Heprealaista sanaa ʼit·timʹ käytetään Jesajan 19:3:ssa egyptiläisistä ”lumoojista”. Heprean sana ḥeʹver (käännetty sanalla ”loitsu”) tarkoittaa loitsuna lausuttua, laulettua tai kirjoitettua taikakaavaa, jolla ihminen voidaan ’kietoa’ (Ps 58:5; Jes 47:9, 12). Ne ”kohisevat koristesimpukat”, joita Siionin tyttäret omistivat ja joita he epäilemättä myös käyttivät, olivat ilmeisesti taikakaluja, sillä niistä  käytetty heprealainen sana (leḥa·šimʹ) on johdettu sanajuuresta, joka tarkoittaa ’kuiskata, lumota’ (Jes 3:20; vrt. 2Sa 12:19; Ps 58:5). Tällaiset spiritistiset tavat kuuluivat niihin ”inhottavuuksiin”, joita Jehova kielsi kansaansa harjoittamasta (5Mo 18:9–11). Muinaiset babylonialaiset, egyptiläiset ja muut olivat tunnettuja siitä, että he luottivat loitsuihin ja lumoamiseen (Jes 19:3; 47:9, 12).

Käärmeenlumoaminen. Niin sanottu käärmeenlumoaminen voi olla eräänlaista spiritismiä, ja se on ikivanhan käärmekultin jäänne. Käärmeenlumoojan uskotaan saattavan käärmeen (usein silmälasikäärmeen) lumouksen valtaan, niin että näyttää siltä kuin soittaminen, tavallisesti huilun tai pillin soitto, olisi lumonnut sen. Käärmeet eivät ole kuuroja eivätkä heikkokuuloisia, niin kuin jotkut ehkä luulevat, vaan kuten psalmissa 58:4, 5 epäsuorasti osoitetaan, ne voivat kuulla lumoojien ja musiikin äänen. Jotkut saattavat ajatella, että käärme vain koulutetaan niin kuin lintu tai jokin muu eläin asettamalla se kannelliseen koriin, soittamalla sitten hiljaista musiikkia ja pudottamalla nopeasti kansi korin päälle, jos käärme yrittää karata, kunnes se oppii lopulta nousemaan pystyyn musiikin mukana yrittämättäkään paeta. Vaikka tämä voikin joskus pitää paikkansa, niin ilmeisesti käärmeenlumoamiseen liittyy usein spiritistisiä voimia.

Se, että tämä spiritistinen tapa mainitaan Raamatussa, osoittaa sen olevan hyvin vanha (Ps 58:4, 5; Sr 10:11; Jes 3:3; Jer 8:17).