Ennakkoluulottomuutta, suosikkijärjestelmän karttamista, tasapuolisuutta. Puolueettomuus tarkoittaa sitä, ettei anna jonkun ihmisen aseman, kaunopuheisuuden, varakkuuden, lahjuksen tai toisaalta tunteiden jotakuta köyhää tai muuten vähäosaista kohtaan vaikuttaa omaan arvostelukykyynsä tai toimintaansa tavalla, joka koituisi erityisesti hänen hyväkseen. Puolueettomuuden osoittaminen johtaa siihen, että kaikkia kohdellaan tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti kunkin omien ansioiden ja tarpeiden mukaan. (San 3:27.)

Heprealainen ilmaus na·saʼʹ pa·nimʹ, joka on käännetty sanoilla ”kohdella puolueellisesti”, merkitsee kirjaimellisesti ’nostaa kasvot’ (3Mo 19:15). Itämailla tervehdittiin kumartamalla nöyrästi ja kääntämällä kasvot maata kohti. Merkiksi tervehdyksen vastaanottamisesta ja tunnustamisesta se, jota tervehdittiin, nosti eli kohotti kumartuneena olevan kasvot. (Vrt. 1Mo 32:20, jossa käytetään sanoja ”ottaa – – ystävällisesti vastaan” sen heprealaisen ilmauksen vastineena, jonka kirjaimellinen merkitys on ’nostaa kasvot’.) Ilmausta alettiin ajan mittaan käyttää halveksivassa merkityksessä tarkoitettaessa korruptoitunutta erikoiskohtelua. Käytettiin myös heprealaista ilmausta na·kharʹ pa·nimʹ (joka käännetään vastineella ”olla puolueellinen”, mutta sen kirjaimellinen merkitys on ’tuntea kasvot’) (5Mo 1:17; 16:19). Kreikkalainen ilmaus lam·baʹnō proʹsō·pon (”osoittaa puolueellisuutta”; kirjm. ’ottaa [vastaan] kasvot’) noudattaa hepreankielistä mallia (Lu 20:21; vrt. Int). Näiden kahden sanan yhdistelmät käännetään vastineilla ”puolueellisuus”, ”puolueelliset teot” (Ro 2:11; Ja 2:1), ”osoittaa puolueellisuutta” (Ja 2:9) ja ”puolueellinen” (Ap 10:34) (vrt. Int).

Jehova on puolueeton. Jehova sanoo, että hän ”ei kohtele ketään puolueellisesti eikä ota vastaan lahjusta” (5Mo 10:17; 2Ai 19:7). Kun Jumala lähetti apostoli Pietarin julistamaan hyvää uutista ympärileikkaamattomalle pakanalle Corneliukselle, Pietari sanoi: ”Tosiaankin minä havaitsen, että Jumala ei ole puolueellinen, vaan jokaisessa kansakunnassa se, joka pelkää häntä ja toteuttaa vanhurskautta, on hänelle otollinen.” (Ap 10:34, 35; Ro 2:10, 11.)

Jehovan, Luojan ja Ylimmän, päätöksiä ja tekoja ei voida asettua vastustamaan. Hän voi tehdä luomistöilleen, mitä hän haluaa, eikä hän ole kenellekään mitään velkaa. (Ro 9:20–24; 11:33–36; Job 40:2.) Hän on tekemisissä yksilöiden tai ryhmien, jopa kansakuntien, kanssa oman tarkoituksensa mukaisesti, omana määräaikanaan (Ap 17:26, 31). Jumala on silti puolueeton. Hän palkitsee kunkin yksilön sen mukaan, mitä hän on ja mitä hän tekee, eikä hänen ulkonäkönsä tai omaisuutensa perusteella (1Sa 16:7; Ps 62:12; San 24:12). Hänen Poikansa Jeesus Kristus noudattaa samaa puolueetonta menettelytapaa (Mt 16:27).

