3. LUKU
Rakasta niitä joita Jumala rakastaa
”Viisaiden kanssa vaeltava viisastuu.” (SANANLASKUT 13:20)
1–3. a) Mikä vääjäämätön totuus Raamatussa esitetään? b) Miten voimme valita ystäviä, joilla on meihin hyvä vaikutus?
IHMISET ovat kuin pesusieniä. Imemme itseemme kaikenlaisia vaikutteita ympäristöstämme. Omaksumme hyvin helposti, jopa tiedostamattamme, niiden asenteita, normeja ja luonteenpiirteitä, joiden kanssa olemme läheisesti tekemisissä.
2 Raamatussa esitetään vääjäämätön totuus: ”Viisaiden kanssa vaeltava viisastuu, mutta sen, joka on tekemisissä typerien kanssa, käy huonosti.” (Sananlaskut 13:20.) Tässä sananlaskussa ei puhuta vain siitä, että on satunnaisesti tekemisissä jonkun kanssa. Ilmaus ”vaeltaa (jonkun) kanssa” viittaa jatkuvaan kanssakäymiseen. * Eräässä Raamatun hakuteoksessa sanotaan tästä jakeesta: ”Jonkun kanssa vaeltaminen välittää ajatuksen rakkaudesta ja kiintymyksestä.” Eikö meillä olekin taipumus jäljitellä niitä, joita rakastamme? Koska meille muodostuu rakastamiimme ihmisiin tunneside, he voivat muovata meitä – joko hyvään tai huonoon suuntaan.
3 Pysyäksemme Jumalan rakkaudessa meidän on välttämätöntä etsiä seuraa, joka vaikuttaa meihin myönteisesti. Miten onnistumme tässä? Yksinkertaisesti rakastamalla
niitä, joita Jumala rakastaa, ja ystävystymällä hänen ystäviensä kanssa. Voisimmeko todellakaan valita itsellemme parempia ystäviä kuin ne, joilla on sellaisia ominaisuuksia, joita Jehova haluaa ystävillään olevan? Tarkastellaanpa lähemmin sitä, millaisia ihmisiä Jumala rakastaa. Kun meillä on Jehovan näkemys kirkkaana mielessämme, pystymme paremmin valitsemaan tervehenkistä seuraa.NE JOITA JUMALA RAKASTAA
4. Miksi Jehovalla on oikeus olla tarkka siitä, keitä hän valitsee ystävikseen, ja miksi hän kutsui Abrahamia ystäväkseen?
4 Jehova on tarkka siitä, keitä hän valitsee ystävikseen. Eikö hänellä olekin siihen oikeus? Hän on kaikkeuden Suvereeni Herra, ja hänen ystävyytensä on suurin kunnia, minkä kukaan voi saada. Keitä hän sitten valitsee ystävikseen? Jehova lähestyy niitä, jotka luottavat häneen ja uskovat häneen täysin. Ajatellaanpa esimerkiksi patriarkka Abrahamia, joka tunnetaan huomattavasta uskostaan. On vaikea kuvitella ihmisisälle suurempaa uskonkoetusta kuin se, että häntä pyydetään uhraamaan poikansa. * Silti Abraham ”ikään kuin uhrasi Iisakin”, sillä hän uskoi täysin, ”että Jumala kykenisi herättämään hänet kuolleistakin”. (Heprealaisille 11:17–19.) Koska Abraham osoitti tällaista uskoa ja tottelevaisuutta, Jehova kutsui häntä lämpimästi ”ystäväkseen” (Jesaja 41:8; Jaakobin kirje 2:21–23).
5. Miten Jehova suhtautuu niihin, jotka tottelevat häntä uskollisesti?
5 Jehova antaa hyvin paljon arvoa uskolliselle tottelevaisuudelle. Hän rakastaa niitä, jotka asettavat uskollisuuden häntä kohtaan kaiken muun edelle. (2. Samuelin kirja 22:26.) Kuten havaitsimme tämän kirjan 1. luvusta, Jehova saa suurta mielihyvää niistä, jotka tottelevat häntä rakkaudesta. Sananlaskujen 3:32 sanoo: ”Hänellä on läheinen suhde oikeamielisiin.” Jehova esittää suurenmoisen kutsun niille, jotka täyttävät uskollisesti hänen vaatimuksensa. He saavat olla vieraina hänen ”teltassaan”: palvoa häntä ja lähestyä häntä vapaasti rukouksessa. (Psalmit 15:1–5.)
