Muinaisessa heprean kielessä numerot kirjoitettiin kirjaimin. Jolloinkin Babylonin pakkosiirtolaisuuden jälkeen juutalaiset alkoivat jossain määrin käyttää aakkosten eri kirjaimia lukujen kirjoitusmerkkeinä. Tällaista käytäntöä ei kuitenkaan esiinny edes pakkosiirtolaisuuden jälkeisissä hepreankielisissä Raamatun käsikirjoituksissa. Vanhimpia jäljellä olevia hepreankielisiä kirjoitusnäytteitä on Siloamin vesitunnelin piirtokirjoitus (luult. Hiskian hallituskaudelta [745–717 eaa.]), jossa mitat on kirjoitettu kokonaan kirjaimin. Lukujen kirjoittaminen kirjaimin lisää Raamatun heprealaisten käsikirjoitusten täsmällisyyttä ja luotettavuutta, koska noita käsikirjoituksia on jäljennetty monta kertaa ja jäljennettäessä on tavallisesti helpompi tehdä virhe numeron kuin sanan kohdalla.

Hepreassa kymmentä suuremmat luvut ovat sanaliittoja, esim. luku 12 (kaksi ja kymmenen) (1Mo 14:4), paitsi että luku 20 on sanan kymmenen monikkomuoto, 30 on sanasta kolme johdettu monikkomuoto, 40 on sanasta neljä johdettu monikkomuoto jne. Sata on oma sanansa, 200 on sen duaalimuoto. Useammat ”sadat” merkitään kahdella sanalla kuten 300. Suurin yhdellä heprean sanalla ilmaistava luku on 20000, joka on 10000:n (myriadin) duaalimuoto. Suuremmat luvut ovat sanaliittoja. Esimerkiksi 1. Aikakirjan  5:18:ssa esiintyvä luku 44760 on sananmukaisesti neljäkymmentä ja neljä tuhatta ja seitsemän sataa ja kuusikymmentä. Miljoona kirjoitetaan muodossa tuhat tuhatta (2Ai 14:9). Rebekan perhe esitti hänelle siunauksen sanoen: ”Oi sisaremme, tulkoon sinusta tuhansia kertoja kymmenentuhatta [kirjm. ”tuhansia myriadeja”].” (Rebekan jälkeläisiä oli lopulta todellisuudessa useita miljoonia.) (1Mo 24:55, 60.) Daniel näki näyssä, että Jehovan edessä seisoi ”kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta [kirjm. ”myriadi myriadia”]” (Da 7:10).

Joskus käytetään summittaisia eli pyöreitä lukuja, kuten psalmissa 90:10, missä psalmista puhuu ihmisen eliniästä, sekä mahdollisesti myös 1. Kuninkaiden kirjan 19:18:ssa (7000, jotka eivät olleet kumartaneet Baalia) ja 2. Aikakirjan 14:9:ssä (miljoona etiopialaista, jotka Asa kukisti).

Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa luvut ilmaistaan yleensä sanoin. ”Pedon” luku on merkitty sanoin Codex Sinaiticuksessa ja Codex Alexandrinuksessa (Il 13:18).

Raamatussa lukujen käyttö ei ole lukumystiikkaa. Koska Raamatussa käsitellään sekä historiaa että profetioita, siinä esitetyt luvut voivat olla joko kirjaimellisia tai vertauskuvallisia. Tavallisesti tekstiyhteys paljastaa, kummassa merkityksessä jotakin lukua käytetään. Jotkin luvut esiintyvät Raamatussa usein symbolisessa eli vertauskuvallisessa merkityksessä, ja näissä tapauksissa on tekstin ymmärtämisen kannalta erittäin tärkeää ymmärtää niiden merkitys. Tällaista Raamatussa esiintyvää lukujen käyttöä ei tule kuitenkaan sekoittaa lukumystiikkaan, jossa lukuihin, niiden yhdistelmiin ja summiin liitetään maagista merkitystä. Lukumystiikka on lähtöisin ilmeisesti muinaisesta Babylonista, ja Jumala tuomitsee sen muiden ennustelumuotojen ohella (5Mo 18:10–12).

Seuraavaksi tarkastellaan joidenkin Raamatussa usein esiintyvien lukujen kuvaannollista käyttöä.

