Heprealainen muoto Babylonian tärkeimmän jumalan Mardukin nimestä. Merodakin kukistuminen yhdistettiin ennustukseen Babylonin kukistumisesta (Jer 50:2).

Babylonian kuninkaat Merodak-Baladan (Jes 39:1) ja Evil-Merodak (2Ku 25:27) olivat epäilemättä saaneet nimensä tämän jumalan mukaan. Kun kuningas Hammurabi korotti Babylonin huomattavaan asemaan tekemällä siitä Babylonian pääkaupungin, myös Merodakin merkitys kasvoi. Häneen liitettiin aiempien jumalien ominaisuuksia, ja on arveltu, että babylonialaiset papit muuttivat mytologiaa siten, että Merodakista tehtiin Tiamatin surmaaja ja maailman ja ihmisen luoja. Babylonialaisissa teksteissä Mardukin (Merodakin) kerrotaan olevan Ean (vesiä hallitsevan jumalan) poika, Sarpanitun puoliso ja Nebon isä.

Babylonian kuninkuus liittyi läheisesti Merodakin temppelissä, Esagilassa, olevaan Merodakinpatsaaseen, sillä Babylonian hallitsijoita ei asetettu virkaan kruunaamalla vaan heistä tuli kuninkaita siten, että he tarttuivat Merodakin käteen. Tämä seremonia toistettiin vuosittain uudenvuodenjuhlassa. Silloinkin kun Babylonia oli Assyrian alaisuudessa, Assyrian kuninkaita vaadittiin tulemaan joka vuosi uudenvuodenjuhlaan Babylonin kaupunkiin ja vahvistamaan laillisesti oikeutensa valtaistuimeen tarttumalla Merodakin käteen.

Profeetta Jeremia ennusti, että Merodak ’kauhistuisi’ Babylonin tuhon yhteydessä. Tämä toteutui siten, että Merodak osoittautui kykenemättömäksi säilyttämään Babylonian maailmanvallan arvoasemaa, ja koska Babylonin valloittajat palvoivat muita jumalia, Merodakin tulevaisuus muuttui hyvin epävarmaksi ja pahaenteiseksi. (Jer 50:2.) (Ks. BEL; JUMALAT JA JUMALATTARET: Babylonian jumalat.)