6. Miten voimme osoittaa rakastavamme Jeesusta, ja miten Jehova suhtautuu niihin, jotka rakastavat hänen Poikaansa?
6 Jehova rakastaa niitä, jotka rakastavat Jeesusta, hänen ainosyntyistä Poikaansa. Jeesus sanoi: ”Jos joku rakastaa minua, niin hän noudattaa minun sanaani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja teemme hänen luokseen asuinsijamme.” (Johannes 14:23.) Miten voimme osoittaa rakkautemme Jeesusta kohtaan? Varmasti noudattamalla hänen käskyjään, muun muassa käskyä saarnata hyvää uutista ja tehdä opetuslapsia. (Matteus 28:19, 20; Johannes 14:15, 21.) Osoitamme rakastavamme Jeesusta myös siten, että ”seuraamme tarkoin hänen askeleitaan” eli jäljittelemme häntä sanoissa ja teoissa niin hyvin kuin epätäydellisinä ihmisinä pystymme (1. Pietarin kirje 2:21). Jehovan sydäntä lämmittää se, että joku pyrkii rakkaudesta hänen Poikaansa kohtaan elämään niin kuin hänen Poikansa eli.
7. Miksi on viisasta ystävystyä Jehovan ystävien kanssa?
7 Usko, uskollisuus ja tottelevaisuus sekä rakkaus Jeesusta ja hänen elämäntapaansa kohtaan – siinä joitakin ominaisuuksia, joita Jehova odottaa ystäviltään. Jokaisen meistä on hyvä kysyä itseltään: Käykö läheisistä ystävistäni selvästi ilmi, että heillä on tällaisia ominaisuuksia ja että he jäljittelevät Jeesuksen elämäntapaa? Olenko ystävystynyt Jehovan ystävien kanssa? Heidän kanssaan ystävystyminen on viisasta. Niillä, jotka kehittävät jumalisia ominaisuuksia ja saarnaavat innokkaasti Valtakunnan hyvää uutista, voi olla meihin hyvä vaikutus. He Millainen on hyvä ystävä?”)
voivat kannustaa meitä pitämään kiinni päätöksestämme miellyttää Jumalaa. (Ks. tekstiruutu ”OPETTAVA ESIMERKKI RAAMATUSTA
8. Mikä tekee sinuun vaikutuksen a) Noomin ja Ruutin, b) kolmen heprealaisen nuoren ja c) Paavalin ja Timoteuksen ystävyydessä?
8 Raamatussa kerrotaan monista, jotka hyötyivät tervehenkisen seuran valinnasta. Esimerkkeinä voidaan mainita Noomi ja hänen miniänsä Ruut, kolme heprealaista nuorta jotka pitivät yhtä Babylonissa, ja Paavali ja Timoteus (Ruut 1:16; Daniel 3:17, 18; 1. Korinttilaisille 4:17; Filippiläisille 2:20–22). Tällä kertaa voisimme kuitenkin tarkastella lähemmin Daavidin ja Jonatanin ainutlaatuista ystävyyttä.
9, 10. Mihin Daavidin ja Jonatanin ystävyys perustui?
9 Raamattu kertoo, että sen jälkeen kun Daavid oli surmannut Goljatin, ”Jonatanin sielu kiintyi Daavidin sieluun ja Jonatan alkoi rakastaa häntä kuin omaa sieluaan” (1. Samuelin kirja 18:1). Näin sai alkunsa murtumaton ystävyys, joka huomattavasta ikäerosta huolimatta kesti aina siihen asti, kun Jonatan kuoli taistelukentällä (2. Samuelin kirja 1:26). * Mihin näiden ystävysten välinen vahva side perustui?
10 Daavidia ja Jonatania yhdisti rakkaus Jumalaan ja voimakas halu pysyä hänelle uskollisena. Heidän välillään oli hengellinen side. Molemmilla oli ominaisuuksia, joiden vuoksi he olivat kiintyneitä toisiinsa. Jonataniin varmasti teki vaikutuksen se rohkeus ja into, jota nuori Daavid osoitti puolustaessaan pelottomasti Jehovan nimeä. Daavid 1. Samuelin kirja 23:16). Kuvittele, miltä Daavidista on täytynyt tuntua, kun hänen rakas ystävänsä tuli tukemaan ja rohkaisemaan häntä. *
epäilemättä kunnioitti iältään vanhempaa Jonatania, joka tuki uskollisesti Jehovan järjestelyjä ja pani epäitsekkäästi Daavidin edut omiensa edelle. Mietitäänpä esimerkiksi, mitä tapahtui, kun Daavid eli masentavaa vaihetta elämässään ja pakoili erämaassa Jonatanin isää, jumalatonta kuningas Saulia. Jonatan osoitti uskollisuutensa suurenmoisella tavalla: hän meni omasta aloitteestaan Daavidin luo ”voidakseen vahvistaa hänen kättään Jumalassa” (11. Mitä Jonatanin ja Daavidin esimerkki opettaa ystävyydestä?
