Yksi muinaisen Egyptin pääkaupungeista. Sen katsotaan sijainneen paikalla, josta nykyään ovat jäljellä Mitrahinan rauniot, n. 23 km Kairosta etelään Niilin länsipuolella. Memfis oli pitkään Ala-Egyptin (ts. suistoalueen ja siitä etelään sijainneen pienen alueen) tärkein kaupunki.

Hoosean 9:6:n heprealaisessa tekstissä tästä kaupungista käytetään nimitystä Mof (joka käännetään myös vastineella ”Memfis”). Muualla siitä käytetään heprealaista nimeä Nof (Jes 19:13; Jer 2:16; 44:1; 46:14, 19; Hes 30:13, 16).

Historia. Kreikkalaisen historioitsijan Herodotoksen (Historiateos, II, 99) kertoman legendan mukaan Memfiksen perusti hallitsija, jonka nimi oli Min (Menes), mutta mitään historiallisia todisteita tämän Egyptin hallitsijoiden ”ensimmäisen dynastian” oletetusta perustajasta ei ole löydetty.

Memfiksen maantieteellinen sijainti oli ihanteellinen tämän Niilin maan pääkaupungille. Se sijaitsi vain hiukan suistoalueen kärjestä (ts. kohdasta, jossa Niili haarautuu) etelään, joten sieltä voitiin valvoa sekä koko pohjoisessa olevaa suistoaluetta että Niilin liikennettä. Kaupunkia oli vaikea lähestyä lännestä aavikon ja vuorten vuoksi, ja idässä sitä suojelivat itse Niili ja sen vastakkaisella rannalla olevat kukkulat. Näin ollen eteläisen Ylä-Egyptin ja pohjoisen Ala-Egyptin rajalla sijainnut Memfis oli muinoin avainasemassa koko Egyptiin nähden, kuten sen lähellä sijaitseva Kairo on nykyään.

Kauppa. Kaupunki oli koko historiansa ajan suuri kaupankäynnin keskus, ja sen asema heikentyi vasta sen jälkeen, kun pohjoisrannikolla sijaitsevasta Aleksandriasta tuli Egyptin kukoistavin satamakaupunki kreikkalaisten valloitettua maan. Joidenkin historioitsijoiden mukaan Memfis oli kuuluisa lasintuotannostaan ja sen tuotteita vietiin huomattavassa määrin mm. Roomaan. Alueella kasvatettiin myös akasioita, joista saatiin puutavaraa huonekaluja, Egyptin laivaston aluksia ja sota-aseita varten.

Politiikka. Memfiksellä oli myös hyvin huomattava poliittinen asema varsinkin aikakaudella, jota egyptologit sanovat ”Vanhaksi valtakunnaksi”, ja aina ”Keskimmäiseen valtakuntaan” asti. Useimpien historioitsijoiden mielestä varhaisimpien dynastioiden hallituskeskus oli Memfiksessä, vaikka se ehkä siirtyikin joksikin aikaa Thebaan (Raamatun No-Amon, n. 480 km etelämpänä). Vaikuttaa todennäköiseltä, että Memfis oli pääkaupunki vielä silloinkin, kun Abraham kävi Egyptissä ja oli tekemisissä hallitsevan faraon kanssa (1Mo 12:10–20).

Raamatun todisteet näyttävät viittaavan siihen, että israelilaisten ollessa Egyptissä sen pääkaupunki oli Ala-Egyptissä (pohjoisessa), josta oli suhteellisen helppo päästä israelilaisten asuttamaan Gosenin maahan (1Mo 47:1, 2; ks. GOSEN nro 1). Sen perusteella, että Mooses tapasi faraon ”Niilin partaalla”, pääkaupunki oli nähtävästi Memfiksessä pikemminkin kuin suistoalueella (kuten jotkut esittävät), sillä suistoalueelle saavuttuaan Niili haarautui useiksi sivujoiksi (2Mo 7:15).

