Köynnöskasvi, jonka pitkät, kapeat, toisiinsa kietoutuneet varret suikertelevat pitkin maata tai kiipeilevät kärhien avulla; hedelmänä marja, viinirypäle; tärkein laji on aitoviiniköynnös (Vitis vinifera). Heprealaisella sanalla geʹfen tarkoitetaan yleensä ”viiniköynnöstä” (4Mo 6:4; Tu 13:14), mutta sitä käytetään myös ”villiköynnöksestä”, joka tuotti villikurpitsoita (2Ku 4:39). Kreikkalainen sana amʹpe·los tarkoittaa viiniköynnöstä ja sana am·pe·lōnʹ viinitarhaa.

Viininviljelyn historian alusta sanotaan: ”Nooa – – ryhtyi istuttamaan viinitarhaa.” (1Mo 9:20.) Salemin kuningas Melkisedek asetti Abrahamin eteen ”leipää ja viiniä”, mikä todistaa, että viinirypäleitä viljeltiin Kanaanin maassa ennen vuotta 1933 eaa. (1Mo 14:18). Toiselta vuosituhannelta eaa. peräisin olevissa egyptiläisissä teksteissä kuvaillaan viinirypäleiden poimintaa ja viinikuurnien polkemista; tuon ajan faraoilla oli virallisia juomanlaskijoita (1Mo 40:9–13, 20–23). Egyptiläisten viininvalmistus kärsi kuitenkin ankaran iskun, kun Jehova ”alkoi hävittää heidän viiniköynnöksiään” raevitsauksella (Ps 78:47; 105:33).

Vakoojat, jotka menivät Luvattuun maahan, ”viiniköynnösten ja viikunoiden ja granaattiomenien maahan”, toivat Eskolin purolaaksosta mukanaan niin valtavan viinirypäletertun, että sitä piti kantaa tangossa kahden miehen välissä (5Mo 8:8; 4Mo 13:20, 23, 26). Tältä seudulta saatavien rypäleterttujen sanotaan yleensä painavan 4,5–5,5 kg. Erään rypäletertun painoksi on kirjattu 12 kg ja erään toisen yli 20 kg.

Eskolin purolaakson lisäksi Raamatussa mainitaan viinirypäleseutuina Kuolleenmeren rannalla sijainnut En-Gedi (Lal 1:14), Sikem (Tu 9:26, 27), Silo (Tu 21:20, 21) ja Jordanin toisella puolella sijainneet Sibma, Hesbon ja Eleale (Jes 16:7–10; Jer 48:32).

Istuttaminen ja hoito. Viinitarhat istutettiin usein mäenrinteeseen. Tavallisesti viinitarhojen ympärille rakennettiin aita tai muuri (4Mo 22:24; San 24:30, 31), ja yleensä niihin pystytettiin myös lehtimajoja tai vartiotorneja (Jes 1:8; 5:2), jotta niitä voitiin suojella varkailta tai eläimiltä, esim. ketuilta ja villisioilta (Ps 80:8, 13; Lal 2:15). Mooseksen laki salli viinitarhan ohi kulkevan syödä siitä kyllikseen, mutta hän ei saanut viedä siitä mitään pois astiassa, sillä se olisi ollut varastamista (5Mo 23:24).

Viinikuurna ja allas kaivettiin mukavuussyistä viinitarhan lähelle, koska tavallisesti suurin osa sadosta murskattiin viinin valmistusta varten (Jes 5:2; Mr 12:1; ks. VIINI JA VÄKEVÄT ALKOHOLIJUOMAT). Tuoreita rypäleitä syötiin tietenkin melkoiset määrät, ja niitä kuivatettiin myös auringossa rusinoiksi (1Sa 25:18; 30:12; 2Sa 16:1; 1Ai 12:40).

Viinitarhoja tehtiin muinoin monin eri tavoin. Joskus viiniköynnökset istutettiin järjestelmällisesti vähintään 2,5 m:n päässä toisistaan oleviin riveihin hyvin muokattuun maahan. Mooseksen lain mukaan viinitarhaan ei saanut istuttaa muita siemeniä, mutta sinne voitiin istuttaa puita, esim. viikunapuita (5Mo 22:9; Lu 13:6, 7). Toisinaan viiniköynnösten annettiin kasvaa pitkin maata alas mäenrinnettä niin että vain rypäletertut tuettiin haarakepeillä, mutta useimmiten viiniköynnökset ohjattiin kasvamaan puisten katossäleikköjen tai kivikasojen päällä.

