Vähän sen jälkeen kun Jeesus on vieraillut Simon-nimisen fariseuksen luona ja puhunut anteeksiantavaisuudesta, hän lähtee toiselle saarnamatkalle Galileaan. On Jeesuksen palveluksen toinen vuosi. Hän ei kulje yksin, vaan hänen kanssaan on 12 apostolia ja eräitä naisia, jotka hän on vapauttanut pahoista hengistä ja parantanut sairauksista (Luukas 8:2). Heidän joukossaan ovat Maria Magdaleena, Susanna ja Johanna, jonka mies on kuningas Herodes Antipaan palveluksessa.

Mitä enemmän tieto Jeesuksen toiminnasta leviää, sitä enemmän mielipiteet hänestä jakautuvat. Kerran Jeesuksen luo tuodaan demonien riivaama mies, joka on sokea ja mykkä. Jeesus parantaa miehen, niin että hän vapautuu demonien otteesta ja pystyy näkemään ja puhumaan. Ihmiset sanovat hämmästyneenä: ”Ei kai tämä vain ole Daavidin Poika?” (Matteus 12:23.)

Taloon, jossa Jeesus on, kerääntyy niin paljon väkeä, että Jeesus ja hänen opetuslapsensa eivät voi edes syödä. Kaikki eivät kuitenkaan pidä Jeesusta luvattuna ”Daavidin Poikana”. Jerusalemista asti on tullut kirjanoppineita ja fariseuksia, mutta he eivät ole tulleet kuuntelemaan Jeesusta eivätkä antamaan hänelle tukeaan. He sanovat ihmisille, että ”hänessä on Beelsebul” ja että hän on liittoutunut ”demonien hallitsijan” kanssa. (Markus 3:22.) Kun Jeesuksen sukulaiset kuulevat kohusta, he tulevat hakemaan häntä pois. Miksi?

Jeesuksen veljet eivät tässä vaiheessa usko, että hän on Jumalan Poika (Johannes 7:5). Tämä mies, joka aiheuttaa yleistä kohua, ei kuulosta heidän tuntemaltaan Jeesukselta, jonka kanssa he varttuivat Nasaretissa. He päättelevät, että hän on henkisesti tasapainoton, ja sanovat: ”Hän on menettänyt järkensä.” (Markus 3:21.)

 Mitä tosiasiat osoittavat? Jeesus on juuri parantanut demonien riivaaman miehen, joka pystyy nyt näkemään ja puhumaan. Kukaan ei voi kiistää sitä. Niinpä kirjanoppineet ja fariseukset yrittävät pilata Jeesuksen maineen esittämällä hänestä väärän syytöksen: ”Tämä mies ei aja ulos demoneja kenenkään muun kuin Beelsebulin, demonien hallitsijan, avulla.” (Matteus 12:24.)

Jeesus tietää, mitä kirjanoppineet ja fariseukset ajattelevat, ja sanoo: ”Jokainen valtakunta, joka on jakautunut, tuhoutuu, eikä yksikään kaupunki tai perhe, joka on jakautunut, voi kestää. Samoin jos Saatana ajaa ulos Saatanan, hän on jakautunut. Kuinka siis hänen valtakuntansa voi kestää?” (Matteus 12:25, 26.)

Jeesuksen perustelu on todella johdonmukaista. Fariseukset tietävät, että jotkut juutalaiset ajavat ulos demoneja (Apostolien teot 19:13). Siksi Jeesus kysyy: ”Jos minä ajan demonit ulos Beelsebulin avulla, niin kenen avulla teidän opetuslapsenne ajavat demoneja ulos?” Heidän syytöksensä koskee siis yhtä lailla heitä itseään. Jeesus jatkaa: ”Mutta jos minä ajan demonit ulos Jumalan hengellä, niin Jumalan valtakunta on tosiaan tavoittanut teidät teidän huomaamattanne.” (Matteus 12:27, 28.)

Seuraavaksi Jeesus valaisee sitä, että hänen kykynsä ajaa ulos demoneja todistaa hänellä olevan valtaa Saatanaan. Hän sanoo: ”Kuinka kukaan voi tunkeutua voimakkaan miehen taloon ja viedä hänen omaisuuttaan, ellei ensin sido tuota miestä? Vasta sitten hän pystyy ryöstämään hänen talonsa. Se, joka ei ole minun puolellani, on minua vastaan, ja se, joka ei kokoa minun kanssani, hajottaa.” (Matteus 12:29, 30.) Kirjanoppineet ja fariseukset ovat selvästi Jeesusta vastaan, mikä osoittaa, että he ovat Saatanan apureita. He karkottavat ihmisiä pois Jumalan Pojan luota, vaikka hänen toiminnallaan on Jumalan tuki.

Jeesus varoittaa Saatanan puolella olevia vastustajiaan: ”Kaikki annetaan ihmisille anteeksi, mitä syntejä he sitten tekevätkin ja miten herjaavasti he puhuvatkin. Mutta se, joka herjaa pyhää henkeä, ei saa ikinä anteeksi vaan on syyllinen ikuiseen syntiin.” (Markus 3:28, 29.) Mieti, mitä tämä merkitsee niille, jotka antavat Saatanalle kunnian sellaisesta, minkä selvästi saa aikaan Jumalan henki!