Kaksi Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten henkeytettyä kirjettä, jotka apostoli Paavali osoitti Timoteukselle. Kummankin kirjeen alkusanoissa Paavali ilmaisee itsensä niiden kirjoittajaksi (1Ti 1:1; 2Ti 1:1). Ensimmäinen kirje kirjoitettiin ilmeisesti Makedoniasta. Tämän kirjeen laatimisaika voidaan määrittää suurin piirtein sen 1. luvun jakeen 3 sanojen perusteella, jotka kuuluvat: ”Niin kuin Makedoniaan lähtiessäni kehotin sinua jäämään Efesokseen, niin kehotan nytkin.” Tästä ei ole mitään mainintaa Apostolien teoissa, joiden käsittelemä aika ulottuu Jeesuksen taivaaseennousemisesta vuonna 33 Paavalin Rooman-vankeuden toiseen vuoteen, noin vuoteen 61, asti. Näyttää siis siltä, että jolloinkin vapautumisensa jälkeen Paavali kehotti Timoteusta jäämään Efesokseen, ja sitten Paavali ilmeisesti lähti Makedoniaan. Näin ollen apostoli olisi kirjoittanut 1. Timoteuksen kirjeen noin vuosina 61–64, sen jälkeen kun hän oli vapautunut oltuaan ensimmäistä kertaa vankina Roomassa, mutta ennen viimeistä vankeusaikaansa. Toisen kirjeen Paavali laati Roomassa ollessaan viimeistä kertaa vankina (todennäk. v. 65), vain vähän ennen kuolemaansa (2Ti 1:8, 17; 4:6–9).

Oikeaperäisyys. 1. ja 2. Timoteuksen kirjeen oikeaperäisyys on vakaalla pohjalla. Molempia kirjeitä pidetään kanonisina kaikissa huomattavissa vanhoissa luetteloissa, aina 100-luvulta peräisin olevasta Muratorin katkelmasta lähtien. Vieläkin tärkeämpää on se, että nämä kirjeet ovat täysin sopusoinnussa muun Raamatun kanssa ja niissä lainataan Raamatun muita osia. 4. Mooseksen kirjaa (16:5; 2Ti 2:19), 5. Mooseksen kirjaa (19:15; 25:4; 1Ti 5:18, 19), Jesajaa (26:13; 2Ti 2:19) ja Jeesuksen Kristuksen sanoja (Mt 10:10; Lu 10:7; 1Ti 5:18) lainataan tai niihin viitataan. On syytä panna merkille myös  toistuvat viittaukset uskoon (1Ti 1:2, 4, 5, 14, 19; 2:7, 15; 3:9, 13; 4:1, 6, 12; 5:8, 12; 6:10–12, 21; 2Ti 1:5, 13; 2:18, 22; 3:8, 10, 15; 4:7) sekä se, että oikeaa oppia (1Ti 1:3, 4; 4:1–3, 6, 7; 6:3, 4, 20, 21; 2Ti 1:13; 3:14, 15; 4:3, 5), käytöstä (1Ti 2:8–11, 15; 3:2–13; 4:12; 5:1–21; 6:1, 2, 11–14; 2Ti 2:22), rukousta (1Ti 2:1, 2, 8; 4:5; 5:5; 2Ti 1:3) ja kärsimysten uskollista kestämistä korostetaan (2Ti 1:8, 12; 2:3, 8–13).

Ensimmäisen Timoteuksen kirjeen taustaa. Tavatessaan Efesoksen seurakunnan vanhimmat Miletoksessa noin vuonna 56 apostoli Paavali sanoi heille: ”Minä tiedän, että poismenoni jälkeen keskuuteenne tulee sortavia susia, jotka eivät kohtele laumaa hellästi, ja omasta keskuudestanne nousee miehiä, jotka puhuvat vääristeltyjä asioita vetääkseen opetuslapset mukaansa.” (Ap 20:29, 30.) Muutamassa vuodessa väärien oppien opettamisesta oli tullut niin vakava asia, että Paavali kehotti Timoteusta jäämään Efesokseen, jotta hän kieltäisi ”eräitä opettamasta erilaista oppia ja kiinnittämästä huomiota valheellisiin kertomuksiin ja sukuluetteloihin” (1Ti 1:3, 4). Timoteuksen täytyi sen tähden käydä hengellistä sotaa kristillisen seurakunnan sisäpuolella säilyttääkseen sen puhtaana ja auttaakseen siihen kuuluvia pysymään uskossa (1:18, 19). Se että hän soveltaisi sitä, mitä apostolin kirjeessä sanottiin, suojelisi seurakunnan jäseniä pois lankeamiselta.

