1–3. Mitkä seikat tekivät Jeesuksen kuolemasta ainutlaatuisen koko historiassa?

 ERÄÄNÄ kevätpäivänä lähes kaksituhatta vuotta sitten muuan syytön mies vietiin oikeuteen, tuomittiin rikoksista, joita hän ei ollut tehnyt, ja kidutettiin sitten kuoliaaksi. Se ei ollut historian ensimmäinen julma ja epäoikeudenmukainen teloitus eikä valitettavasti viimeinenkään. Silti tuo kuolema oli ainutlaatuinen.

² Miehen viimeisten, tuskallisten tuntien kuluessa jopa taivas osoitti, että jotain erityistä oli tapahtumassa. Maahan laskeutui yhtäkkiä pimeys keskellä päivää. Erään historioitsijan sanoin ”auringonvalo hävisi”. (Luukas 23:44, 45.) Sitten juuri ennen kuin mies veti viimeisen henkäyksensä, hän lausui unohtumattomat sanat: ”Se on saatu päätökseen!” Luopumalla elämästään hän sai tosiaan aikaan jotain suurenmoista. Hänen uhrinsa oli suurin rakkaudenteko, minkä ihminen on koskaan tehnyt. (Johannes 15:13; 19:30.)

³ Mies oli tietysti Jeesus Kristus. Hänen kärsimyksensä ja kuolemansa tuona synkkänä päivänä 14. nisankuuta vuonna 33 tunnetaan hyvin. Usein kuitenkin sivuutetaan tärkeä seikka. Vaikka Jeesus kärsi suunnattomasti, eräs toinen kärsi vielä enemmän. Eräs toinen teki tuona päivänä vielä suuremman uhrauksen – suurimman rakkaudenteon, minkä kukaan on milloinkaan tehnyt koko kaikkeudessa. Mistä teosta on kyse? Vastaus tarjoaa sopivan johdannon kaikkein tärkeimpään aiheeseen: Jehovan rakkauteen.

 4. Miten eräs roomalainen upseeri sai nähdä, että Jeesus ei ollut tavallinen ihminen, ja mihin tulokseen hän tuli?

⁴ Jeesuksen teloitusta valvonut roomalainen upseeri  hämmästyi pimeyttä, joka lankesi ennen Jeesuksen kuolemaa, ja voimakasta maanjäristystä, joka seurasi sitä. ”Varmasti tämä oli Jumalan Poika”, hän sanoi. (Matteus 27:54.) Jeesus ei selvästikään ollut tavallinen ihminen. Tuo sotilas oli osallistunut korkeimman Jumalan ainosyntyisen Pojan teloitukseen! Kuinka rakas tämä Poika oli Isälleen?

 5. Miten voitaisiin havainnollistaa sitä valtavan pitkää aikaa, jonka Jehova ja hänen Poikansa olivat taivaassa yhdessä?

⁵ Jeesusta sanotaan Raamatussa ”koko luomakunnan esikoiseksi” (Kolossalaisille 1:15). Jehovan Poika oli siis olemassa jo ennen fyysistä maailmankaikkeutta. Kuinka kauan Isä ja Poika sitten olivat yhdessä? Jotkut tutkijat arvioivat maailmankaikkeuden iäksi 13 miljardia vuotta. Pystytkö edes kuvittelemaan, kuinka pitkä aika se on? Eräässä planetaariossa sitä voi yrittää hahmottaa 110 metrin pituisen aikajanan avulla. Kun kävelee janaa pitkin, jokainen askel edustaa noin 75:tä miljoonaa vuotta kaikkeuden iästä. Janan lopussa ihmisen koko historiaa edustaa yksi ainoa hiuksen paksuinen viiva! Vaikka ikäarvio pitäisi paikkansa, tuo aikajana ei edes koko pituudessaan riittäisi edustamaan Jehovan Pojan elämän pituutta! Mitä hän teki noina lukemattomina vuosina?

 6. a) Mitä Jehovan Poika teki ennen ihmiseksi tuloaan? b) Millainen side on Jehovan ja hänen Poikansa välillä?

