Kun Israelissa käytettiin Lain rikkomisesta seuranneesta rangaistuksesta ilmausta ”pois karsiminen”, sillä tarkoitettiin kuolemanrangaistusta. Jotkut rabbiinitutkijat ajattelevat sen merkinneen vain Israelin seurakunnasta karkottamista, joskin heillä on hyvin erilaisia käsityksiä tästä asiasta.

Tarkasteltaessa Raamatun mainintoja rikkomuksista, joista määrätään tämä rangaistus, voidaan havaita, että se viittaa kuolemanrangaistukseen, jonka joko Israelin viranomaiset tai itse Jumala pani täytäntöön. Rikokset, joista määrätään rangaistukseksi pois karsiminen, ovat erittäin vakavia, mm. epäkunnioituksen osoittaminen Jehovaa (Israelin Jumalaa ja Kuningasta) kohtaan, epäjumalanpalvelus, lapsiuhrit, spiritismi, pyhien asioiden häpäiseminen ja esimerkiksi sukurutsauksen, eläimeen sekaantumisen ja homoseksuaalisuuden kaltaiset iljettävät tavat. Joissakin tapauksissa mainitaan nimenomaan kuolemanrangaistus sellaisen rikkomuksen yhteydessä, josta määrätään rangaistukseksi ’pois karsiminen’. (2Mo 31:14; 3Mo 7:27; 18:6, 22, 23, 29; 20:3–6; 22:3, 4, 9; 23:28–30; 4Mo 4:15, 18, 20; 15:30, 31; ks. myös 2Mo 30:31–33, 38.)

Heprealaiskirjeen kirjoittajalla oli ilmeisesti mielessään 4. Mooseksen kirjan 15:30:n sanat: ”Se sielu, joka tekee jotakin tahallaan, – – se sielu on karsittava pois kansansa keskuudesta”, kun  hän totesi: ”Jokainen, joka on hylännyt Mooseksen lain, kuolee säälittä kahden tai kolmen henkilön todistuksen perusteella.” (Hpr 10:28.) Jeesus käytti tätä ilmausta kertoessaan, millainen rangaistus odottaa vertauskuvallisia ”vuohia”: ”Nämä menevät ikuiseen pois karsiintumiseen [kreik. koʹla·sin, kirjm. ”pois karsimiseen”], mutta vanhurskaat ikuiseen elämään.” (Mt 25:46.) Tässä ovat vastakohtina elämä ja kuolema.