 Seurakunta voisi menestyä, kun rukousta ei laiminlyötäisi. Jotta kristityt voisivat edelleen viettää rauhallista ja hiljaista elämää häiriöttä, heidän oli sopivaa rukoilla kuninkaiden ja korkeassa hallitusasemassa olevien puolesta. Niistä, jotka edustivat seurakuntaa rukouksessa, Paavali kirjoitti: ”Haluan – –, että jokaisessa paikassa miehet rukoilevat edelleen, kohottaen uskolliset kädet, ilman vihastusta ja väittelyjä.” Se merkitsi sitä, että Jumalaa lähestyttiin puhtaalla tavalla, vailla vihamielisyyden tai suuttumuksen tunteita toisia kohtaan. (1Ti 2:1–8.)

Timoteuksen täytyi myös pitää huolta siitä, että naiset pysyivät sillä paikalla, jonka Jumala oli heille määrännyt (1Ti 2:9–15), että vain pätevät miehet palvelivat valvojina ja avustavina palvelijoina, koska he olisivat vahva suojamuuri luopumusta vastaan (3:1–13; 5:22), että seurakunta avusti leskiä, jotka ansaitsivat sen (5:3–16), että vanhimmille, jotka johtivat hyvin, osoitettiin asianmukaista huomiota (5:17–19), että orjat käyttäytyivät oikealla tavalla omistajiaan kohtaan (6:1, 2), että kaikki tyytyivät siihen, mitä heillä oli, sen sijaan että olisivat pyrkineet tulemaan rikkaiksi (6:6–10) ja että rikkaat eivät panneet toivoaan aineelliseen vaan olivat sen sijaan rikkaita hyvissä teoissa ja osoittivat anteliaisuutta (6:17–19). Timoteuksen täytyi itse olla ”uskollisten esimerkki puhumisessa, käytöksessä, rakkaudessa, uskossa, siveellisessä puhtaudessa”, ja hänen tuli myös kiinnittää huomiota jatkuvaan edistymiseen (4:12, 15, 16; 6:11–14).

Toisen Timoteuksen kirjeen taustaa. Vuonna 64 Roomassa raivosi suuri tulipalo, joka tuhosi noin neljäsosan kaupungista. Huhujen mukaan keisari Nero oli vastuussa siitä. Suojellakseen itseään Nero vieritti syyn kristittyjen niskoille. Nähtävästi tämä sai hallituksen turvautumaan väkivaltaiseen vainoamiseen. Todennäköisesti näihin aikoihin (n. v. 65) apostoli Paavali joutui jälleen vangiksi Roomaan. Vaikka monet olivat hylänneet apostolin, vaikka hän joutui olemaan kahleissa ja vaikka häntä odotti kuolema (2Ti 1:15, 16; 4:6–8), hän kirjoitti Timoteukselle rohkaisevan kirjeen, joka valmisti hänen nuorempaa työtoveriaan vastustamaan seurakunnan sisäpuolella olevia luopioaineksia ja pysymään lujana vainon edessä (2:3–7, 14–26; 3:14–4:5). Kuullessaan Paavalin olosuhteista Timoteus saattoi rohkaistua siitä hyvästä esimerkistä, jonka apostoli antoi uskollisesta kestävyydestä suuressa ahdistuksessa (2:8–13).

 Pelottomana Jehovan voimassa Paavali kehotti Timoteusta: ”[Kohenna] kuin tulta sitä Jumalan lahjaa, joka sinussa on sen välityksellä, että panin käteni sinun päällesi. Sillä Jumala ei antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja tervemielisyyden hengen. Älä sen tähden häpeä todistusta Herrastamme äläkä minua, joka olen vankina hänen tähtensä, vaan kärsi osaltasi pahaa hyvän uutisen puolesta Jumalan voiman mukaan.” (2Ti 1:6–8.)

