1, 2. a) Mitä voimme toisinaan aprikoida katsellessamme vastavihittyjä ja miksi? b) Mitä kysymyksiä tässä luvussa tarkastellaan?

ONKO sinusta mukavaa olla häissä? Monien mielestä on, sillä hääjuhla voi olla hyvin miellyttävä tilaisuus. Hääpari on pukeutunut parhaimpiinsa. Heidän kasvonsa suorastaan säteilevät onnesta. Hääpäivänään he ovat yhtä hymyä, ja heidän tulevaisuutensa näyttää erittäin lupaavalta.

² On kuitenkin myönnettävä, että instituutiona avioliitto natisee nykyään liitoksissaan. Vaikka toivomme vastavihityille kaikkea hyvää, saatamme toisinaan aprikoida, tuleeko heidän liitostaan onnellinen ja kestääkö se. Vastaukset näihin kysymyksiin riippuvat siitä, luottavatko aviomies ja vaimo avioliittoa koskeviin Jumalan neuvoihin ja soveltavatko he niitä (Sananlaskut 3:5, 6). Heidän on toimittava näin voidakseen pysyä Jumalan rakkaudessa. Katsotaanpa nyt, mitä Raamattu vastaa seuraaviin neljään kysymykseen: Miksi mennä naimisiin? Jos päätät avioitua, kenestä saisit sopivan puolison? Miten voit valmistautua avioliittoon? Mikä voi auttaa pariskuntaa pitämään liittonsa onnellisena?

3. Miksi ei olisi viisasta solmia avioliittoa hatarista syistä?

³ Jotkut uskovat, että avioliitto on ehdoton edellytys  onnellisuudelle. He ajattelevat, ettei ihminen voi olla iloinen eikä tyytyväinen, ellei hän löydä puolisoa. Se ei pidä paikkaansa! Jeesus, joka oli naimaton, sanoi naimattomuuden olevan lahja ja kehotti: ”Se, joka voi tehdä sille tilaa, tehköön sille tilaa.” (Matteus 19:11, 12.) Apostoli Paavalikin puhui myönteisesti naimattomuudesta (1. Korinttilaisille 7:32–38). Ei Jeesus sen enempää kuin Paavalikaan tehnyt tästä asiasta sääntöä. Todellisuudessa niiden, jotka ”kieltävät menemästä naimisiin”, sanotaan opettavan ”demonien opetuksia” (1. Timoteukselle 4:1–3). Naimattomuudesta on kuitenkin paljon hyötyä niille, jotka haluavat palvella Jehovaa huomiota hajottamatta. Ei olisi siksi viisasta solmia avioliittoa hatarista syistä, esimerkiksi vertaispaineen vuoksi.

4. Millaisen perustan hyvä avioliitto tarjoaa lastenkasvatukselle?

⁴ Onko toisaalta hyviä syitä mennä naimisiin? Kyllä on. Myös avioliitto on lahja rakastavalta Jumalaltamme (1. Mooseksen kirja 2:18). Se siis suo joitakin etuja, ja se voi tuoda tullessaan siunauksia. Hyvä avioliitto on esimerkiksi paras perusta perhe-elämälle. Lapset tarvitsevat vakaan ympäristön ja vanhemmat, jotka kasvattavat heitä ja antavat heille kuritusta, ohjausta ja rakkautta. (Psalmit 127:3; Efesolaisille 6:1–4.) Lasten kasvattaminen ei ole kuitenkaan ainoa syy avioitua.

5, 6. a) Mitä käytännön hyötyä on Saarnaajan 4:9–12:n mukaan läheisestä ystävyydestä? b) Miten avioliitto voi olla kuin kolmisäikeinen nuora?

⁵ Mietihän tämän luvun teemajaetta ja sen tekstiyhteyttä: ”Kaksi on parempi kuin yksi, koska heillä on kovasta työstään hyvä palkka. Sillä jos toinen heistä lankeaa, toinen voi nostaa kumppaninsa ylös. Mutta miten käy yksinäisen, joka lankeaa, kun ei ole toista nostamassa häntä ylös? Edelleen, jos kaksi makaa yhdessä, niin heille tulee varmasti lämmin, mutta miten voi yksinäinen pysyä  lämpimänä? Ja vaikka joku voisi nujertaa yksinäisen, kaksi voisi yhdessä pitää puolensa häntä vastaan. Eikä kolmisäikeistä nuoraa voida nopeasti katkaista.” (Saarnaaja 4:9–12.)

