Sukuluettelo, Jeesuksen Kristuksen
Matteuksen 1. luvussa esitetään Jeesuksen sukuluettelo Abrahamista eteenpäin. Luukkaan 3. luvussa on sukuluettelo taaksepäin ”Aadamiin, – – Jumalan poikaan” asti. Jeesuksen sukuluettelo on ainoa Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa esitetty sukuluettelo. Osa hänen sukuluettelostaan, Aadamista Salomon ja Serubbabelin kautta kulkeva osa, on 1. Aikakirjan luvuissa 1–3. Kun yhdistetään 1. Mooseksen kirjan ja Ruutin kirjan tiedot, saadaan sukuhaara Aadamista Daavidiin.
Kolme viimeksi mainittua luetteloa (1. Mooseksen kirja + Ruut, 1. Aikakirja ja Luukas) ovat täysin yhtäpitäviä Aadamista Arpaksadiin asti, lukuun ottamatta joissakin nimissä olevia pieniä eroja, esim. Kenan on Luukkaan 3:37:ssä ”Kainan”. 1. Aikakirjan ja 1. Mooseksen kirjan + Ruutin luettelot ovat yhtäpitäviä Daavidiin asti, mutta Luukkaan kertomuksessa on toinen ”Kainan” Arpaksadin ja Selahin välissä (Lu 3:35, 36).
Ensimmäisen aikakirjan ja Matteuksen luettelot ovat pääosin yhtäpitävät Salomosta Serubbabeliin, tosin Matteus jättää pois joitakin nimiä. Näitä eroja ja Luukkaan kertomuksessa Daavidin ja Jeesuksen välillä mainittujen nimien eroja käsitellään myöhemmin.
Artikkelissa SUKULUETTELO on osoitettu, että monien yksityisten sukuluetteloiden lisäksi juutalaiset pitivät julkisia sukuluetteloita, että kronikoitsijat, esim. Esra, saattoivat käyttää niitä hyväkseen kootessaan omia luetteloitaan ja että julkisia luetteloita oli olemassa ensimmäisellä vuosisadalla ilmeisesti vuoteen 70 asti. Kaikkein tärkeintä heille oli Messiaan polveutuminen Abrahamista Daavidin kautta. Voimme siis olla varmoja siitä, että sekä Matteus että Luukas hakivat tietoja näistä sukuluetteloista.
Evankeliumien sukuluetteloiden luotettavuus. Herää kysymys, miksi Matteus jättää pois joitakin nimiä, jotka sisältyvät muiden kronikoitsijoiden luetteloihin. Ensinnäkin oman syntyperänsä todistamiseksi ei ollut välttämätöntä nimetä suvun jokaista lenkkiä. Esimerkiksi todistaessaan kuulumistaan pappissukuun Esra jätti Esran 7:1–5:ssä pois useita nimiä, jotka on mainittu 1. Aikakirjan 6:1–15:ssä luetellussa pappien sukuhaarassa. Ilmeisesti ei ollut olennaisen tärkeää mainita nimeltä kaikkia näitä esi-isiä juutalaisten vakuuttamiseksi hänen papillisesta syntyperästään. Sama pitää paikkansa Matteuksesta: Hän käytti epäilemättä julkista arkistoa ja jäljensi siitä, jos ei ihan jokaista nimeä, niin ainakin ne, jotka tarvittiin sen todistamiseen, että Jeesus polveutui Abrahamista ja Daavidista. Hänellä oli myös käytettävissään Raamatun heprealaiset kirjoitukset, joita hän saattoi tutkia virallisten julkisten asiakirjojen ohella. (Vrt. Ru 4:12, 18–22 ja Mt 1:3–6.)
Sekä Matteuksen että Luukkaan luettelot koostuivat nimistä, jotka tuon ajan juutalaiset tunnustivat julkisesti paikkansapitäviksi. Kirjanoppineet ja fariseukset sekä saddukeukset olivat katkeria kristillisyyden vihollisia, ja he olisivat käyttäneet kaikkia mahdollisia todisteita saattaakseen Jeesuksen huonoon huutoon, mutta on huomionarvoista, etteivät he koskaan kyseenalaistaneet näitä sukuluetteloita. Jos joko Matteuksen tai Luukkaan laatima Jeesuksen sukuluettelo olisi ollut virheellinen, näillä vastustajilla olisi ollut todella loistava tilaisuus todistaa se juuri tuolloin! Saattoivathan he vuoteen 70 asti ilmeisesti vaivatta käyttää julkisia sukuluetteloita ja Raamatun kirjoituksia.
