Nahasta, puusta tai jostakin kuitumaisesta materiaalista valmistettu litteä antura, joka kiinnitetään jalkaan hihnoilla. Nämä tavallisesti nahkaiset hihnat kulkevat isonvarpaan ja etuvarpaan välistä, kantapään takaa ja jalkapöydän ylitse. Joissakin tapauksissa hihna saattoi ulottua jopa nilkan ympäri.

Egyptiläisten sandaalien kärki kaartui tavallisesti ylöspäin. Joissakin assyrialaisissa sandaaleissa ei ollut ollenkaan pohjaa jalan etuosaa varten, vaan ainoastaan kantapään ja jalansivun alla oli suojus, joka kiinnitettiin jalkaan hihnoilla. Roomalaiset kulkivat sandaaleissa, ja heidän kerrotaan käyttäneen myös jalkineita, jotka muistuttivat nykyaikaisia kenkiä. Assyrialaisten, roomalaisten ja muiden kansojen ylimyksillä ja kuninkaallisilla oli taidokkaasti tehtyjä sandaaleja tai saappaan tapaisia jalkineita. Jotkut Siinainvuoren ympäristössä asuvat beduiinit käyttävät erään merilehmälajin (hylkeenkaltainen merieläin) nahasta tehtyjä sandaaleja. Jehova sanoo kuvaannollisesti panneensa Jerusalemille ”hylkeennahkakengät” (hepr. taʹḥaš) (Hes 16:10).

Israelin pappien kerrotaan palvelleen tabernaakkelissa ja temppelissä avojaloin (vrt. 2Mo 3:5; Jos 5:15; Ap 7:33). Mutta ulkona liikkuminen paljasjaloin oli murheen tai nöyryytyksen merkki (2Sa 15:30; Jes 20:2–5; vrt. Hesekielille [24:17, 23] annettuun käskyyn).

Pitkällä matkalla oli tapana kuljettaa mukana  ylimääräistä sandaaliparia, koska anturat saattoivat kulua puhki tai nauhat katketa. Kun Jeesus lähetti apostolit ja lisäksi 70 opetuslasta matkaan, hän sanoi, ettei heidän tullut ottaa mukaan kahta sandaaliparia vaan heidän piti luottaa niiden vieraanvaraisuuteen, jotka ottivat vastaan hyvän uutisen (Mt 10:5, 9, 10; Mr 6:7–9; Lu 10:1, 4).

Kuvaannollista käyttöä. Mooseksen lain alaisuudessa leski otti sandaalin sellaisen miehen jalasta, joka kieltäytyi menemästä lankousavioliittoon hänen kanssaan, ja miehestä käytettiin häpeällistä nimitystä ”Sen huone, jolta on vedetty sandaali pois” (5Mo 25:9, 10). Sandaalin ojentaminen jollekulle edusti omaisuuden tai lunastusoikeuden siirtoa (Ru 4:7–10). (Ks. LANKOUSAVIOLIITTO.)

Ilmauksella ”yli Edomin heitän sandaalini” (Ps 60:8; 108:9) Jehova on voinut tarkoittaa sitä, että Edom joutuisi alistettuun asemaan. Se viittasi mahdollisesti tapaan heittää sandaali maapalalle merkiksi sen haltuun ottamisesta. Tai se on voinut ilmaista halveksuntaa Edomia kohtaan, koska samassa yhteydessä Moabia sanotaan Jehovan ”pesuastiaksi”. Sandaalin heittämistä pidetään nykyään Lähi-idässä halveksuntaa osoittavana eleenä.

Daavid kehotti Salomoa rankaisemaan Joabia, joka oli rauhan aikana ’päästänyt sotaverta sandaaleilleen’ – kuvailmaus tarkoitti Joabin verivelkaa hänen surmattuaan sotapäälliköt Abnerin ja Amasan (1Ku 2:5, 6). Tämä sekä se, että sandaalit jalkaansa paneva oli lähdössä kotoaan (tai senhetkisestä olinpaikastaan; vrt. Ap 12:8) suorittamaan jotakin tehtävää, valaisevat apostoli Paavalin kehotusta, jonka mukaan kristityillä tulisi olla ”kenkinä jaloissaan [tai kirjaimellisemmin: ”jalkojen alle sidottuina”] rauhan hyvän uutisen varusteet” (Ef 6:14, 15, Int).

Jonkun toisen sandaalien hihnojen irrottamista tai hänen sandaaliensa kantamista pidettiin halpa-arvoisena tehtävänä, jonka orjat usein suorittivat. Johannes käytti tätä vertausta sen osoittamiseksi, että hän oli alempiarvoinen kuin Kristus. (Mt 3:11; Mr 1:7.)