⁶ Tässä raamatunkohdassa puhutaan ensisijaisesti ystävyyden arvosta. Avioliitto on tietysti mitä läheisin ystävyyssuhde. Edellä lainatuissa jakeissa osoitetaan, että puolisot voivat auttaa, lohduttaa ja suojella toisiaan. Avioliitto on erityisen vahva, jos se on enemmän kuin vain kahden ihmisen välinen side. Kuten edellä oleva raamatunkohta antaa ymmärtää, kaksisäikeinen nuora on paljon helpompi katkaista kuin nuora, johon on punottu kolme säiettä. Jos sekä aviomies että vaimo pyrkivät miellyttämään ennen kaikkea Jehovaa, heidän liittonsa on kuin kolmisäikeinen nuora. Avioliitto on tosiaan hyvin luja, kun Jehovalla on siinä tärkeä osa.

7, 8. a) Minkä neuvon Paavali kirjoitti niille naimattomille kristityille, joiden on vaikeaa pitää sukupuoliset halut kurissa? b) Millainen realistinen kuva Raamatussa annetaan avioliitosta?

⁷ Lisäksi ainoastaan avioliitossa on sopivaa tyydyttää sukupuoliset halut, ja aviomiehen ja vaimon väliset sukupuolisuhteet ovatkin nautinnon lähde (Sananlaskut 5:18). Vaikka joku naimaton on sivuuttanut vaiheen, jota Raamattu kutsuu ”nuoruuden kukoistukseksi” – ajan jolloin sukupuoliset halut ensi kertaa voimistuvat – hänen saattaa yhä olla vaikeaa pitää nuo halut kurissa. Ellei niitä hillitä, ne voivat johtaa epäpuhtaaseen tai sopimattomaan käytökseen. Paavali henkeytettiin kirjoittamaan naimattomille seuraava neuvo: ”Jos heillä ei ole itsehillintää, niin menkööt naimisiin, sillä parempi on mennä naimisiin kuin olla intohimon tulessa.” (1. Korinttilaisille 7:9, 36; Jaakobin kirje 1:15.)

⁸ Onpa naimisiinmenon syy mikä tahansa, on hyvä olla realistinen. Paavali sanoi, että niillä, jotka menevät  naimisiin, tulee olemaan ”ahdistusta lihassaan” (1. Korinttilaisille 7:28). Avioparit kohtaavat ongelmia, joita ei tule naimattomien eteen. Jos kuitenkin päätät mennä naimisiin, mitä voit tehdä, jotta kokisit mahdollisimman vähän vaikeuksia ja saisit mahdollisimman paljon siunauksia? Ensinnäkin valitse puolisosi viisaasti.

9, 10. a) Miten Paavali valaisi sitä, että on vaarallista solmia läheisiä siteitä ei-uskoviin? b) Mitä usein seuraa, jos Jumalan neuvoista välittämättä menee naimisiin ei-uskovan kanssa?

⁹ Paavali esitti henkeytettynä tärkeän periaatteen, jota tulisi soveltaa valittaessa aviopuolisoa: ”Älkää iestykö epäsuhtaisesti yhteen ei-uskovien kanssa.” (2. Korinttilaisille 6:14.) Hän käytti tässä maatalousaiheista kuvausta. Jos kaksi kooltaan tai voimiltaan hyvin erilaista eläintä iestetään yhteen, molemmat kärsivät. Samoin jos uskova ja ei-uskova iestyvät yhteen avioitumalla, heidän välilleen syntyy epäilemättä hankausta ja kitkaa. Jos toinen puoliso haluaa pysyä Jehovan rakkaudessa mutta toinen ei, heidän elämänarvonsa ovat erilaiset ja seurauksena on todennäköisesti paljon tuskaa. Paavali kehottikin kristittyjä menemään naimisiin ”vain Herrassa” (1. Korinttilaisille 7:39).

