Nimitystä ”rabbi” käytettiin sen varsinaisessa merkityksessä ’opettaja’ (Joh 1:38), mutta vähän ennen Jeesuksen syntymää sitä alettiin juutalaisten keskuudessa käyttää myös puhuttelusanana ja kunnianimenä, joka merkitsi ’suureni, ylhäiseni’. Jotkut oppineet – kirjanoppineet ja lainopettajat – vaativat tämän arvonimen käyttämistä. He nauttivat siitä, että heitä puhuteltiin kunnioittavasti arvonimellä ”rabbi”. Jeesus Kristus tuomitsi sellaisen arvonimien tavoittelun ja kielsi seuraajiaan antamasta kutsua itseään ”rabbiksi”, koska hän oli heidän opettajansa. (Mt 23:6–8.)

Raamatussa nimitys ”rabbi” esiintyy vain Kreikkalaisissa kirjoituksissa. Sen varsinaisessa merkityksessä ’opettaja’ sitä käytetään 12 kertaa Jeesuksen yhteydessä: kaksi kertaa sitä käytti Pietari (Mr 9:5; 11:21), yhden kerran kaksi Johanneksen opetuslasta (Joh 1:38), kerran Natanael (Joh 1:49), kerran Nikodemos (Joh 3:2), kerran ihmisjoukko (Joh 6:25), kaksi kertaa Juudas (toinen tapauksista mainitaan kahdesti) (Mt 26:25, 49; Mr 14:45) ja kolme kertaa sitä käyttivät Jeesuksen opetuslapset, joiden nimiä ei mainita (Joh 4:31; 9:2; 11:8). Maria Magdaleena ja sokea mies, jonka Jeesus paransi, puhuttelivat Jeesusta sanalla ”rabbuni” (opettajani). Omistusliite ”-ni” on tässä jälkiliitteenä, mutta se näyttää käytössä menettäneen merkityksensä, kuten on käynyt etuliitteelle ranskalaisessa sanassa monsieur, jonka alkuperäinen merkitys oli ’herrani’ (Joh 20:16; Mr 10:51). Johannes Kastajaa puhutellaan rabbiksi yhden kerran (Joh 3:26).