Heprealainen sana gan ja kreikkalainen sana kēʹpos tarkoittavat viljeltyä maa-alaa, jossa usein käytetään keinokastelua. Raamatun aikoina puutarhat olivat tavallisesti alueita, joita ympäröi orjantappura-aita tai kivi- tai maamuuri, jonka päällä saattoi kasvaa orjantappuroita (Lal 4:12).

Yleensä Raamatussa mainitut puutarhat ovat varsin toisenlaisia kuin länsimaissa tavanomaiset puutarhat. Monet niistä olivat pikemminkin puistoja, ja niissä kasvoi erilaisia puita, mm. hedelmä- ja pähkinäpuita (Sr 2:5; Am 9:14; Lal 6:11), sekä maustekasveja ja kukkia (Lal 6:2). Ne saivat runsaasti vettä virroista, tai niissä käytettiin keinokastelua, ja usein niissä oli kiemurtelevia polkuja. Yksityisillä perheillä on saattanut olla pienempiä puutarhoja. Kuningas Ahab halusi Nabotin viinitarhan omien sanojensa mukaan vihannestarhaksi (1Ku 21:2).

Edellä mainitut puistomaiset puutarhat olivat tavallisesti kaupungin ulkopuolella lukuun ottamatta kuninkaiden tai hyvin rikkaiden ihmisten puutarhoja. Lähellä sitä paikkaa, jonka kautta Sidkia ja hänen miehensä yrittivät paeta Jerusalemista kaldealaisten piirityksen aikana, oli Kuninkaan puutarha. Se sijaitsi luultavasti aivan tuon kaupungin kaakkoismuurin ulkopuolella. (2Ku 25:4; Ne 3:15.) Josefus kertoo myös Eetan-nimisestä paikasta, jonka hän sijoittaa 13–16 km:n päähän Jerusalemista ja jonka hän sanoo olevan ”ihastuttava runsaiden puistojensa ja virtaavien jokiensa vuoksi”. Salomolla oli hänen mukaansa tapana ajaa siellä vaunuissaan. (Jewish Antiquities, VIII, 186 [vii, 3].) Se puutarha, jossa kuningas Ahasveros piti kolmantena hallitusvuotenaan Susassa järjestämänsä suuret seitsenpäiväiset pidot, oli varmasti suuri ja kaunis (Est 1:1–5).

Babylonissa. Babylonin riippuvat puutarhat olivat yksi muinaisen maailman seitsemästä ihmeestä. Kuningas Nebukadnessar rakensi ne miellyttääkseen vaimoaan, meedialaista prinsessaa, joka oli tullut vuoristoisesta maasta ja joka Babylonian tasaisuuden piinaamana kaipasi synnyinmaansa vuoria. On sanottu, että Nebukadnessar rakensi portaittain kohoavan holvirakennelman ja kattoi tämän keinotekoisen vuoren niin paksulla maakerroksella, että se pystyi ravitsemaan suurimmatkin puut. Huipulle hän rakensi kastelualtaan, johon nostettiin vettä Eufratista ruuvipumpun tyyppisellä nostolaitteella.

Egyptissä. Egyptissä ollessaan israelilaiset viljelivät nähtävästi jonkinlaisia pieniä vihannestarhoja. 5. Mooseksen kirjan 11:10:ssä sanotaan, että he kastelivat niitä jalkojaan käyttäen, mahdollisesti joko jalkakäyttöisten vesirattaiden avulla tai johtamalla kasteluvettä pitkin kanavia, joiden maaseinämiä he avasivat ja tukkivat jaloillaan johtaakseen vettä puutarhan eri osiin.

Getsemane. Öljyvuorella, Kidroninlaakson toisella puolella vastapäätä Jerusalemia sijainnut Getsemanen puutarha oli yksi Jeesuksen Kristuksen suosima paikka, jossa hän saattoi olla yksin opetuslastensa kanssa. Juuri tähän puutarhaan Jeesus meni opetuslapsineen syötyään viimeisen pesah-ateriansa ja asetettuaan Herran illallisen. Siellä hän vetäytyi jonkin matkan päähän opetuslapsistaan ja rukoili kiihkeästi, ja enkeli palveli häntä. Kavaltaja Juudas, joka oli perillä Jeesuksen tavoista, johdatti ihmisjoukon Getsemaneen, missä hän kavalsi Jeesuksen suudelmalla. (Mt 26:36, 46–49; Lu 22:39–48; Joh 18:1, 2.)

