Lamppu; taivaankappale, josta maa saa valoa.

Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kerrotaan, että neljäntenä luomispäivänä Jumala pani valonlähteitä ’tulemaan taivaiden laajuuteen’ (1Mo 1:14, 19). Tämä ei tarkoita sitä, että itse valo (hepr. ʼōr) tuli silloin olemassaoloon, sillä sen osoitetaan olleen olemassa jo aiemmin (1Mo 1:3). Ei myöskään sanota, että aurinko, kuu ja tähdet olisi luotu tässä vaiheessa. Raamatun ensimmäisessä jakeessa todetaan: ”Alussa Jumala loi taivaat ja maan.” (1Mo 1:1.) Näin ollen taivaat ja taivaankappaleet, mm. aurinko, olivat olemassa määrittämättömän ajan ennen sitä, mitä kerrotaan tapahtuneen niiden kuuden luomisjakson aikana, joita 1. Mooseksen kirjan 1. luvun seuraavissa jakeissa kuvaillaan.

On syytä huomata, että vaikka 1. Mooseksen kirjan 1:1:ssä sanotaan Jumalan alussa ’luoneen’ (hepr. ba·raʼʹ) taivaat ja maan, jakeissa 16 ja 17 todetaan, että neljäntenä luomispäivänä ”Jumala ryhtyi tekemään [hepr.; eräs muoto sanasta ʽa·sahʹ] kahta suurta valonlähdettä, suurempaa valonlähdettä hallitsemaan päivää ja vähäisempää valonlähdettä hallitsemaan yötä, ja myös tähtiä. Siten Jumala pani ne taivaiden laajuuteen paistamaan maan päälle.” Heprealainen sana ʽa·sahʹ, joka usein käännetään vastineella ”tehdä”, voi tarkoittaa yksinkertaisesti ’perustaa’ (2Sa 7:11), ’muovata’ (Jer 18:4) tai ’laittaa’ (1Mo 21:8), ’panna toimeen’ (5Mo 15:1).

Tässä kerrotaan siis, millaisiksi jo olemassaolevat aurinko, kuu ja tähdet tuolloin tulivat planeetta Maahan nähden. Ensimmäisenä ”päivänä” valo (hepr. ʼōr) ilmeisesti vähitellen tunkeutui niiden pilvikerrosten läpi, jotka vielä silloin verhosivat maata, ja jos maan päällä olisi tuolloin ollut joku tekemässä havaintoja, hän olisi nähnyt sen (1Mo 1:3). Neljäntenä ”päivänä” tilanne muuttui. Se, että tuona päivänä ”Jumala pani ne taivaiden laajuuteen”, ilmaisee, että Jumala pani valonlähteet [hepr. ma·ʼōrʹ], nimittäin auringon, kuun ja tähdet, näkymään laajuudessa. Niiden tarkoitus oli ’erottaa päivä ja yö toisistaan’ ja olla ”merkkeinä sekä vuodenaikojen ja päivien ja vuosien osoittajina”. Sen lisäksi, että nuo valonlähteet ovat merkkejä Jumalan olemassaolosta ja majesteettisuudesta, ihmiset pystyvät niiden liikkeiden perusteella määrittämään täsmällisesti vuodenaikoja, päiviä ja vuosia. (1Mo 1:14–18; Ps 74:16; 148:3.)

Samaa heprealaista sanaa (ma·ʼōrʹ) käytetään tabernaakkelin valaisimista, joiden valo saatiin aikaan palavan öljyn avulla (2Mo 25:6; 27:20; 35:8, 14, 28; 3Mo 24:2; 4Mo 4:9). Sananlaskujen 15: 30:ssä sitä käytetään kuvaannollisesti ilmauksessa ”silmien valoisuus”. Egyptiä varoitetaan profeetallisesti siitä, että siltä otetaan pois kaikki valo, kun Jehova pimentää ja peittää pilviin kaikki ”taivaiden valaisevat [ʼōr] valonlähteet [eräs muoto sanasta ma·ʼōrʹ]” (Hes 32:2, 7, 8).