Suussa erittyvä neste. Jonkun päälle tai kasvoille sylkeminen ilmaisi äärimmäistä halveksuntaa, vihamielisyyttä tai närkästystä ja oli uhrille nöyryyttävää (4Mo 12:14). Job joutui vastoinkäymistensä keskellä tällaisen inhon ilmauksen kohteeksi (Job 17:6; 30:10). Israelilaismiestä, joka kieltäytyi solmimasta Mooseksen lain määräämää lankousavioliittoa, tuli nöyryyttää julkisesti siten, että hylätty leski veti sandaalin miehen jalasta ja sylki häntä kasvoihin miehen kotikaupungin vanhinten ollessa läsnä (5Mo 25:7–10).

 Jeesuksen Kristuksen päälle syljettiin, kun hän oli sanhedrinin edessä (Mt 26:59–68; Mr 14:65), ja roomalaiset sotilaat sylkivät hänen päälleen hänen oltuaan Pilatuksen kuulusteltavana (Mt 27:27–30; Mr 15:19). Jeesus oli ennustanut, että häntä kohdeltaisiin näin ylenkatseellisesti (Mr 10:32–34; Lu 18:31, 32), ja se täytti profeetalliset sanat: ”Kasvojani en kätkenyt nöyryytyksiltä enkä syljeltä.” (Jes 50:6.)

Tämän vastakohdaksi Raamatussa kerrotaan kolme tapausta, joissa Jeesus Kristus käytti sylkeään suorittaessaan ihmeparannuksia (Mr 7:31–37; 8:22–26; Joh 9:1–7). Koska Jeesuksen aikaansaamat parannukset olivat ihmeitä, jotka hän teki Jumalan hengen voimalla, näissä tapauksissa ei ollut kyse pelkästään Kristuksen oman syljen käytöstä tehokkaana luonnonparannuskeinona.