Puutöitä tekevä käsityöläinen. Heprealainen sana ḥa·rašʹ on yleiskäsite, joka tarkoittaa ’käsityöläistä’, ’työntekijää’ tai ’rakentajaa’, joka työstää erilaisia materiaaleja, kuten puuta, metallia tai kiveä (2Ku 12:11; 2Ai 24:12; 2Mo 28:11; 1Ai 14:1). Vastaava kreikkalainen sana teʹktōn on Matteuksen 13:55:ssä ja Markuksen 6:3:ssa käännetty ”puusepäksi”.

Nooan ja hänen kolmen poikansa täytyi tehdä paljon puusepän- ja kirvesmiehentöitä rakentaessaan valtavaa arkkia Jehovan antaman mallin mukaan (1Mo 6:14–16).

Israelissa puusepät rakensivat asuintaloja ja myöhemmin muitakin rakennuksia, mm. synagogia. Vaikka rakennukset olivat suurimmaksi osaksi kiveä tai savea, puutakin käytettiin esim. palkeissa ja ovissa. Raamatun aikoina puusepät tekivät tietysti myös huonekaluja, mm. pöytiä, tuoleja ja penkkejä. Monet työkalut, esim. aurat ja puimareet, tehtiin osittain tai kokonaan puusta (2Sa 24:22). Kun tabernaakkelia ja sen kalusteita valmistettiin, Jehova Jumala ohjasi erityisesti Besalelia ja Oholiabia. Hänen henkensä vahvisti heidän kykyään työstää erinomaisesti puuta ja muita materiaaleja. (2Mo 31:2–11.) Tyroksesta tuotiin taitavia puutyöntekijöitä rakentamaan Daavidin taloa (2Sa 5:11). Serubbabel käytti tällaisia käsityöläisiä Jerusalemin toisen temppelin rakentamisessa (Esr 3:7).

Jeesusta sanottiin sekä ”puusepän pojaksi” (Mt 13:55) että ”puusepäksi” (Mr 6:3). Koska heprealaisisät opettivat yleensä oman ammattinsa pojilleen, Jeesus epäilemättä oppi puusepän ammatin ottoisältään Joosefilta.