Ei puolueellinen Israelia kohtaan. Jotkut ovat ajatelleet Jehovan olleen puolueellinen, kun hän piti muinoin Israelia kansanaan ja asetti sen erikoisasemaan. Mutta kun tarkastellaan rehellisesti sitä, miten hän menetteli Israelin suhteen, havaitaan, että tuo syytös on väärä. Jehova ei valinnut Israelia eikä ollut tekemisissä sen kanssa sen suuruuden tai monilukuisuuden vuoksi vaan siksi, että hän rakasti ystäväänsä Abrahamia, israelilaisten esi-isää, ja arvosti tämän uskoa ja lojaaliutta (Ja 2:23). Hän oli pitkämielinen heitä kohtaan myös siksi, että hän oli liittänyt heihin nimensä (5Mo 7:7–11; Hes 36:22; 5Mo 29:13; Ps 105:8–10). Kun Israel oli tottelevainen, sitä siunattiin enemmän kuin muita kansakuntia, jotka olivat ilman Lakia. Kun Israel oli tottelematon, Jumala oli kärsivällinen ja armollinen  mutta silti hän rankaisi israelilaisia. He olivat suositussa asemassa, mutta heillä oli raskaampi vastuu Jumalan edessä, koska he kantoivat Jumalan nimeä ja olivat Lain alaisia. Laki sisälsi lainrikkojaa vastaan kohdistuvia kirouksia. On kirjoitettu: ”Kirottu on se, joka ei pane tämän lain sanoja voimaan eikä tee niiden mukaan.” (5Mo 27:26.) Sen lisäksi että juutalaiset oli tuomittu syntisen Aadamin jälkeläisinä, he joutuivat Lakia rikkoessaan vielä tämänkin kirouksen alaisiksi (Ro 5:12). Voidakseen siis lunastaa juutalaiset tästä erityisestä kelpaamattomuuden tilasta Kristuksen piti kuolla, nimenomaan kidutuspaalussa, kuten apostoli Paavali osoittaa Galatalaiskirjeen 3:10–13:ssa.

Jumala ei näin ollen osoittanut puolueellisuutta Israelia kohtaan. Jumala käytti Israelia tarkoituksenaan siunata myöhemmin kaikki kansakunnat (Ga 3:14). Tällä tavoin Jumalan toiminta oli koituva todellisuudessa kaikkiin kansakuntiin kuuluvien ihmisten hyödyksi hänen määräaikanaan. Sopusoinnussa tämän kanssa apostoli huomauttaa: ”Vai onko hän ainoastaan juutalaisten Jumala? Eikö hän ole myös kansakuntien ihmisten? On kansakuntien ihmistenkin, jos tosiaan Jumala on yksi, joka julistaa ympärileikatut vanhurskaiksi uskosta ja ympärileikkaamattomat vanhurskaiksi heidän uskonsa välityksellä.” (Ro 3:29, 30.) Lisäksi palvomalla Jehovaa, Israelin Jumalaa, ja noudattamalla hänen lakiaan muiden kansakuntien ihmiset saattoivat saada Jumalan suosion ja siunauksen muinaisessa juutalaisessa yhteisössä; näin toimivat gibeonilaiset, netinit (merk. ’annetut’) ja monet muukalaisasukkaat (Jos 9:3, 27; 1Ku 8:41–43; Esr 8:20; 4Mo 9:14).

Vaikka Jehova oli kärsivällinen ja armollinen ja otti Israelin toistuvasti vastaan, kun se katui, lopulta hän hylkäsi sen eikä enää hyväksynyt sitä nimikkokansakseen (Lu 13:35; Ro 11:20–22). Apostolin sanat sopivat tähän: ”Hän antaa kullekin hänen tekojensa mukaan: – – vihastus ja suuttumus, ahdistus ja hätä, jokaisen ihmisen sielulle, joka saa aikaan pahaa, juutalaisen ensin ja myös kreikkalaisen; mutta kirkkaus ja kunnia ja rauha jokaiselle, joka saa aikaan hyvää, juutalaiselle ensin ja myös kreikkalaiselle. Sillä Jumalassa ei ole puolueellisuutta.” (Ro 2:6–11.)

Vaikka siis pinnallisen ja pikaisen tarkastelun perusteella voisi saada sellaisen vaikutelman, että Jumalan toiminta on puolueellista, niin syvällisempi ja perusteellisempi tarkastelu paljastaa ihmiselle käsittämättömän, suurenmoisen puolueettomuuden ja oikeudenmukaisuuden. Miten hienosti Jumala onkaan huolehtinut siitä, että koko ihmiskunnalla on tilaisuus saada hänen suosionsa ja elämä! (Jes 55:8–11; Ro 11:33.)

