1–3. Mitä on tuloksena, kun jäljittelemme Jehovaa rakkauden osoittamisessa?

 ”ANTAMINEN tekee onnellisemmaksi kuin saaminen.” (Apostolien teot 20:35.) Nämä Jeesuksen sanat opettavat meille jotain tärkeää rakkaudesta: olemme onnellisia, kun toiset osoittavat rakkautta meitä kohtaan, mutta vielä onnellisempia olemme, kun osoitamme itse rakkautta toisia kohtaan.

² Kukaan ei tiedä tätä paremmin kuin taivaallinen Isämme. Jehova on ylivertainen esimerkki rakkaudesta, kuten olemme nähneet tämän jakson edellisistä luvuista. Kukaan ei ole rakastanut yhtä paljon tai yhtä kauan kuin hän. Niinpä ei ole mikään ihme, että Jehovaa sanotaan ”onnelliseksi Jumalaksi” (1. Timoteukselle 1:11).

³ Rakastava Jumalamme haluaa, että yritämme olla hänen kaltaisiaan, etenkin rakkauden osoittamisessa. Efesolaiskirjeen 5:1, 2:ssa sanotaan: ”Jäljitelkää sen vuoksi Jumalaa niin kuin rakkaat lapset ja osoittakaa edelleen rakkautta.” Kun jäljittelemme Jehovaa rakkauden osoittamisessa, saamme antamisesta tulevaa onnellisuutta. Saamme iloa myös siitä, että teemme Jehovan hyvin iloiseksi, kun noudatamme hänen käskyään ”rakastaa toisiamme” (Roomalaisille 13:8). On vielä muitakin syitä, joiden vuoksi meidän tulisi ”osoittaa edelleen rakkautta”.

4, 5. Miksi on tärkeää, että osoitamme uhrautuvaa rakkautta veljiämme ja sisariamme kohtaan?

⁴ Miksi meidän on tärkeää rakastaa veljiämme ja sisariamme? Yksinkertaisesti sanottuna rakkaus on tosi kristillisyyden  ydin. Ilman rakkautta meillä ei voi olla läheistä suhdetta toisiin kristittyihin, ja mikä vielä vakavampaa, emme ole mitään Jehovan silmissä. Katsotaanpa, miten Jumalan sana tuo esiin nämä tosiasiat.

⁵ Jeesus sanoi seuraajilleen maanpäällisen elämänsä viimeisenä iltana: ”Minä annan teille uuden käskyn: Rakastakaa toisianne. Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toisianne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” (Johannes 13:34, 35.) Sanomalla ”niin kuin minä olen rakastanut teitä” Jeesus käski meitä osoittamaan samanlaista rakkautta kuin hän. Hän antoi suurenmoisen esimerkin uhrautuvasta rakkaudesta asettamalla toisten tarpeet ja edut omiensa edelle, kuten todettiin 29. luvussa. Meidänkin rakkautemme tulee olla epäitsekästä ja uhrautuvaa, ja sen tulee näkyä niin selvästi, että nekin, jotka eivät palvo Jehovaa, huomaavat sen. Kun rakastamme toisiamme tällä tavalla, meidät tunnistetaan Kristuksen tosi seuraajiksi.

6, 7. a) Miten Raamattu alleviivaa rakkauden tärkeyttä? b) Mistä näkökulmasta Paavali tarkastelee rakkautta 1. Korinttilaiskirjeen 13:4–8:ssa?

⁶ Entä jos meiltä puuttuu rakkautta? ”Jos – – minulla ei olisi rakkautta”, sanoi apostoli Paavali, ”minusta olisi tullut kumiseva gongi tai kalskahteleva symbaali.” (1. Korinttilaisille 13:1.) Miten osuvia vertauksia! Kalskahtelevan symbaalin tai kumisevan gongin ääni ei ole erityisen miellyttävä. Rakkaudeton ihminen on kuin lyömäsoitin, jonka korviasärkevä räminä pikemminkin karkottaa luotaan kuin vetää puoleensa. Miten sellaisella ihmisellä voisi olla läheiset välit toisiin? Paavali sanoi lisäksi: ”Jos minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulla ei olisi rakkautta, en olisi mitään.” (1. Korinttilaisille 13:2.) Rakkaudeton ihminen on ”merkityksetön”, tekipä hän mitä tahansa (The Amplified Bible). Nämä Raamatun painokkaat sanat alleviivaavat rakkauden tärkeyttä.

