Tebet
Pakkosiirtolaisuuden jälkeen juutalaisten pyhän kalenterin mukaan kymmenes, mutta maallisen kalenterin mukaan neljäs kuukausi (Est 2:16). Se vastaa osaa joulu- ja osaa tammikuusta. Yleensä sitä sanotaan vain ”kymmenenneksi kuuksi” (1Ai 27:13).
Nimen tebet uskotaan tulleen akkadilaisesta juuresta, joka merkitsee ’vajota’, ja tämä saattaa viitata siihen, että tämän talvikuukauden aikana, jolloin sademäärä on suurimmillaan, on hyvin liejuista. Talvisateet ovat usein vuolaita, kuten se, joka päätti kolme ja puoli vuotta kestäneen kuivuuden Elian päivinä, tai se, josta Jeesus puhui kuvauksessaan talosta, jonka hiekkaperustuksen kaatosade huuhtoi mennessään (1Ku 18:45; Mt 7:24–27). Denis Balyn kirjan The Geography of the Bible (1957, s. 50) mukaan vuorimaassa on joulukuun jälkipuoliskolla usein pakkasta ja Jerusalemissa lumikuuroja (2Sa 23:20). Toisinaan sankka lumisade on tilapäisesti tukkinut tiet, joskin se on epätavallista. Kun runsas lumentulo haittasi Syyrian armeijan päällikköä Tryfonia tämän ollessa matkalla Jerusalemiin, on saattanut olla tebetkuu (Jewish Antiquities, XIII, 208 [vi, 6]; 1. Makkabilaiskirja 13:22). Tebet ei selvästikään ollut matkustuskuukausi, eikä kuukausi, jolloin paimenet olisivat olleet kedolla yötä. Muun muassa näistä syistä Jeesus ei voinut syntyä siinä kuussa.
Nebukadnessar aloitti Jerusalemin kaupungin piirityksen tebetkuun 10. päivänä 609 eaa. (2Ku 25:1; Jer 39:1; 52:4; Hes 24:1, 2). Mahdollisesti tämän tapahtuman muistoksi juutalaiset viettivät ”kymmenennen kuun paastoa” (Sak 8:19).