Ei puolueellinen Daavidia kohtaan. Jehova sanoi Moosekselle, että hän on Jumala, joka ei suinkaan vapauta väärinteon rangaistuksesta (2Mo 34:6, 7; Kol 3:25). Jehova Jumala ei tehnyt poikkeusta edes rakkaan palvelijansa Daavidin tapauksessa, jonka kanssa hän oli tehnyt valtakuntaliiton. Hän rankaisi Daavidia ankarasti hänen syntiensä takia. Sen jälkeen kun Daavid oli tehnyt syntiä Jumalaa vastaan Batseban ja tämän aviomiehen Uurian tapauksessa, Jehova sanoi hänelle: ”Katso, minä nostatan sinua vastaan onnettomuutta omasta huoneestasi ja otan vaimosi omien silmiesi nähden ja annan heidät lähimmäisellesi, ja hän on makaava vaimojesi kanssa tämän auringon silmien nähden. Kun sinä toimit salassa, niin minä sitä vastoin teen tämän koko Israelin edessä ja auringon edessä.” (2Sa 12:11, 12.)

Raamatun kertomuksesta käy ilmi, että Daavid joutui kärsimään todella paljon oman perheensä takia (2Sa, luvut 13–18; 1Ku 1). Vaikka Jumala ei surmannutkaan Daavidia tämän kanssa tekemänsä valtakuntaliiton vuoksi (2Sa 7:11–16), Daavidilla oli hyvin suuria suruja. Aiemmin elänyt Jumalan palvelija Elihu oli sanonut: ”Yksi on, joka ei ole osoittanut puolueellisuutta ruhtinaiden hyväksi.” (Job 34:19.) Jeesuksen Kristuksen tulevan uhrin perusteella Jumala saattoi kuitenkin antaa anteeksi katuvalle Daavidille ja olla silti oikeudenmukainen ja vanhurskas (Ro 3:25, 26). Poikansa uhrin välityksellä Jumalalla on oikeudenmukainen ja puolueeton peruste hyvittää Uurian ja muiden kuolema, niin että loppujen lopuksi kukaan ei joudu kärsimään epäoikeudenmukaisesti (Ap 17:31).

Neuvoja tuomareille. Jehova antoi Israelin tuomareille voimakkaita puolueettomuutta koskevia neuvoja. Tuomareita kiellettiin ankarasti: ”Ette saa olla puolueellisia tuomiossa.” (5Mo 1:17; 16:19; San 18:5; 24:23.) Heidän ei tullut osoittaa puolueellisuutta köyhää kohtaan pelkästään hänen köyhyytensä vuoksi eikä herkkätunteisuuden tai varakkaita kohtaan tuntemiensa ennakkoluulojen tähden. Heidän ei tullut myöskään suosia rikasta hänen varallisuutensa vuoksi, kenties palvelemalla häntä suosionosoituksen tai lahjuksen toivossa, tai hänen mahtinsa tai vaikutusvaltansa pelosta. (3Mo 19: 15.) Aikanaan Jumala tuomitsi Israelin uskottoman leeviläispapiston hänen lakinsa rikkomisen vuoksi ja – kuten hän erikseen huomautti – puolueellisuuden osoittamisen vuoksi, koska papit toimivat maassa tuomareina (Mal 2:8, 9).

Kristillisessä seurakunnassa. Kristillisessä seurakunnassa puolueettomuus on laki ja puolueellisuuden osoittaminen on synti (Ja 2:9). Puolueellisiin tekoihin syyllistyvistä tulee ”tuomareita, jotka langettavat pahoja päätöksiä” (Ja 2:1–4). Heillä ei ole ylhäältä tulevaa viisautta, joka ei tee puolueellisia erotuksia (Ja 3:17). Seurakunnan vastuullisissa asemissa olevilla on vakava velvollisuus noudattaa kehotusta, jonka apostoli Paavali antoi valvoja Timoteukselle: ”Velvoitan sinua vakavasti Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen ja valittujen enkelien edessä noudattamaan näitä asioita ilman ennakkopäätöstä, tekemättä mitään ennakkomieltymyksen mukaan.” Tämä soveltuisi etenkin seurakunnan oikeuskomitean pitämiin kuulusteluihin. (1Ti 5:19–21.)

