen asiakirjasta, ”muistiosta”, jota säilytettiin arkistorakennuksessa Ekbatanassa Meediassa ja joka löydettiin sieltä persialaisen Dareioksen hallituskaudella (Esr 5:13–17; 6:1–5). Professori G. Ernest Wright sanoo tästä toisesta asiakirjasta: ”[Sitä] nimitetään nimenomaan dikronaksi, joka on virallinen arameankielinen nimitys muistiolle, johon kirjoitettiin kuninkaan tai jonkun muun virkamiehen suullinen päätös ja joka johti hallinnollisiin toimiin. Sitä ei koskaan tarkoitettu julkaistavaksi, vaan ainoastaan asianomaisen virkamiehen nähtäväksi, minkä jälkeen se siirrettiin hallituksen arkistoihin.” (Biblical Archaeology s. 203.)

Kuolema ja profeetallinen merkitys. Kyyroksen uskotaan kaatuneen taistelussa 530 eaa., vaikka yksityiskohdat ovatkin hieman epäselviä. Ilmeisesti Kyyroksen vielä eläessä hänen pojastaan Kambyses II:sta tuli rinnakkaishallitsija, ja isänsä kuoltua hän nousi yksinvaltiaaksi Persian valtaistuimelle.

Vertauskuvallisen Suuren Babylonin äkillistä tuhoa koskevissa Ilmestyskirjan profetioissa on monia yhtymäkohtia kuvaukseen siitä, miten Kyyros valloitti kirjaimellisen Babylonin kaupungin (vrt. Il 16:12; 18:7, 8:aa Jes 44:27, 28; 47:8, 9:ään). Se mahtavien sotajoukkojen johdossa oleva kuningas, jota kuvaillaan heti sen jälkeen kun on kerrottu vertauskuvallisen  Babylonin tuhosta, ei ole kuitenkaan kukaan maallinen kuningas vaan taivaallinen ”Jumalan Sana”, Jehovan voideltu tosi Paimen, Kristus Jeesus (Il 19:1–3, 11–16).