Yksi. Kun lukua yksi käytetään kuvaannollisesti, se välittää ajatuksen ainoana olemisesta, ainutlaatuisuudesta sekä ykseydestä ja yksimielisyydestä tarkoituksen ja toiminnan suhteen. ”Jehova, meidän Jumalamme, on yksi Jehova”, sanoi Mooses (5Mo 6:4). Hän yksin on Suvereeni. Hän on ainutlaatuinen. Hän ei jaa kunniaansa kenenkään toisen kanssa kuten pakanalliset kolmiyhteiset jumalat. (Ap 4:24; Il 6:10; Jes 42:8.) Jehovan ja Jeesuksen Kristuksen kesken vallitsee yhteisymmärrys tarkoituksen ja toiminnan suhteen (Joh 10:30), ja Kristuksen opetuslasten tulisi olla täysin yksimielisiä Jumalan, hänen Poikansa ja toistensa kanssa (Joh 17:21; Ga 3:28). Tällaista ykseyttä havainnollistaa avioliittojärjestely (1Mo 2:24; Mt 19:6; Ef 5:28–32).

Kaksi. Luku kaksi esiintyy usein juridisessa yhteydessä. Kahden todistajan yhtäpitävät kertomukset lisäävät todistuksen painoarvoa. Kaksi, jopa kolme todistajaa vaadittiin asian vahvistamiseksi tuomarien edessä. Tätä periaatetta noudatetaan myös kristillisessä seurakunnassa. (5Mo 17:6; 19:15; Mt 18:16; 2Ko 13:1; 1Ti 5:19; Hpr 10:28.) Jumala piti kiinni tästä periaatteesta lähettäessään Poikansa ihmiskunnan Pelastajaksi. Jeesus sanoi: ”Teidän omaan Lakiinne on kirjoitettu: ’Kahden ihmisen todistus on tosi.’ Minä olen yksi, joka todistan itsestäni, ja Isä, joka on lähettänyt minut, todistaa minusta.” (Joh 8:17, 18.)

Jonkin tekeminen kaksi kertaa – esim. ilmoituksen tai näyn toistaminen, vaikkapa vain rinnakkaisilmauksia käyttäen – vahvisti lujasti asian olevan varma ja tosi (kuten faraon lehmä- ja tähkäunessa; 1Mo 41:32). Raamatun hepreankielisessä runoudessa käytetään paljon parallelismia eli kertoa. Se painaa esitetyt totuudet entistä syvemmin mieleen, ja samalla rinnakkaisilmauksen erilainen sanamuoto selventää asioita. (Ks. mm. Ps 2, 44.)

Danielin profetiassa eräällä pedolla oli ”kaksi sarvea”, mikä kuvasi sitä, että Meedo-Persia oli kaksoismaailmanvalta (Da 8:20, 21; vrt. Il 13:11).

Kolme. Vaikka kahden todistajan lausunto samasta asiasta riitti vahvistamaan asian oikeustoimia varten, oli kolmen todistus vielä voimakkaampi. Lukua kolme käytetään siksi toisinaan kuvaamaan voimaperäisyyttä, painokkuutta tai lisävoimaa. ”Eikä kolmisäikeistä nuoraa voida nopeasti katkaista.” (Sr 4:12.) Jeesuksen sanat saivat painokkuutta, kun hän esitti Pietarille kolme kysymystä sen jälkeen kun Pietari oli kolmesti kieltänyt hänet (Mt 26:34, 75; Joh 21:15–17). Sen näyn voimaa, jossa Pietarin käskettiin syödä kaikenlaisia eläimiä – myös sellaisia, jotka olivat Lain mukaan epäpuhtaita – tehostettiin näyttämällä se hänelle kolme kertaa. Epäilemättä Pietarin oli tämän jälkeen helpompi ymmärtää, kun Cornelius huonekuntineen  otti vastaan hyvän uutisen, että Jumala oli nyt kääntämässä huomiotaan ympärileikkaamattomiin kansakuntien ihmisiin, joita juutalaiset pitivät epäpuhtaina. (Ap 10:1–16, 28–35, 47, 48.)

Jehovan pyhyyden ja puhtauden suuruutta korostetaan taivaallisten luomusten esittämällä julistuksella: ”Pyhä, pyhä, pyhä on Jehova.” (Jes 6:3; Il 4:8.) Ennen kuin Jehova poisti valtaistuimelta viimeisen Daavidin suvun maallisen kuninkaan, hän sanoi: ”Raunioiksi, raunioiksi, raunioiksi minä panen sen. Eikä tämäkään tule varmasti kenenkään omaksi, ennen kuin tulee hän, jolla on laillinen oikeus, ja minun on annettava se hänelle.” Näin hän ilmaisi painokkaasti, ettei yksikään Daavidin suvun kuningas hallitsisi valtaistuimella Jerusalemissa hänen nimessään – valtaistuin olisi aivan tyhjä – kunnes koittaisi Jumalan aika asettaa hänen Messiaansa Valtakunnan valtaan. (Hes 21:27.) Maan päällä asuvia kohtaavien ”voi”-huutojen voimakkuus ennustetaan toistamalla tuo huudahdus kolme kertaa (Il 8:13).