[Tekstiruutu s. 1138]

ENSIMMÄISEN TIMOTEUKSEN KIRJEEN KOHOKOHTIA

Neuvoja kristitylle vanhimmalle hänen vastuistaan

Apostoli Paavali kirjoitti kirjeen ilmeisesti jolloinkin sen jälkeen, kun hän oli vapautunut oltuaan ensimmäisen kerran vankina Roomassa

Neuvoja Timoteuksen omaa hengellistä hyvinvointia varten

Käy hengellistä sotaa, säilytä usko ja hyvä omatunto (1:18, 19)

Älä kohdista huomiotasi ruumiilliseen valmennukseen vaan jumaliseen antaumukseen; älköön kukaan halveksiko nuoruuttasi, vaan ole pikemminkin hyvä esimerkki ja edisty (4:7b–16)

Älä nimitä ketään hätäisesti johonkin asemaan, jottet tulisi osalliseksi toisten synteihin (5:22)

Varoituksia seurakunnassa ilmenevää turmelevaa vaikutusta vastaan

Kiellä eräitä opettamasta erilaisia oppeja ja kiinnittämästä huomiota valheellisiin kertomuksiin ja sukuluetteloihin (1:3, 4)

Jotkut ovat poikenneet rakkaudesta ja vailla ulkokultaisuutta olevasta uskosta; he haluavat olla lain opettajia, mutta eivät ymmärrä sen tarkoitusta (1:5–11)

Myöhempinä ajanjaksoina luovutaan uskosta (4:1–5)

Torju väärä vaikutus; ruoki itseäsi uskon sanoilla; hylkää valheelliset kertomukset (4:6, 7a)

Väärä opetus synnyttää kateutta, riitaa, herjaavia puheita, epäluuloja, kiivaita kiistoja ja jumalisten asioiden käyttämistä itsekkään voiton saamiseksi (6:3–5)

Pakene sitä huonoa hedelmää, joka on tuloksena rakkaudesta rahaan; taistele uskon hyvä taistelu ja vastusta väärää oppia (6:11, 12, 20, 21)

Niiden pätevyysvaatimukset, jotka nimitetään palvelemaan valvojina ja avustavina palvelijoina

Valvojan pätevyysvaatimuksiin kuuluu, että hän on nuhteeton, että hänellä on vain yksi vaimo, että hän on tervemielinen, järjestystä noudattava, vieraanvarainen, pätevä opettamaan, että hän pystyy hallitsemaan juomisensa ja luonteensa, että hän on järkevä, että hän ei ole rahaa rakastava, että hän johtaa hyvin huonekuntaansa, että hän ei ole äsken kääntynyt ja että hänellä on hyvä maine seurakunnan ulkopuolella olevien keskuudessa (3:1–7)

Avustavien palvelijoiden täytyy olla vakavia, ei vilpillisiä puheissaan, ei juomareita eikä epärehellistä voittoa ahnehtivia, heidän soveliaisuuttaan tulee koetella ensin, heidän tulee olla vapaita syytöksestä, ja heidän tulee johtaa hyvin huonekuntaansa (3:8–10, 12, 13)

Erilaisia seurakuntaan liittyviä ohjeita

Rukouksia tulisi esittää kaikenlaisten ihmisten puolesta, myös hallitsijoiden, jotta kristityt voivat elää rauhaisasti ja jumalista antaumusta osoittaen; on Jumalan tahto, että kaikenlaiset ihmiset pelastuvat (2:1–4)

On vain yksi Jumala ja yksi välittäjä, Jeesus Kristus, joten rukouksia esittävien miesten tulisi kohottaa ”uskolliset kädet, ilman vihastusta ja väittelyjä” (2:5–8)

Naisten tulisi pukeutua häveliäällä, miellyttävällä tavalla, joka heijastaa kunnioitusta Jumalaa kohtaan; heidän ei tule opettaa seurakunnassa eikä käyttää valtaa mieheen nähden (2:9–15)

Ainoastaan yli 60-vuotiaat lesket, joilla on hyvä maine ja joilla ei ole elossa olevia lapsia tai lastenlapsia, tulee sisällyttää niiden luetteloon, jotka saavat aineellista avustusta seurakunnalta (5:3–16)

Vanhimmat, jotka työskentelevät kovasti puhumisessa ja opettamisessa, tulisi laskea ”kaksinkertaisen kunnian” ansaitseviksi (5:17, 18)