Sama pitää paikkansa ensimmäisellä vuosisadalla toimineista kristillisyyden pakanavihollisista, joista monet olivat noiden juutalaisten tavoin oppineita miehiä ja olisivat mielellään vedonneet mihin tahansa todisteisiin siitä, että nämä Matteuksen ja Luukkaan luettelot olivat väärennettyjä ja ristiriitaisia. Mikään ei kuitenkaan viittaa siihen, että nuo varhaiset pakanavastustajat olisivat hyökänneet kristittyjä vastaan tässä asiassa.
Lisäksi sekä Matteus että Luukas saavuttivat päämääränsä, eikä heiltä muuta vaadittukaan. Sen todistamiseksi, että Jeesus polveutui Abrahamista ja Daavidista, ei tarvinnut tehdä uutta sukuluetteloa. Heidän piti vain jäljentää julkisia taulukoita, jotka kansakunta hyväksyi täysin Daavidin ja pappien sukuhaaran osalta sekä kaiken muun osalta, mitä tarvittiin jonkun polveutumisen todistamiseksi (ks. Lu 1:5; 2:3–5; Ro 11:1). Vaikka näistä taulukoista olisikin jätetty jotain pois, se ei tehnyt tyhjäksi näiden evankeliuminkirjoittajien tarkoitusta, jonka he myös saavuttivat, nimittäin esittää laillisesti ja julkisesti hyväksyttävät todisteet Jeesuksen, Messiaan, sukuluettelosta.
Ongelmia Matteuksen esittämässä Jeesuksen sukuluettelossa. Matteus jakaa sukuluettelon Abrahamista Jeesukseen kolmeen osaan, joista kussakin on 14 sukupolvea (Mt 1:17). Tämä jako on saatettu tehdä muistin avuksi. Nimiä laskettaessa huomataan kuitenkin, että niitä on kaikkiaan 41 eikä 42. Ne voidaan laskea mm. seuraavasti: lasketaan Abrahamista Daavidiin 14 nimeä ja sen jälkeen aloitetaan Daavidista ja lasketaan toiset 14 nimeä, jolloin Josia on viimeinen; lopuksi aloitetaan kolmas 14 nimen sarja Jekonjalla (Jojakinilla) ja päätetään se Jeesukseen. Huomaa, että Matteus toistaa Daavidin nimen ensimmäisen 14 nimen sarjan viimeisenä ja seuraavan 14 nimen sarjan ensimmäisenä. Sitten hän toistaa ilmauksen ”Babyloniin karkottaminen”, jonka hän yhdistää Josiaan ja tämän poikiin (Mt 1:17).
Kuten sanottu, Matteus on saattanut jäljentää luettelonsa täsmälleen sellaisena kuin se oli hänen käyttämässään julkisessa arkistossa tai hän on saattanut tahallaan jättää pois joitakin lenkkejä muistamisen helpottamiseksi. Muuan selitys sille, että luettelosta on jätetty pois kolme Daavidin sukuhaaraan kuulunutta kuningasta Joramin ja Ussian (Asarjan) väliltä, on kuitenkin se, että Joram meni naimisiin Ahabin huoneeseen kuuluvan jumalattoman Ataljan, Isebelin tyttären, kanssa ja toi siten tämän Jumalan tuomitseman suvun Juudan kuninkaiden sukuhaaraan (1Ku 21:20–26; 2Ku 8:25–27). Matteus nimeää Joramin ensimmäiseksi tuossa jumalattomassa liitossa ja jättää mainitsematta kolmen seuraavan kuninkaan, Ahasjan, Joasin ja Amasjan, liiton hedelmien, nimet neljänteen sukupolveen asti (vrt. Mt 1:8:aa 1Ai 3:10–12:een).