Neljä. Luku neljä ilmaisee joskus universaalisuutta tai symmetrian ja muodon neliskulmaisuutta. Se esiintyy kolmesti Ilmestyksen 7:1:ssä. Tuossa jakeessa mainitut ”neljä enkeliä” (kaikki ne, jotka valvoivat ”neljää tuulta” ja olivat valmiina tuottamaan täydellisen tuhon) seisoivat maan ”neljällä kulmalla” (he saattoivat päästää tuulet puhaltamaan vinosti, jolloin ei yksikään maankolkka säästyisi). (Vrt. Da 8:8; Jes 11:12; Jer 49:36; Sak 2:6; Mt 24:31.) Uusi Jerusalem on ”neliskulmainen”, joka suuntaan samanmittainen eli itse asiassa kuution muotoinen (Il 21:16). Muita kuvailmauksia, joissa esiintyy luku neljä, löytyy Sakarjan 1:18–21; 6:1–3:sta ja Ilmestyksen 9:14, 15:stä.

Kuusi. Tämä luku kuvaa toisinaan epätäydellisyyttä. ”Pedon” luku on 666, ja sitä sanotaan ”ihmisen luvuksi”, mikä osoittaa sen liittyvän epätäydelliseen, langenneeseen ihmiseen, ja se kuvaa nähtävästi sen epätäydellisyyttä, jota ”peto” edustaa. Kun lukua kuusi korostetaan kolmesti perättäisissä lukuyksiköissä (ykkösissä, kymmenissä ja sadoissa), se tähdentää siksi sen epätäydellisyyttä ja puutteellisuutta, jota peto edustaa eli kuvaa. (Il 13:18.)

Seitsemän. Lukua seitsemän käytetään usein Raamatussa ilmaisemaan täydellisyyttä, täysimääräisyyttä. Joskus se viittaa työn loppuun saattamiseen. Tai se voi tarkoittaa jonkin Jumalan asettaman tai salliman täyttä jaksoa. Tekemällä maata koskevan työnsä valmiiksi kuudessa luomispäivässä ja lepäämällä seitsemäntenä päivänä Jehova asetti mallin koko sapattijärjestelylle, aina seitsenpäiväisestä viikosta riemuvuoteen saakka, joka seurasi seitsemän kertaa seitsemän vuoden jaksoa (2Mo 20:10; 3Mo 25:2, 6, 8). Happamattomien leipien juhla ja lehtimajanjuhla kestivät kumpikin seitsemän päivää (2Mo 34:18; 3Mo 23:34). Luku seitsemän esiintyy usein leeviläisten uhreja (3Mo 4:6; 16:14, 19; 4Mo 28:11) ja puhdistautumista (3Mo 14:7, 8, 16, 27, 51; 2Ku 5:10) koskevien sääntöjen yhteydessä.

Ilmestyskirjan ”seitsemän seurakuntaa” tunnuspiirteineen antavat kokonaiskuvan kaikista maan päällä olevista Jumalan seurakunnista (Il 1:20–3:22).

”Pedon” ”seitsemän päätä” (Il 13:1) ilmaisevat, kuinka pitkälle pedon annettaisiin kehittyä. Vaikka ”helakanpunaista petoa” sanotaan ”kahdeksanneksi” kuninkaaksi, se on lähtöisin niistä seitsemästä, eikä sitä ole olemassa ilman seitsenpäistä petoa (Il 17:3, 9–11), mikä pitää paikkansa myös ’pedon kuvasta’ (Il 13:14). Samoin kaksisarvinen ”peto” on olemassa yhtaikaa alkuperäisen ”pedon” kanssa, jonka ”merkin” se yrittää panna kaikkiin ihmisiin (Il 13:11, 16, 17).

Jehova oli israelilaisia kohtaan pitkämielinen, mutta hän varoitti heitä, että jos he eivät hänen kurituksestaan huolimatta kuuntelisi häntä, hän kurittaisi heitä ”seitsemän kertaa”, ts. perusteellisesti, heidän syntiensä tähden (3Mo 26:18, 21, 28).

