Kaupunki, joka sijaitsi Kanaanin kaakkoisrajalla (1Mo 10:19; 13:12). Sodoma mainitaan usein yhdessä Gomorran kanssa, ja se oli nähtävästi huomattavin niistä viidestä kaupungista, jotka kaikki sijaitsivat ilmeisesti Siddimin alatasangolla (1Mo 14:2, 3). Monet tutkijat uskovat Sodoman ja muiden ”Alanteen kaupunkien” alkuperäisten sijaintipaikkojen olevan tätä nykyä upoksissa Kuolleenmeren vesien alla, mutta toiset ovat äskettäin väittäneet, että noiden kaupunkien rauniot voidaan samastaa Kuolleenmeren itä- ja kaakkoispuolella sijaitsevien wadien varrella oleviin paikkoihin (1Mo 13:12; ks. SUOLAMERI).

Kun Abraham ja Loot päättivät muuttaa kauemmas toisistaan välttääkseen paimeniensa väliset kiistat, Loot meni itään päin runsasvetiselle Jordanin alanteelle ja pystytti telttansa lähelle Sodomaa. Siellä Loot havaitsi, että ”Sodoman miehet olivat pahoja ja törkeän syntisiä Jehovan edessä”, ja tämä vaivasi häntä suuresti. (1Mo 13:5–13; 2Pi 2:7, 8.) Jonkin ajan kuluttua Sodoman ja neljän muun kaupungin asukkaat kapinoivat oltuaan 12 vuotta Elamin kuninkaan Kedorlaomerin alaisuudessa. Seuraavana vuonna Kedorlaomer liittolaisineen kukisti Sodoman kuninkaan Beran ja tämän liittolaiset. Sen lisäksi että voittajat ottivat haltuunsa omaisuuden ja elintarvikkeet, he vangitsivat Lootin ja joitakuita muita. (1Mo 14:1–12.)

Abrahamin joukot saivat kiinni Kedorlaomerin ja toivat takaisin vangit, mukaan luettuina Loot ja hänen huonekuntansa, sekä sotasaaliin. Sodoman kuningas halusi välttämättä, että Abraham pitäisi itsellään takaisin saadun aineellisen omaisuuden, mutta Abraham kieltäytyi, jottei Bera sanoisi: ”Minä tein Abramin rikkaaksi.” (1Mo 14:13–24.)

Ikuinen tuho. Sodoma jatkoi kuitenkin Jehovan uhmaamista ja tuli tunnetuksi moraalittomista tavoistaan, esimerkiksi homoseksuaalisuudesta. Jehova julisti: ”Valitushuuto Sodoman ja Gomorran takia on todella kova ja heidän syntinsä todella hyvin raskas.” Jumala lähetti sen tähden enkeleitään tuhoamaan Sodoman mutta vakuutti Abrahamille, että jos tuosta paikasta voitaisiin löytää kymmenen vanhurskasta, koko kaupunki säästettäisiin. (1Mo 18:16, 20–33.)

Kaupunki osoitti ansainneensa tuhon, sillä Sodoman kelvottomista asukkaista koostuva metelöivä joukko – mukana oli poikia ja vanhoja miehiä – piiritti Lootin talon ja yritti raiskata hänen enkelivieraansa. Seuraavana päivänä, sen jälkeen kun Loot, hänen vaimonsa ja kaksi tytärtään olivat lähteneet kaupungista, Sodoma ja Gomorra tuhottiin rikillä ja tulella. (1Mo 19:1–29; Lu 17:28, 29.) Sittemmin Sodomasta ja Gomorrasta tuli kielikuva, joka tarkoitti Kaikkivaltiaan Jumalan aiheuttamaa kertakaikkista tuhoa (5Mo 29:23; Jes 1:9; 13:19; Jer 49:18; 50:40; Va 4:6; Am 4:11; Sef 2:9; Ro 9:29) ja äärimmäistä jumalattomuutta (5Mo 32:32; Jes 1:10; 3:9; Jer 23:14; Hes 16:46–56). (Ks. GOMORRA.)

Jeesus sanoi sellaisesta juutalaisesta kaupungista, joka hylkäisi hyvän uutisen: ”Sodoman ja Gomorran maalla on tuomiopäivänä helpompaa kuin sillä kaupungilla.” (Mt 10:15; 11:23, 24.) Juudaan kirjeen 7. jakeessa sanotaan kuitenkin, että Sodoma ja Gomorra ”ovat edessämme varoittavana esimerkkinä kärsiessään ikuisen tulen rangaistustuomiota”. Jeesus käytti siis ilmeisestikin vain hyperbolaa korostaakseen, miten epätodennäköistä olisi, että joidenkin ensimmäisen  vuosisadan juutalaiskaupunkien asukkaat katuisivat edes tuomiopäivänä.

”Hengellisessä merkityksessä”. Ilmestyksen 11:3, 8:ssa sanotaan, että Jumalan ”kahden todistajan” ruumiit makasivat sen suuren kaupungin valtakadulla, ”jota hengellisessä merkityksessä kutsutaan Sodomaksi ja Egyptiksi”. Jesajan profetiassa (1:8–10) verrataan Siionia eli Jerusalemia Sodomaan ja nimitetään sen hallitsijoita ”Sodoman käskijöiksi”. Silloin kun Johannes sai Ilmestyskirjan näyn tulevista tapahtumista vuoden 96 tienoilla, esikuvallinen Jerusalemin kaupunki oli kuitenkin tuhottu jo aikaa sitten, vuonna 70. Viittauksen ”suureen kaupunkiin” eli järjestöön täytyy siksi tarkoittaa vastakuvallista Jerusalemia, jota muinainen uskoton Jerusalem esikuvasi.