11 Mitä voimme oppia Jonatanin ja Daavidin esimerkistä? Ennen kaikkea havaitsemme, että tärkein tekijä, jonka tulisi yhdistää ystäviä, ovat hengelliset arvot. Kun luomme läheisen suhteen niihin, joilla on samanlaiset uskonkäsitykset Roomalaisille 1:11, 12). Voimme löytää tällaisia hengellismielisiä ystäviä toisten Jehovan palvojien joukosta. Merkitseekö tämä sitä, että jokainen, joka käy kokouksissa valtakunnansalilla, on hyvää seuraa? Ei välttämättä.
ja moraaliarvot kuin meillä ja jotka meidän tavallamme haluavat pysyä uskollisina Jumalalle, voimme rakentua ja saada keskinäistä rohkaisua toistemme ajatuksista, tunteista ja kokemuksista (LÄHEISTEN YSTÄVIEN VALITSEMINEN
12, 13. a) Miksi meidän täytyy olla valikoivia silloinkin, kun etsimme ystäviä toisten kristittyjen joukosta? b) Millainen tilanne vallitsi ensimmäisen vuosisadan seurakunnissa, ja mitä voimakkaita varoituksia Paavali siksi esitti?
12 Meidän on oltava valikoivia jopa seurakunnan sisäpuolella, jotta seuramme olisi hengellisesti rakentavaa. Pitäisikö tämän olla meille yllätys? Oikeastaan ei. Joiltakin seurakunnan jäseniltä hengellisen kypsyyden saavuttaminen voi viedä kauemmin kuin toisilta, aivan kuten puussa jokin hedelmä saattaa kypsyä toista pidempään. Siksi jokaisessa seurakunnassa kristityt ovat hengellisessä kasvussaan eri vaiheissa. (Heprealaisille 5:12–6:3.) Osoitamme tietenkin kärsivällisyyttä ja rakkautta uudempia ja heikompia kohtaan, koska haluamme auttaa heitä kasvamaan hengellisesti (Roomalaisille 14:1; 15:1).
13 Seurakunnassa täytyy ehkä aika ajoin olla tarkkana seuransa suhteen. Jotkut saattavat käyttäytyä kyseenalaisella tavalla. Toisille voi kehittyä katkera tai valittava henki. Tilanne oli sama ensimmäisen vuosisadan seurakunnissa. Useimmat olivat uskollisia, mutta jotkut eivät toimineet oikein. Koska jotkut Korintin seurakunnan jäsenet eivät pitäneet kiinni eräistä kristillisistä opetuksista, apostoli Paavali varoitti siihen kuuluvia: ”Älkää eksykö. Huono seura turmelee hyödylliset tavat.” (1. Korinttilaisille 15:12, 33.) Paavali varoitti Timoteusta, että kristittyjenkin keskuudessa saattaa olla joitakuita, jotka eivät toimi kunniallisesti. Hän kehotti Timoteusta pysymään heistä erossa. Heistä ei pitänyt tulla hänen läheisiä ystäviään. (2. Timoteukselle 2:20–22.)
14. Miten voimme soveltaa Paavalin varoitusten taustalla olevaa periaatetta?
14 Miten voimme soveltaa Paavalin varoitusten taustalla olevaa periaatetta? Välttämällä läheistä kanssakäymistä kaikkien sellaisten kanssa, joilla voisi olla meihin turmeleva vaikutus – ovatpa he seurakunnan sisä- tai ulkopuolella (2. Tessalonikalaisille 3:6, 7, 14). Meidän on varjeltava hengellisyyttämme. Muista, että imemme itseemme läheisten ystäviemme asenteita ja tapoja kuin pesusieni. Aivan niin kuin emme voi upottaa sientä etikkaan ja odottaa sen täyttyvän vedellä, emme voi viettää aikaa niiden kanssa, joilla on meihin kielteinen vaikutus, ja odottaa imevämme itseemme myönteisiä vaikutteita. (1. Korinttilaisille 5:6.)