¹⁰ Osa naimattomista kristityistä on tullut siihen tulokseen, että olisi parempi iestyä epäsuhtaisesti kuin kärsiä yksinäisyydestä. Jotkut päättävät sivuuttaa Raamatun neuvot, ja he menevät naimisiin sellaisen ihmisen kanssa, joka ei palvele Jehovaa. Kerran toisensa jälkeen seuraukset ovat olleet ikävät. He huomaavat, etteivät he voi jakaa puolisonsa kanssa elämän tärkeimpiä asioita. Tuo yksinäisyys voi olla paljon pahempaa kuin se yksinäisyys, jota he tunsivat ennen naimisiinmenoaan. Onneksi tuhannet naimattomat kristityt luottavat Jumalan neuvoihin ja noudattavat niitä uskollisesti (Psalmit 32:8). Vaikka  he toivovat jonain päivänä avioituvansa, he pysyvät naimattomina, kunnes löytävät puolison Jehova Jumalan palvelijoiden keskuudesta.

11. Mikä voi auttaa sinua valitsemaan aviopuolisosi viisaasti? (Ks. myös tekstiruutu ” Millaista puolisoa etsin?”)

¹¹ Kenestä tahansa Jehovan palvelijasta ei tietenkään automaattisesti saa sopivaa puolisoa. Jos harkitset avioliittoa, etsi ihmistä, jonka kanssa persoonallisuutesi ja hengelliset tavoitteesi sopivat yhteen ja joka rakastaa Jumalaa yhtä paljon kuin sinä. Uskollinen orjaluokka on julkaissut paljon tätä aihetta käsittelevää aineistoa. Sinun kannattaa miettiä näitä Raamattuun perustuvia neuvoja rukouksen hengessä ja antaa niiden opastaa sinua tehdessäsi tätä tärkeää ratkaisua (Psalmit 119:105). *

12. Miten puoliso valitaan monissa maissa, ja mikä raamatullinen esimerkki antaa ohjausta tässä asiassa?

¹² Monissa maissa on tapana, että vanhemmat valitsevat lapselleen aviopuolison. Noissa kulttuureissa ajatellaan yleensä, että vanhemmilla on enemmän viisautta ja kokemusta tuon tärkeän valinnan tekemiseen. Järjestetyt avioliitot toimivat usein hyvin, niin kuin ne toimivat Raamatun aikoinakin. Vanhemmat, jotka nykyään etsivät lapselleen puolisoa, voivat oppia paljon Abrahamin esimerkistä. Kun Abraham lähetti palvelijansa etsimään Iisakille vaimoa, hän ei ollut kiinnostunut rahasta eikä yhteiskunnallisesta asemasta. Sen sijaan hän näki paljon vaivaa, jotta Iisakille löytyisi vaimo Jehovan palvelijoiden keskuudesta. (1. Mooseksen kirja 24:3, 67.) *

13–15. a) Miten Sananlaskujen 24:27:n periaate voi auttaa avioliittoa harkitsevaa nuorta miestä? b) Miten nuori nainen voi valmistautua avioliittoon?

¹³ Jos harkitset vakavasti avioliiton solmimista, sinun tulisi kysyä itseltäsi, oletko todella valmis ottamaan tuon askeleen. Kyse ei ole vain siitä, mitä ajattelet rakkaudesta, seksistä, toveruudesta tai lastenkasvatuksesta. Jokaisen avioliittoa suunnittelevan miehen ja naisen tulisi pikemminkin miettiä avioliiton tuomia vastuita.

¹⁴ Vaimoa etsivän nuoren miehen tulisi pohtia seuraavaa periaatetta: ”Valmista työsi ulkosalla ja tee se itsellesi valmiiksi pellolla. Sen jälkeen sinun on myös rakennettava huonekuntaasi.” (Sananlaskut 24:27.) Mikä on tämän jakeen ydinajatus? Jos mies entisaikoina halusi ”rakentaa huonekunnan” eli mennä naimisiin ja perustaa perheen, hänen tuli miettiä, oliko hän valmis huolehtimaan vaimosta ja perheeseen mahdollisesti syntyvistä lapsista ja pystyisikö hän elättämään heidät. Hänen piti ensin tehdä työtä viljelemällä peltojaan ja korjaamalla satoa. Sama periaate soveltuu nykyään. Miehen, joka haluaa mennä naimisiin, tulee valmistautua kantamaan vastuunsa. Hänen täytyy tehdä työtä, jos se vain on hänelle fyysisesti mahdollista. Jumalan sanassa osoitetaan, että mies, joka ei huolehdi perheensä fyysisistä, tunneperäisistä ja hengellisistä tarpeista, on pahempi kuin se, jolla ei ole uskoa. (1. Timoteukselle 5:8.)