Hautapaikkoja. Toisinaan puutarhoja käytettiin hautapaikkoina. Manasse ja hänen  poikansa Amon haudattiin Ussan puutarhaan (2Ku 21:18, 25, 26). Jeesus haudattiin puutarhassa olevaan uuteen muistohautaan (Joh 19:41, 42). Israelilaiset omaksuivat pahan tavan uhrata pakanajumalille puutarhoissa. He asettuivat hautapaikkojen keskelle ja söivät sitä, mikä oli iljettävää, harjoittaessaan väärää uskontoa, josta Jehova oli julistanut langettavansa tuomion. (Jes 65:2–5; 66:16, 17.)

Eedenin puutarha. Historian kuuluisin puutarha on Eedenin puutarha. Sillä näyttää olleen luonnolliset rajat. Tuon ”Eedenissä, idässä päin”, olleen puutarhan sisäänkäynti oli sen itäpuolella. Sinne asetettiin Aadamin synnin jälkeen kerubit ja leimuava miekka estämään ihmisen pääsy keskellä puutarhaa olevalle elämän puulle. (1Mo 2:8; 3:24.) Puutarhaan saatiin runsaasti vettä sieltä lähtevästä joesta, joka haarautui neljän suuren joen latvavesiksi. Tässä puistomaisessa ”mielihyvän paratiisissa” (1Mo 2:8, Dy) oli kaikenlaisia haluttavan näköisiä puita, jotka olivat hyviä ravinnoksi, sekä muuta kasvillisuutta, ja se oli lintujen ja muiden eläinten elinympäristö. Aadamin oli määrä viljellä ja hoitaa sitä ja laajentaa se lopulta koko maapallolle täyttäessään Jumalan käskyä ’alistaa maa valtaansa’. Se oli pyhäkkö, paikka jossa Jumala edustajansa välityksellä vaelsi ja keskusteli Aadamin ja Eevan kanssa; se oli heille täydellinen koti. (1Mo 2:9, 10, 15–18, 21, 22; 1:28; 3:8–19; ks. PARATIISI.)

Vaikka Raamatussa ei kerrotakaan, kuinka kauan kerubit vartioivat elämän puulle vievää tietä, tämä järjestely on saattanut olla voimassa vedenpaisumukseen asti, joka tapahtui 1656 vuotta Aadamin luomisen jälkeen. Koska Aadam ei hoitanut puutarhaa sen jälkeen, kun hänet ja Eeva oli ajettu sieltä ulos heidän syötyään tottelemattomasti kielletystä hyvän ja pahan tiedon puusta, se todennäköisesti rappeutui. Joka tapauksessa se hävisi täydellisesti viimeistään vedenpaisumuksessa. (Ks. EEDEN nro 1.)

Eedenin puutarhan kauneutta muisteltiin vielä satoja vuosia vedenpaisumuksen jälkeen, kun Loot katsellessaan koko Jordanin alannetta havaitsi, että se ”oli kauttaaltaan runsasvetistä seutua – – niin kuin Jehovan puutarha” (1Mo 13:10). Jehova piti silmällä Luvattua maata ja säilytti sen perintönä Israelille. Mooses vertaa sitä Egyptiin, jota israelilaisten oli kasteltava kuin vihannestarhaa, ja sanoo Luvatun maan saavan vettä ”taivaiden sateesta” (5Mo 11:10–12).

Kuvaannollista käyttöä. Varoittaessaan Juudaa Joelin kautta Jehova kertoo ”lukuisasta ja mahtavasta kansasta”, joka hävittää maan ja muuttaa sen ”Eedenin puutarhan” kaltaisesta tilasta erämaaksi (Jl 2:2, 3). Sitä vastoin niitä, jotka tekevät Jehovan tahdon ja joilla on hänen suosionsa, verrataan hyvin kasteltuun puutarhaan (Jes 58:8–11). Tällainen olisi Jehovan liittokansan tila, kun se ennallistettaisiin Babylonin pakkosiirtolaisuudesta (Jes 51:3, 11; Jer 31:10–12).

Hesekielin 28:12–14:ssä sanotaan ”Tyroksen kuninkaan” olleen Eedenin puutarhassa ja ”Jumalan pyhällä vuorella”. Komeisiin pitkiin vaatteisiin ja kuninkaalliseen loistoon verhoutunut kuningas oli ollut setreistään kuuluisan Libanoninvuoren rinteillä kuin Eedenin puutarhassa ja Jumalan vuorella.

Laulujen laulussa mainittu sulamilaistyttöä rakastava paimen vertaa tyttöystäväänsä miellyttävään, kauniiseen ja ilahduttavaan puutarhaan, jossa on hyviä hedelmiä (Lal 4:12–16).