 ⁷ Miten rakkauden pitäisi näkyä, kun olemme tekemisissä toisten kanssa? Löydämme vastauksen 1. Korinttilaiskirjeen 13:4–8:ssa olevista Paavalin sanoista. Näissä jakeissa ei käsitellä niinkään Jumalan rakkautta meitä kohtaan eikä meidän rakkauttamme Jumalaa kohtaan vaan sitä, miten meidän tulisi osoittaa rakkautta toinen toistamme kohtaan. Paavali kuvaili, mitä rakkaus on ja mitä se ei ole.

 8. Miten kärsivällisyys auttaa ihmissuhteissa?

⁸ ”Rakkaus on kärsivällinen.” Rakkaus merkitsee näin ollen sitä, että kestää toisia kärsivällisesti (Kolossalaisille 3:13). Tarvitaanko tällaista kärsivällisyyttä? Olemme epätäydellisiä ihmisiä ja työskentelemme läheisesti veljien ja sisarten kanssa, ja siksi on täysin realistista odottaa, että aika ajoin he ärsyttävät meitä ja me saatamme ärsyttää heitä. Kärsivällisyys  voi kuitenkin auttaa meitä kestämään niitä pieniä kolhuja ja naarmuja, joita ihmissuhteissamme saamme, niin ettei seurakunnan rauha rikkoudu niiden takia.

 9. Millä tavoilla voimme olla huomaavaisia toisia kohtaan?

⁹ ”Rakkaus on – – huomaavainen.” Rakkaus saa meidät etsimään tilaisuuksia sanoa tai tehdä jotain ystävällistä varsinkin niille, jotka sitä eniten tarvitsevat. Esimerkiksi iäkäs veli tai sisar saattaa olla yksinäinen ja kaivata rohkaisevaa käyntiä. Yksinhuoltajaäiti tai sisar, jonka mies ei ole Jehovan todistaja, tarvitsee ehkä apua tai piristystä. Sairaana oleva tai vastoinkäymisten keskellä kamppaileva saattaa kaivata hyvän ystävän huomaavaisia sanoja (Sananlaskut 12:25; 17:17). Kun teemme tällaisilla tavoilla aloitteen huomaavaisuuden osoittamiseksi, todistamme rakkautemme olevan aitoa (2. Korinttilaisille 8:8).

10. Miten rakkaus auttaa meitä puolustamaan totuutta ja puhumaan totta silloinkin kun se ei ole helppoa?

¹⁰ ”Rakkaus – – iloitsee totuudesta.” Vuoden 1992 kirkkoraamattu sanoo: ”Rakkaus – – iloitsee totuuden voittaessa.” Rakkaus saa meidät puolustamaan totuutta ja ”puhumaan totta toisillemme” (Sakarja 8:16). Jos esimerkiksi joku läheinen ihminen syyllistyy vakavaan syntiin, rakkaus Jehovaan – ja väärintekijään – auttaa meitä pitämään kiinni Jumalan normeista sen sijaan että yrittäisimme salata väärinteon, selitellä sitä tai jopa valehdella siitä. Tosiasioita voi kyllä olla vaikea hyväksyä. Mutta jos todella ajattelemme tuon ihmisen parasta, toivomme hänen ottavan vastaan ojennuksen, joka kertoo Jumalan rakkaudesta häntä kohtaan (Sananlaskut 3:11, 12). Voimme osoittaa, että iloitsemme totuudesta, myös ”toimimalla rehellisesti kaikessa” (Heprealaisille 13:18).

11. Miten meidän tulisi pyrkiä suhtautumaan toisten kristittyjen virheisiin, koska rakkaus ”peittää kaiken”?

¹¹ ”Kaiken se peittää.” 1. Pietarin kirjeen 4:8:ssa sanotaan: ”Rakkaus peittää paljon syntejä.” Kristitty, jota ohjaa  rakkaus, ei kerro hanakasti toisille veljien ja sisarten virheistä ja vioista. Toisten kristittyjen virheet ovat monesti vähäisiä, ja rakkauden voi hyvin antaa peittää ne (Sananlaskut 10:12; 17:9).