Matteus osoittaa, että Serubbabel on Sealtielin poika (Mt 1:12), mikä sopii yhteen muiden viittausten kanssa (Esr 3:2; Ne 12:1; Hag 1:14; Lu 3:27). 1. Aikakirjan 3:19:ssä Serubbabelin sanotaan kuitenkin olevan Pedajan poika. Ilmeisesti Serubbabel oli lankousavioliiton vuoksi Pedajan biologinen poika ja Sealtielin laillinen poika, tai ehkä Sealtiel kasvatti Serubbabelin poikanaan sen jälkeen, kun tämän isä Pedaja oli kuollut, minkä vuoksi hänet tunnustettiin lain mukaan Sealtielin pojaksi.
Ongelma Luukkaan esittämässä Jeesuksen sukuluettelossa. Käytettävissä olevat Luukkaan käsikirjoitusten jäljennökset mainitsevat toisen ”Kainanin” Arpaksadin (Arfaksadin) ja Selahin välissä (Lu 3:35, 36; vrt. 1Mo 10:24; 11:12; 1Ai 1:18, 24). Useimmat tutkijat pitävät tätä jäljentäjän virheenä. ”Kainania” ei ole tässä sukuluetteloiden kohdassa Raamatun heprealaisten kirjoitusten heprealaisissa ja samarialaisissa teksteissä, eikä sitä ole myöskään missään targumeissa eikä käännöksissä paitsi kreikkalaisessa Septuagintassa. Nähtävästi sitä ei ollut edes Septuagintan aiemmissa jäljennöksissä, koska Josefus, joka tavallisesti noudattaa Septuagintaa, luettelee Selesin (Selahin) Arfaksadesin (Arpaksadin) jälkeen tämän poikana (Jewish Antiquities, I, 146 [vi, 4]). Varhaiset kirjoittajat Irenaeus, Africanus, Eusebios ja Hieronymus pitivät toista ”Kainania” lisäyksenä ja jättivät sen pois Luukkaan kertomuksen jäljennöksistään. (Ks. KAINAN nro 2.)
Miksi Matteuksen ja Luukkaan esittämät Jeesuksen Kristuksen sukuluettelot eroavat toisistaan?
Lähes kaikki erot Luukkaan ja Matteuksen esittämien Jeesuksen sukuluetteloiden nimissä on nopeasti selitetty sillä, että Luukas seurasi polveutumista Daavidin pojan Natanin kautta eikä Salomon kautta kuten Matteus (Lu 3:31; Mt 1:6, 7). Ilmeisesti Luukas seuraa Marian esi-isiä ja näyttää siten Jeesuksen biologisen polveutumisen Daavidista, kun taas Matteus osoittaa Jeesuksen laillisen oikeuden Daavidin valtaistuimeen sen perusteella, että hän polveutuu Joosefin, Jeesuksen laillisen isän, kautta Salomosta. Sekä Matteus että Luukas tuovat esiin, ettei Joosef ollut Jeesuksen oikea isä vaan ainoastaan hänen ottoisänsä, jolta hän sai laillisen oikeuden. Tullessaan Jeesukseen Matteus poikkeaa tyylistä, jota hän on käyttänyt koko sukuluettelonsa ajan, ja sanoo: ”Jaakobille syntyi Joosef, Marian mies, hänen josta syntyi Jeesus, jota kutsutaan Kristukseksi.” (Mt 1:16.) Huomaa, ettei hän sano, että ”Joosefille syntyi Jeesus” vaan että Joosef oli ”Marian mies, hänen josta syntyi Jeesus”. Luukas on vieläkin täsmällisempi osoittaessaan ensin, että Jeesus oli todellisuudessa Jumalan Poika, joka syntyi Marian kautta (Lu 1:32–35), ja sanoessaan sitten: ”Jeesus – – oli, niin kuin luultiin, Joosefin poika, hänen joka oli Heelin [poika].” (Lu 3:23.)
