40. luku

Opetusta armon osoittamisesta

JEESUS saattaa olla vielä Nainissa, missä hän äskettäin herätti kuolleista lesken pojan, tai hän on ehkä käymässä jossain lähistöllä sijaitsevassa kaupungissa. Simon-niminen fariseus haluaa tutustua lähemmin tähän mieheen, joka tekee näin huomattavia tekoja. Niinpä hän pyytää Jeesusta aterioimaan kanssaan.

Pitäessään tätä tilaisuutta mahdollisuutena auttaa läsnä olevia Jeesus noudattaa kutsua, kuten hän on noudattanut kutsuja syödä veronkantajien ja syntisten kanssa. Kun Jeesus menee Simonin taloon, hän ei kuitenkaan saa vieraille yleensä suotua sydämellistä huolenpitoa.

Jalat hiostuvat ja likaantuvat kuljettaessa sandaalit jalassa pölyisillä teillä, ja vieraiden jalkojen peseminen viileällä vedellä on yleinen vieraanvaraisuutta osoittava tapa. Mutta kun Jeesus saapuu, hänen jalkojaan ei pestä. Hän ei saa myöskään tervetuliaissuudelmaa, jonka antaminen tavallisesti kuuluu hyviin tapoihin, eikä hänen hiuksilleen vuodateta totuttuun tapaan öljyä vieraanvaraisuuden osoittamiseksi.

Aterian aikana, kun vieraat ovat pitkällään pöydän ääressä, muuan kutsumaton nainen tulee hiljaa huoneeseen. Kaupungilla tiedetään, että hän viettää moraalitonta elämää. Nainen on todennäköisesti kuullut Jeesuksen opetuksia, myös hänen esittämänsä kutsun ’kaikille niille, jotka ovat kuormitettuja, tulla hänen luokseen saamaan virvoitusta’. Syvästi liikuttuneena näkemästään ja kuulemastaan hän on nyt etsinyt käsiinsä Jeesuksen.

Nainen lähestyy takaapäin pöydän ääressä olevaa Jeesusta ja polvistuu hänen jalkojensa juureen. Kun hänen kyyneleensä putoilevat Jeesuksen jaloille, hän pyyhkii niitä pois hiuksillaan. Hän ottaa myös hyvänhajuista öljyä pullostaan, ja suudellessaan hellästi Jeesuksen jalkoja hän vuodattaa niille öljyä. Simon katselee tätä paheksuen. ”Jos tämä mies olisi profeetta”, hän järkeilee, ”niin hän tietäisi, kuka ja millainen nainen tuo on, joka häneen koskee: että hän on syntinen.”

Havaitessaan hänen ajatuksensa Jeesus sanoo: ”Simon, minulla on jotakin sanottavaa sinulle.”

”Opettaja, sano!” hän vastaa.

”Kaksi miestä oli erään lainaajan velallisia”, aloittaa Jeesus. ”Toinen oli velkaa viisisataa denaaria, mutta toinen viisikymmentä. Kun heillä ei ollut mitään millä maksaa takaisin, hän antoi heille molemmille auliisti anteeksi. Kumpi siis rakastaa häntä enemmän?”

Kysymys tuntuu Simonista asiaankuulumattomalta, joten hän sanoo ehkä häivähdys välinpitämättömyyttä äänessään: ”Luullakseni se, jolle hän antoi auliisti anteeksi enemmän.”

”Oikein ratkaisit”, Jeesus sanoo. Kääntyen sitten naiseen päin hän sanoo Simonille: ”Näetkö tämän naisen? Minä tulin sinun taloosi; sinä et antanut vettä minun jaloilleni. Mutta tämä nainen kasteli jalkani kyynelillään ja pyyhki nämä pois hiuksillaan. Sinä et antanut minulle suudelmaa, mutta tämä nainen ei ole lakannut hellästi suutelemasta jalkojani siitä hetkestä lähtien, kun tulin sisään. Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta tämä nainen voiteli jalkani hyvänhajuisella öljyllä.”

Nainen on näin todistanut syvästi katuvansa moraalitonta menneisyyttään. Niinpä Jeesus toteaa lopuksi: ”Tämän nojalla, sanon sinulle, hänen syntinsä, niin monet kuin ne ovatkin, ovat anteeksi annetut, koska hän rakasti paljon; mutta se, jolle annetaan anteeksi vähän, rakastaa vähän.”

Jeesus ei millään tavoin puolustele tai suvaitse moraalittomuutta. Tämä tapaus pikemminkin paljastaa, että hän on sääliväinen ja ymmärtäväinen niitä ihmisiä kohtaan, jotka tekevät virheitä elämässä, mutta jotka sitten osoittavat selvästi katuvansa niitä ja tulevat siksi Kristuksen luokse saadakseen huojennusta. Antaen naiselle todellista virvoitusta Jeesus sanoo: ”Sinun syntisi ovat anteeksi annetut. – – Sinun uskosi on pelastanut sinut; lähde matkaasi rauhassa.” Luukas 7:36–50; Matteus 11:28–30.

▪ Miten isäntänä oleva Simon ottaa Jeesuksen vastaan?

▪ Kuka etsii Jeesuksen käsiinsä ja miksi?

▪ Minkä kuvauksen Jeesus kertoo, ja miten hän soveltaa sen?