’Persoonallisuuksien ihaileminen oman hyödyn takia’. Puolueettomuusperiaatteen rikkominen voi johtaa mitä ankarimpaan tuomioon. Jeesuksen velipuoli Juudas kuvailee niitä, jotka ovat ”nurisijoita, jotka valittavat osaansa elämässä, jotka menettelevät omien halujensa mukaan, ja heidän suunsa puhuu mahtipontisesti, samalla kun he ihailevat persoonallisuuksia oman hyötynsä takia” (Ju 16). Tällaisista ihmisistä sanotaan: ”Nämä ovat niitä, jotka aiheuttavat jakautumisia, eläimellisiä ihmisiä, joilla ei ole hengellisyyttä.” (Ju 19.) Puhumalla mahtipontisesti ja ihailemalla persoonallisuuksia he voivat taivuttaa toisia puolelleen niin kuin ne, jotka Paavalin sanojen mukaan ”tunkeutuvat viekkaasti huonekuntiin ja ottavat vangeikseen syntien kuormittamia, monenlaisten halujen johdattamia heikkoja naisia” (2Ti 3:6). Heitä odottaa tuho (Ju 12, 13).

Miten jotkut ovat ”kaksinkertaisen kunnian arvoisia”? Miten kristillisen seurakunnan jäsenet voivat edellä esitetyn valossa laskea vanhimmat, jotka johtavat hyvin, ”kaksinkertaisen kunnian arvoisiksi, varsinkin ne, jotka työskentelevät kovasti puhumisessa ja opettamisessa”? (1Ti 5:17.) Tämä ei johdu noiden miesten persoonallisuudesta tai kyvykkyydestä vaan siitä, että he työskentelevät uutterasti heille uskotuissa vastuunalaisissa erikoistehtävissä. Jumalan järjestelyjä ja nimityksiä tulee kunnioittaa. Näiden miesten kanssa tulee olla erityisen yhteistoiminnallisia, ja heitä tulee tukea Jumalan seurakunnan työssä. (Hpr 13:7, 17.) Jeesuksen velipuoli Jaakob osoittaa, että seurakunnan opettajilla on raskas vastuu Jumalan edessä ja he saavat raskaamman tuomion (Ja 3:1). Siksi he ansaitsevat sen, että heitä kuunnellaan, totellaan ja kunnioitetaan. Samasta syystä vaimon tulisi kunnioittaa ja arvostaa miestään, joka on Jumalan edessä vastuussa huonekunnastaan ja jonka Hän tulee myös tuomitsemaan sen mukaan (Ef 5:21–24, 33). Jumalan järjestelyn mukaisissa vastuuasemissa olevien miesten kunnioittaminen ei ole puolueellisuutta.

Hallitsijoiden kunnioittaminen. Kristittyjä käsketään kunnioittamaan myös ihmishallitsijoita, ei näiden luonteenpiirteiden vuoksi – jotkut heistä voivat olla turmeltuneita – eikä sen vuoksi, että he pystyisivät ehkä myöntämään joitakin erityisiä suosionosoituksia. Kristityt kunnioittavat hallitsijoita, koska se on Jumalan käsky ja koska heidän virkansa edustaa vastuuasemaa. Apostoli sanoo: ”Olkoon jokainen sielu alamainen esivalloille, sillä ei ole valtaa muutoin kuin Jumalalta; olemassa olevat vallat ovat suhteellisissa asemissaan Jumalan asettamina. Sen tähden se, joka vastustaa tätä valtaa, on asennoitunut Jumalan järjestelyä vastaan.” (Ro 13:1, 2.) Jos nämä ihmiset käyttävät valtaansa väärin, he ovat siitä vastuussa Jumalalle. Kunnioitus eli arvostus, jota kristitty osoittaa jossakin virassa olevaa kohtaan hänen virka-asemansa vuoksi, on seuraavan säännön mukaista: ”Antakaa kaikille heille kuuluva: sille, joka vaatii veron, vero; sille, joka vaatii tullin, tulli; sille, joka vaatii pelkoa, sellainen pelko; sille, joka vaatii kunniaa, sellainen kunnia.” (Ro 13:7.) Kristitty ei toimi puolueellisesti, vaikka hän osoittaa hallitsijaa kohtaan enemmän kunnioitusta kuin tavallisia kansalaisia kohtaan.