Koska Jeesus ei ollut Joosefin biologinen poika vaan Jumalan Poika, Luukkaan esittämä Jeesuksen sukuluettelo todisti, että hän oli ihmiseksi synnyttyään Daavidin poika biologisen äitinsä Marian kautta. Frédéric Godet kirjoitti Matteuksen ja Luukkaan esittämistä Jeesuksen sukuluetteloista: ”Tekstin yksityiskohtainen tutkiminen saa meidät siis myöntämään, 1) että Luukkaan sukuluettelo on Jeesuksen isoisän Heelin sukuluettelo, 2) että koska tämä Jeesuksen yhteys Heeliin on nimenomaan vastakkainen hänen yhteydelleen Joosefiin, hänen [Luukkaan] meitä varten säilyttämänsä asiakirja ei voi olla hänen näkökannaltaan muuta kuin Jeesuksen sukuluettelo Marian kautta. Mutta miksei Luukas mainitse Mariaa ja miksi hän siirtyy suoraan Jeesuksesta hänen isoisäänsä? Äidin mainitseminen sukuluettelon osana ei ollut vanhojen näkemysten mukaista. Kreikkalaisilla mies oli isänsä, ei äitinsä, poika, ja juutalainen sananparsi kuului: ’Genus matris non vocatur genus [”Äidin jälkeläistä ei sanota jälkeläiseksi (hänen jälkeläisekseen)”]’ (’Baba bathra’, 110, a).” (Commentary on Luke, 1981, s. 129.)
Kumpikin sukuluettelo (Matteuksen ja Luukkaan) osoittaa itse asiassa polveutumisen Daavidista, Salomon kautta ja Natanin kautta (Mt 1:6; Lu 3:31). Matteuksen ja Luukkaan luetteloiden tarkastelu osoittaa, että ne erkanevat Salomossa ja Natanissa, mutta yhtyvät jälleen kahdessa henkilössä, Sealtielissa ja Serubbabelissa. Tämä voidaan selittää seuraavasti: Sealtiel oli Jekonjan poika mutta meni ehkä naimisiin Nerin tyttären kanssa, jolloin hänestä tuli Nerin vävy ja häntä voitiin sanoa ’Nerin pojaksi’. Lisäksi on mahdollista, ettei Nerillä ollut poikia, jolloin Sealtiel luettiin hänen pojakseen myös siitä syystä. Serubbabelia, joka oli todennäköisesti oikeastaan Pedajan poika, pidettiin laillisesti Sealtielin poikana, kuten aiemmin todettiin. (Vrt. Mt 1:12; Lu 3:27; 1Ai 3:17–19.)
Sitten kertomuksista käy ilmi, että Serubbabelilla oli kaksi poikaa, Resa ja Abiud, joiden kohdalla sukuhaarat jälleen eroavat. (Nämä eivät ole ehkä olleet suoranaisia poikia vaan jälkeläisiä, tai ainakin toinen on voinut olla vävy. Vrt. 1Ai 3:19.) (Lu 3:27; Mt 1:13.) Sekä Matteuksen että Luukkaan esittämät Jeesuksen sukuluettelot eroavat tässä kohden 1. Aikakirjan 3. luvun sukuluettelosta. Tämä saattaa johtua siitä, että Matteus jätti tahallaan pois joitakin nimiä ja Luukas teki mahdollisesti samoin. Tulee kuitenkin pitää mielessä, että tällaiset Matteuksen ja Luukkaan sukuluetteloissa olevat erot eivät varsin todennäköisesti ole heidän itsensä tekemiä muutoksia, vaan sellaisia, jotka ovat jo olleet silloisissa sukuluetteloissa ja jotka juutalaiset ovat täysin hyväksyneet.
Voimme siis päätellä, että Matteuksen ja Luukkaan kaksi luetteloa yhdistävät kaksi totuutta, nimittäin 1) sen, että Jeesus oli todellisuudessa Jumalan Poika ja Valtakunnan luonnollinen perijä synnyttyään ihmeen välityksellä Daavidin sukuhaaraan kuuluvasta neitsyttytöstä Mariasta, ja 2) sen, että Jeesus oli ottoisänsä Joosefin Lu 1:32, 35; Ro 1:1–4). Jos vihamieliset juutalaiset väittivät Jeesusta aviottomaksi lapseksi, se että Joosef, joka tunsi olosuhteet, meni Marian kanssa naimisiin ja antoi hänelle hyvän nimensä ja kuninkaallisen sukuhaaransa suojeluksen, kumoaa sellaisen panettelun.