Raamatun historiallisissa osissa luku seitsemän tarkoittaa usein täydellisyyttä tai työn saattamista päätökseen. Israelilaiset ilmaisivat lujaa uskoa ja tinkimätöntä tottelevaisuutta, kun he marssivat seitsemänä päivänä Jerikon ympäri ja kiersivät sen seitsemäntenä päivänä seitsemän kertaa, minkä jälkeen kaupungin muuri luhistui (Jos 6:2–4, 15). Elia osoitti uskovansa täysin Jumalalle esittämänsä rukouksen voimaan, kun hän käski palvelijansa Karmelinvuorella mennä seitsemän kertaa katsomaan taivaalle, ennen kuin sadepilvi tuli näkyviin (1Ku 18:42–44). Spitaalisen Naamanin oli peseydyttävä seitsemän kertaa Jordanissa. Tältä mahtavalta syyrialaiselta sotapäälliköltä vaadittiin melkoisesti nöyryyttä noudattaa tätä profeetta Elisan ehdotusta, mutta koska hän tottelevaisesti toimi sen mukaan, Jehova puhdisti hänet. (2Ku 5:10, 12.) Runouden voimaa ja sen tehokeinoja  käyttäen verrataan Jehovan sanojen puhtautta, täydellisyyttä, oivallisuutta ja erinomaisuutta sulatusuunissa puhdistettuun hopeaan, seitsenkertaisesti puhdistettuun (Ps 12:6). Jehovan armoa ylistetään seuraavin sanoin: ”Vanhurskas voi langeta jopa seitsemästi ja on nouseva ylös.” (San 24:16.) Psalmista julistaa Jehovan ansaitsevan kaiken ylistyksen: ”Seitsemästi päivässä olen ylistänyt sinua.” (Ps 119:164.)

Ilmestyskirjassa käytetään monta kertaa lukua seitsemän vertauskuvallisesti Jumalaan ja hänen seurakuntaansa liittyvien piirteiden yhteydessä samoin kuin Jumalan Vastustajan, Saatana Panettelijan, yhteydessä hänen käydessään kaikin voimin sotaa Jumalaa ja hänen kansaansa vastaan (Il 1:4, 12, 16; 5:1, 6; 8:2; 10:3; 12:3; 13:1; 15:1, 7; 17:3, 10 jne.).

Seitsemän kerrannaisia käytetään samaan tapaan tarkoitettaessa täydellisyyttä, täysimääräisyyttä. Lukua 70 (kymmenen kertaa seitsemän) käytetään profeetallisesti Messiaan tuloa käsittelevässä Danielin profetiassa ”seitsemästäkymmenestä viikosta” (Da 9:24–27; ks. SEITSEMÄNKYMMENTÄ VIIKKOA). Koska Jerusalem ja Juuda olivat olleet tottelemattomia Jumalalle, ne olivat autioina 70 vuotta, ”kunnes maa oli maksanut [täysin] sapattinsa” (2Ai 36:21; Jer 25:11; 29:10; Da 9:2; Sak 1:12; 7:5).

Luku 77, seitsemän perättäisissä lukuyksiköissä toistettuna, vastasi ilmausta ”ajan hämärään asti” tai ”rajattomasti”. Jeesus neuvoo kristittyjä antamaan anteeksi veljilleen siinä määrin (Mt 18:21, 22). Koska Jumala oli määrännyt, että kenen tahansa, joka tappaisi murhaan syyllistyneen Kainin, olisi ”kärsittävä seitsenkertainen kosto”, Lemek, joka tappoi miehen ilmeisesti itsepuolustukseksi, sanoi: ”Jos Kain pitää kostaa seitsenkertaisesti, niin Lemek seitsemänkymmentäseitsemänkertaisesti.” (1Mo 4:15, 23, 24.)

Kahdeksan. Myös lukua kahdeksan käytettiin korostamaan jonkin täydellisyyttä, täyttä määrää (yksi enemmän kuin luku seitsemän, joka tavallisesti ilmaisi täydellisyyttä), ja näin ollen se edusti toisinaan runsautta. Jehova vakuutti, että hän vapauttaisi kansansa Assyrian uhan alaisuudesta, ja sanoi, että assyrialaista vastaan nostettaisiin ”seitsemän paimenta, niin, [ei vain seitsemän vaan] kahdeksan ihmisten herttuaa” (Mi 5:5). Pyhän vuoden viimeinen juhla, lehtimajanjuhla, huipentui sopivasti kahdeksantena päivänä pidettävään pyhään kokoukseen, juhlakokoukseen, täyden levon päivään (3Mo 23:36, 39; 4Mo 29:35).