Voit löytää tervehenkistä seuraa toisten Jehovan palvojien joukosta.
15. Miten seurakunnasta voi löytää hengellismielisiä ystäviä?
15 Onneksi meillä on kuitenkin erinomaiset mahdollisuudet löytää tervehenkistä seuraa Jehovan palvojien keskuudesta (Psalmit 133:1). Miten voit löytää seurakunnasta hengellismielisiä ystäviä? Kun omaksut jumalisia ominaisuuksia ja tapoja, samanhenkiset ihmiset epäilemättä hakeutuvat seuraasi. Samalla sinun täytyy ehkä ryhtyä käytännön toimiin saadaksesi uusia ystäviä. (Ks. tekstiruutu ” Miten saimme hyviä ystäviä”.) Etsi ihmisiä, joilla on sellaisia ominaisuuksia, joita haluaisit itselläsi olevan. Noudata Raamatun neuvoa ”avartua” ja pyri ystävystymään toisten uskovien kanssa, riippumatta heidän rodustaan, kansallisuudestaan ja kulttuuristaan (2. Korinttilaisille 6:13; 1. Pietarin kirje 2:17). Älä rajoitu vain omaan ikäryhmääsi. Muista, että Jonatan oli paljon vanhempi kuin Daavid. Monet iäkkäät voivat rikastuttaa ystävyyttä kokemuksellaan ja viisaudellaan.
KUN ILMENEE VAIKEUKSIA
16, 17. Miksi meidän ei pitäisi vetäytyä pois seurakunnasta, jos palvojatoverimme loukkaa meitä?
16 Seurakunnan jäsenten luonteet ja taustat vaihtelevat laidasta laitaan, minkä vuoksi toisinaan voi syntyä ongelmia. Toinen uskova voi sanoa tai tehdä jotain, mikä loukkaa tunteitamme (Sananlaskut 12:18). Joskus ongelmia ruokkivat persoonallisuuksien yhteentörmäykset, väärinymmärrykset tai mielipide-erot. Kompastummeko tällaisten ongelmien vuoksi ja jättäydymmekö pois seurakunnasta? Emme, jos rakastamme aidosti Jehovaa ja niitä, joita hän rakastaa.
17 Luojanamme ja elämämme Ylläpitäjänä Jehova ansaitsee rakkautemme ja täyden antaumuksemme (Ilmestys 4:11). Myös seurakunta, jota hän haluaa käyttää, ansaitsee uskollisen tukemme (Heprealaisille 13:17). Jos siis palvojatoverimme loukkaa meitä tai tuottaa meille pettymyksen, emme osoita mieltämme vetäytymällä pois seurakunnasta. Miten voisimmekaan? Jehova ei ole se, joka on loukannut meitä. Koska rakastamme Jehovaa, emme voisi koskaan kääntää selkäämme hänelle ja hänen kansalleen! (Psalmit 119:165.)
18. a) Miten voimme edistää seurakunnan rauhaa? b) Mitä siunauksia saamme antamalla anteeksi, kun siihen on perusteita?
18 Rakkautemme toisia Jehovan palvojia kohtaan saa meidät edistämään seurakunnan rauhaa. Jehova ei odota täydellisyyttä niiltä, joita hän rakastaa, eikä meidänkään pitäisi. Rakkauden ansiosta voimme sivuuttaa vähäiset rikkomukset, sillä muistamme, että olemme kaikki epätäydellisiä ja teemme virheitä (Sananlaskut 17:9; 1. Pietarin kirje 4:8). Rakkaus auttaa meitä ”antamaan jatkuvasti toisillemme auliisti anteeksi” (Kolossalaisille 3:13). Tätä neuvoa ei ole aina helppoa noudattaa. Jos annamme kielteisille tunteillemme vallan, saatamme olla taipuvaisia kantamaan kaunaa ja meistä voi tuntua, että suuttumuksemme jotenkin rankaisee rikkojaa. Todellisuudessa kaunan kantaminen vahingoittaa meitä itseämme. Anteeksi antaminen, kun siihen on perusteita, tuo runsaita siunauksia (Luukas 17:3, 4). Se antaa mielentyyneyden, varjelee seurakunnan rauhaa ja ennen kaikkea suojelee suhdettamme Jehovaan (Matteus 6:14, 15; Roomalaisille 14:19).
MILLOIN LAKATA OLEMASTA JONKUN SEURASSA?