 Hyvien viinirypäleiden tuottaminen edellyttää viiniköynnösten leikkaamista. Jeesus sanoi, että ”jokaisen – – oksan, joka ei kanna hedelmää, hän ottaa pois, ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa [leikkaamalla], jotta se kantaisi enemmän hedelmää” (Joh 15:2). Kun tuottavat oksat leikataan ja tuottamattomat karsitaan pois, kasvi voi käyttää koko voimansa laadukkaamman hedelmän tuottamiseen. Leikkaaminen alkoi Raamatun maissa keväällä, maaliskuun tienoilla, ja se suoritettiin uudelleen huhtikuussa ja tarvittaessa taas toukokuussa. (2Ai 26:10; Jes 18:5; Lu 13:7.)

Hyvin hoidettu ja leikattu tuottoisa viiniköynnös voi elää epätavallisen pitkään ja kasvaa poikkeuksellisen suureksi. Esimerkiksi kerrotaan, että Jerikossa on ollut yli 300 vuotta vanha viiniköynnös, jonka varren halkaisija oli lähes 46 cm. Joskus nämä vanhat viiniköynnökset kasvoivat yli 9 m korkeiksi ja olivat todellisia ’viinipuita’. Mutta vaikka viiniköynnös onkin niin kookas metsän puiden seassa, sitä ei voi käyttää ”kankena työn tekemistä varten” eikä ”vaarnana, johon voi ripustaa kaikenlaisia välineitä”, sillä se on liian pehmeää; se ei ole myöskään tarpeeksi suoraa puutavaraksi. Viinipuu kuvasi tosiaan osuvasti Jerusalemin uskottomia asukkaita, jotka kelpasivat vain polttoaineeksi tuleen, mikä oli Jeesuksen sanojen mukaan tuottamattomien viiniköynnösten kohtalo. (Hes 15:2–7; Joh 15:6.)

Tuottoisaan viininkorjuuaikaan kuului viininkorjaajien ja viinikuurnan polkijoiden laulu ja ilo (Tu 9:27; Jes 16:10; Jer 25:30; ks. KUURNA). Se oli iloista aikaa myös maan köyhille ja muukalaisasukkaille, jotka saivat suorittaa viinitarhoissa jälkikorjuun normaalin viininkorjuun jälkeen (3Mo 19:10; 5Mo 24:21). Sitä vastoin kun viiniköynnökset olivat kuihtuneet tai kun ne eivät tuottaneet viinirypäleitä tai kun viinitarhoista tuli autioita ja ne kasvoivat vain orjantappuraa, elettiin onnetonta suuren surun aikaa (Jes 24:7; 32:10, 12, 13; Jer 8:13).

Sapattilait vaativat omistajia jättämään viinitarhansa viljelemättä, leikkaamatta ja korjaamatta joka seitsemäs vuosi ja riemuvuoden aikana (3Mo 25:3–5, 11). Mutta noina vuosina ketkä tahansa ihmiset (omistajat, orjat, muukalaisasukkaat, köyhät) samoin kuin eläimet saattoivat vapaasti syödä sitä, mikä kasvoi itsestään (2Mo 23:10, 11; 3Mo 25:1–12).

Kuvaannollista käyttöä. Viiniköynnös oli ihmisille hyvin tuttu, he tiesivät yleensä sen viljelystä ja tuottoisuudesta sekä siihen liittyvästä viininkorjuusta ja jälkikorjuusta, minkä vuoksi raamatunkirjoittajat viittasivat siihen useita kertoja. Runsaasti hedelmää tuottavat viinitarhat edustivat Jehovan siunausta (3Mo 26:5; Hag 2:19; Sak 8:12; Mal 3:11; Ps 128:3). ’Oman viiniköynnöksensä ja oman viikunapuunsa alla istumisesta’ tuli rauhaa ja turvallisuutta kuvaava sananparsi (1Ku 4:25; 2Ku 18:31; Jes 36:16; Mi 4:4; Sak 3:10).

Tuottamattomat viiniköynnökset ilmensivät Jumalan epäsuosiota (5Mo 28:39). Israel oli kuin rypäleet erämaassa, mutta siitä tuli kuin villiintynyt viiniköynnös (Ho 9:10; 10:1), kuin vieras viiniköynnös, joka tuotti villirypäleitä (Jes 5:4; Jer 2:21). Jeremian ja Hesekielin aikaan yleinen sananlasku viittasi siihen, että raa’at viinirypäleet vihlovat happamuutensa takia hampaita (Jer 31:29, 30; Hes 18:2).