Huomattavan asemansa vuoksi Memfis esiintyy useissa Egyptiä koskevissa profetioissa. Jeremian 2:16:ssa profeetta sanoi Nofin (Memfis) ja Tahpanesin (suistoalueella sijainnut kaupunki) ’syövän Israelin päälakea paljaaksi’, ts. ryöstävän Israelia ja tekevän sen ikään kuin kaljuksi. Tämä merkitsi Jumalan kansalle nöyryytystä ja siihen liittyvää murhetta. (Vrt. 2Ku 2:23; Jes 22:12.) Egypti, jota tässä edustavat Memfis ja Tahpanes, osoittautui sekä Israelin pohjoiselle valtakunnalle että eteläiselle (Juudan) valtakunnalle pettymykseksi siltä toivotun avun ja tuen suhteen, samalla kun se oli valmis käyttämään Jumalan liittokansaa omien itsekkäiden etujensa ajamiseen (Ho 7:11; Jes 30:1–3; 2Ku 23:31–35).

Uskonto. Memfis oli Egyptin uskonnon ja oppineisuuden keskus, mutta 700-luvulla eaa. Jesaja ennusti, että Nofin (Memfiksen) ruhtinaiden (ehkä pappisruhtinaiden) tyhjänpäiväinen viisaus pettäisi ja Egypti johdettaisiin harhaan (Jes 19:13). Nuo neuvonantajat tuudittivat Egyptin ilmeisesti väärään turvallisuuden tunteeseen aggressiivisen Assyrian mahdin suhteen.

Memfiksestä on löydetty muistomerkkejä ajalta, jolloin Etiopian kuningas Tirhaka hallitsi Egyptiä. Vaikka Tirhaka selviytyi yhteenotosta Assyrian kuninkaan Sanheribin kanssa Kanaanissa (732 eaa.; 2Ku 19:9), Sanheribin poika Assarhaddon murskasi myöhemmin Egyptin armeijan ja pakotti sen vetäytymään Memfikseen. Assarhaddonin omissa muistiinmerkinnöissä sitä seuranneesta konfliktista kerrotaan: ”Johdin piirityksen Memfikseen, hänen [Tirhakan] kuninkaalliseen asuinpaikkaansa, ja valloitin sen  puolessa päivässä käytävien, läpimurtojen ja rynnäkkötikkaiden avulla; minä tuhosin (sen), revin maahan (sen muurit) ja poltin sen poroksi.” (Ancient Near Eastern Texts, toim. J. Pritchard, 1974, s. 293.) Ilmeisesti Egyptin joukot valtasivat Memfiksen takaisin muutaman vuoden kuluttua ja panivat toimeen verilöylyn Assyrian varuskunnassa. Mutta Assurbanipal, Assarhaddonin poika, marssi Egyptiin ja ajoi sen hallitsijat pois Memfiksestä ja ylävirtaan pitkin Niiliä (etelään).

Kun Assyria heikentyi seitsemännen vuosisadan loppupuolella eaa., Memfis joutui kokonaan takaisin Egyptin hallintaan. Babylonian kuninkaan Nebukadnessarin autioitettua Juudan 607 eaa. juutalaiset pakolaiset pakenivat Egyptiin ja asettuivat asumaan Memfikseen ja muihin kaupunkeihin (Jer 44:1). Profeettojensa Jeremian ja Hesekielin välityksellä Jehova tuomitsi heidät tuhoon ja ennusti, että Nebukadnessar antaisi Egyptille musertavan iskun ja että Memfis (Nof) kärsisi pahoin tuossa hyökkäyksessä (Jer 44:11–14; 46:13, 14, 19; Hes 30:10–13). Memfikseen hyökkäävät babylonialaiset kävisivät sen kimppuun itsevarmasti kirkkaassa päivänvalossa (Hes 30:16).