⁶ Poika palveli onnellisena Isänsä vierellä ”taitavana työntekijänä” (Sananlaskut 8:30). Raamatussa sanotaan, ettei ”mitään tullut olemassaoloon ilman häntä [Poikaa]” (Johannes 1:3). Jehova ja hänen Poikansa työskentelivät siis yhdessä saattaessaan kaiken muun olemassaoloon. Miten jännittävää ja onnellista aikaa se onkaan ollut! Monet ihmiset ovat sitä mieltä, että vanhempien ja lapsen välinen rakkaus on hämmästyttävän vahva. Ja rakkaus ”on täydellinen yhdysside” (Kolossalaisille 3:14). Kuinka vahva sitten onkaan sellainen side, joka on ollut olemassa mittaamattomia aikoja! Jehova Jumalaa ja hänen Poikaansa selvästikin yhdistää vahvin rakkauden side, mitä koskaan on ollut.

 7. Miten Jehova ilmaisi tunteensa Poikaansa kohtaan, kun tämä meni kasteelle?

 ⁷ Tästä huolimatta Isä lähetti Poikansa maan päälle, jotta tämä syntyisi ihmislapseksi. Jehova oli ollut läheisesti tekemisissä rakkaan Poikansa kanssa taivaassa, ja nyt hänen täytyi luopua siitä muutamaksi vuosikymmeneksi. Syvää kiinnostusta tuntien hän seurasi taivaasta Jeesuksen kasvua täydelliseksi ihmiseksi. Noin 30-vuotiaana Jeesus meni kasteelle. Meidän ei tarvitse arvailla, mitä Jehova tunsi häntä kohtaan. Isä itse puhui taivaasta: ”Tämä on minun rakas Poikani, jonka olen hyväksynyt.” (Matteus 3:17.) Nähdessään, että Jeesus täytti uskollisesti kaiken, mitä oli ennustettu, ja teki kaiken, mitä häneltä pyydettiin, hänen Isänsä on varmasti ollut hyvin iloinen (Johannes 5:36; 17:4).

8, 9. a) Mitä Jeesus joutui kokemaan 14. nisankuuta vuonna 33, ja miten se vaikutti hänen taivaalliseen Isäänsä? b) Miksi Jehova salli Poikansa kärsiä ja kuolla?

⁸ Mutta miltä Jehovasta tuntui 14. nisankuuta vuonna 33? Miltä hänestä tuntui, kun Jeesus kavallettiin ja hänet tultiin joukolla pidättämään yöllä? Kun hänen ystävänsä jättivät hänet ja hän joutui laittomaan oikeudenkäyntiin? Kun häntä pilkattiin ja lyötiin nyrkeillä ja hänen päälleen syljettiin? Kun häneltä ruoskittiin selkä riekaleiksi? Kun hänet naulittiin käsistä ja jaloista puupaaluun ja jätettiin roikkumaan siihen ihmisten pilkatessa häntä? Miltä Isästä tuntui, kun hänen rakas Poikansa huusi hänen puoleensa kuolintuskissaan? Miltä Jehovasta tuntui, kun Jeesus veti viimeisen henkäyksensä ja ensimmäistä kertaa koko luomakunnan alun jälkeen hänen rakasta Poikaansa ei ollut olemassa? (Matteus 26:14–16, 46, 47, 56, 59, 67; 27:38–44, 46; Johannes 19:1.)

⁹ Emme löydä sanoja. Koska Jehovalla on tunteita, sanamme eivät riitä ilmaisemaan sitä tuskaa, jota hän tunsi Poikansa kuoleman johdosta. Sitä vastoin me voimme pukea sanoiksi sen, miksi Jehova salli tämän tapahtua. Miksi Isä oli valmis kärsimään näin suurta tuskaa? Jehova paljastaa  suurenmoisen asian Johanneksen 3:16:ssa – raamatunjakeessa, joka on niin tärkeä, että sitä on sanottu pienoisevankeliumiksi. Se kuuluu: ”Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jottei kukaan, joka uskoo häneen, tuhoutuisi vaan saisi ikuisen elämän.” Jehova teki tämän siis rakkaudesta. Hänen lahjansa – se että hän lähetti Poikansa kärsimään ja kuolemaan puolestamme – oli kaikkien aikojen suurin rakkaudenteko.