19. Milloin meidän täytyy lakata olemasta jonkun seurassa?
19 Toisinaan meitä pyydetään lopettamaan kanssakäyminen jonkun seurakuntaan kuuluneen kanssa. Näin käy silloin, kun Jumalan lain katumaton rikkoja erotetaan tai kun joku hylkää uskon opettamalla vääriä oppeja tai eroamalla seurakunnasta itse. Jumalan sanassa sanotaan selvästi: 1. Korinttilaisille 5:11–13; 2. Johanneksen kirje 9–11.) * Voi olla hyvin vaikea välttää kanssakäymistä jonkun sukulaisemme tai entisen ystävämme kanssa. Pysymmekö lujina ja osoitammeko siten, että asetamme uskollisuuden Jehovaa ja hänen vanhurskaita lakejaan kohtaan kaiken muun edelle? Muista, että Jehova pitää suuressa arvossa uskollisuutta ja tottelevaisuutta.
”Lakatkaa olemasta jokaisen sellaisen – – seurassa.” (20, 21. a) Miksi erottaminen on rakkaudellinen järjestely? b) Miksi meidän on erittäin tärkeää valita seuramme viisaasti?
20 Erottaminen on todellisuudessa Jehovan rakkaudellinen järjestely. Miksi näin voidaan sanoa? Katumattoman synnintekijän erottaminen on osoitus rakkaudesta Jehovan pyhää nimeä kohtaan ja kaikkea sitä kohtaan, mitä se edustaa (1. Pietarin kirje 1:15, 16). Erottaminen suojelee seurakuntaa. Se varjelee uskollisia jäseniä tahallisten synnintekijöiden huonolta vaikutukselta, ja he voivat jatkaa palvontaansa levollisin mielin, koska he tietävät seurakunnan olevan turvapaikka tämän pahan maailman keskellä. (1. Korinttilaisille 5:7; Heprealaisille 12:15, 16.) Voimakas kuritus on osoitus rakkaudesta myös väärintekijää kohtaan. Se voi olla juuri sellainen järkytys, jota hän tarvitsee tullakseen järkiinsä ja palatakseen Jehovan luo. (Heprealaisille 12:11.)
21 Emme voi kiistää sitä tosiasiaa, että läheiset ystävämme voivat vaikuttaa meihin voimakkaasti. On siksi erittäin tärkeää, että valitsemme seuramme viisaasti. Ystävystymällä Jehovan ystävien kanssa ja rakastamalla niitä, joita hän rakastaa, ympäröimme itsemme parhailla mahdollisilla ystävillä. Se mitä omaksumme heiltä, auttaa meitä pitämään kiinni päätöksestämme miellyttää Jehovaa.
^ kpl 2 Heprean sanasta, joka on käännetty ”olla tekemisissä (jonkun) kanssa”, on käytetty myös vastineita ”olla seurassa” ja ”pitää seuraa” (Tuomarit 14:20; Sananlaskut 22:24).
^ kpl 4 Pyytämällä tätä Abrahamilta Jehova antoi ennakkovälähdyksen siitä uhrauksesta, jonka hän itse tekisi uhratessaan ainosyntyisen Poikansa (Johannes 3:16). Abrahamin tapauksessa Jehova puuttui tapahtumien kulkuun ja järjesti pässin uhriksi Iisakin sijaan. (1. Mooseksen kirja 22:1, 2, 9–13.)
^ kpl 9 Daavid oli nuori, ”poikanen”, lyödessään Goljatin ja noin 30-vuotias Jonatanin kuoleman aikoihin (1. Samuelin kirja 17:33; 31:2; 2. Samuelin kirja 5:4). Jonatan oli kuollessaan suunnilleen 60-vuotias, joten hän oli ilmeisesti noin 30 vuotta Daavidia vanhempi.
^ kpl 10 Kuten 1. Samuelin kirjan 23:17:stä käy ilmi, Jonatanin sanoissa oli viisi rohkaisevaa piirrettä: 1) Hän kehotti Daavidia olemaan pelkäämättä. 2) Hän vakuutti, että Saul epäonnistuisi pyrkimyksissään. 3) Hän muistutti, että Daavid saisi kuninkuuden, kuten Jumala oli luvannut. 4) Hän vakuutti Daavidille uskollisuuttaan. 5) Hän sanoi, että Saulkin oli selvillä hänen uskollisuudestaan Daavidia kohtaan.
^ kpl 19 Suhtautumista erotettuihin ja eronneisiin käsitellään tarkemmin liitteessä ”Miten meidän tulisi suhtautua erotettuihin?”