1. Jafetin poika ja Nooan pojanpoika. Hänen nimensä mainitaan niiden kantaisien joukossa, joista polveutuneet ensimmäiset kansalliset ryhmät hajaantuivat ympäri maata vedenpaisumuksen jälkeen. (1Mo 10:1, 2, 5; 1Ai 1:5.)

2. Nimi, joka esiintyy Hesekielin profetiassa. Tuo profetia koskee myrskyn kaltaista hyökkäystä, jonka ”Magogin maan Gog” tekee Jehovan uudelleen koottua kansaa vastaan. Profeetta tarkoittaa nimellä ”Magog” nähtävästi ”pohjoisen perukoilla” olevaa maata tai seutua, josta Gogin joukko tulee. Hänen miekkaa ja jousta käyttävistä, ryöstelevistä joukoistaan sanotaan, että ”he kaikki [tulevat] hevosilla ratsastaen, suuri koottu joukko, niin, lukuisa sotajoukko”. (Hes 38:2–4, 8, 9, 13–16; 39:1–3, 6.)

Juutalaisen historioitsijan Josefuksen ajoista lähtien on ajateltu, että ”Magogin maa” liittyisi Koillis-Euroopan ja Keski-Aasian skyyttalaisiin heimoihin (Jewish Antiquities, I, 123 [vi, 1]). Kreikan ja Rooman klassiset kirjailijat kuvailivat skyyttalaisten olevan pohjoisessa asuvia barbaareja, saaliinhimoisia ja sotaisia, suurin ratsuväkijoukoin varustautuneita, hyvin aseistautuneita ja taitavia jousen käyttäjiä. Vaikka nimitys ”skyyttalainen” onkin ehkä alun pitäen johdettu nimestä ”Askenas”, joka myös oli Jafetin jälkeläisen nimi (1Mo 10:2, 3), niin Encyclopædia Britannica (1959, 20. osa, s. 235) sanoo, että ”kaikissa klassisissa teoksissa Skyytia merkitsi tavallisesti kaikkia Mustanmeren pohjois- ja koillispuolella olevia seutuja ja skyyttalainen (skyytti) ketä tahansa noilta seuduilta lähtöisin olevaa barbaaria”. Myös muissa hakuteoksissa osoitetaan, että nimitystä ”skyyttalainen” käytettiin melko väljästi tarkoittamaan yleensä Kaukasian eli Mustanmeren ja Kaspianmeren välisen alueen pohjoispuolella asuvia paimentolaisheimoja, samaan tapaan kuin nykyään voidaan käyttää sanaa ”tataari”. Teoksessa The New Schaff-Herzog Encyclopedia of Religious Knowledge (toim. S. Jackson, 1956, V osa, s. 14) huomautetaan: ”Muinaisten kansojen keskuudessa nimitys ’skyyttalaiset’ oli venyvä yleisnimi samoin kuin heprealaisten ’Magog’.”

Vertauskuvallista käyttöä. Sillä perusteella, että ”Magogin maan” tarkkaa sijaintia ei ole täsmällisesti ilmoitettu Raamatussa (eikä maallisessa historiassa), että profeetta käyttää ilmausta ”vuosien lopulla” (Hes 38:8) ja että kirjaimelliseen Israeliin ei ole tiettävästi hyökätty kuvaillulla tavalla, voidaan ajatella Magogia koskevan profetian liittyvän johonkin tulevaan ajankohtaan Raamatun ’lopun ajassa’. Tämän vuoksi monet kommentaattorit pitävät sitä ennustuksena maailmanvaltojen viimeisestä hyökkäyksestä Jumalan valtakuntaa vastaan, ja he ymmärtävät Magogin maan edustavan ”maailmaa, joka suhtautuu vihamielisesti Jumalan kansaan ja valtakuntaan” (Funk and Wagnalls New Standard Bible Dictionary, 1936, s. 307).

Magogin maalla on siis selvästikin symbolinen merkitys. Se että sanaa ”skyyttalainen”, johon Magog tavallisesti yhdistetään, alettiin käyttää brutaalin, saaliinhimoisen ja sotaisan synonyyminä, näyttäisi johdonmukaisesti viittaavan tilanteeseen, jossa Jumalan kansaa vastustetaan ankarasti. Maailman kansakunnat tulevat olemaan tällaisessa tilanteessa, kun ne Jumalan päävastustajan Saatanan yllyttäminä ryhtyvät lopulliseen hyökkäykseen Jumalan tosi palvontaa vastaan maan päällä. (Ks. GOG nro 2.)

3. Nimitys, jota käytetään Ilmestyksen 20:8:ssa kerrottaessa, mitä tapahtuu Kristuksen Jeesuksen tuhatvuotisen hallituskauden lopussa, sen jälkeen kun Saatana vapautetaan syvyydestä. Tässä ”Gogilla ja Magogilla” ei tarkoiteta mitään erityistä maata tai paikkaa, vaan tuota nimitystä käytetään niistä maan päällä olevista, jotka antavat myöten vapautetun Vastustajan vaikutusvallalle ja kapinoivat ”pyhien leirin ja rakastetun kaupungin” edustamaa Jumalan hallintoa vastaan. (Il 20:3, 7–10.)