10. Mitä ihmiset tarvitsevat, ja mitä sanan ”rakkaus” merkitykselle on tapahtunut?

¹⁰ Mitä sana ”rakkaus” merkitsee? Rakkauden on sanottu olevan ihmisen suurin tarve. Kehdosta hautaan ihmiset etsivät rakkautta, kukoistavat sen lämmössä ja jopa kuihtuvat ja kuolevat sen puutteesta. Silti sitä on yllättävän vaikea määritellä. Siitä kyllä puhutaan paljon, ja siitä on tehty lukemattomia kirjoja, lauluja ja runoja. Aina ne eivät kuitenkaan selvennä rakkauden merkitystä. Joidenkin mielestä tätä sanaa käytetään niin usein ja niin monenlaisista asioista, että sen merkitys on latistunut.

11, 12. a) Mistä voimme oppia paljon rakkaudesta ja miksi juuri tästä lähteestä? b) Mitä ”rakkautta” vastaavia sanoja oli muinaisessa kreikan kielessä, ja mitä niistä käytetään eniten Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa? (Ks. myös alaviite.) c) Mitä sana agápē tarkoittaa usein Raamatussa?

¹¹ Raamatun opetus rakkaudesta on kuitenkin selvä. Eräässä Raamatun sanakirjassa sanotaan: ”Rakkaus voidaan tunnistaa vain sen aikaansaamista teoista.” (Vine’s Expository Dictionary of New Testament Words.) Raamatussa kerrotaan paljon siitä, miten Jehova on ilmaissut rakkautta ja kiintymystä ihmisiä kohtaan. Mikä esimerkiksi voisikaan paljastaa tästä ominaisuudesta enemmän kuin edellä kuvailtu Jehovan oma ylivertainen rakkaudenteko? Seuraavissa luvuissa tulee esiin monia muita käytännön esimerkkejä Jehovan rakkaudesta. Myös ”rakkautta” vastaavat alkukieliset  Raamatun sanat auttavat meitä ymmärtämään, mitä rakkaus on. Muinaisessa kreikan kielessä oli neljä sanaa, jotka tarkoittivat ”rakkautta”. a Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa niistä eniten käytetty on agápē. Erään Raamatun sanakirjan mukaan se on ”voimakkain kuviteltavissa oleva sana rakkaudelle”. Millä perusteella?

¹² Raamatussa sana agápē välittää usein ajatuksen rakkaudesta, jota ohjaavat periaatteet. Se on siis enemmän kuin pelkkä toisen ihmisen herättämä tunnereaktio. Osoitamme sitä tietoisesti kaikkia kohtaan, koska tiedämme, että niin on oikein tehdä. Kristillinen rakkaus on ennen kaikkea täysin epäitsekästä. Hyvä esimerkki tästä on edellä käsitelty Johanneksen 3:16. Mikä on se ”maailma”, jota Jumala rakasti niin paljon, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa? Sillä tarkoitetaan kaikkia ihmisiä, jotka voivat hyötyä Jeesuksen lunastusuhrista. Tähän sisältyy monia ihmisiä, jotka toimivat vastoin Jumalan tahtoa. Rakastaako Jehova heitä jokaista kuin omaa ystäväänsä, samalla tavalla kuin hän rakasti uskollista Abrahamia? (Jaakobin kirje 2:23.) Ei, mutta Jehova osoittaa rakkaudellisesti hyvyyttään kaikille, vaikka se maksaa hänelle paljon. Hän toivoo kaikkien katuvan ja muuttavan elämäntapaansa (2. Pietarin kirje 3:9). Monet tekevätkin niin, ja hän ottaa heidät mielellään ystävikseen.

13, 14. Mikä osoittaa, että kristilliseen rakkauteen sisältyy usein lämmin kiintymys?

¹³ Joillakuilla on kuitenkin väärä kuva Raamatussa käytetystä sanasta agápē. He luulevat, että se tarkoittaa viileän  älyllistä rakkautta. Todellisuudessa kristilliseen rakkauteen sisältyy usein lämmin, henkilökohtainen kiintymys. Esimerkiksi kun Johannes kirjoitti: ”Isä rakastaa Poikaa”, hän käytti sanan agápē erästä muotoa. Puuttuiko tuosta rakkaudesta lämmin kiintymys? Huomaa, että Jeesus sanoi: ”Isä on – – kiintynyt Poikaan”, missä verbi ”on kiintynyt” ilmaistiin sanan filéō eräällä muodolla. (Johannes 3:35; 5:20.) Jehovan rakkauteen sisältyy usein hellä kiintymys. Tätä rakkautta ei kuitenkaan koskaan ohjaa pelkkä tunne. Sitä ohjaavat aina hänen viisaat ja oikeudenmukaiset periaatteensa.