Kymmenen. Luku kymmenen merkitsee täyteyttä, kokonaisuutta, jonkin kokonaissummaa. Kannattaa lisäksi panna merkille, että kun lukuja seitsemän ja kymmenen käytetään yhdessä, seitsemän edustaa jotakin korkeampaa tai parempaa ja kymmenen edustaa jotakin alempiarvoista.

Egyptille langetetut kymmenen vitsausta ilmaisivat täysin Jumalan tuomiot Egyptille: ne kaikki tarvittiin, jotta Egyptin väärät jumalat nöyryytettäisiin täysin ja Jumalan kansa Israel vapautettaisiin Egyptin otteesta. ”Kymmenen sanaa” muodostivat lakiliiton peruslait, joita noin 600 muuta lakia vain laajensivat ja selvensivät ja joiden soveltamista ne selittivät (2Mo 20:3–17; 34:28). Jeesus käytti lukua kymmenen useissa kuvauksissaan ilmaisemaan kokonaisuutta tai jonkin täyttä määrää (Mt 25:1; Lu 15:8; 19:13, 16, 17).

Yhdellä Danielin näyn pedolla ja joillakin Ilmestyskirjassa kuvatuilla pedoilla oli kymmenen sarvea. Nämä edustivat ilmeisesti kaikkia niitä maan valtoja eli ”kuninkaita”, jotka muodostavat petomaisen järjestelmän. (Da 7:7, 20, 24; Il 12:3; 13:1; 17:3, 7, 12.) Sen koetuksen tai koetusajan täysi määrä, jonka Jumala asettaa palvelijoilleen tai jonka hän sallii heidän kokea, ilmaistaan Ilmestyksen 2:10:ssä sanomalla: ”Älä pelkää sitä, mitä olet kärsimäisilläsi. Katso! Panettelija tulee jatkuvasti heittämään joitakuita teistä vankilaan, jotta teidät pantaisiin täysin koetukselle ja teillä olisi ahdistusta kymmenen päivää.”

Kaksitoista. Patriarkka Jaakobilla oli 12 poikaa, joista tuli Israelin 12 heimon kantaisiä. Jumala järjesti heidän jälkeläisensä kansakunnakseen lakiliiton alaisuuteen. Sen vuoksi luku 12 edustaa nähtävästi täydellistä, tasapainoista, Jumalan asettamaa järjestelyä. (1Mo 35:22; 49:28.) Jehova valitsi 12 apostolia, jotka muodostavat Jeesukselle Kristukselle rakentuvan Uuden Jerusalemin toissijaisen perustuksen (Mt 10:2–4; Il 21:14). ”[Hengellisen] Israelin poikien heimoja” on 12, ja kussakin heimossa on 12000 jäsentä (Il 7:4–8).

Myös luvun 12 kerrannaisilla on toisinaan erikoismerkitys. Daavid perusti 24 pappisosastoa, jotka palvelivat vuorotellen Salomon myöhemmin rakentamassa temppelissä (1Ai 24:1–18). Tämä auttaa tunnistamaan ne ”kaksikymmentäneljä vanhinta”, jotka istuivat Jumalan valtaistuimen ympärillä puettuina valkoisiin päällysvaippoihin ja joilla oli kruunut (Il 4:4).  Niille jotka seuraavat Jeesuksen Kristuksen askeleita, hänen hengellisille veljilleen, luvataan, että heistä tulee kuninkaita ja pappeja hänen kanssaan taivaissa. Nämä vanhimmat eivät voisi olla pelkästään apostoleita, joita oli vain 12. Siksi he edustavat ilmeisesti koko ”kuninkaallista papistoa”, 144000:ta (joita temppelissä palvelevat 24 pappisosastoa kuvasivat) heidän taivaallisissa asemissaan kruunattuina kuninkaina ja pappeina. (1Pi 2:9; Il 7:4–8; 20:6.)

Neljäkymmentä. Joissakin tapauksissa tuomio- tai rangaistuskaudet näyttävät liittyvän lukuun 40 (1Mo 7:4; Hes 29:11, 12). Ninivelle annettiin 40 päivää aikaa katua (Jn 3:4). Luku 40 ilmaisee eräässä yhteydessä rinnakkaisuuden Jeesuksen Kristuksen ja Kristusta esikuvanneen Mooseksen elämässä: he molemmat paastosivat 40 päivää (2Mo 24:18; 34:28; 5Mo 9:9, 11; Mt 4:1, 2).