Raamatun heprealaisten kirjoitusten kirja, jossa kerrotaan pääasiassa, mitä tapahtui Juudassa juuri ennen Nehemian käskynhaltijakautta ja sen aikana (Ne 5:14; 13:6, 7). Tämän henkeytetyn kertomuksen alkusanoissa kirjoittajan osoitetaan olevan ”Nehemia, Hakaljan poika” (1:1), ja suuri osa siitä on kirjoitettu minämuodossa.

Tapahtumien aika ja kirjoitusaika. Tämä historiallinen kertomus alkaa erään 20. vuoden kislevkuussa (marras-joulukuu) (Ne 1:1). Nehemian 2:1:stä ilmenee, että sen täytyy tarkoittaa Artakserkseen 20. hallitusvuotta. Tämän 20. vuoden ei tässä tapauksessa selvästikään lasketa alkavan nisankuusta (maalis-huhtikuu), sillä 20. vuoden kislevkuu ei voinut silloin edeltää saman 20. vuoden nisankuuta (joka mainitaan Ne 2:1:ssä). On mahdollista, että Nehemia käytti omaa ajanlaskuaan ja laski kuuvuoden alkavan tisrikuusta (syys-lokakuu), josta nykyjuutalaisten maallinen vuosi alkaa. Toinen mahdollisuus on se, että kuninkaan hallituskautta alettiin laskea siitä päivästä, jona hallitsija nousi valtaistuimelle. Näin on voinut olla, vaikka babylonialaiset kirjurit edelleenkin laskivat kuninkaiden – myös Persian kuninkaiden – hallitusajan totuttuun tapaan nisanista nisaniin, kuten heidän nuolenpäätauluistaan käy ilmi.

Luotettavat historialliset todisteet ja Raamatun profetian täyttymys osoittavat vuoden 455 eaa. olleen se vuosi, johon Artakserkseen 20. hallitusvuoden nisankuu osui (ks. PERSIA, PERSIALAISET: Kserkseen ja Artakserkseen hallituskaudet).  Sen mukaan tuon 20. vuoden nisankuuta edeltävä kislevkuu olisi ollut vuonna 456 eaa., ja Artakserkseen 32. hallitusvuosi (viimeinen Nehemian kirjassa [13:6] mainittu ajankohta) käsittäisi osan vuodesta 443 eaa. Näin ollen Nehemian kirjan tapahtumien aika ulottuu vuoden 456 eaa. kislevistä vuoden 443 eaa. jälkeiseen aikaan.

Nehemia lähti Jerusalemista Artakserkseen 32. hallitusvuonna. Palattuaan hän havaitsi, etteivät juutalaiset tukeneet pappeja ja leeviläisiä avustuksin, että sapattilakia rikottiin, että monet olivat menneet naimisiin vierasmaisten naisten kanssa ja etteivät seka-avioliitoista syntyneet jälkeläiset edes osanneet puhua juutalaisten kieltä (Ne 13:10–27). Nehemian on siis täytynyt olla poissa melko kauan, koska olosuhteet olivat päässeet rappeutumaan tähän pisteeseen. Emme voi kuitenkaan mitenkään määrittää, milloin vuoden 443 eaa. jälkeen Nehemia sai valmiiksi tämän kirjan, joka tunnetaan hänen nimellään.

Sopusointu muiden raamatunkirjojen kanssa. Nehemian kirjassa ylistetään Jehova Jumalaa. Siinä paljastetaan hänen olevan Luoja (Ne 9:6; vrt. 1Mo 1:1; Ps 146:6; Il 4:11), Jumala joka vastaa palvelijoittensa vilpittömiin rukouksiin (Ne 1:11–2:8; 4:4, 5, 15, 16; 6:16; vrt. Ps 86:6, 7), ja kansansa Puolustaja (Ne 4:14, 20; vrt. 2Mo 14:14, 25). Hän on ”anteeksiantojen Jumala, suosiollinen ja armollinen, hidas vihastumaan ja runsas rakkaudellisessa huomaavaisuudessa” (Ne 9:17; vrt. 4Mo 14:18), ”taivaiden Jumala, suuri ja pelkoa herättävä Jumala, joka pitää liiton ja säilyttää rakkaudellisen huomaavaisuuden häntä rakastaville ja hänen käskyjään noudattaville” (Ne 1:5; vrt. 5Mo 7:9, 10, 21).