¹⁴ Kuten olemme nähneet, kaikki Jehovan ominaisuudet ovat todella hienoja ja vetoavia. Mikään niistä ei kuitenkaan vedä meitä yhtä voimakkaasti Jehovan puoleen kuin rakkaus. Rakkaus on myös hänen huomattavin ominaisuutensa. Mistä tiedämme sen?

15. Mitä Raamattu sanoo Jehovan rakkaudesta, ja mikä tuossa toteamuksessa on poikkeuksellista? (Ks. myös alaviite.)

¹⁵ Raamattu sanoo rakkaudesta jotain sellaista, mitä se ei sano Jehovan muista pääominaisuuksista. Se ei sano, että Jumala on voima, oikeudenmukaisuus tai edes viisaus. Hänellä on nämä ominaisuudet, ne ovat lähtöisin hänestä, ja hän ilmaisee niitä paremmin kuin kukaan muu. Neljännestä ominaisuudesta sanotaan kuitenkin jotain syvällisempää: ”Jumala on rakkaus.” b (1. Johanneksen kirje 4:8.) Mitä tämä merkitsee?

16–18. a) Miksi Raamattu sanoo, että ”Jumala on rakkaus”? b) Miksi juuri ihminen on sopiva vertauskuva Jehovan rakkaudesta?

¹⁶ ”Jumala on rakkaus” ei ole vain tavallinen rinnastus,  aivan kuin sanottaisiin ”Jumala on sama kuin rakkaus”. Toteamus ei toimi toisinpäin: ”rakkaus on Jumala”. Jehova on paljon enemmän kuin mikään abstrakti ominaisuus. Hän on persoona, jolla on rakkauden lisäksi monenlaisia tunteita ja ominaispiirteitä. Rakkaus on kuitenkin hyvin syvällä Jehovassa. Eräässä lähdeteoksessa sanotaan tästä jakeesta: ”Rakkaus on Jumalan ydinolemus eli luonto.” Voitaisiin sanoa, että voimansa ansiosta Jehova pystyy toimimaan, oikeudenmukaisuus ja viisaus ohjaavat häntä hänen toiminnassaan, mutta rakkaus motivoi häntä toimimaan. Hänen rakkautensa vaikuttaa myös aina taustalla, kun hän ilmaisee muita ominaisuuksiaan.

¹⁷ Usein sanotaan, että Jehova on rakkauden personoituma. Jos siis haluamme oppia tuntemaan periaatteiden ohjaaman rakkauden, meidän täytyy oppia tuntemaan Jehova. Voimme tietysti nähdä tämän kauniin ominaisuuden ihmisissäkin. Mutta miksi näin on? Luomisen aikaan Jehova sanoi Pojalleen: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme.” (1. Mooseksen kirja 1:26.) Kaikista maapallon elollisista olennoista vain ihmiset voivat päättää rakastaa ja näin jäljitellä taivaallista Isäänsä. Jehova käytti erilaisia eläimiä pääominaisuuksiensa vertauskuvina. Mutta tärkeimmän ominaisuutensa, rakkauden, vertauskuvaksi hän valitsi ihmisen. (Hesekiel 1:10.)

¹⁸ Kun rakastamme epäitsekkäästi, periaatteiden ohjaamana, heijastamme Jehovan huomattavinta ominaisuutta. Apostoli Johannes kirjoittikin: ”Me rakastamme, koska hän rakasti ensin meitä.” (1. Johanneksen kirje 4:19.) Millä tavoin Jehova sitten on rakastanut ensin meitä?

