Jeesuksella on ollut pitkä, väsyttävä päivä. Illan tullessa hän sanoo opetuslapsille: ”Lähdetään järven toiselle rannalle.” Hän tarkoittaa järven toista puolta, joka on Kapernaumin aluetta vastapäätä. (Markus 4:35.)

Galileanjärven itärannalla on alue, jota kutsutaan gerasalaisten alueeksi ja joka kuuluu Dekapoliiseen. Dekapoliin kaupungit muodostavat kreikkalaisen kulttuurin keskuksen, mutta siellä asuu myös paljon juutalaisia.

Jeesuksen lähtö Kapernaumista ei jää huomaamatta. Myös jotkin muut veneet lähtevät ylittämään järveä (Markus 4:36). Galileanjärven pituus on noin 21 kilometriä ja suurin leveys vain noin 12 kilometriä, joten matka ei ole pitkä. Järvi on kuitenkin syvä.

Vaikka Jeesus on täydellinen ihminen, hän on ymmärrettävästi väsynyt työntäyteisen päivän jälkeen. Heidän lähdettyään vesille hän käy pitkälleen veneen perään, laskee pään tyynylle ja nukahtaa.

Monet apostoleista osaavat käsitellä venettä taitavasti, mutta tällä kertaa matkasta ei tule helppo. Galileanjärveä ympäröivät vuoret, ja järven pintavesi on usein melko lämmintä. Joskus vuorilta puhaltaa alas viileää ilmaa, ja sen kohdatessa lämpimän järvenpinnan syntyy äkillisiä, rajuja myrskytuulia. Juuri tällainen rajuilma saa nyt aallot iskemään venettä vasten. Vene alkaa täyttyä vedellä ja on vaarassa upota, mutta Jeesus vain nukkuu! (Luukas 8:23.)

Miehet tekevät kaikkensa ohjatakseen venettä. He ovat ennenkin selviytyneet myrskyistä, mutta nyt kokemuksestakaan ei ole apua. Peloissaan opetuslapset herättävät Jeesuksen ja sanovat: ”Herra, pelasta meidät! Me kuolemme!” (Matteus 8:25.) Opetuslapset pelkäävät hukkuvansa.

Kun Jeesus herää, hän sanoo apostoleille: ”Miksi olette niin peloissanne, te heikkouskoiset?” (Matteus 8:26.) Sitten hän käskee tuulta ja järveä: ”Vaikene! Ole hiljaa!” (Markus 4:39.) Myrskytuuli asettuu, ja järvi tyyntyy. (Kun Markus ja Luukas kuvailevat tätä vaikuttavaa tapausta, he kertovat ensin, että Jeesus tyynnyttää ihmeen avulla myrskyn, ja mainitsevat vasta sitten opetuslasten uskonpuutteen.)

Kuvittele, miltä opetuslapsista tuntuu! He ovat juuri nähneet myrskyävän järven muuttuvan peilityyneksi. Epätavallinen pelko valtaa heidät, ja he sanovat toisilleen: ”Kuka tämä oikein on? Tuuli ja järvikin tottelevat häntä.” Viimein he pääsevät toiselle puolelle turvallisesti. (Markus 4:41–5:1.) Muut matkaan lähteneet veneet ovat ehkä onnistuneet palaamaan länsirannalle.

On rauhoittavaa tietää, että Jumalan Pojalla on valtaa luonnonvoimiin. Kun hän kuninkaana keskittää huomionsa maahan, kaikki ihmiset saavat asua turvassa. Hirvittävät luonnononnettomuudet ovat historiaa!