12. Miten Paavali osoitti uskovansa Filemonista hyvää, ja mitä voimme oppia Paavalin esimerkistä?

¹² ”Kaiken se uskoo.” Moffattin käännöksen mukaan rakkaus ”uskoo aina innokkaasti parasta”. Emme turhaan epäile toisia kristittyjä, niin että kyseenalaistaisimme joka asiassa heidän vaikuttimensa. Rakkaus auttaa uskomaan veljistämme ja sisaristamme hyvää ja luottamaan heihin. a Tästä on esimerkki Paavalin kirjeessä Filemonille. Filemonin orja Onesimos oli karannut, mutta hänestä oli myöhemmin tullut kristitty. Nyt Paavali kannusti Filemonia ottamaan Onesimoksen ystävällisesti takaisin luokseen. Paavali ei yrittänyt pakottaa Filemonia siihen, vaan vetosi häneen rakkauden perusteella. Hän ilmaisi luottavansa siihen, että Filemon toimisi oikein, sanoessaan: ”Kirjoitan sinulle, koska olen varma, että suostut pyyntööni ja teet enemmänkin kuin sanon.” (Jae 21.) Kun veljet ja sisaret näkevät, että luotamme heihin, heidän parhaat puolensa nousevat esiin.

13. Miten voimme osoittaa, että toivomme veljien ja sisarten parasta?

¹³ ”Kaiken se toivoo.” Aivan niin kuin rakkaus saa meidät luottamaan veljiin ja sisariin, se saa meidät myös toivomaan heidän parastaan. Esimerkiksi jos joku ”ottaa tietämättään jonkin harha-askeleen”, toivomme, että hän kuuntelisi niitä, jotka yrittävät lempeästi auttaa häntä palaamaan oikeaan suuntaan (Galatalaisille 6:1). Jaksamme myös toivoa, että hengellisesti heikot vahvistuisivat. Suhtaudumme  heihin kärsivällisesti ja teemme voitavamme, jotta he saisivat lujan uskon. (Roomalaisille 15:1; 1. Tessalonikalaisille 5:14.) Silloinkin kun joku läheinen ihminen kääntää selkänsä Jehovalle, emme lakkaa toivomasta, että jonain päivänä hän tulee järkiinsä ja palaa Jehovan luo, kuten Jeesuksen vertauksen tuhlaajapoika (Luukas 15:17, 18).

14. Millä tavoin kestävyytemme voi joutua koetukselle seurakunnan sisäpuolella, ja miten rakkaus auttaa silloin suhtautumaan tilanteeseen?

¹⁴ ”Kaiken se kestää.” Kestävyyden ansiosta voimme pysyä uskollisina Jehovalle kohdatessamme pettymyksiä tai vaikeuksia. Kestävyys ei joudu koetukselle ainoastaan seurakunnan ulkopuolella vaan joskus myös sen sisäpuolella. Veljemme ja sisaremme ovat epätäydellisiä, ja he voivat siksi tuottaa meille toisinaan pettymyksen. Ajattelematon huomautus saattaa loukata tunteitamme (Sananlaskut 12:18). Jotakin seurakunnan asiaa ei ehkä käsitellä niin kuin meidän mielestämme pitäisi. Arvostetun veljen käytös voi järkyttää meitä, ja mietimme, miten kristitty voi toimia sillä tavalla. Saavatko tällaiset tilanteet meidät vetäytymään pois seurakunnasta ja lopettamaan Jehovan palvelemisen? Eivät, jos meillä on rakkautta! Rakkaus estää meitä reagoimasta toisten puutteisiin niin voimakkaasti, ettemme enää näe mitään hyvää heissä tai koko seurakunnassa. Rakkauden avulla voimme pysyä uskollisina Jumalalle ja tukea seurakuntaa jatkuvasti siitä huolimatta, mitä joku toinen epätäydellinen ihminen sanoo tai tekee. (Psalmit 119:165.)