kautta myös laillinen perijä Daavidin ja Salomon miespuolisten jälkeläisten sukuhaarassa ([Taulukko s. 1016–1017]
JEESUKSEN SUKULUETTELOT RAAMATUSSA
1. Mooseksen kirja ja Ruut
1. Aikakirja luvut 1, 2, 3
Matteus 1. luku
Luukas 3. luku
Aadam
Aadam
—
Aadam
Set
Set
—
Set
Enos
Enos
—
Enos
Kenan
Kenan
—
Kainan
Mahalalel
Mahalalel
—
Mahalaleel
Jared
Jared
—
Jared
Hanok
Hanok
—
Hanok
Metusalah
Metusalah
—
Metusalah
Lemek
Lemek
—
Lemek
Nooa
Nooa
—
Nooa
Seem
Seem
—
Seem
Arpaksad
Arpaksad
—
Arpaksad
—
—
—
Kainan
Selah
Selah
—
Selah
Eber
Eber
—
Eber
Peleg
Peleg
—
Peleg
Reu
Reu
—
Reu
Serug
Serug
—
Serug
Nahor
Nahor
—
Nahor
Terah
Terah
—
Terah
Abram (Abraham)
Abraham
Abraham
Abraham
Iisak
Iisak
Iisak
Iisak
Jaakob (Israel)
Jaakob
Jaakob
Jaakob
Juuda (ja Tamar)
Juuda
Juuda (ja Tamar)
Juuda
Peres
Peres
Peres
Peres
Hesron
Hesron
Hesron
Hesron
Ram
Ram
Ram
Arni (Ram?)
Amminadab
Amminadab
Amminadab
Amminadab
Nahson
Nahson
Nahson
Nahson
Salma
Salma
Salma (ja Rahab)
Salma
Boas (ja Ruut)
Boas
Boas (ja Ruut)
Boas
Obed
Obed
Obed
Obed
Iisai
Iisai
Iisai
Iisai
Daavid
Daavid
Daavid (ja Batseba)
Daavid
—
Salomo
Salomo
Natan1
Mattata
Menna
Melea
Eljakim
Jonam
Joosef
Juudas
Symeon
Leevi
Mattat
Jorim
Elieser
Jeesus
Er
Elmadam
Kosam
Addi
Melki
Neri
—
Rehabeam
Rehabeam
—
Abia
Abia
—
Asa
Asa
—
Josafat
Josafat
—
Joram
Joram
—
Ahasja
—
—
Joas
—
—
Amasja
—
—
Asarja (Ussia)
Ussia (Asarja)
—
Jotam
Jotam
—
Ahas
Ahas
—
Hiskia
Hiskia
—
Manasse
Manasse
—
Amon
Amon
—
Josia
Josia
—
Jojakim
—
—
Jekonja (Jojakin)
Jekonja
—
Sealtiel (Pedaja)2
Sealtiel
Sealtiel3
—
Serubbabel4
Serubbabel
Serubbabel
Resa
Johanan
Joda
Josek
Semein
Mattatias
Maat
Naggai
Esli
Nahum
Aamos
Mattatias
Joosef
Jannai
Melki
Leevi
Mattat
Heeli (Marian isä)
—
—
Abiud
—
—
Eljakim
—
—
Asor
—
—
Sadok
—
—
Akim
—
—
Eliud
—
—
Eleasar
—
—
Mattan
—
—
Jaakob
—
—
Joosef
Joosef (Heelin vävy)
—
—
Jeesus (kasvattipoika)
Jeesus (Marian poika)
1 Natanista lähtien Luukas luettelee sukupuuta Jeesuksen äidin puolelta, kun taas Matteus jatkaa edelleen isän puolelta.
2 Serubbabel oli ilmeisesti Pedajan biologinen poika ja Sealtielin laillinen poika lankousavioliiton kautta, tai Sealtiel kasvatti hänet hänen isänsä Pedajan kuoltua, ja niin hänet tunnustettiin lain mukaan Sealtielin pojaksi (1Ai 3:17–19; Esr 3:2; Lu 3:27).
3 Sealtiel, Jekonjan poika, oli mahdollisesti Nerin vävy (1Ai 3:17; Lu 3:27).
4 Sukuhaarat yhtyvät Sealtielissa ja Serubbabelissa ja sen jälkeen eroavat. Eron on voinut aiheuttaa Serubbabelin kaksi eri jälkeläistä, tai Resa tai Abiud on voinut olla vävy.