Taloudenhoitaja
Henkilö, joka on valtuutettu huolehtimaan toisen henkilön taloudesta tai omaisuudesta. Heprean sana so·khenʹ on käännetty ”taloudenhoitajaksi” (Jes 22:15); samoin sana mo·šelʹ, joka merkitsee ’sitä joka hoitaa’, viittaa taloudenhoitajaan (1Mo 24:2, Rbi8, alav.). Myös kreikan sana oi·ko·noʹmos tarkoittaa ’taloudenhoitajaa’ (Lu 12:42, Rbi8, alav.).
Taloudenhoitaja saattoi olla vapaa mies tai luotettava orja. ’Epävanhurskaasta taloudenhoitajasta’, jonka Jeesus mainitsi eräässä kuvauksessaan, saa sellaisen vaikutelman, että hän oli vapaa mies (Lu 16:1, 2, 4). Kuninkailla ja monilla muilla varakkailla tai huomattavilla henkilöillä oli taloudenhoitaja, jolle he kukin antoivat erilaisia valtuuksia. Kreikan sana e·piʹtro·pos ’valtuutettu’ on merkitykseltään läheistä sukua sanalle oi·ko·noʹmos, sillä taloudenhoitaja valvoi usein isännän taloa, muita palvelijoita ja omaisuutta sekä huolehti toisinaan liikeasioista (Ga 4:1–3; Lu 16:1–3).
Abrahamin uskollinen palvelija, damaskolainen Elieser, oli vastuussa hänen mittavasta omaisuudestaan, johon sisältyi erittäin suuri karja ja eräässä vaiheessa useita orjia, vaikka Abrahamilla ei ollutkaan muuta maaomaisuutta kuin hautapaikka (1Mo 13:2; 14:14; 15:2; 23:17–20; Ap 7:4, 5). Kun Joosef oli orjana Egyptissä, hänen huostaansa uskottiin Potifarin talous (1Mo 39:1–4, 8, 9). Myöhemmin Joosefillakin oli taloudenhoitaja (1Mo 44:4). Israelin kuninkaan Elan palveluksessa oli mies, joka hoiti hänen talouttaan Tirsassa. Todennäköisesti muutkin muinaiset kuninkaat noudattivat samanlaista käytäntöä. (1Ku 16:9.) Juudan kuninkaan Hiskian päivinä Sebna toimi kuninkaan taloudenhoitajana, mutta koska hän oli uskoton, hänen tilalleen asetettiin Eljakim, Hilkian poika (Jes 22:15, 20, 21).
Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa osoitetaan, että Herodes Antipaan taloutta johti valtuutettu, jonka vaimo palveli Jeesusta omista varoistaan (Lu 8:3). Jeesus puhui eräässä kuvauksessaan viinitarhan työntekijöitä valvovasta valtuutetusta, joka maksoi heille palkan päivän päättyessä (Mt 20:8).
Taloudenhoitajan vastuu ja hallintotehtävät kuvaavat sopivasti palvelustointa, jonka Jehova Jumala on uskonut kristitylle. Viimeisiä päiviä koskevassa ennustuksessaan Jeesus kuvailee ”uskollista ja ymmärtäväistä orjaa”, joka toimii myös hänen taloudenhoitajanaan – uskon huonekunnan taloudenhoitajana – ja antaa hengellistä ”ruokaa oikeaan aikaan”. (Mt 24:14, 45; Lu 12:42–44.) Kristillisen seurakunnan valvojat ovat ”taloudenhoitajia”, ja heiltä vaaditaan ehdotonta uskollisuutta (Tit 1:7; 1Ko 4:1, 2). Paavalille oli apostolina, etenkin pakanoiden apostolina, uskottu erityinen taloudenhoito (1Ko 9:17; Ef 3:1, 2). Pietari osoittaa, että kaikki kristityt – niin valvojat kuin muutkin – ovat monenlaisilla tavoilla ilmaistun Jumalan ansaitsemattoman hyvyyden taloudenhoitajia ja että jokaisella on Jumalan järjestelyssä oma alueensa eli paikkansa, jossa hän voi palvella uskollisena taloudenhoitajana (1Pi 4:10).