Älä hyväksy syytöstä vanhinta vastaan, jollei todistajia ole kaksi tai kolme; synnin harjoittajia tulee ojentaa kaikkien katselijoiden edessä (5:19–21)

Orjien tulisi olla esimerkillisen alamaisia omistajilleen, varsinkin jos heidän isäntänsä on uskova (6:1, 2)

Kaikkien tulisi tyytyä siihen, että heillä on elatus sekä vaatetus ja suoja; rakkaus rahaan on pahan juuri, ja ne, jotka ovat päättäneet olla rikkaita, joutuvat kokemaan hengellistä vahinkoa (6:6–10)

Varakkaat eivät saa olla kopeita eivätkä luottaa rikkauksiin; heidän tulisi sen sijaan olla auliita jakelemaan anteliaasti puutteessa oleville (6:17–19)

[Tekstiruutu s. 1139]

TOISEN TIMOTEUKSEN KIRJEEN KOHOKOHTIA

Rohkaisua ja neuvoja, jotka auttaisivat Timoteusta pysymään lujana edessä olevina vaikeina aikoina

Viimeinen Paavalin henkeytetty kirje, jonka hän kirjoitti ollessaan toista kertaa vankina Roomassa

Timoteusta kannustetaan edistymään jatkuvasti

”[Kohenna] kuin tulta sitä Jumalan lahjaa”, jonka olet saanut; älä häpeä todistusta Kristuksesta tai vankina olevaa Paavalia; kärsi osaltasi hyvän uutisen puolesta (1:6–8)

Varjele terveellisten sanojen mallia (1:13, 14)

Kohdista sotilaan tavoin mielesi yhteen asiaan; urheilukilpailijan tavoin kilpaile sääntöjen mukaan; ole kovasti työskentelevän maanviljelijän kaltainen; kestä uskollisesti (2:3–13)

Tee kaikkesi osoittautuaksesi Jumalalle hyväksytyksi; käsittele totuuden sanaa oikein (2:15)

Pakene nuoruudelle ominaisia haluja; tavoittele sen sijaan jumalisia ominaisuuksia yhdessä niiden kanssa, jotka huutavat Herraa avukseen puhtaasta sydämestä (2:22)

Neuvoja Timoteuksen auttamiseksi pysymään lujana vääriä opettajia vastaan

Karta taistelua sanoista ja puhetta, joka loukkaa sitä, mikä on pyhää; yritä lempeästi palauttaa ennalleen ne, jotka Panettelija on saanut ansaan (2:14, 16–26)

Viimeisinä päivinä tulee olemaan kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä ihmisten jumalattoman asenteen vuoksi; he tulevat olemaan ennemmin rahaa ja nautintoja kuin Jumalaa rakastavia; karta sellaisia (3:1–7)

Nämä turmeltuneet ihmiset vastustavat edelleen totuutta; pidä kiinni siitä, minkä olet ottanut totena vastaan, koska opit sen sellaisilta, jotka tunsit hyvin, ja henkeytetystä Raamatusta (3:8–17)

Saarnaa sanaa hellittämättä, tee evankelistan työ, suorita palveluksesi täydelleen, vaikka tuleekin aika, jolloin ihmiset eivät halua kuunnella terveellistä opetusta, vaan haluavat, että heidän itsensä valitsemat opettajat kutkuttavat heidän korviaan (4:1–5)

Paavalin olosuhteet vankeudessa

Paavali asetettiin Jeesuksen Kristuksen apostoliksi; hän joutuu nyt kärsimään sen vuoksi, mutta ei häpeä sitä (1:11, 12)

Hänen ollessaan vankina kahleissa käytännöllisesti katsoen kaikki Aasian piirikunnasta jättivät hänet, mutta Onesiforos etsi häntä ahkerasti ja toi hänelle virvoitusta (1:15–18)

Paavali tajuaa kuolemansa olevan aivan lähellä, mutta hän odottaa luottavaisena sitä päivää, jona Jeesus Kristus antaa vanhurskauden kruunun hänelle sekä kaikille muille, jotka ovat rakastaneet hänen ilmeiseksi tuloaan (4:6–8)

Kukaan ei asettunut hänen puolelleen hänen ensimmäisessä puolustuksessaan; Herra Jeesus Kristus kuitenkin vahvisti Paavalia; hän luottaa siihen, että Herra pelastaa hänet taivaalliseen Valtakuntaansa (4:16–18)