¹⁵ Myös nainen, joka päättää mennä naimisiin, ottaa kannettavakseen monia raskaita vastuita. Raamatussa puhutaan arvostavasti joistakin taidoista ja ominaisuuksista, joita vaimo voi tarvita auttaessaan miestään ja huolehtiessaan perheestään (Sananlaskut 31:10–31). Miehet ja naiset, jotka syöksyvät suin päin naimisiin valmistautumatta avioliiton vastuisiin, ovat todellisuudessa itsekkäitä, koska he  eivät ajattele, mitä annettavaa heillä on puolisolleen. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin se, että valmistautuu avioliittoon hengellisesti.

16, 17. Mitä Raamatun periaatteita avioliittoon valmistautuvien tulisi miettiä?

¹⁶ Valmistauduttaessa avioliittoon on mietittävä, millaisen roolin Jumala on antanut aviomiehelle ja vaimolle. Miehen täytyy tietää, mitä merkitsee olla kristillisen huonekunnan pää. Perheenpäällä ei ole oikeutta toimia tyrannimaisesti. Sen sijaan hänen on jäljiteltävä tapaa, jolla Jeesus käyttää johtoasemaa. (Efesolaisille 5:23.) Samoin kristityn naisen täytyy ymmärtää, millainen on vaimon arvokas osa. Olisiko hän halukas alistumaan ”miehensä lakiin”? (Roomalaisille 7:2.) Hän on jo Jehovan ja Kristuksen lain alaisuudessa (Galatalaisille 6:2). Tämän lisäksi hänen olisi tunnustettava vielä yksi laki, jota edustaa miehen valta huonekunnassa. Pystyykö hän tukemaan epätäydellistä miestä ja alistumaan hänen valtaansa? Jos tämä ajatus ei miellytä naista, hänen on parempi olla menemättä naimisiin.

¹⁷ Lisäksi kummallakin puolisolla on erityisiä tarpeita, joista toisen pitää olla valmis huolehtimaan (Filippiläisille 2:4). Paavali kirjoitti: ”Rakastakoon – – kukin teistä henkilökohtaisesti vaimoaan niin kuin itseään; vaimolla taas tulee olla syvä kunnioitus miestään kohtaan.” Paavali totesi Jumalan henkeyttämänä, että miehellä on erityinen tarve saada osakseen vaimonsa syvä kunnioitus. Naiselle puolestaan on tärkeää tuntea, että hänen miehensä rakastaa häntä. (Efesolaisille 5:21–33.)

18. Miksi seurustelevien parien tulee osoittaa itsehillintää?

¹⁸ Seurusteluaikana ei siis ole tarkoitus vain pitää hauskaa. Se on aikaa, jolloin mies ja nainen opettelevat kohtelemaan toisiaan oikein ja jolloin he näkevät, onko heidän viisasta mennä naimisiin. Silloin on myös aika ilmaista itsehillintää. Parilla voi olla kiusaus mennä liian pitkälle  hellyyden osoittamisessa – tuntevathan mies ja nainen luonnostaan vetoa toisiinsa. Jos kuitenkin todella rakastaa toista, varoo tekemästä mitään, mikä voisi vahingoittaa häntä hengellisesti (1. Tessalonikalaisille 4:6). Mikäli siis seurustelet, osoita itsehillintää. Tuo ominaisuus voi hyödyttää sinua läpi elämän, menetpä naimisiin tai et.

19, 20. Miten ihmiset nykyään yleensä suhtautuvat avioliittoon, ja miten kristityn pitäisi suhtautua siihen? Valaise.

¹⁹ Jos aviopari haluaa saada liittonsa kestämään, heillä täytyy olla oikea näkemys sitoutumisesta. Romaaneissa ja elokuvissa avioliiton solmiminen on usein se onnellinen loppu, jota ihmiset toivovat. Tosielämässä avioliitto ei kuitenkaan ole loppu vaan alku – sellaisen liiton alku, jonka Jehova tarkoitti kestävän (1. Mooseksen kirja 2:24). Ihmiset eivät ikävä kyllä ajattele nykyään näin. Jotkut jopa sanovat: ”Ei avioside ole umpisolmu, se on vetosolmu.” Tämä kuvaa varsin osuvasti yleistä käsitystä avioliitosta. Vetosolmu on helppo sitoa ja avata.