Memfiksen kukisti jälleen ankaralla kädellä Persian kuningas Kambyses 525 eaa., minkä jälkeen siitä tuli persialaisen satraappikunnan pääkaupunki. Tästä valloituksesta tuo kaupunki ei toipunut koskaan täysin. Aleksandrian aseman vahvistuessa Ptolemaiosten hallituskaudella Memfis vähitellen rappeutui, ja 600-luvulla ya. siitä olivat jäljellä vain valtavat rauniot.

Memfis ja sen lähistöllä sijainnut On (Heliopolis) olivat muinaisen Egyptin huomattavimpia pyhiä kaupunkeja (1Mo 41:50). Erityisen merkittäviä olivat pyhäköt, jotka oli omistettu Ptah-jumalalle ja pyhälle Apis-sonnille. Ptah-jumala oli Memfiksen pappien laatiman ”memfiläisen teologian” mukaan luoja (joka jakoi tämän aseman muiden jumalien, mm. Thotin, Ran ja Osiriksen, kanssa), ja hänen toimintansa mytologiassa jäljitteli ilmeisesti faraon todellista osaa ihmisten asioissa. Antiikin historioitsijat kertovat, että Memfiksessä ollutta Ptahin temppeliä laajennettiin ja kaunistettiin aika ajoin. Sitä koristivat valtavat patsaat.

Apis-sonnia, erityisesti merkittyä elävää sonnia, pidettiin Memfiksessä, ja sitä palvottiin Osiris-jumalan ruumiillistumana, joskin se yhdistetään joissakin legendoissa myös Ptah-jumalaan. Sen kuollessa vallitsi julkinen suru, ja tuo sonni haudattiin vaikuttavin menoin läheiseen Sakkaraan. (Kun siellä oleva hauta 1800-luvulla avattiin, tutkijat löysivät sieltä yli 60 sonnin ja lehmän palsamoidut ruumiit.) Uusi Apis-sonni valittiin ja asetettiin asemaansa Memfiksessä yhtä juhlallisin seremonioin. Tämä palvonta on saattanut vaikuttaa siihen, että kapinalliset israelilaiset saivat päähänsä palvoa Jehovaa kultaisen vasikan välityksellä (2Mo 32:4, 5). Myös ulkomaisen Astarte-jumalattaren palvonta oli huomattavalla sijalla Memfiksessä, ja siellä oli temppeleitä, jotka oli omistettu egyptiläisille jumalille ja jumalattarille, mm. Hathorille, Amonille, Imhotepille, Isikselle, Osiris-Sokarille ja Anubikselle. Kaikkia näitä muinaisia jumalia ja niiden kuvia odotti Jumalan tuomiosta koituva tuho (Hes 30:13).

Kuninkaalliset hautapaikat. Memfiksen menneestä merkityksestä todistavat tuon muinaisen paikan lähistöllä olevat valtavat hautausmaat, joissa on parikymmentä pyramidia tai kuninkaallista hautamonumenttia. Epäilemättä se, että Memfis oli huomattava kuninkaallinen hautapaikka, heijastuu Hoosean 700-luvulla eaa. uskotonta Israelia vastaan esittämässä profetiassa, jonka mukaan ”itse Egypti kokoaa heidät; Memfis puolestaan hautaa heidät” (Ho 9:6). Sakkarasta läheltä Memfistä löydettyjen pyramidien joukossa on kuningas Džoserin (”kolmas dynastia”) rakentama porraspyramidi, jota pidetään vanhimpana tunnettuna kivirakennelmana. Memfiksestä kauempana länsiluoteessa ovat paljon vaikuttavammat Gizan pyramidit ja Gizan suuri sfinksi. Nykyään Memfiksen menneestä uskonnollisesta loistosta ei ole jäljellä muuta kuin nämä haudat ja muita sentyyppisiä kivirakennelmia. Ennustuksen mukaisesti kaupungista on tullut ”hämmästelyn kohde” (Jer 46:19).