15. Millaista on kateus, ja miten voimme torjua sen rakkauden avulla?

¹⁵ ”Rakkaus ei ole kateellinen.” Meidän ei pitäisi kadehtia toisten omaisuutta, kykyjä tai sitä, että heillä menee hengellisesti hyvin. Kateus on itsekäs, tuhoisa tunne, joka hallitsemattomana voi rikkoa seurakunnan rauhan. Miten voimme  vastustaa ”meissä olevaa kateutta”? (Jaakobin kirje 4:5.) Rakkauden avulla. Tämän kallisarvoisen ominaisuuden ansiosta voimme iloita niiden kanssa, joilla näyttää olevan asiat paremmin kuin meillä (Roomalaisille 12:15). Jos meillä on rakkautta, emme loukkaannu siitä, että jotakuta toista kiitetään jostakin taidosta tai saavutuksesta.

16. Miksi vältämme kerskailemasta sillä, mitä teemme Jehovan palveluksessa?

¹⁶ ”Rakkaus – – ei kerskaile, ei ylpisty.” Rakkaus estää meitä kehuskelemasta kyvyillämme tai aikaansaannoksillamme. Emme kerskaile esimerkiksi sillä, mitä olemme saaneet aikaan kenttätyössä, tai niillä tehtävillä, joita meillä on seurakunnassa. Se voisi masentaa toisia ja saada heidät tuntemaan itsensä huonommiksi. Meidän on tärkeää muistaa, että kaikki menestyksemme palveluksessa on Jehovan ansiota (1. Korinttilaisille 3:5–9). Rakkaushan ”ei ylpisty”, eli se ”ei vaali suuriluuloisia ajatuksia omasta tärkeydestään”, kuten eräs käännös sanoo (The New Testament in Modern English). Rakkaus estää meitä pitämästä itseämme parempina kuin olemme (Roomalaisille 12:3).

17. Miten rakkaus saa meidät käyttäytymään?

¹⁷ ”Rakkaus – – ei käyttäydy sopimattomasti.” Sopimattomasti käyttäytyvä ihminen toimii rumasti tai loukkaavasti. Tämä on rakkaudetonta, sillä se kertoo täydellisestä välinpitämättömyydestä toisten tunteita ja hyvinvointia kohtaan. Sitä vastoin rakkaus saa meidät olemaan huomaavaisia, kohteliaita ja kunnioittavia toisia kohtaan. Se saa meidät käyttäytymään Jumalaa miellyttävällä tavalla. Rakkaus ei tosiaan salli meidän käyttäytyä ”häpeällisesti” – millään sellaisella tavalla, joka järkyttäisi tai loukkaisi veljiämme tai sisariamme (Efesolaisille 5:3, 4).

18. Miksi emme vaadi, että kaikki pitää tehdä meidän tavallamme?

¹⁸ ”Rakkaus – – ei tavoittele omaa etuaan.” Eräs toinen käännös kuuluu: ”Rakkaus ei pidä tiukasti kiinni omasta  toimintatavastaan.” (Revised Standard Version.) Emme vaadi, että kaikki pitää tehdä meidän tavallamme, ikään kuin olisimme aina oikeassa. Emme ohjaile toisia emmekä yritä väkisin kääntää niiden päätä, joilla on erilainen näkemys. Tällainen itsepäisyys kertoisi jonkinasteisesta ylpeydestä, ja Raamattu sanoo: ”Ylpeys johtaa romahdukseen.” (Sananlaskut 16:18.) Jos todella rakastamme veljiämme, niin kunnioitamme heidän näkemyksiään ja olemme halukkaita joustamaan, kun se on mahdollista. Joustavuus on sopusoinnussa seuraavien Paavalin sanojen kanssa: ”Kenenkään ei pidä tavoitella omaa etuaan vaan jatkuvasti toisen etua.” (1. Korinttilaisille 10:24.)