²⁰ Nykyään monet pitävät avioliittoa tilapäisenä. He solmivat sen kevyesti, koska se tuntuu sopivan heidän tarpeisiinsa, mutta ajattelevat samalla, että sen voi purkaa heti vaikeuksien tullen. Muista kuitenkin, että ihmisten välistä sidettä, jollainen avioliittokin on, verrataan Raamatussa nuoraan. Purjelaivojen nuorat ja köydet on tehty kestämään; ne eivät saa liestyä eivätkä purkautua kovimmissakaan myrskyissä. Myös avioliiton on tarkoitus kestää. Pidä mielessä Jeesuksen sanat: ”Minkä Jumala on sitonut yhteen, sitä älköön ihminen erottako.” (Matteus 19:6.) Jos menet naimisiin, sinun on suhtauduttava avioliittoon tällä tavalla. Tekeekö sitoutuminen avioliitosta taakan? Ei.

21. Miten aviomiehen ja vaimon tulee suhtautua toisiinsa, ja mikä voi auttaa heitä siinä?

²¹ Aviomiehen ja vaimon tulee suhtautua toisiinsa oikein.  Jos kumpikin pyrkii keskittymään toisen hyviin ominaisuuksiin ja tekoihin, avioliitto on ilon ja virkistyksen lähde. Onko epärealistista suhtautua myönteisesti epätäydelliseen puolisoon? Jehova ei koskaan ole epärealistinen. Voimme silti olla varmoja siitä, että hänellä on meistä myönteinen näkemys. Psalmista kysyi: ”Jos sinä erheitä tarkkailisit, oi Jah, oi Jehova, kuka voisi kestää?” (Psalmit 130:3.) Samoin aviomiesten ja vaimojen tulee suhtautua toisiinsa myönteisesti ja olla valmiita antamaan toisilleen anteeksi (Kolossalaisille 3:13).

22, 23. Miten Abraham ja Saara näyttivät hyvää esimerkkiä nykypäivän aviopareille?

 ²² Vuosien vieriessä avioliitto voi tuoda yhä enemmän iloa ja tyydytystä. Raamattu kertoo kypsään ikään ehtineiden Abrahamin ja Saaran avioliitosta. Heidän elämästään ei puuttunut vastoinkäymisiä eikä vaikeuksia. Kuvittelehan, millaista Saaran oli yli 60-vuotiaana jättää mukava kotinsa, joka oli vauraassa Urin kaupungissa, ja asettua asumaan loppuelämäkseen telttoihin. Hän oli kuitenkin alamainen miehelleen. Saara kunnioitti Abrahamia, tuki hänen ratkaisujaan ja oli näin hänelle todellinen täydennys ja auttaja. Hänen alamaisuutensa ei ollut pinnallista. Jopa itsekseen hän sanoi miestään herrakseen (1. Mooseksen kirja 18:12; 1. Pietarin kirje 3:6). Hän kunnioitti Abrahamia sydämestään.

²³ Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että Abraham ja Saara olivat asioista aina samaa mieltä. Kerran Saara ehdotti sellaista, mikä oli Abrahamille ”hyvin epämieluista”. Silti Jehovan neuvosta Abraham kuunteli nöyrästi vaimonsa ääntä, mikä osoittautui siunaukseksi koko perheelle. (1. Mooseksen kirja 21:9–13.) Aviomiehet ja vaimot – sellaisetkin jotka ovat olleet naimisissa kymmeniä vuosia – voivat oppia paljon tältä Jumalaa pelkäävältä avioparilta.

24. Millaiset avioliitot tuottavat kunniaa Jehova Jumalalle ja miksi?

²⁴ Kristillisessä seurakunnassa on tuhansia onnellisia aviopareja. Vaimot kunnioittavat syvästi miestään, miehet rakastavat ja kunnioittavat vaimoaan, ja molemmat puolisot ponnistelevat asettaakseen Jehovan tahdon ensi sijalle elämässään. Jos päätät mennä naimisiin, valitse aviopuolisosi viisaasti, valmistaudu avioliittoon hyvin ja työskentele sen hyväksi, että avioliitossasi vallitsisivat rauha ja rakkaus. Tällainen avioliitto tuottaa kunniaa Jehova Jumalalle ja auttaa sinua pysymään hänen rakkaudessaan.