”Sodoman viiniköynnöstä” on yritetty yhdistää erilaisiin Kuolleenmeren alueella luonnonvaraisena kasvaviin kasveihin, mutta tämän ainoastaan kerran esiintyvän ilmauksen tekstiyhteys (5Mo 32:32) osoittaa selvästi sen olevan kuvaannollinen. Sodoma edustaa Raamatussa toistuvasti moraalista turmelusta ja jumalattomuutta (Jes 1:10; 3:9; Jer 23:14).

Jeesus puhui monesti viinitarhoista ja niiden rypäleistä (Mt 20:1–16). Vain kolme päivää ennen kuolemaansa hän esitti kuvauksen pahoista viljelijöistä (Mr 12:1–9; Lu 20:9–16). (Ks. KUVAUKSET.)

Asettaessaan Herran illallisen Jeesus käytti viiniä, ”viiniköynnöksen tuotetta”, kuvaamaan hänen ’liiton vertaan’. Tuona maanpäällisen elämänsä viimeisenä iltana hän sanoi myös itseään ”tosi viiniköynnökseksi” ja Isäänsä ”viljelijäksi”. Opetuslapsiaan hän vertasi ”oksiin”, jotka joko leikattaisiin, jotta ne kantaisivat enemmän hedelmää, tai hakattaisiin kokonaan pois. (Mt 26:27–29; Mr 14:24, 25; Lu 22:18; Joh 15:1–10.)

Profeetallista käyttöä. Kun Jaakob siunasi Juudan, hänen sanoillaan oli profeetallista merkitystä: ”Hän sitoo täysikasvuisen aasinsa viiniköynnökseen [lag·geʹfen] ja aasintammansa varsan valikoituun viiniköynnökseen [welas·so·re·qahʹ], hän pesee pukunsa viinissä ja vaatteensa rypäleiden veressä. Hänen silmänsä ovat tummanpunaiset viinistä.” (1Mo 49:8–12.) Heprealainen sana so·re·qahʹ tarkoittaa punarypäleistä viiniköynnöstä, josta saadaan maukkaimmat tai parhaimmat rypäleet (vrt. Jes 5:2; Jer 2:21, joissa on käytetty sukulaissanaa so·reqʹ). Muutamaa päivää ennen kuin Jeesuksen  Kristuksen yläpuolelle kidutuspaaluun kiinnitettiin kilpi, jossa luki ”Juutalaisten kuningas” (Mr 15:26), hän, Juudan heimon jäsen, ratsasti Jerusalemiin aasin varsalla ja esittäytyi siten Jerusalemille sen kuninkaana (Mt 21:1–9; Sak 9:9). Vaikka Jeesus ei sitonutkaan tuota aasintamman varsaa kirjaimelliseen viiniköynnökseen, hän sitoi kuninkuutta koskevat oikeutetut vaatimuksensa vertauskuvalliseen, hengelliseen viiniköynnökseen, nimittäin Jumalan valtakuntaan (vrt. Mt 21:41–43; Joh 15:1–5).

Tämän suuremman merkityksen lisäksi Jaakobin profetialla oli kirjaimellinen täyttymyksensä siinä perintömaassa, joka Juudan heimolle annettiin Luvatussa maassa. Siihen kuului vuoristo, jossa oli hedelmällisiä laaksoja ja korkeita, ’hedelmällisiä mäenrinteitä’, jotka oli porrastettu viinitarhoiksi (Jes 5:1).

Sen jälkeen kun Ilmestyskirjassa on mainittu ”maan elo”, erään enkelin kuullaan käskevän: ”Korjaa maan viiniköynnöksen tertut, sillä sen rypäleet ovat kypsyneet.” Sitten ”maan viiniköynnös” korjattiin ja heitettiin ”suureen Jumalan suuttumuksen viinikuurnaan”. Tämä viiniköynnös ei ole sama kuin se ”tosi viiniköynnös”, joka tuottaa hedelmää Jumalan kunniaksi. ”Maan viiniköynnös” tuottaa selvästikin vahingollista hedelmää, sillä se tuhotaan Jumalan käskystä. (Il 14:15, 18, 19.)