19. Miten rakkaus auttaa meitä suhtautumaan loukkauksiin?

¹⁹ ”Rakkaus – – ei ärsyynny – – ei pidä kirjaa pahasta.” Rakkaus ei ärsyynny herkästi toisten sanomisista tai tekemisistä. Loukkaus tuntuu tietenkin pahalta, mutta vaikka harmistuisimme syystäkin, rakkaus ei anna meidän pysyä ärsyyntyneinä (Efesolaisille 4:26, 27). Emme pidä kirjaa loukkaavista sanoista tai teoista, ikään kuin merkitsisimme ne muistiin. Rakkaus saa meidät sen sijaan jäljittelemään rakastavaa Jumalaamme. Jehova antaa anteeksi, kun siihen on hyvä syy, kuten näimme 26. luvusta. Antaessaan anteeksi hän unohtaa, eli hän ei käytä noita syntejä meitä vastaan jolloinkin tulevaisuudessa. On meidän kannaltamme hyvä, että Jehova ei pidä kirjaa pahasta.

20. Miten meidän tulisi suhtautua, jos joku toimii väärin ja joutuu siksi kärsimään?

²⁰ ”Rakkaus – – ei iloitse siitä, mikä on väärää.” Eräs toinen käännös kuuluu: ”Rakkaus – – ei tunne vahingoniloa toisten synneistä.” (The New English Bible.) Moffattin käännöksessä sanotaan: ”Rakkaus ei ole koskaan iloinen, kun toiset erehtyvät.” Rakkaus ei nauti siitä, mikä on väärin, joten emme vähättele minkäänlaista moraalittomuutta. Entä miten suhtaudumme, jos joku syyllistyy syntiin ja joutuu siksi kärsimään? Rakkaus ei anna meidän iloita,  ikään kuin sanoisimme: ”Hyvä! Se oli ihan oikein hänelle!” (Sananlaskut 17:5.) Iloitsemme sitä vastoin siitä, että väärin toiminut veli tai sisar ryhtyy päättäväisiin toimiin toipuakseen hengellisesti.

21–23. a) Mitä Paavali tarkoitti sanoessaan, että ”rakkaus ei koskaan häviä”? b) Mitä käsitellään viimeisessä luvussa?

²¹ ”Rakkaus ei koskaan häviä.” Mitä Paavali tarkoitti näillä sanoilla? Hän puhui tekstiyhteydessä hengen ihmelahjoista, joita varhaiskristityillä oli ja jotka todistivat, että Jumala hyväksyi vastaperustetun kristillisen seurakunnan. Kaikki kristityt eivät kyenneet parantamaan, profetoimaan tai puhumaan kielillä, mutta sillä ei ollut merkitystä, koska nuo  ihmelahjat lakkaisivat joka tapauksessa aikanaan. Rakkaus kuitenkin pysyisi. Se oli huomattavampaa ja kestävämpää kuin yksikään ihmelahja, ja jokainen kristitty saattoi kehittää sitä. Paavali sanoi sitä jopa ”tieksi, joka on ylivertainen” (1. Korinttilaisille 12:31).

²² Paavalin kuvailema kristillinen rakkaus ”ei koskaan häviä”. Jeesuksen tosi seuraajat voidaan vielä nykyäänkin tunnistaa uhrautuvasta rakkaudesta. Emmekö näekin siitä todisteita Jehovan todistajien seurakunnissa ympäri maailman? Tuo rakkaus kestää ikuisesti, sillä Jehova lupaa ikuisen elämän uskollisille palvelijoilleen (Psalmit 37:9–11, 29). Kun yritämme parhaamme mukaan ”osoittaa edelleen rakkautta”, saamme antamisesta tulevaa onnellisuutta. Lisäksi voimme elää – ja rakastaa – läpi ikuisuuden jäljitellen rakastavaa Jumalaamme Jehovaa.

²³ Tässä luvussa olemme nähneet, miten voimme osoittaa rakkautta toinen toistamme kohtaan. Viimeisessä luvussa käsitellään sitä, miten voimme osoittaa rakkautta Jehovaa kohtaan. Se on erittäin aiheellinen kysymys kaiken sen jälkeen, mitä olemme oppineet hänen suurenmoisista ominaisuuksistaan – voimasta, oikeudenmukaisuudesta, viisaudesta ja ennen kaikkea rakkaudesta.