19. Mikä sai Jehovan aloittamaan luomisen?

¹⁹ Rakkaus ei ole uutta, sillä mikä saikaan Jehovan aloittamaan luomisen? Ei se, että hän olisi ollut yksinäinen ja kaivannut seuraa. Jehova on itsessään täydellinen, eikä  häneltä puutu mitään, mitä joku toinen voisi antaa. Hänen rakkautensa herätti hänessä kuitenkin luonnostaan halun jakaa elämän ilo älyllisten olentojen kanssa, jotka voisivat arvostaa sellaista lahjaa. ”Jumalan luomakunnan alkuna” oli hänen ainosyntyinen Poikansa (Ilmestys 3:14). Sen jälkeen Jehova käytti tätä taitavaa työntekijää kaiken muun luomiseen, enkeleistä alkaen (Job 38:4, 7; Kolossalaisille 1:16). Näille mahtaville henkiolennoille annettiin vapaa tahto, äly ja tunteet, niin että heillä oli mahdollisuus ystävystyä toistensa kanssa ja ennen kaikkea Jehovan kanssa (2. Korinttilaisille 3:17). He siis rakastivat, koska heitä rakastettiin ensin.

20, 21. Mitä todisteita Aadamilla ja Eevalla oli Jehovan rakkaudesta heitä kohtaan, mutta miten he suhtautuivat tuohon rakkauteen?

²⁰ Ihmiskunnan tilanne oli samanlainen. Alun perin Aadam ja Eeva saivat osakseen valtavasti rakkautta. Katsoivatpa he minne tahansa paratiisikodissaan Eedenissä, he saattoivat nähdä todisteita Isän rakkaudesta heitä kohtaan. Huomaa, mitä Raamattu sanoo: ”Jehova Jumala istutti puutarhan Eedeniin, itään. Hän asetti sinne ihmisen, jonka hän oli muodostanut.” (1. Mooseksen kirja 2:8.) Oletko joskus ollut todella kauniissa puutarhassa tai puistossa? Mistä pidit siellä eniten? Lehtien läpi siivilöityvästä valosta? Kukkapenkkien väriloistosta? Puron solinasta, linnunlaulusta ja hyönteisten surinasta? Vai puiden, hedelmien ja kukkien tuoksusta? Mikään nykyinen puisto ei kuitenkaan vedä vertoja Eedenin puutarhalle.

²¹ Tuon puutarhan istutti nimittäin Jehova itse! Sen on täytynyt olla sanoin kuvaamattoman kaunis. Siellä kasvoi kaikenlaisia kauniita puita ja herkullisia hedelmiä. Puutarhassa riitti vettä ja tilaa, ja siellä oli monenlaisia kiehtovia eläimiä. Aadam ja Eeva saivat tehdä palkitsevaa työtä ja nauttia toistensa seurasta. Heillä oli kaikki onnellisen ja rikkaan elämän ainekset. Jehova rakasti ensin heitä, ja heillä oli kaikki syyt tuntea samalla tavalla häntä kohtaan. He eivät kuitenkaan  tunteneet näin. Sen sijaan he toimivat itsekkäästi ja kapinoivat taivaallista Isäänsä vastaan. (1. Mooseksen kirja, 2. luku.)

22. Miten Jehovan reaktio Eedenissä puhjenneeseen kapinaan osoitti, että hänen rakkautensa on uskollista?

²² Miten tuskallista sen on täytynytkään olla Jehovalle! Katkeroittiko kapina hänet, ja lakkasiko hän rakastamasta ihmisiä? Ei. ”Hänen uskollinen rakkautensa kestää ikuisesti.” (Psalmit 136:1.) Hän päätti heti pelastaa ne Aadamin ja Eevan jälkeläiset, jotka haluaisivat toimia oikein. Kuten olemme nähneet, hän antoi rakkaan Poikansa lunastusuhriksi heidän puolestaan, vaikka se tuli hänelle kalliiksi (1. Johanneksen kirje 4:10).

23. Miksi Jehova on ”onnellinen Jumala”, ja mitä hyvin tärkeää kysymystä käsitellään seuraavassa luvussa?

²³ Jehova on alusta asti ilmaissut rakkautta ihmiskuntaa kohtaan. Hän on lukemattomin tavoin ”rakastanut ensin meitä”. Rakkaus johtaa rauhaan ja iloon, joten ei ole ihme, että Jehovaa kuvaillaan ”onnelliseksi Jumalaksi” (1. Timoteukselle 1:11). Herää kuitenkin tärkeä kysymys: rakastaako Jehova meitä todella yksilöinä? Tätä käsitellään seuraavassa luvussa.