Nehemian kirjassa viitataan Lakiin useita kertoja. Siinä puhutaan esimerkiksi tottelemattomuudesta aiheutuvista onnettomuuksista ja  katumuksesta koituvista siunauksista (3Mo 26:33; 5Mo 30:4; Ne 1:7–9), lainoista (3Mo 25:35–38; 5Mo 15:7–11; Ne 5:2–11), lankoutumisesta vierasmaalaisten kanssa (5Mo 7:3; Ne 10:30), sapateista, veloista vapautumisesta (2Mo 20:8; 3Mo 25:4; 5Mo 15:1, 2; Ne 10:31), alttarin tulesta (3Mo 6:13; Ne 10:34), lehtimajanjuhlasta (5Mo 31:10–13; Ne 8:14–18), moabilaisten ja ammonilaisten pääsystä Israelin seurakuntaan (5Mo 23:3–6; Ne 13:1–3) sekä kymmenyksistä, ensi hedelmistä ja anneista (2Mo 30:16; 4Mo 18:12–30; Ne 10:32–39).

Tämä kirja sisältää myös historiallisia tietoja, joita on muuallakin Heprealaisissa kirjoituksissa (Ne 9:7–35; 13:26; vrt. Ne 13:17, 18:aa Jer 17:21–27:ään). Lisäksi senaikaiset tapahtumat valaisevat muita raamatunkohtia. Psalmien 123 ja 129 sisältö vastaa sitä, mitä Nehemia ja muut juutalaiset saivat kokea rakentaessaan uudelleen Jerusalemin muuria (Ne 4:1–5, 9; 6:1–14). Sitä, että Jehova sai tahtonsa mukaisesti Artakserkseen suostumaan Nehemian pyyntöön rakentaa Jerusalemin muuri uudelleen, valaistaan historiallisesti Sananlaskujen 21:1:ssä: ”Kuninkaan sydän on Jehovan kädessä kuin vesivirrat. Hän kääntää sen, minne ikinä hän mielii.” (Ne 2:4–8.)

Sekä Esran kirjassa (2:1–67) että Nehemian kirjassa (7:6–69) luetellaan niiden eri suvuista tai huoneista tulleiden määrä, jotka palasivat Babylonin pakkosiirtolaisuudesta Serubbabelin kanssa. Molemmista kertomuksista ilmenee palanneiden israelilaisten yhteismäärän olleen – orjia ja laulajia lukuun ottamatta – 42360 (Esr 2:64; Ne 7:66). Sukujen tai huoneiden lukumäärissä on kuitenkin eroja, ja molempien luetteloiden yksittäisten lukujen summa on paljon pienempi kuin 42360. Monet tutkijat pitävät näitä eroja kirjurinvirheinä. Vaikka sitä mahdollisuutta ei voidakaan täysin sulkea pois, erot voidaan selittää muutenkin.

Esra ja Nehemia ovat saattaneet käyttää luetteloittensa pohjana eri lähteitä. Esra on voinut käyttää dokumenttia, jossa lueteltiin kotimaahansa palaaviksi ilmoittautuneet, kun taas Nehemia on saattanut jäljentää tiedot asiakirjasta, jossa lueteltiin ne, jotka todella palasivat. Koska kaikki papitkaan eivät pystyneet vahvistamaan sukuperäänsä (Esr 2:61–63; Ne 7:63–65), on aivan järkevää päätellä, että monilla muillakin israelilaisilla oli sama ongelma. 42360 saattoi siis olla yhteismäärä, johon sisältyivät kunkin suvun jäsenet ja lukuisa joukko niitä, jotka eivät pystyneet vahvistamaan syntyperäänsä. Myöhemmin jotkut ovat saattaneet pystyä vahvistamaan oikean sukuperänsä. Tämä selittää kenties sen, miten lukumäärien vaihtelusta huolimatta voidaan päästä samaan yhteismäärään.

[Tekstiruutu s. 359]

NEHEMIAN KIRJAN KOHOKOHTIA

Jerusalemin muurien uudelleen rakentamiseen liittyviä tapahtumia ja senjälkeinen väärien tapojen poistaminen juutalaisten keskuudesta

Käsittää ajanjakson, joka alkaa yli 80 vuotta sen jälkeen kun juutalaiset palasivat pakkosiirtolaisuudesta Babylonista

Jerusalemin muurit rakennetaan uudelleen vastustuksesta huolimatta

Susassa Nehemia saa kuulla Jerusalemin muurin huonosta kunnosta; hän rukoilee Jehovalta tukea ja pyytää sitten Persian hallitsijalta Artakserkseeltä lupaa mennä rakentamaan kaupunki ja sen muuri uudelleen; Artakserkses suostuu (1:1–2:9)

Saavuttuaan Jerusalemiin Nehemia tarkastaa raunioituneet muurit yöllä; myöhemmin hän paljastaa juutalaisille, että hänen tarkoituksensa on rakentaa ne uudelleen (2:11–18)

Sanballat, Tobia ja Gesem, jotka ovat kaikki vierasmaalaisia, vastustavat uudelleen rakentamista; ensin he kokeilevat pilkkaa, ja sitten he tekevät salaliiton taistellakseen Jerusalemia vastaan; Nehemia aseistaa työntekijät, ja he jatkavat rakentamista (2:19–4:23)

Nehemiaa itseään vastaan tähdätyt salajuonet raukeavat, ja muuri valmistuu 52 päivässä (6:1–19)

Muuri vihitään; kaksi kiitoskuoroa ja kulkuetta marssii juhlassa vastakkaisiin suuntiin muurin harjalla ja kohtaa temppelin luona; vallitsee suuri ilo (12:27–43)

Jerusalemin asiat pannaan kuntoon

Muurin valmistumisen jälkeen Nehemia asentaa portit Jerusalemin suojaksi ja määrää tehtävät portinvartijoille, laulajille ja leeviläisille; hän nimittää Hananin ja Hananjan kaupungin johtoon (7:1–3)

Nehemia ryhtyy kokoamaan sukuluetteloa kansasta; hän löytää niiden ihmisten sukuluettelomerkintöjen kirjan, jotka palasivat Babylonista Serubbabelin kanssa; papeilta, jotka eivät pysty vahvistamaan sukuperäänsä, evätään pappeus, kunnes ’nousee pappi, jolla on urim ja tummim’ (7:5–73)

Jerusalemissa on liian vähän asukkaita, joten joka kymmenes kansaan kuuluva määrätään arvalla asumaan kaupungissa (7:4; 11:1, 2)

Juutalaisten hengellisen tilan kohentamiseksi ponnistellaan

Varakkaat juutalaiset suostuvat palauttamaan köyhille veljilleen näiltä väärin vaatimansa lainojen korot (5:1–13)

Yleisökokouksessa Esra lukee Lakia, ja jotkut leeviläiset osallistuvat sen selittämiseen; juutalaiset itkevät, mutta heitä kehotetaan iloitsemaan, koska tuo päivä on pyhä; he iloitsevat myös siksi, että he ymmärtävät sen, mitä heille on luettu (8:1–12)

Seuraavana päivänä kansa saa Lain lukemisen perusteella tietää lehtimajanjuhlan vietosta; tämän mukaisesti he viettävät juhlaa suuresti iloiten (8:13–18)

Seuraavaksi pidetään kokous, jonka aikana kansa tunnustaa syntinsä ja kertaa sitä, miten Jehova on kohdellut Israelia; lisäksi he vannovat, että he pitävät Lain, etteivät he mene naimisiin vierasmaalaisten kanssa ja että he ottavat hoitaakseen temppeliä ja sen palvelusta koskevat velvollisuudet (9:1–10:39)

Muurin vihkiäisten jälkeen Lakia luetaan taas julkisesti; kun juutalaiset havaitsevat, ettei ammonilaisia eikä moabilaisia pitäisi päästää seurakuntaan, he alkavat erottaa ”kaikkea sekakansaa” Israelista (13:1–3)

Oltuaan pitkään poissa Nehemia palaa Jerusalemiin ja havaitsee asioiden joutuneen rappiolle; hän puhdistaa ruokasalit, määrää maksamaan kymmenykset leeviläisten ja laulajien tukemiseksi, saattaa sapatin voimaan ja ojentaa niitä, jotka ovat menneet naimisiin vierasmaisten naisten kanssa (13:4–30)